ISLAM

Mietin pitkään ja hartaasti viitsinkö tarttua tähän aiheeseen lainkaan. Näyttää siltä, että aihetta käsitteleviä tekstejä on jo ihan riittämiin tulikivenkatkuisista vastustuskirjoituksista pehmeän pullantuoksuisiin puolustuspuheisiin. Asiasta on kuitenkin tullut jonkin verran kyselyjä, joten sanonpa sanasen tästäkin aiheesta.

Olen lukenut koraanin, sekä niin sanotun uuden, että sen vanhemman käännöksen. Olen lukenut koraanin useampaan kertaan, joten sisältö on jotenkin hallussa. En osaa arabiaa, joten en ole lukenut sitä alkuperäiskielellä. Selitykset siitä, että koraani pitää lukea alkuperäiskielellä jotta sen voisi oikeasti ymmärtää, ovat yhtä huvittavia kuin jos vaatisi, että raamattua pitää lukea vain arameaksi, hindulaisia tekstejä vain sanskriitiksi, tai zen-tekstejä vanhalla kiinankielellä. Kuka tahansa voi lukea koraanin käännöksen ja ymmärtää, mistä on kyse.

Kyllä, edellä olevassa pätkässä sekä koraani, että raamattu, ovat kirjoitettuina pienellä, koska pidän kumpaakin vain kirjana kirjojen joukossa. Tässä tekstissä uskonnoilla tarkoitetaan ns. kirjauskontoja, tai valtauskontoja, joita ovat siis juutalaisuus, kristinusko ja islam.

Oman näkemykseni mukaan islam ei juurikaan eroa muista niin sanotuista valtauskonnoista. Ne ovat kaikki patriarkaalisia, vanhoillisia ja tuhansia vuosia vanhoja samasta kulttuuripiiristä maailmalle levinneitä uskontoja. Sekä kristinuskossa, että islamissa, molemmissa on sama juutalaisten jumala. Allah ei ole erillisnimi, se tarkoittaa jumalaa. Kyse on siis samasta Abrahamin jumalasta, kuin kristinuskossakin. Muhammed näkikin itsensä uskonpuhdistajana, ei toisen uskonnon luojana.

Ainoa ero islamin ja muiden uskontojen välillä on siinä, että yksi mies, Muhammed, on luonut sen pyhän kirjan, koraanin. Kristinuskon pyhä kirja raamattu on kokoelma satojen vuosien aikana kirjoitetuista teksteistä ja juutalaisuudessa tekstejä on aina ollut monia. Islam on siis yhden miehen näkemys asiasta. Toki jo hyvin varhain islaminkin piiriin ilmestyivät sananselittäjät ja tulkit, jotka tietenkin kaappasivat uskonnon omakseen. Näin tapahtuu aina uskonnoissa, myös muissa kuin näissä kolmessa.

Kun koraanin lukee, sen militanttisuus muita uskontoja kohtaan nousee esille. Vääräuskoisia kohtaan ei tunneta paljoakaan armoa. Tosin, eivät muidenkaan uskontojen edustajat kauheasti symppaa vääräuskoisia. Koraanissa, johtuen sen valmistumisajankohdasta, suhtautuminen on korostetun väkivaltaista. Koraanin peruseetos onkin peräisin 500-luvun maailmasta, kansainvaellusajoilta, antiikin Rooman luhistumisen ja Egyptin romahtamisen jälkeisestä maailmasta. Toki kaikki nämä uskonnot ovat väkivaltaisia perusluonteeltaan, jopa Jeesus sanoo tulleensa rikkomaan ja mylläämään kuvioita, mutta islamin perusteesinä on militanttius muita kohtaan.

Yleensä islamia mainostetaan länsimaissa tehtävän lähetystyön piirissä sillä, että se on harvinaisen tasa-arvoinen uskonto. Sehän ei pidä paikkaansa. Koraanissa tehdään varsin hyvin selväksi mikä on naisen asema ja se on aina alisteinen miehelle. Länsimaisesta näkökulmasta islamin naisille tarjoamat oikeudet ovat lähinnä koomisia. Mitä tahansa nainen päättääkin omasta elämästään, miespuolisen auktoriteetin on se hyväksyttävä. Ennen miehen hyväksyntää naisen ratkaisulla ei ole islamin silmissä merkitystä. Kuten kristinuskossa ja juutalaisuudessakin, nainen on miehen jatke ja hänen valtansa alla. Koraanissa asia vain tulee korostetummin esille.

Eräs feministituttavani oli täysin vakuuttunut islamin naismyönteisyydestä ja uskoi, että islamilaisessa maailmassa esiintyvä naisten kehno asema johtui eri kulttuureista. Hän toisti näkemystä, jonka mukaan koraani takasi naisen oikeudet. Kehoitin häntä lukemaan koraanin feministisen diskurssin kautta, eikä hän enää sen jälkeen puhunut islamin naisten oikeuksista mitään. Päinvastoin, hän oli hyvin tuohtunut lukemastaan. Naisella kun ei ole itsenäisen toimijan roolia tässäkään uskonnossa.

Usein kuulee sanottavan, että naisten pukeutumissäännöt ovat kauhean vapauttavia ja naisille hyväksi. Sanotaan, että burkha vapauttaa länsimaisesta yliseksuaalisuuden vaatimuksesta ja estää naista joutumasta objektiksi. Itse en käsitä mitä vapauttavaa on siinä, että joku täysin ulkopuolinen sanelee mitä voin päälleni laittaa ja mitä en. Ehkä kyse on samasta harhasta kuin Maon Kiinassa. Uskottiin, että univormu ratkaisee yksilön ongelmia.

