Tätä kysymystä pyörittelevät maanosamme viisaat kuin tulikuumaa keitettyä kanamunaa käsissään. Tehdään maahanmuuttoanalyysia, on psykologeja selittämässä, on rikkiviisaita molopäitä joiden mielestä entistäkin vapaammat markkinat torjuvat moisen, on uusvasemmistolaisia "intellektuelleja" joiden mielestä uusnatsit sikiävät pimeässä kellarissa, ajattelijoita joiden mielestä nämä kauhut kumpuavat tietämättömyydestä, on puunhalaajia joiden mielestä ongelma on siinä, ettei tunneta vierasmaalaisia ihmisiä ja kulttuureita, ettei olla matkusteltu tarpeeksi jne. Kaikki ovat väärässä. Merimiehet ovat taatusti rasistisin ammattiryhmä mitä Suomen maasta löytyy ja he, jos ketkä, ovat kohdanneet ulkomaalaisia ja vieraita kulttuureja.
Uusfasismi ja natsismi kumpuavat pelosta. Asia on niin yksinkertainen. Pelko saa ihmiset nojaamaan niihin, jotka lupaavat taata turvallisuuden, jotka lupaavat panna kurittomat kuriin ja siivota nurkat. Ei sen kummempaa. No miksi ihmiset sitten pelkäävät? Ajatellaanpa Suomea. Kun Paavo Lipponen nousi laman liepeillä ratsastellen valtaan, hänen valtakautensa keskeinen viesti oli KAUHU. Lipponen hallitsi pelolla, hän pelotteli naisministeritkin itkemään hallituksen kokouksissa Sauli Niinistön kanssa, mutta ennen kaikkea hän pelotteli kansakuntaa.
Paavo Lipposen poliittisen sanoman ydin oli tämä: nyt menee huonosti ja huomenna menee vielä huonommin. Siinä hän olikin oikeassa, joskin toimi itse niin, että tuo ennuste piti paikkansa. Lipposlandiassa lanseerattiin Yleinen ja yhtäläinen yhteiskunnallinen turvattomuus. Lipponen ja muut maamme eliittiin kuuluvat kertoivat meille uutisissa ja ajankohtaislähetyksissä kerta toisensa jälkeen, ettei mikään ole enää varmaa. Mihinkään ei voi enää luottaa. Tämä oli keskeinen viesti ja sitä toistettiin muodossa tai toisessa koululaisille, aikuisille, vanhuksille ja kenelle tahansa jolla oli korvat.
Pelon yhteiskunta tuotti myös tulosta. Tuossa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä ovat halla-aholaisten juuret. Siellä syntyivät ne idut, joista kasvoi nykyinen suomalainen uusfasismi ja natsismi. Tympeä, tunkkainen, pahanhajuinen ja pahantuulinen sosialidemokraattinen toivottomuus höystettynä kokoomuslaisella epätasa-arvoisuudella. Se synnytti ajattelijat, joita voidaan pitää suomalaisen äärioikeiston filosofeina.
Matti Vanhasen ja sittemmin Kokoomuksen luotsaamat hallitukset ruokkivat tätä kehitystä kääntämällä huomionsa maan asioista ulkomaille, oman edun vilpittömään tavoitteluun ja vaalirötöstelyyn. Uusköyhiä tuli kymmeniä tuhansia vuosittain, mutta heille ei herunut sanaakaan. Leipäjonot pitenivät satojen metrien mittaisiksi kaikessa rauhassa, kunnes nyt ollaan tilanteessa, jossa työssäkäyvät ihmisetkin joutuvat seisomaan noissa leipäjonoissa. Tällainen tilanne on takuu uusfasismin nousulle. Se oli sitä 1920-luvulla ja on edelleen.
Sekopäisen narkin huurujuttuihin uskovat liiderit Pikku Nalle Wahlroosin johdolla tuhoavat eurooppalaista hyvinvointivaltiota, koska uskovat sen olevan väärin. He eivät ymmärrä, että tuo yhteiskuntamalli tulonjakopolitiikkoineen oli este, muuri uusfasismia vastaan. He eivät käsitä, että kun he tuhoavat tuon yhteiskunnan, tilalle ei tulekaan Ömevicaa, Jenkkilää, vaan fasistisia kansallismielisiä valtioita. Se on Euroopan tapa reagoida turvattomuuteen, kaaokseen ja epätasa-arvoon. Fasismi tai kommunismi. Ne syntyivät aikoinaan juuri tuosta ja syntyvät nyt parasta aikaa uudelleen juuri samasta syystä.
