KOTRON SOTA

"En ole käynyt sen enempää armeijaa kuin siviilipalvelustakaan."
Arno Kotro 2008.

Herra Kotro on äkämystynyt. Suomi ei ole vielä Nato-maa, eikä sodi virallisesti missään. Tilanne on heti oikaistava ja suomalaiset sotilaat on saatava niihin vasta tilattuihin arkkuihin, vaikkapa Syyriassa kaatuilemalla. Mies kirjoitti Uuden-Suomen blogissaan sotilaallisista asioista.

Kotron mölinässä mielenkiintoisinta on tietenkin se, ettei mies itse ole ymmärtääkseni koskaan ollut valmis puolustamaan maataan asein. Ehkäpä juuri siksi hänen totaalikieltäytyjäsielussaan on ihan normia kuvitella, että joku muu, tässä tapauksessa se Nato, hoitaisi homman johon mies itse ei ole koskaan ollut valmis. Joku muu hoitakoot asian ja kuolkoot Kotron puolesta.

Käydäänpä läpi miehen kirjoitus.

"Itsenäisyyspäivän tunnelmissa tulee väistämättä miettineeksi, miten Suomen puolustus on hoidettu. Ja on rehellistä tunnustaa, että tilanne alkaa olla kestämätön. Puolustusmäärärahat ovat jo pitkään olleet liian pienet, niitä on entisestään leikattu ja mikä pahinta, olemme jääneet yhteisen eurooppalaisen puolustuksen ulkopuolelle. Se ei ole kaunis yhdistelmä."

Niin, olisit sinäkin menny armeijaan aikoinasi ja kantanut edes oman ruhosi kekoon maanpuolustuksen hyväksi. Tai jos olisit ollut edes siviilipalvelusmies.

"Hokema omasta uskottavasta puolustuksesta on ontto mantra. Suomen kokoisella maalla ei yksinkertaisesti ole enää varaa itsenäiseen puolustukseen. Asejärjestelmien hinnat karkaavat pienten kansantalouksien ulottumattomiin, ja tilanne pahenee kaiken aikaa puolustusmateriaalin kallistuessa melkein kymmenen prosentin vuosivauhtia."

Niin, olisit sinäkin käynyt aikoinasi armeijan niin tietäisit, että Suomen armeija on koko Euroopan suurimpia miesluvultaan ja kalustoltaan. Esimerkiksi ihailemasi Naton Tanskan koko sotilasvahvuus on noin runsas viidennes Suomen armeijasta. Sillä ei pelasteta edes pölsejä.

"Eurooppalainen ratkaisu ongelmaan on Nato. Jo 95 prosenttia EU:n väestöstä asuu Nato-maissa. EU:lla ei yhteistä puolustusta ole eikä tule."

Kuten amerikkalaiset kenraalit ovat aina sanoneet ja ovat sanoneet hiljattainkin, Nato on amerikkalaisten puolustusjärjestelmä. Jos olisit Arno-poika käynyt armeijan, ehkä tietäisit tämänkin.

"Olemme ajaneet itsemme petolliseen rakoon. Venäjän silmissä olemme pakotteinemme ja isäntämaasopimuksinemme joka tapauksessa osa länttä – mutta ilman Naton turvaa. Kaikki muu Nato-yhteistyö meille kelpaa, mutta turvatakuut antava jäsenyys ei. Emme myöskään ole mukana yhteisessä päätöksenteossa."

Sinä et itse ole koskaan halunnut puolustaa tätä maata edes sivarina. Voit korjata tilanteen pyrkimällä vapaaehtoisena armeijaan. Sitäkin voi kokeilla. Mutta sinähän olet jo valinnut, ettet puolusta maatasi. Päätökset tehdään Pentagonissa eikä niihin pöytiin pääse edes jäsenmaana.

"On rehellistä tunnustaa sekin, että jos lähialueillamme syntyisi konflikti, me tempautuisimme siihen mukaan. Sivustaseuraajan roolia ei ole tarjolla."

Kuinka niin? Jos meillä on riittävän kova puolustustahto, armeija, ja ennen kaikkea päättäjät paskahousujen sijaan, meiltä on paha tulla pyytelemään mitään jos emme halua.

"Mihin katosi se suomalainen tilannetaju ja pelisilmä, jolla olemme selviytyneet historian pyörteissä? Vuonna 1917 oivallettiin Venäjän ajautuneen sen sortin sekasortoon, että oli tullut aika repäistä Suomi itsenäiseksi. Keväällä 1940 valtionjohto ymmärsi, että pitää tehdä rauha millaisin ehdoin tahansa, muuten käy köpelösti. Jatkosodan lopussa osattiin vaihtaa puolta ja siten pelastaa itsenäisyys, ponnistus oli kohdallaan. Sotien jälkeen veljeilimme Neuvostoliiton kanssa sen verran taitavasti, että välit pysyivät hyvinä samalla kun vaivihkaa solmimme suhteita länteen sen minkä pystyimme."

Niin, ja 60-vuotta saatiinkin olla rauhassa ilman niitä sotia, joita oli muutama vuosisata käyty tässä maassa ulkomaalaisten puolesta. Mutta sinä haluat meidän liittyvän organisaatioon, joka on sotinut ympäri maailmaa kohtalaisen aktiivisesti. Toisin sanoen, Kotro haluaa suomalaiset sotimaan. Itsehän hänen ei tarvitse tarttua aseeseen, vammautua, pelätä tai kuolla.

"Sitten tuli 1990-luku ja ovi länteen oli lopulta apposen auki, pitkälle 2000-luvulle asti. Olisimme voineet liittyä Natoon ilman ongelmia. Mutta nyt olikin hyppy hukassa, menetimme momentumin ja jäimme hämmentyneinä katselemaan vierestä, kun Itä-Euroopan maat hyödynsivät historiallisen mahdollisuuden."

No, ainahan sinä voit korjata tilanteen ja liittyä Yhdysvaltain merijalkaväkeen vapaaehtoisena. Ikä ei ole este. Ai niin, sinähän olet jo päättänyt ettet puolusta maatasi missään tilanteessa, et edes henkistä isänmaatasi Atlantin takana. Muut sotikoot ja kaatukoot Kotron puolesta Kotroa puolustaen.

"Mitähän talvisodan alla kuumeisesti mutta turhaan liittolaisia etsinyt valtionjohto olisi tuuminut siitä, että joskus voisimme helposti liittyä osaksi länsieurooppalaista puolustusta ja arvoyhteisöä, mutta tilaisuutta ei osata käyttää?"

No se valtionjohto sitten liittyi 1941 siihen länsieurooppalaiseen arvoyhteisöön nimeltään Hitlerin Saksa korjatakseen tilanteen.

"Katse kääntyy ennen muuta sellaisiin ulkopolitiikan kärkinimiin kuin Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja. Tämä kaksikko hengenheimolaisineen on tehnyt kaikkensa, että olemme joutuneet nykytilanteeseen."

Ööh, kyllä se oli kuules Arno-poika Juho Kusti Paasikivi, kansallinen kokoomus, joka tajusi että meidän on vain opittava elämään rauhassa ryssien kanssa. Niillä kun on se kuuluisa yhdestoista mies.

"Tarja Halonen on katsonut 12-vuotisen presidenttikautensa yhdeksi suurimmista saavutuksista sen, että hän torppasi Suomen Nato-jäsenyyden. Halosta on ”hykerryttänyt” se, että niin moni näkyvä poliitikko on hänen esimerkkiään seuraten ilmoittautunut liittoutumisen vastustajaksi."

Niinkö on kiherrellyt?

"Jos tulee kovat paikat ja jäämme yksin Venäjän painostuksen alla, minua ei naurata yhtään."

Ei varmasti naurata, mutta helpottaa kun ei tarvitse asetta ottaa käteen, kun ei ole koskaan halunnut maataan puolustaa. Ei edes siviilipalvelusmiehenä.

