SUOMETTUMINEN 2.0

Suomessa aika moni on tällä hetkellä patoutuneen ryssäfobian release-vaiheen vallassa. On äärimmäisen noloa ja koomista seurata poliitikkoja, virkamiehiä ja mediaa huutelemassa ryssien kataluudesta ja Putinin vaarallisuudesta, varsinkin kun samaiset tahot olivat kyykkyhyppelemässä ihastuksen puna poskilla Putinin ympärillä täysin avoimesti 90-luvulla. Ilkka Kanervakin kehua retosteli kuinka syö jädeä kesäisin Turun torilla Putinin kanssa ja oli juttuja siitä kuinka hyvin Putin tuntee Suomen ja suomalaiset.

Allekirjoittanut yritti tuolloin tuoreeltaan nostaa esiin sitä seikkaa, että tämä heppu on sitten entinen KGB-upseeri eikä mikään humanisti, mutta sellainen puhehan oli aivan kamalaa ja hirveää ja väärin ja valhetta. Olihan Putin suomalaisten kokoomuslaisten suuri kaveri ja ihana mies sen juopon Jeltsinin jälkeen.

Sitä mukaa kun suomalaiset satraapit saivat ryömittyä Yhdysvaltojen hallituksen helmoihin, muuttui ääni kellossa, ja nyt nuo eilispäivän Putin-fanit soittelevat Washingtonin neokonien kelloja ominaan ja taivastelevat mitä tahansa Venäjään liittyvää. Olipa leppäkerttujen invaasiokin ryssien syytä, kun siellä ei ollu niille ruokaa.

Media, poliitikot, virkamiehet ja "intellektuellit" ovat taas kerran osoittaneet olevansa reilusti suomettuneita. Kun vielä 70-luvulla konttailtiin Tehtaankadun lähetystön ja suuren mahtavan Neuvostoliiton edessä, nyt ryömitään Kaivopuiston lähetystön ja Yhdysvaltojen liepeissä ja leikitään että Obama on meidän paras kaveri, kun päästiin rukousaamiaisellekin. Tässä on jotakin äärimmäisen noloa ja hävettävää.

Voin vain kuvitella miten se porukka, joka 70-luvulla kävi Kaivopuiston bileissä, katsoo tätä nykyistä matosakkia, joka tekee nyt itseään siellä tykö, kun Neukkulaa ei enää ole. Nekin jotka 70-luvulla vaativat jenkkejä pois Ameriikasta ovat siellä nyt vetämässä Mukkulan kansanopiston twangilla texasia aitojen ameriikkalaisten kanssa niin että huhhuh. 

Kun itse kuului siihen nuorisoon, jonka mielestä Neuvostoliitossa oli lähes kaikki päin persettä ja paska haisi (havainto matkalta Neuvosto-Eestiin), joka oli hiilenä YLEn neuvostopropagandasta ja poliitikkojen YYA-jargonista, nyt saa niskaansa huutoja putinismista sun muusta kun on hiilenä Nato-propagandasta ja Washingtonin ihailusta. Maailma on merkillinen.

Silloin kun viralliset pulisonkinuoret lauloivat telkussa punalipun riemuista ja neuvostomaatalous löi median mukaan ennätyksen toisensa perään, meikäläiset vetivät rasvaa helttaan, katsoivat American Graffitia ja huudattivat roketti rollia vouvaavista mankoista lähiön kallioilla, pilkkasivat pioneereja ja huutelivat ulkopoliittisesti arveluttavia möläyksiä poliitikoille kaduilla ja opettajille kouluissa.

Nykyiset hipsteripoliitikot laulavat telkussa tähtilipun riemuista ja siitä kuinka pörssiosakkeiden arvo lyö ennätyksen toisensa perään, ja meikäläiset huudattavat edelleen roketti rollia ja harovat harventuneita hivuksia, pilkkaavat natolaisia ja huutelevat ulkopoliittisesti arveluttavia möläyksiä poliitikoille kaduilla ja muille somessa.

Me emme ole niinkään muuttuneet, linja pitää jos sellaista olikaan, mutta muut ovat tehneet suomettumisessa täyskäännöksen. On surkuhupaisaa, että Paavi Väyrynen, joka vielä 80-luvulla yritti värvätä KGBn avukseen presidentinvaalikampanjaansa, edustaa nyt itsenäisyysmielisyyttä. Ja on äärettömän hävettävää katsella sitä suomalaispoliitikkojen kyykkyhyppelyä, kun he saavat ottaa fanikuvan isojen länsipoikien ja Saksan tädin rinnalla jossain perkeleen kokouksessa. Suomettuminen 2.0 on sitä neuvostoajan suomettumistakin syvempää ja sakeampaa, ja nolompaa.

Rukousaaminainen! Oikeasti! Voiko saatana olla nolompaa? No ei.

Me, jotka emme koskaan pitäneet Neuvostoliittoa suuren Suomen ystävänä ja joiden päässä idässä oli helvetin iso naapuri jonka kanssa piti olla hereillä, emme ymmärrä miten tämä länsisuomettuminen voisi olla sen parempi kuin se itäsuomettuminenkaan. Piirteet ovat samat ja tavoitteet myös. Erona itäsuomettumiseen, länsisuomettajat ovat onnistuneet tuhoamaan itsenäisen Suomen ja mädättämään sen puolustuksen. Ja sille hurrataan ikään kuin se olisi suurikin saavutus.

Itsenäisyyden menetystä pidetään hienona asiana, itsenäisen Suomen tuhoamista pidetään menestystarinana, ja itsenäisen Suomen itsenäisen puolustuksen tärväämistä ja tuhoamista pidetään upeana saavutuksena. Se on täysin käsittämätöntä. Mutta sen ymmärtää, kun muistaa, että jo neuvostoliittolaiset kutsuivat tätä suomalaista satraappisakkia paskansyöjiksi. Paskaa he syövät edelleen, tosin nyt lännestä tursuavaa.

Ideologia on toki aivan sama: jokun ulkomaalaisen tulee hallita suomalaisia ja käskeä meitä. Me emme saa itse päättää omista asioistamme edes omassa elämässämme. Se on suomalaispoliitikkojen selkäytimiin sulanut politiikan suuri linja. Orjuus ja alamaisuus ulkomaalaisten edessä. Se oli sitä jo 1970-luvulla, mutta silloin oli vielä toisenkinlaisia ääniä ja miehiä, onneksi. Nyt ei ole. Nyt on pelkkiä selkärangattomia lapamatoja, joiden suomettumise tasoa on vaikea käsittää.

Ei tässä auta muu kuin soittaa sitä roketti rollia ja huudella niinkuin silloin ennen. Jenkkifudista ei enää pysty pelaamaan näillä rustopolvilla ja hinkuysköksillä kuten 80-luvulla, mutta aina sitä voi katsoa Netistä. Nykyajan Varsovan liitto on Nato, Moskova on Washington ja Neuvostoliitto on Euroopan Unioni. Ei tässä muu ole muuttunut periaatteessa. Paidassa luki 70-luvulla James Dean tai Elvis, nyt siinä lukee FTW.

Jenkkifudiksesta tuli mieleen: legendan mukaan legendaarinen ECG:n puolustuksen linebackeri Vili ajoi jurrissa Ladan alas eduskuntatalon rappusia. Se oli sellainen pieni kansanomainen vastalause maan silloiselle viralliselle suomettumislinjalle. Oli niitä muitakin demonstraatioita. Nyt meillä on...

Ööh. Niin mitä?