Sen vielä ymmärtää, etteivät äärikapitalistiset vatipäät tajua tätä, he eivät tajua edes taloudesta yhtään mitään, mutta sitä on vaikea tajuta, ettei vasemmistostakaan löydy yhtään aivoja, jotka tajuaisivat näin yksinkertaisen asian. Sen sijaan leikitään "paljasta uusnatsi"-leikkejä, hinkataan yhteenottoa äärioikeiston kanssa ja sössötetään naama peruslukemilla omia kirjoja markkinoidessa. Jyväskylän kirjastopuukotus oli parasta mainosta Dan Koivulaakson kirjalle, joka olisi muuten jäänyt tyystin marginaaliin. Mutta sitä syytä ei käsitetä, eikä edes haluta käsittää. Ei voidakaan, kun ollaan hallituksessa, joka tekee politiikallaan tilaa uusfasismille ja natseille, kun tehdään epätasa-arvoistavaa ja turvattomuutta lisäävää yhteiskuntapolitiikkaa, joka luo uusfasismille kysyntää.
Mutta se rasismi, mistä se kumpuaa? Miksi suomalaisissa on niin paljon rasismia? Miksi niin moni suomalainen on muuttunut rasistiksi viimeisten vuosien aikana? Viimeksi tänään tapasin salilla suomalaisen viisikymppisen naisen, työttömän siivoojan, köyhän, joka on koko ikänsä äänestänyt vasemmistoa, mutta viime vaaleissa äänesti perussuomalaisia. Syyksi puolueen vaihtoon hän ilmoitti, ettei voi hyväksyä vasemmistoliiton maahanmuuttopolitiikkaa.
No miksi hän ei halua maahan lisää maahanmuuttajia? Koska hänellä on huonoja kokemuksia heistä. Hänellä on huonoja kokemuksia maahanmuuttajista työelämässä. Maahanmuuttaja työkavereille annettiin erivapauksia. Syinä olivat vaatteet, joissa ei voinut tehdä tiettyjä töitä, niitä paskaisimpia ja raskaimpia, ja syynä oli uskonto, joka esti tekemästä tiettyjä asioita ja vaati ylimääräisiä taukoja rukouksiin. Koska tämä köyhä, koko ikänsä rankkaa työtä tehnyt kantasuomalainen nainen joutui tekemään paskimmat hommat, joita maahanmuuttajat eivät siis voineet tehdä, hän tunsi tilanteen epäreiluksi.
Hyvä ystäväni toimi myyjänä Itäkeskuksessa toistakymmentä vuotta. Vuosien varrella hän huomasi, että maahanmuuttajat ostavat kalliit äänentoistolaitteet perjantaina ja palauttavat ne maanantaina ja vaativat rahat takaisin kaupan perumisen yhteydessä. Sama toistui aina tiettyinä aikoina tiettyjen maahanmuuttajien toimesta. Selvisi, että laitteita tarvitaan juhlissa, mutta ei enää sen jälkeen. Siksi ne "ostettiin" aina viikonlopuksi tai juhlapyhiksi, ja palautettiin käytön jälkeen takaisin myymälään. Seitsemän päivän palautusoikeus.
Samainen myyjä huomasi, että maahanmuuttajat ostivat aina uusimman kännykän. Halpamallit eivät kelvanneet. Uusin ja kallein malli kelpasi. Maahanmuuttajanaiset puhuivat jatkuvasti kännyköillään, kännykät olivat korvalla huivin varaan sidottuna. Kaverini ihmetteli miten heillä on varaa puhua niin paljon. Valtio maksoi puhelut, jotta naiset voisivat hakea töitä ja hoitaa asioitaan.
Kaikkien kodinkoneitten ja laitteiden tuli olla parasta ja uusinta. Pesukonettakaan maahanmuuttajat eivät hyväksyneet, jollei se ollut kahdeksan kilon vetoinen, täysdigitaalinen tuliterä laite. Nyt joku ihmettelee miten noilla maahanmuuttajilla, jotka siis eivät enimmäkseen olleet töissä, oli varaa laitteisiin. Kaverini ei ihmettele. Hän näki, yli kymmenen vuoden ajan, että sosiaaliturvatoimiston myöntämät ostolaput olivat noin 400-450 euroa keskimäärin. Suomalaisilla työttömillä, sosiaaliturvan varassa elävillä kantaväestöön kuuluvilla samaiset ostolaput olivat noin 300 euroa. Maahanmuuttajat saivat siis järjestään 100-150 euroa enemmän rahaa ostoksiinsa.