"Erkki Tuomiojallakin Nato-kielteisyys on iskostunut selkäytimeen. Tuomioja vastusti palavasti jo Suomen EEC-jäsenyyttä, eikä hän koskaan ole onnistunut päivittämään näkemyksiään. Tunkkainen asennemöhnä kumpuaa menneiden vuosikymmenten rauhanmarssipasifismista, joka vastusti tomerasti joka toista ydinohjusta. Ne pahat ohjukset olivat aina lännessä."

Arno, Arno, Erkkihän on hallituksen ulkoministeri aikana jolloin maamme on viety lähemmäs Natoa kuin koskaan. Otahan nyt se kätesi pois potasta ja heräile pikku kokkare unistasi. Johan tuo hävettää sivareitakin.

"En pysty kuvittelemaan, mitä pitäisi tapahtua, että Tuomiojasta tulisi Suomen Nato-jäsenyyden kannattaja. Ennemmin Päivi Räsänen luopuu uskostaan."

Niin, vaikeaahan se on totaalikieltäytyjän kuvitella tällaisia muutenkaan. Eikä tietokaan häikäise: Tuomioja on ulkoministeri maan historian Nato-myönteisimmässä hallituksessa hyväksymässä Isäntämaa-sopimuksia. Ilmeisesti et ole sellaista huomannut, Arno.

"Hämmentävän arvostettu ja intellektuellina ihailtu Tuomioja uskoi ilmeisesti ikuisen rauhan ajan koittaneen, kun hän vielä Georgian kriisin jälkeen irvaili niille poliitikoille, jotka olisivat halunneet pitää maanpuolustuksesta huolta. Tuomiojan mukaan nämä olivat jääneet ”voimapoliittisen ajattelun vangiksi”. Lausahtipa hän niinkin, että Natosta on tullut tarpeeton organisaatio."

Niin, siksi Naton on pitänytkin kalistella sapeleitaan ja siksi uusi kylmä sota luodaan, että sillä Natolla olisi  virkaa.

"Näin voi puhua vain mies, jolta puuttuu historiantaju. On kummallista, että kaltaiseni valtiotieteiden rivimaisterikin ymmärsi sen, mitä kokenut ulkopoliitikko ei. Kirjoitin esimerkiksi Tahdon asia -kirjassa (Like) vuonna 2006, että Venäjä on arvaamaton naapuri ja meidän pitää varautua siihen, että se kehittyy aggressiiviseen ja epädemokraattiseen suuntaan. En kokenut sanovani mitään ihmeellistä, mutta ilmeisesti ajatus oli vieras Halosen ja Tuomiojan tapaisille poliitikoille."

Niin, ilmeisesti sinulta puuttuu se historiantaju. Nato on tällä vuosituhannella tuhonnut ainakin kolme maata, tuhoaa kahta parasta aikaa, ja esimerkiksi Irakissa onnistuttiin tappamaan noin 250 000 siviiliä Amnestyn mukaan. Mutta ehkäpä niitä ei lasketa. Nato-aseiden uhrithan ovat ansainneet kuolemansa Kotron kaanonissa.

"Luulisi pitkän päivätyön ulkopolitiikassa opettaneen muutakin kuin ulkopoliittista naiiviutta.
Kun puolustusministeri Jyri Häkämies sanoi sellaisen itsestäänselvyyden, että Suomen turvallisuuspoliittiset päähaasteet ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä, juuri Tuomioja ja Halonen olivat ensimmäisinä päivittelemässä lausuntoa."

No Häkämiehen sanomisia on päivitelty myöhemminkin muissakin yhteyksissä. Ja kaikkihan tuon tietävät, mutta ministeriltä voisi odottaa hiukan sitä niin sanottua pelisilmää.

"Ei saa unohtaa sitäkään, että Halonen ja Tuomioja olivat pontevasti ajamassa Suomen luopumista jalkaväkimiinoista. Puolustuksellisempaa asetta on vaikea keksiä, eikä jalkaväkimiinoja voi tosiasiassa korvata millään muulla järjestelmällä."

Niin, kansainvälistä jalkaväkimiinakieltoahan ajoivat nimenomaan ne sinun Nato-maasi, Arno. Venäjähän jättäytyi sopimuksen ulkopuolelle ja vastusti sitä. Eli oletko nyt sitä mieltä, että Venäjä toimikin tässä tapauksessa viisaasti argumentoidessaan juuri sinun sanoillasi miinojen puolesta? Että Venäjä, tuo maamiinojen puolustaja, olikin oikeassa ja länsimaat väärässä? WTF?

