KILPAILUKYKY-KENGURULOIKKA

Hallitus esitti omaa yhteiskuntasopimustaan Suomen kilpailukyvyn palauttamiseksi. Tavoiteena oli, pääministerin sanoin, saavuttaa 5% kilpailukykyloikka. Yhteiskuntasopimus oli ay-liikkeelle mahdoton nieltävä, koska se olisi leikannut jäsenistön palkkoja kesken voimassa olevan sopimuskauden. Hallitus toki tiesi tämän, eikä kukaan uskonut yhteiskuntasopimukseen oikeasti. Se oli vain suurelle yleisölle tarkoitettu kakkavaippa, jonka turvin siirryttiin seuraavaan vaiheeseen.

Hallitus ilmoitti, että koska ay-liike ei suostu kilpailukykyloikkaan, se hoitaa asian pakkolaeilla. Tämä herätti jo ay-liikkeen ulkopuolellakin kysymyksiä, sillä pakkolakeja ei tässä maassa ole nähty tai käytetty sitten sotavuosien. Aliupseeriliitto ilmaisi tyrmistyksensä asian johdosta ja moni perustuslakiasiantuntija totesi hallituksen hankkeen olevan perustuslain  vastainen.

Hallitus ilmoitti, että jos nyt joku saa aikaiseksi sen 5% loikan muilla keinoin, niin ookoo, mutta muussa tapauksessa hallitus säätää pakkolait, joiden olennaisin elementti oli ottaa sopimusoikeus pois ay-liikkeeltä ja työntekijöiltä. Hallitus oli varma, ettei ay-liike kykene tekemään ehdotuksia.

STTK ja Akava ilmoittivat varsin pian, että heillä on omat ehdotuksensa. SAK ilmoitti tarvitsevansa lisää aikaa. Hallitus ilmoitti ettei mitään lisäaikaa tule, heillä on omat deadlinensa, ja hallituksen perässä kipittävät toimittajat kiirehtivät julistamaan ay-rintaman hajoamista ja SAK:n jäämistä yksin. Se oli tavoitteenakin. Hallitus ei nimittäin toiminut yksin ja omillaan, vaan Elinkeinoelämän  keskusliiton narttutsuppareina.

Yllättäen SAK ilmoitti, että heillä onkin oma korvaava esityksensa, jolla saavutetaan se hallituksen ja EK:n vaatima 5% kilpailukykyloikka. Hallitus huomasi jääneensä satimeen. Niinpä ministeri Alexander Stubb kiiruhti ilmoittamaan EK:n Häkämiehen tavoin, ettei 5% riitäkään, vaikka se oli ollut hallituksen ja EK:n vaatimusten kivijalka. Nyt hallitus ilmoitti, että loikan pitääkin olla luokkaa 10%. EK:n puhuva pää Häkämies ja hänen narttulaumansa hallitus uskoivat saaneensa SAK:n satimeen.

Pahaksi onneksi SAK ilmoitti, että sen esitys tarkoittaisi 9,2% kilpailukykyloikkaa. Seurasi päivän paniikki, kun EK ja sen nartut pähkäilivät mitä nyt. Pian Jyri Häkämies olikin televisiossa kertomassa että vaadittu kilpailukykyloikka olikin 15% ja hallitus uskollisten narttukoirien tavoin huuteli samaa. Kilpailukykyloikka ei ollutkaan 5%, kuten hallitus oli huutanut kuukausien ajan. Se ei ollutkaan 10% kuten EK ja hallitus olivat ilmoittaneet. Se olikin 5% + 5% + 5% !!

Kengurun tavoin eteenpäin loikkiva kilpailukykyloikka ei ollut todellisuudessa hallituksen tavoite. Hallituksen tavoitteena oli ja on ammattiyhdistysliikkeen hajottaminen ja sen sopimusoikeuden poistaminen jollakin keinolla. Tämä hallitus on edeltäjäänsäkin tarmokkaammin ajanut reaganomicsia, ultafriedmanilaista politiikkaa, johon kuuluu thatcheriläisen opin mukaisesti ammattiyhdistysliikkeen tuhoaminen. Se on ollut koko ajan Elinkeinoelämän keskusliiton ja kokoomuksen, sekä keskustan tavoitteena, ja on edelleen. Juuri siksi kilpailukykyloikka hyppii aina eteenpäin kuin kenguru.

Elinkeinoelämän keskusliitosta jo eläkkeelle jääneet neuvokset ja pomot tietävät tämän, mutta he tietävät myös sen, että työtaistelu tulee suomalaiselle talouselämälle todella kalliiksi ja että se voi pahimmillaan järkyttää koko yhteiskuntarauhaa. Siksi he ovat yrittäneet toppuutella järjestönsä nykyistä johtoa, mutta eihän polvihousupoika Häkämiehellä ja hänen kavereillaan ole tällaista käsityskykyä. He todella uskovat, että nyt on iskun paikka ja että nyt suomalainen ay-liike saadaan nujerrettua.

