SEKOPÄÄ AYN RAND - AJATTELIJA WAHLROOSIN MIELEEN

Björn Wahlroos on nimennyt "amerikkalaisen" "filosofin" Ayn Randin yhdeksi suurista häneen vaikuttaneista ajattelijoista. Suomessa jotkut Kokoomuksen pikkunatseista ovat myös ihastuneet samaiseen tyyppiin ja hänen ajatuksiinsa. Ei mikään ihme. Tämä "Ayn Rand" oli nimittäin yhtä sekaisin päästään kuin hekin ovat.

Ayn Rand on, kuten jokainen aivot omaava pystyy päättelemäänkin, keksitty nimi. Ayn väitti nimensä tulevan suomalaisen kirjailijan nimestä, ehkä Ainosta, mutta jokainen suomalainen tietää ettei Ayn, Ain ole mikään nimi suomeksi. Koko tarina nimestä taisi olla samanlaista soopaa kuin muutkin Randin horinat. Tämän reppanan oikea nimi oli Alisa Zinovjevna Rosenbaum ja hän syntyi Venäjällä Pietarissa.

Alisan perhe kuului Pietarin ylempään keskiluokkaan. Isä omisti apteekin. Kun Alisa oli teini-iän kynnyksellä, Venäjällä syttyi vallankumous, joka oli tytölle kauhea järkytys. Vielä kauheampaa oli se, että bolshevikit kaappasivat vallan ja kansallistivat isän apteekin. Tästä mieletään perusteellisesti järkkynyt tyttö ei koskaan toipunut.

Alisa pakeni Amerikkoihin ja keksi itselleen nimen. Hän keksi paljon muutakin. Hän kirjoitti kirjoja, joita kriitikot pitivät melko keskinkertaisina ja heppoisina, mutta jokunen niistä menestyi sen verran, että hän sai rahaa ja jalan Hollywoodin oven väliin. Ayn Randina hän teki muutamia käsikirjoituksia ja alkoi uskoa olevansa suurikin ajattelija. Hän perusti lehdenkin kehumaan itseään ja ajatuksiaan itse kirjoittamillaan jutuilla.

Sanomattakin on selvää, että Ayn oli vakaumuksellinen antikommunisti, jopa siinä määrin että hän oli todella aktiivinen Hollywoodin kommunistivainoissa ja myöhemmin oli innokas todistamaan Washingtonissa McCarthyn epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean edessä. Ayn oli tosin niin innokas, ettei edes tuo Kylmän sodan Hullu koira McCarthy halunnut häntä uudelleen todistamaan. Se olisi ollut jopa hänen mielestään noloa.

Ayn Rand oli siis mielestään suuri ajattelija, jolla oli varaa pitää muita filosofeja paskasakkina. Jotkin aristoteleläiset hän hyväksyi pitkin hampain, mutta ei vertaisekseen ihmiskunnan auringoksi. Ayn kehitti oman filosofiansa, siis omasta mielestään filosofian jota oikeat filosofit eivät pitäneet, eivätkä vieläkään pidä minään filosofiana. Ayn antoi sille nimeksi Objektivismi, eli Rationaalisen itsekkyyden moraali. Siis Rationaalinen ja eettinen egoismi.

Aynin mielestä ihminen, joka asettaa muiden edun omansa edelle, on moraaliton. Yhteisen hyvän ajatus on myös moraaliton. Vain täydellisen itsekäs ihminen on moraalinen. Tällainen horinahan oli amerikkalaisille miljonääreille ja uusrikkaille makeinta pullaa. Myös konservatiivit, jotka pelkäsivät kommareitten kykkivän joka sängyn alla, ihastuivat tähän sekopäähän. Aynhan oli ryssä itsekin ja nähnyt kommareita ja joutunut juoksemaan heitä karkuun. Hänen täytyi siis tietää mistä puhui. Kukapa olisi punikkiryssän paremmin tuntenut, kuin jutskuryssä?

Aynin mielestä valtion tuli olla niin pieni, ettei sitä oikeastaan ollut. Vapaa markkinatalous ja rajaton kapitalismi olivat Aynin mielestä ainoa yhteiskuntamalli, joka turvasi yksilönvapauden. Ayn oli sillä tavalla lapsellinen, yksinkertainen ja sairas ihminen. Anarkismi, sosialismi, natsismi, kollektivismi ja valtiollisuus olivat kaikki yhtä roskaa Aynin mielestä. Anarkistit olivat oikein saastaa. Ihme sinänsä, sillä hekin ovat sitä mieltä että valtion pitäisi olla mahdollisimman pieni. Ehkä Ayn ei tiennyt sitä, tai sitten hän oli katkera siitä, että anarkistit olivat varastaneet hänen keskeisen ideansa jo ennen hänen syntymäänsä. Aynin mielestä uskonnotkin olivat roskaa ja hän oli tunnustuksellinen ateisti.