"Halosen ja Tuomiojan lukkiutuneet Nato-kannat muistuttavat vihreiden suhdetta ydinvoimaan. Mikään järkiargumentti ei pure. Halosen ja Tuomiojan dogmaattista Nato-vastaisuutta ei lievennä sekään, että Euroopan Nato-maissa edes punavihreä leiri ei vaadi eroamista puolustusliitosta, koska yhteinen puolustus on osoittautunut selvästi toimivaksi ratkaisuksi."

Ööh, Nato-maissa vihreät ja punaiset ja kaiken karvaiset kekkulit ovat vaatineet sotilasliiton lakkauttamista.

"Kansalaismielipiteeseen on juurtunut merkillisiä Nato-jäsenyyden vastaisia uskomuksia. Yksi niistä on pelko, että hädän tullen Nato-maista tuskin tulisi suurtakaan apua. Mutta jos olemme puolustusliitossa, mahdollisuutemme saada apua on joka tapauksessa monin verroin suurempi kuin pysymällä sen ulkopuolella. Georgian ja Ukrainan esimerkit osoittavat, että epämääräisille kumppanuuksilla ilman jäsenyyttä on vain paperin paino."

Arno-kulta, ymmärrän, että asiasta täysin pihalla olevana et oikein hahmota asioita ja elät näiden asioiden suhteen LaaLaa-maassa, mutta kun Venäjä on todennut johdonmukaisesti että sen ja Naton välinen sota on ydinsota, voidaan tietysti miettiä mistä ja miten se apu meille tulee, kun Oslo, Kööpenhamina, New York, Lontoo, Pariisi, Washington, Berliini, Rooma ja moni muu on pamautettu ydinohjuksilla ilmaan. Ja jos et, pikku Arno, huomannut, tämän syksyn aikana kaksi amerikkalaista kenraalia on sanonut suoraan, että Natossa Suomi olisi vastuussa Eestin ilmatilan ja merialueen puolustuksesta. Eli me auttaisimme muita, eivät muut meitä. Ja me olisimme se Nato, jota sinä kuikuilet taivaanrannan takaa tulevaksi.

"Kun Barack Obama totesi viime syksyn Viron-vierailullaan, että Tallinnan, Vilnan ja Riian puolustaminen on yhtä tärkeää kuin Lontoon, Pariisin tai Berliinin, listalta sai turhaan etsiä Helsinkiä."

Ja oletko sinä todella niin lapsellinen, Arno, että uskot että Yhdysvaltain presidentille Tallinna on yhtä tärkeä kuin Washington, Lontoo tai Pariisi? Tätä lapsenuskoa pitää jo hämmästellä, jos olet tosissasi. Mutta toisaalta, ehkä siinä on sitä samaa lapsellisuutta, jonka turvin kieltäydyit kantamasta vastuuta oman maasi puolustuksesta henkilökohtaisella tasolla.

"Pitää melkein ihailla sitä aukotonta logiikkaa, joka estää Nato-jäsenyyden hakemisen kaikissa tilanteissa: syvän rauhan oloissa ei ole tarvetta liittyä, tilanteen kiristyttyä taas ei voi. Ei tarvitse tai ei voi, koskaan ei ole oikea hetki. Ja tällaiseen pöhköyteen on haksahtanut enemmistö eturivin poliitikoista 1990-luvulta lähtien."

Sitä lapsellisuutta jolla sinäkin Natoon suhtaudut ja jolla uskot sen tuovan meille turvaa, ei voi kuin hämmästellä. Venäjän puolustusministeriön entinen kakkosmies sanoi hiljattain haastattelussa, ettei Suomi ole heille mikään turvallisuuspoliittinen ongelma. MUTTA jos Suomi liittyy Natoon, maassamme on 10-12 ydinaseiskun kohdetta. Tämä on se turvallisuus jonka Natossa saamme.

"Oma kummallisuutensa on vielä se, että haluamme itse rajoittaa turvallisuuspoliittista vapauttamme ja mahdollisuuksia reagoida muuttuvaan maailmaan rustaamalla hallitusohjelmiin lauseita, jotka sitovat kätemme esimerkiksi Naton suhteen pitkiksi ajoiksi. Hallitukset nielaisevat Nato-antabuksen: ei voi ottaa, vaikka haluaisikin."

Lapsellisuutesi tässäkin on suorastaan liikuttavaa. Kuvitteletko sinä ihan oikeasti, ettei tässä maassa kyetä tekemään nopeita päätöksiä tarpeen niin vaatiessa? Ehkä se historian huono tunteminen kohdallasi selittää tämän möläyksen. Kun ei ole edes sivarina ollut, ei voi myöskään ole tajua eikä tietoa miten tämä maa tarvittaessa toimii.

"Nato-jäsenyyttä vastustetaan myös toteamalla, että tärkeintä on pitää omasta uskottavasta puolustuksesta huolta. Logiikka on outoa. Eivät oma puolustus ja Nato-jäsenyys ole vaihtoehtoja, päinvastoin. Suomen oma puolustus voi olla uskottava vain jos sen selkänojana on Nato-jäsenyys ja puolustusliiton tuoma huoltovarmuus. Ilmavoimien entinen komentaja Matti Ahola on osuvasti muistuttanut, että Horneteista voi ampua ohjuksia yhdet täyslaidalliset, mutta sitten jo pitääkin saada täydennystä jostain Nato-maasta."

Mikä ihmeen huoltovarmuus?? Ymmärrän ettet totaalikieltäytyjänä millään ymmärrä mitä nykyaikainen suursota olisi, millainen on ABC.sota jossa suurvallat käyttävät koko arsenaalinsa. Ydinaseet, kemialliset aseet ja biologiset aseet. Sinun fantasiasi siitä, että jostakin ihmeellisesta maasta taivaanrannan takaa tulisi banaanilaivoja tuomaan Amerikan tuliaisia suomalaisille, on suorastaan typerryttävän lapsellinen.

"Kaikkein olennaisinta on tietysti se, että Nato-jäsenyys estäisi sotilaallisen aggression ennalta. Nato on siitä merkillinen vahinkovakuutus, että se estää vahingon."

Niinkö? 911. Kyber-hyökkäys Eestiin jne.

"Ei nykyaikainen helposti haavoittuva ja häiriöherkkä yhteiskunta kestä sotaa. Ainoaa realistista turvallisuuspolitiikkaa on nostaa sodan poliittinen, taloudellinen ja inhimillinen hinta mahdolliselle viholliselle niin kovaksi, että se laskelmissaan päätyy pidättäytymään voimankäytöstä."

Juuri näin. Juuri siksi me tarvitsemme oman vahvan armeijan.

"Se onnistuu Naton avulla. Jos olemme osa vahvaa länttä, kynnys suunnata Suomeen sotilaallista aggressiota nousee oven korkuiseksi."

Ööh, no ei. Nato-jäsenyys varmistaa maamme tuhon kahdessa tunnissa mahdollisen suursodan sytyttyä. Venäjä ei epäröi hetkeäkään Nato-Suomen eliminoimista. Se on myös sanonut sen ääneen useampaan kertaan, aina 1990-luvulta lähtien.

"Jos Venäjän uho ja etupiiriajattelu voimistuvat, ilman Nato-jäsenyyttä olemme sen sijaan harmaata vyöhykettä, jonka painostaminen on Venäjän näkökulmasta paljon vaarattomampaa kuin Nato-maan. Naton ulkopuolella Suomi on samassa joukossa sellaisten Venäjän naapurimaiden kanssa kuin Valko-Venäjä, Ukraina ja Georgia."

Ymmärrän, ettet ilmeisesti kykene hahmottamaan asioita todellisuuden kautta. Valko-Venäjä ei ensinnäkään ole Venäjän vihollismaa missään mielessä, se on sen liittolainen ja sillä on sopimus sotilasyhteistyöstä Kiinan kanssa. Ukraina puolestaan on se maa, josta koko Rossija syntyi, se on Venäjän henkinen kehto ja kaikkien venäläisten alkuperämaa, slaavien koto. Suosittelen pikaista historian kurssia aiheesta. Georgia on puolestaan täysin erilainen maa kuin Suomi, sekä yhteiskunnaltaan, polittiselta kulttuuriltaan, historialtaan jne. Se presidentti, joka aloitti sotatoimet Etelä-Ossetiassa ja provosoi venäläisen pataljoonan tulemaan Tsetseniasta rajan yli, on muuten nykyisin Interpolin etsintäkuuluttama. Suomen rinnastaminen noihin maihin kertoo joko erittäin keskinkertaisesta älykkyydestä, tai typerryttävästä tietämättömyydestä. Tai lapsellisuudesta.

"Uskottava puolustus ei synny siitä, että äijälauma uhoaa leijonariipukset kaulassa ja Kiitos-paidat päällä Lappeenrannan yössä. Uskottava puolustus ei ole sitä, että kehuskellaan yhdellä Euroopan suurimmista reserviarmeijoista – jota ei ole varaa sen enempää kouluttaa kuin aseistaakaan ajanmukaisesti. Uskottavaa puolustusta ei saada sillä, että eläkeläiskenraali uhoaa aamutelkkarissa, miten ”täällä tulee turpiin”."

Uskottava puolustus on juuri tuota. Juuri ne tavalliset suomalaiset miehet hoitivat homman viimeksikin, ihan tavalliset suomalaiset miehet. Joukossa oli venkuloita, vaivaisia, poikasia, uhoavia pellejä, ammattilaisia, aivan kaikenlaisia suomalaisia miehiä. Juuri he ovat ne, jonka varassa tämän maan puolustus on. Me, et sinä, olemme se armeija ja puolustus. Se ettet sinä ole sitä, ettet usko omaan kykyysi puolustautua, selittää sen ettet usko siihen. Voit huudella kaikessa rauhassa ettet usko suomalaisiin miehiin, koska katsot peiliin ja tiedät etteivät kaltaisesi pelkurit koskaan puolustaisi tätä maata. Juuri siksi luulet ettemme mekään tekisi niin, vaikka todellisuudessa juuri se Kiitos-paitainen äijälauma, se Euroopan suurimpiin kuuluva reserviarmeija hoitavat tämän maan puolustuksen tarpeen niin vaatiessa. Ja se eläkeläiskenraali on aivan oikeassa: täällä saa turpaansa, jos tulee sitä hakemaan.

"Uskottava puolustus syntyy siitä, että nostetaan puolustusmäärärahat tolkulliselle tasolle, koulutetaan ja varustetaan nykyistä pienempi mutta suorituskykyisempi armeija ja mennään mukaan yleiseurooppalaiseen puolustusliittoon."

Ööh, siis pienempi armeija? 2000e kuukausi palkkainen ammattiarmeija olisi Nato-kokoa, enintään meillä olisi varaa 30 000 mieheen. Se kykenisi puolustamaan pääkaupunkiseutua joitakin tunteja. Sen jälkeen pitäisi niiden yleiseurooppalaisten auttajien pitäisi jo olla täällä. Paitsi ettei niitä siinä tilanteessa näkyisi. Olisi hiukan kiirettä muualla.

"Viimeisenä korttina liittoutumisen vastustajat vetoavat kansan mielipiteeseen: kyselyjen mukaan enemmistö ei halua Suomen liittyvän Natoon. Mutta poliitikkojen piiloutuminen gallupien taakse voi olla myös pelkuruutta."

Siis toisin sanoen; sinun mielestäsi kansan mielipiteellä ei ole merkitystä. Aseista ja kaikesta palveluksesta kieltäytyneeksi mieheksi sinulla on aika merkillinen käsitys asioista.

"Demokratia ei saa olla demofobiaa. Kansan mielipide voi näissä kysymyksissä olla yksinkertaisesti ajattelematon – vaikka poliitikko ei tietenkään voi sellaista sanoa.
MTV3:n kyselyssä 39 % suomalaisista oli sitä mieltä, että Nato-jäsenyys ei selkeyttäisi Suomen kansainvälistä asemaa. Kannattipa jäsenyyttä tai ei, on tietenkin selvää, että jäsenyys tekisi asemamme selvemmäksi."