Viimeinen niitti oli nuoren maahanmuuttajatytön autokoulu. Sen maksaa myös valtio, jotta tyttö voisi paremmin työllistyä. Yhdellekään kantasuomalaiselle ei makseta autokoulua, paitsi armeijassa, jos enää sielläkään. Tämäkään kantasuomalainen ei enää pidä maahanmuuttajista.
Eräs ystäväni asioi Kelan kanssa ja haki joitakin tukia. Hän ei saanut niitä. Jokin todistus tai paperi oli aina täyttämättä. Yh-äiti oli ilman rahaa, ilman mitään, kahdeksan viikkoa. Piinaavan ja pitkällisen tappelun jälkeen hän sai itselleen lakisääteisesti kuuluvat tuet, mutta ei kokonaisuudessaan, vaan leikattuina. Edessä oli uusi taistelu tuista. Usein, kun hän taisteli yksin byrokraatteja vastaan virastoissa asioidessaan, viereisellä luukulla oli maahanmuuttajia, kielitaidottomia ihmisiä, joilla mukanaan tulkki ja avustaja, ja joita palveli luukulla sekä virkailija ja toimiston esimies. Useammin kuin kerran tämä kantasuomalainen yh-äiti kuuli, kuinka heille sanottiin, että asia oli nyt järjestyksessä. Yhdellä visiitillä. Tämäkään kantasuomalainen nainen ei pidä maahanmuuttajista.
Hyvä ystäväni erosi, joutui muuttamaan pois asunnosta, eikä löytänyt asuntoa vapailta markkinoilta. Hänen palkkansa ei riittänyt. Ei, vaikka hän oli tehnyt töitä 25 vuotta. Hän haki kaupungilta asuntoa. Hän sai vuoronumeron 4032. Kaupungin asuntovirasto kertoi, että asunto löytyisi noin kahden, kolmen vuoden kuluttua. Hän näki kuinka kielitaidottomalle maahanmuuttajaperheelle etsittiin asunto samaan aikaan viereisellä luukulla, saman tien, siltä seisomalta. Työssä käyvä asunnoton suomalaismies ei hänkään pidä maahanmuuttajista enää.
Jos me haluamme tosissamme ehkäistä rasismia, tällaisia arjen kokemuksia ei saisi tulla. Kenellekään ei pitäisi tulla sellaista tunnetta, että minua on sorsittu ja noita suosittu. Tästä on kyse arjessa. Halla-ahot ja muut osaavat hyödyntää näiden ihmisten katkeruutta ja kaunaa ja tekevät sen ilomielin, mutta miksi ihmeessä systeemi toimii näin? Miksi ihmeessä näitä esimerkkejä kuulee harva se päivä?
Tiedän, että monissa virastoissa on annettu määräys, että maahanmuuttajille pitää antaa kaikki mitä lain mukaan kuuluu, mutta miksei samanlaista määräystä ole kantaväestön suhteen? Jos sellainen on olemassa, miksi niin ei toimita? Miten on mahdollista, että monen kantaväestöön kuuluvan asiointi tukiviidakoissa on niin hankalaa ja aikaa vievää, ja miten on mahdollista etteivät he aina saa kaikkia niitä tukia, jotka heille lain mukaan kuuluisivat? Miten on mahdollista, että kaupan myyjä näkee kerta toisensa jälkeen sata euroa isompia maksuosoituksia?
Arjen tilanteet ja kokemukset muuttavat ihmisiä. Entisestä humanistisesta vasemmistolaisesta on tullut pettynyt nainen, joka äänestää persuja, koska ei pidä entisen puolueensa maahanmuuttopolitiikasta.
Täältä, näistä kokemuksista kumpuaa suomalainen rasismi ja maahanmuuttovastaisuus. Onko se jonkun etu? Haluaako virkakoneisto tätä? Miksi tällaista tapahtuu?
Omasta mielestäni tässä ei ole mitään järkeä kenenkään kannalta. Ihmisiä ei pidä asettaa eriarvoiseen asemaan ihonvärin tai etnisen tausta vuoksi missään tilanteessa. Ei edes niin päin, että valtaväestöön kuuluva saa kehnompaa kohtelua kuin maahanmuuttaja viranomaisten ja virkamiesten toimesta. Se ruokkii rasismia ja ulkomaalaisvastaisuutta.
Ja lopuksi, jos joku nyt siellä alkaa sen peruskirkumisen RASISTI RASISTI niin kerrottakoon, että tuttavieni joukkoon kuuluu nigerialaisia, togolaisia, ghanalaisia, etiopialaisia, venäläisiä, ruotsalaisia, albaaneja, kurdeja, vietnamilaisia, chileläisiä, amerikkalaisia, englantilaisia ja tietenkin niitä kantasuomalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti