EDUSKUNTATALON VALTAUS

Mitä jos...

Yhtenä kauniin arkipäivänä, siinä kello kahden hujakoilla, eduskuntatalon ovelle ilmestyisi tavallinen suomalainen, joka astelisi sisään pääovista. Vahtimestarit pysäyttäisivät tulijan ja kuultuaan, ettei tällä ole mitään asiaa eikä sovittua tapaamista, ohjaisivat hänet takaisin ulko-ovelle.

Juuri sillä hetkellä samoista ovista tulisi sisään kymmenen muuta tavallista suomalaista. Kun vahtimestari kysyisi mitä ihmettä he tekevät täällä, joku sanoisi olevansa työnantaja ja tulleensa tarkastamaan työpaikkaa. Vahtimestarit ryhtyisivät häätämään näitä henkilöitä ulos, mutta jo sillä hetkellä sisään tulisi jo satoja muita, aivan tavallisia suomalaisia.

Eduskunnan turvallisuuspäällikkö huomaisi, että meneillään on joku mielenosoitus, joka on luvaton. Kun sisään tulevilta kysyttäisiin, onko kyseessä mielenilmaus tai mielenosoitus, vastaus kuuluisi, että ei. Kyse on vain työnantajan oikeudesta vierailla omistamassaan rakennuksessa, tarkastamassa mitä hänen palkkaamansa työntekijät siellä oikein tekevät. Tämä on lain mukaan työnantajan oikeus. Jokainen suomalainen omistaa eduskuntatalon ja maksaa jokaisen siellä olevan palkan, eli on jokaisen virkamiehen, kansanedustajan ja siivoojan työnantaja.

Nyt sisään tunkisi jo tuhansia tavallisia suomalaisia, ihan rauhallisesti ja kiireettä. Eduskunnan turvapäällikkö olisi hälyyttänyt apuun jo mellakkapoliisin ja karhukoplan, sekä puolustusvoimat. Eduskuntatalon ympärillä parveilisi kymmeniä tuhansia suomalaisia, jotka tulisivat sisään kaikista ovista ja ikkunoista, ilman mitään erikoisempaa syytä ja asiaa. Heillä ei olisi mitään suunnitelmaa tai aikomusta. He vain istuskelisivat eduskunnan kaikissa tiloissa, kävisivät vessassa ja saunassa, kuntosalilla ja kahvilassa, paikoissa jotka ovat heidän omaisuuttaan.

Työnantajina ja rakennusten omistajina heillä olisi siihen laillinen oikeus. Laillisesti heitä ei voisi estää. Ministerit ja kansanedustajat olisivat paniikissa, kauhuissaan, poliisi olisi hermostunut ja ylireagoisi, satoja pidätettäisiin, monia kenties hakattaisiin, joku saatettaisiin ampuakin, vaikka kyse olisi täysin laillisista työnantajan oikeuksista.

Jos poliisi estäisi tavallisia suomalaisia, se tarkoittaisi sitä, ettei kenelläkään omistajalla ja työnantajalla ole oikeutta astua omistamiensa kiinteistöjen sisäpuolelle ilman työntekijöittensä suostumusta. Se olisi varsin merkillinen tilanne, vai mitä Etelärannan pojat?

Ei, poliisin olisi pakko noudattaa lakia ja antaa rakennukset omistavien ja siellä olevien palkat maksavien kansalaisten mennä sisään omistamaansa kiinteistöön. Poliisilla ei olisi mitään laillista oikeutta poistaa kiinteistöstä ketään tavallista suomalaista, koska kaikki suomalaiset omistavat eduskuntatalon valtionsa kautta. Jokainen suomalainen on valtionsa jäsen, eli nykytermein omistaja, eikä pyhää omistajaoikeutta voi rajoittaa.

Lopulta koko eduskuntatalo olisi täynnä ihmisiä. Tuhannet asunnottomat suomalaiset saisivat lämpimän yösijan, peseytymismahdollisuuden ja terveydenhuollon. Ihmiset nukkuisivat kansanedustajien sohvilla heidän torkkupeittojensa lämmössä. Tuhannet muut istuisivat istuntosalissa juomassa kahvia ja turisemassa. Kahvilassa olisi iloinen puheen porina. Käytävillä nukkuisi ihmisiä, seisoskelisi tupakkia tupruttelevia porukoita juttelemassa.

Isäntä olisi talossa taas kerran ja muistuttaisi työntekijöilleen kuka palkat oikein maksaa ja miksi.