Siis edelleen, sinun mielestäsi kansa on väärässä.

"Taannoinen Yleisradion kysely puolestaan paljasti Nato-vastustuksen kasvavan entisestään, jos Ruotsi liittyisi jäseneksi. Siinä ei ole logiikan häivää. On myös hämmentävää, kuinka huteraa Nato-tietous on. Eräskin älykäs ja akateemisesti sivistynyt tuttava ihmetteli äskettäin, onko Viro tosiaan Nato-maa."

On todellakin hämmentävää kuinka hutera sinunkin Nato-tietoutesi on. Et edes tiedä, että jos olisimme Naton jäsen, me olisimme se Nato, joka auttaisi baltteja.

"Isoin ongelma on kuitenkin se, että kansan Nato-asenteita yhä vääristää vuosikymmenet kestänyt suomettuneen median länsivastainen kirjoittelu, jossa USA on aina ollut paha poika."

Ööh, et ole ilmeisesti lukenut lehtiä viimeiseen kymmeneen vuoteen?

"Muistan hyvin, millainen oli reaktio, kun opiskelin 1990-luvulla yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja kannatin kuppilakeskustelussa Suomen liittymistä Natoon – siis silloin kuin se olisi ollut helposti mahdollista. Kommenteista olisi voinut päätellä, että olin kehunut Hitlerin keskitysleirejä; läntisten demokratioiden puolustusliitto oli valveutuneiden opiskelijoiden keskuudessa Pahan ruumiillistuma."

Niin, siis kaksi vuosikymmentä sitten. Lue kuules Arno lehtiä ja päivitä hiukan käsityksiäsi.

"Mutta nyt on itsenäisyyspäivä. Se tuppaa tekemään vähän pateettiseksi, joten menköön nyt:
Parahin valtionjohto, virheitä on tehty ja nyt ollaan missä ollaan, mutta peliä ei ole menetetty. Ottakaa nyt hyvät ihmiset järki käteen ja alkakaa valmistella Suomen liittoutumista. Virittäkää aiheesta avointa keskustelua, jossa paras argumentti voittaa. Unohtakaa menneen maailman mantrat ja itsepetoksellinen liturgia uskottavasta itsenäisestä puolustuksesta ja liittoutumattomuudesta, jättäkää päivänpoliittinen opportunismi ja kiusallisen aiheen raukkamainen välttely. Kansallinen turvallisuus on liian iso asia uhrattavaksi sellaiselle."

Niin, siis itsenäisyyspäivän kunniaksi vaadit maatamme luopumaan sotilaallisesta itsenäisyydestämme. Kaltaisesti totaalikieltäytyjän ajattelussa tuokin varmaan on jollakin kummalla tavalla käsitettävissä.

"Kun kansainvälinen jännitys hiukan hellittää – ja toivokaamme totisesti että hellittää – on aika hakea jäsenyyttä. Analyyttisen ja rehellisen keskustelun jälkeen tällä varmasti olisi kansan tuki.
Nato-jäsenyyden hakeminen voi vaikuttaa rohkealta valinnalta. Helposti unohtuu, että myös nykylinjalla jatkaminen on valinta.
Ja vielä useammin unohtuu, että se on paljon riskaabelimpi valinta."

Niin, otapa Kotro selvää, kuinka monessa sodassa Nato-armeijat ovat olleet mukana viimeisen 20 vuoden aikana. Hyvä poika. Ja vertaapa sitä siihen kuinka monessa sodassa Suomi on ollut samaan aikaan. Noin. Kuten huomaat, suomalaiset ovat osallistuneet aktiivisesti sotiin ulkomailla vasta sen jälkeen, kun olemme "lähentyneet" Natoa. Ymmärrän miksi olet mielelläsi lähettelemässä suomalaisia sotimaan ympäri maailmaa ja kuolemaan amerikkalaisten suuryritysten etujen puolesta. Se on helppo ajatus, kun ei itse ole koskaan halunnut puolustaa edes omaa maataan.