Aynin mielestä oli ihan oikein, että valkoinen mies meni Amerikkaan, joukkotuhosi alkuperäiset asukkaat lähes kokonaan ja varasti heidän maansa. Siihen antoi oikeutuksen se, että Aynin mukaan eettistä egoismia saattoi olla vain sivistyksessä ja intiaanithan olivat sivistymättömiöä villejä, joten oli ihan oikein tuhota heidät. Myös siirtomaaisännyys oli oikein, koska siellähän mellasti vain sivistymättömiä villejä. Aynin mielestä myös homous oli epämoraalista ja kuvottavaa. Mutta ei siinä kaikki.

Yksi Ayn Randin "suurista ajatuksista" oli tämä: "Pahuutta ei voi olla ilman uhrin suostumusta". Hiljattain surmattu helsinkiläinen pikkutyttökin oli tämän Randin näkemyksen mukaan siis suostunut uhriksi ja näin tehnyt pahan mahdolliseksi, sillä ilman uhrin suostumusta ei voi olla pahaa. Ilman pikkutytön suostumusta hänen isänsä ja äitipuolensa eivät olisi koskaan kiduttaneet ja murhanneet häntä.

Pahuus on siis uhrin itsensä aikaansaannos. Hän on antanut siihen suostumuksensa. Natsien kuolemanleirien miljoonat vainajat olivat ilmeisesti itse syyllisiä kohtaloonsa ja synnyttivät tuhoajansa. Jokainen murhan uhri on suostunut pahaan ja on siis itse se pahan aikaansaaja. Jokainen kidutuksen uhri on suostunut uhriksi ja siksi tehnyt kidutuksen mahdolliseksi. Näin siis Ayn Randin "filosofian" mukaan.

Ei siis mikään ihme, että entinen kiihkostalinisti on niin ihastunut Aynin aatoksiin. Björn Wahlroosin mukaanhan itsekkyys on korkeinta moraalia, yrityksillä ei voi olla moraalia, eikä rahalla. Selkokielellä nämä Randin ja Wahlroosin sekoilut tarkoittavat tietenkin sitä, ettei pahantekijä ole koskaan vastuussa tekemästään pahasta, vaan syy on aina uhrin itsensä. Tämä vapauttaa pahantekijän aina vastuusta ja se sopii Björn Wahlroosillekin oikein mainiosti.

Wahlroos ja muut objektivistit, liberalistit, äärikapitalistit ja arkkikonservatiivit ovat yrittäneet työntää Ayn Randin sekopäistä horinaa oikean filosofian sekaan. He ovat julkaisseet kirjoja ja lehtiä, tehneet elokuvia ja televisio-ohjelmia, luoneet kokonaisen laitoksen edistämään tämän lapsuutensa traumoista koko ikänsä kärsineen sekopäisen pakolaisen mielisairaista jorinoista aatteellisen keitosta, jota he esittelevät vakavasti otettavana. Todellisuudessa Ayn Randin sekoilut ovat yhtä vakavasti otettavia kuin suomalaisten skeptikkojen kehittämä Sporalogia, joka ennustaa tulevaa Helsingin raitiovaunujen liikkeiden mukaan.

Syy Ayn Randin sekoiluihin on tietenkin se, että hän sairastui henkisesti lapsena, kun ilkeät kommarit veivät isin apteekin ja perheen omaisuuden. Mieleltään järkkynyt tyttö ei koskaan kyennyt toipumaan tästä. Toinen ja erittäin merkittävä syy on siinä, että Ayn Rand oli narkki. Hän oli huumeenkäyttäjä. Eikä hän suinkaan kokeillut kerran kannabista, ottanut poskisauhuja tai maistanut, vaan veti spiidiä kolmen vuosikymmenen ajan.

Aynin suosikkihuume oli Benzedrine, joka oli suomeksi sanottuna amfetamiinia. Jokainen, joka itse on kokeillut tai käyttänyt itse amfetamiinia, tietää, ettei sitä vedetä kolmeakymmentä vuotta ilman, että kuuppa rupeaa vinkumaan kohtalaisesti. Jokainen, joka on nähnyt vauhtiveikkoja ja suhinasussuja edes vierestä, tietää, ettei amfetamiinin kolmekymmenvuotisesta vetämisestä mieli kauheasti kirkastu ja ajatus selkene. Björn Wahlroos uskoo, että sillä konstilla tullaan fiksuksi.

Kaikkien surkeinta tässä säälittävässä tarinassa on tietenkin se, että Ayn Rand teki sen mitä vastaan oli saarnannut koko ikänsä. Hän turvautui vakavasti sairastuttuaan julkiseen terveydenhoitoon ja sosiaaliturvaan. Kun kuolema kolkutteli ovella, vanha spiidimamma meni ja turvautui niihin tahoihin, jotka oli koko ikänsä halunnut kieltää ja julistaa laittomaksi.

Ayn oli 30-vuotisen spiidinarkin uransa lisäksi ollut himotupakoitsija ja oli aina kieltänyt tupakoinnin vaarat. Hän oli tiennyt, ettei tupakasta ollut haittaa terveydelle. Ayn Rand kuoli valtion sairaalassa keuhkosyöpään, sosiaaliturvan kustannuksella.