Burkhan ja muiden hyvin peittävien vaatteiden käyttöpakkoa perustellaan muualla maailmassa täysin toisin, kuin länsimaissa annetaan ymmärtää. Useimmissa maissa on täysin selvää, että peittävien vaatteiden tarkoitus ei ole vapauttaa naisen seksuaali-identiteettiä hänelle itselleen, vaan suojata miehiä naisen seksuaalisuudelta. Naisen sukupuolisuus on lähtökohtaisesti hillitöntä ja syntistä, ja sen tavoitteena on vetää mies syntiin, joten siksi se on peitettävä. Ei siksi, että naisen ei tarvitse näyttää Jennifer Lopezilta, vaan siksi, että naisen ruumis on seksuaalinen objekti, joka villitsee miehet. Siksi naisen tulee peittää itsensä myös islamissa.

Islam ei ole mikään ongelma sen enempää kuin muutkaan kirjauskonnot, tai uskonnot ylipäätään. Suomessa on ollut muslimiväestöä jo pitkään, mutta sen islam on ollut hyvin maltillista. Tataariväestö on asettunut ja sopeutunut Suomeen täysin mutkitta, eikä heidän moskeijoistaan tai imaameistaan ole koskaan ollut harmia. Suomessa muslimitytöt ovat myös voineet mennä naimisiin vääräuskoisten kanssa, muslimimiehistä puhumattakaan. On jopa tapauksia, joissa muslimityttö on nainut juutalaisen miehen.

Ongelmia on syntynyt uuden maahanmuuttajapolven mukanaan tuoman poliittisen islamin myötä, jossa suhtautuminen muihin uskontoihin ja kulttuureihin on korostetun negatiivista. Militanttia islamia on joskus kutsuttu islamismiksi, mutta kyllä se on islamia itseään. Aivan kuten Yhdysvalloissa vaikuttava kristitty fundamentalistinen oikeisto, myös tämä poliittinen islam on äärikonservatiivinen ja suvaitsematon. Sen kannattajillehan ei kelvannut maassa jo oleva moskeijaverkosto, koska niissä ei noudatettu "uuden" konservatiivisen islamin suuntauksia.

Puheet siitä, että ongelma on "islamismi", pyrkivät naamioimaan sen tosiasian, että aivan kuten amerikkalaisperäisessä kristityssä fundamentalismissakin, tässä konservatiivisessa islamissa on kyse uskonnosta itsestään. Islamisti ei koe olevansa erillään islamista. Hänen tulkintansa on vain fundamentalistinen, kirjaimellinen. Se ei siis ole sen väärempi kuin maltillinenkaan islamin tulkinta. Kyse on kummassakin samasta uskonnosta. Kyse on vain ja ainoastaan islamista.

Totta on, ettei Atik ismaelilla ja Osama bin Ladenilla tuntuisi olevan paljoakaan yhteistä, mutta kumpikin on syntynyt muslimiperheeseen. Kummankin kotiuskonto on ollut islam. Näiden kahden miehen hyvin erilaiset elämät kuitenkin kertovat jokaiselle sen, kuinka erilaisia elämän reittejä islamista voi syntyä. Islam on siis aivan tavallinen uskonto kaikkien muiden uskontojen joukossa. Jos me annamme konservatiiviselle islamille sen arvon, joka sille nyt on annettu, me nostamme sen vallitsevaksi tulkinnaksi. Jos me taas pidämme islamia vain yhtenä uskontona muiden joukossa, se ei myöskään vaikuta elämäämme sen enempää kuin nuo muutkaan.

Aivan kuten äärikristittyjen pommi-iskut ja salamurhat aborttiklinikoita vastaan on tuomittu kristittyjen parissa, aivan kuten juutalaisten keskuudessa käydään jatkuvaa debattia Israelin kovista otteista palestiinalaisia kohtaan, muslimien itsensä pitäisi selvittää välinsä tämän konservatiivisen islamin kanssa. Muslimien ongelma on juuri tässä. Heidän itsensä pitäisi normalisoida uskontonsa. Valtaosa muslimeista on niin sanottua maltillista tai maallistunutta porukkaa. Fundamentalistinen ja erittäin kovaääninen ääriliike on kaapannut uskonnon omakseen. Ennemmin tai myöhemmin muslimien on ratkaistava kumpaan suuntaan uskonnon sisällä mennään, ja se tulee ratkaisemaan koko uskonnon kohtalon. Jos valinta osuu äärilaitaan ja sen opetuksiin, seuraukset ovat kohtalokkaat tavalla, jota en halua edes kuvitella.

Länsimaissa on valmius käyttää aseita myös uskonnollisten riitojen ratkaisuun. Sillä on hyvin pitkä traditio. Fundamentalistisen islamin piirissä kuvitellaan mielellään, ettei lännestä löydy vastavoimaa sen aggressiivisuudelle ja terrorismille. Se on paha virhearvio. Länsimainen toleranssi on iso, se on länsimaiden perusvoimia, mutta jos ja kun uskonnollinen vähemmistö katsotaan riittävän uhkaavaksi viholliseksi, uskonnollinen pogromi on yksi mahdollisuus. Muslimien pitäisikin muistaa holokaustin opetukset. Se, mitä lännen asevoimat ovat tehneet Lähi-idässä ja arabimaissa, on vain sotimista. Jos ja kun todellinen puhdistus alkaa, se on hirvittävämpää ja kauheampaa, enkä minä sellaista halua. Se on systemaattista joukkotuhoamista.

Onkin siis länsimaissa asuvan muslimiväestön oma valinta miten tulevaisuudessa heille käy. Jos he valitsevat länsivihamielisen fundamentalistisen islamin, seuraukset tulevat olemaan karmeat ennemmin tai myöhemmin. Jos he taas valitsevat maltillisen ja maallistuneemman islamin, islam on vain yksi uskonto muiden joukossa.