Ymmärrän, että miehelle, joka on katsonut olevansa täysin kykenemätön puolustamaan itseään, perhettään, kotiaan ja omaa maataan, Venäjä saa aikaan henkisen pelkoripulin. Ajatus menee hiukan löysäksi. Pelko pois, Arno, me muut suomalaiset miehet puolustamme myös sinua asein, jos on tarvis. Me pidättelemme vihulaista sen aikaa, että pääset pakoon Naton hameen helmoihin.

Kun itse menin armeijaan, se oli tietoinen valinta. Halusin kantaa vastuuni. Tiesin jo ennen sitä, ettei minusta tule Rokkaa tai Ramboa. Tiesin armeija aikanani, että osuuteni sodassa olisi todennäköisesti lyhyt, väkivaltainen ja lopullinen. Juuri siksi tein valintani. Jos tilanne niin olisi vaatinut, olisin ollut valmis kuolemaan perheeni ja kotiseutuni puolesta. Minä ammuin valion, ryynäsin, vittuunnuin, söin kissanpääsoppaa, hiitelin neverwaxeilla, kaatuilin sohjoon, uuvuin marssilla, palelin, hytisin turhassa vartiossa ja nukuin kymmenen piereskelevän pojan kanssa joka yö. Minä valitsin sen.

Sinä, Arno Kotro, olit totaalikieltäytyjä. Sinä et halunnut puolustaa maatasi, etkä edes itseäsi. Sinä päätit, että joku muu saa puolustaa sinua, joku muu saa kaatua puolestasi, kuolla puolestasi. Se oli sinun mielestäsi oikein. Joku muu tappakoot, minä en. Sinä et kyennyt, tai halunnut edes siviilipalvelukseen. Hyvä on, se on sinun valintasi. Tämän valinnan mahdollistivat ne noin 90 000 suomalaista kuolemallaan vuosikymmeniä sitten. Eivät he sinne halunneet, eivät he sitä sotaa halunneet, mutta kun se tuli, he tekivät sen minkä pystyivät. Sinä et. Et edes rauhan aikana. He kuolivat, että sinä voisit tehdä valintasi.

Nyt sinä haluat lähettää suomalaisia kuolemaan sotiin, joiden kanssa meillä ei ole mitään tekemistä. Sitä se Nato-jäsenyys oikeasti on. Afganistan, Irak, Libya, Serbia, kaikenlaiset sotareissut odottavat nuoria suomalaisia miehiä, jos sinä saat päättää. Ehkä tässä on taustalla sama kuin puolustusministeri Carl Haglundillakin. Hänkään ei ole kantanut henkilökohtaista vastuutaan maanpuolustuksesta. Hänkin, kuten sinäkin, haluaa suomalaisten kuolevan muiden maiden puolesta tulevaisuudessa. Sitä Nato-jäsenyys tarkoittaa. Se on varmaan helpompaa kun ei omaa mitään käsitystä siitä, millaista se ampuminen ja uupumus voivat olla. Kun ei ole halunnut osallistua mahdolliseen maanpuolustukseen edes sairaanhoitajana siviilipalveluksen kautta, voi toki ajatella noin. Menkööt suomalaiset kuolemaan, kunhan minä saan mielenrauhan ja pelko helpottaa.

Ja lopuksi: jos Venäjä esittää meille vaatimuksia, mitä teemme? Sanomme Ei. Niinkin voi tehdä, jos on pallia, kanttia, jos ei ole vastuunpakoilija, pelkuri tai paskahousu.

Ja mitä teemme, jos Venäjä hyökkäisi Suomeen? Taistelemme jokaisesta sentistä, jokaisesta puskasta, talosta, tiestä, jokaisesta kivikosta. Me siis taistelisimme. Et sinä, Arno Kotro. Sinähän olet kieltäytynyt tekemästä niin.

Mutta pelko pois, Arno. Me muut sotisimme sinunkin puolestasi. Me emme pelkää ryssää, emmekä ketään muutakaan. Ja tosiaan: meillä on niitä Kiitos-paitoja juuri siksi.