Keskusta on mukana talkoissa intopinkeänä, onhan keskustan taustahaamuna Esko Aho, 90-luvun yhteiskuntarauhan järkyttäjä ja pikkulasten ja mummojen silloinen pelottelija. Esko Ahon ideologia nousi kuin zombie haudastaan Sipilän yhteiskuntasopimuksen myötä ja nyt se rellestää vapaana ja yhtä kuoleena kuin ennenkin.

Kannattaa muistaa sekin, että Voima-lehti paljasti jo vuosia sitten SITRA:n johtaman hankkeen, jonka lukuisat hallitukset omaksuivat. Hanke on osa sitä muutosta, joka Suomessa on tällä vuosituhannella tapahtunut. Sen tavoitteena on tuhota Suomen valtio ja luoda sen tilalle uusi järjestelmä. Yhteiskuntauudistus, SOTE-uudistus, kuntauudistus, puolustusvoimien uudistus, poliisihallinnon uudistus jne. ovat kaikki osa tuota Esko Ahon kavereitten laatimaa projektia.

Tavoitteena on lakkauttaa kaikki ministeriöt. Tilalle tulee vain yksi valtionkonttori, virasto. Hankkeella Suomesta muokataan Euroopan Unionin osavaltiota. Siihen liittyvät perustuslainmuutokset, itsenäisyydestä luopuminen vuonna 2011, ja siihen liittyy myös suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen tuhoaminen. Jeesus-mies Juha Sipilä on tämän "kärkihankkeen" vetäjänä joko tietämättään, tai todennäköisesti täysin tietoisesti.

SOTE-uudistuksella suomalainen terveydenhoitojärjestelmä siirretään muutaman virkamiehen hallintaan. Alueesta riippuen heitä on 4-6. Jos nämä virkamiehet päättävät yksityistää koko SOTE-alueensa terveyspalvelut, yhdelläkään alueen kunnalla tai kaupungilla ei ole laillista oikeutta kieltäytyä. Se on SOTE-uudistuksen ydin.

Jotta SOTE-uudistus saataisiin voimaan, kuntien lukumäärä pitää ajaa alas, vastarinnan vähentämiseksi. Juuri siksi hallitukset ovat parikymmentä vuotta leikanneet kuntien valtionosuuksia ja siirtäneet kunnille valtion hoitamia palveluita. Kunnilta on siis otettu rahaa pois ja niiden velvotteita on lisätty.

Sipilän hallituksen tehtävänä tässä Suomen tuhoamisessa on tuhota suomalainen ay-liike, koska se on yksi suomalaisista järjestäytyneistä voimista, joka voi kuntien tavoin vastustaa hallituksen, SITRA:n ja EK:n hanketta Suomi-nimisen valtion tuhoamisessa. Ja Sipilä narttukoirana kipittää saamiensa käskyjen mukaisesti ja loikkii.

Se, että Sipilän esittämä perusteesi Suomen kilpailukyky "Gäpistä" on paljastunut paskapuheeksi ei haittaa. Sipilä, hänen omat narttunsa, kokoomus, EK ja kaikenlaiset muut valon lapset huutavat edelleen sitä 15% gäppiään, vaikka Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen sanoi YLEn haastattelussa, ettei mitään gäppiä enää ole ollut pariin vuoteen ja vaikka OECD:n tuoreimmat tilastot paljastivat, että suomalaisten palkkataso ei olekaan EU:n korkein, vaan vasta kahdeksas.

Kaikki kansainväliset tilastot paljastavat, että suomalainen työntekijä onkin halvempi kuin tanskalainen, ruotsalainen tai saksalainen, joihin hallitus meitä vertailee. Irtisanominen on Suomessa halvempaa, suomalaisilla onkin huonommat työehdot jo nyt, ja suomalaisten työn tuottavuus onkin maailman huippua. Kaikki tämä on aivan yleistä tietoa, kaikkien saatavissa googlailemalla, mutta hallitus ja toimittajat kipittävät oman ideologiansa mestareiden pierunhajussa ja esittävät aivan päinvastaista. Valtion velkatasokin on yksi koko EU:n alhaisimpia, huomattavasti alhaisempi kuin Ranskan yli 90% tai Saksan 89%, tai EU:n yli 70%.

Sipilä ja hänen roskajoukkonsa kiljuvat edelleen tuota 15% kilpailukykyvajetta, vaikka Maailman talousfoorumin mukaan Suomi on edelleen yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, viides tai kuudes. Samaa ovat sanoneet monet muutkin ulkomaalaiset asiantuntijat. Ainakin kolme talousnobelistia on tyrmännyt hallituksen ja EK:n politiikan linjaukset ja varsinkin niiden perusteet, mutta mikään ei auta. Hallituksella on oma asiantuntijansa.

Hallituksen ässä hihassa on Juhana Vartiainen, joka palasi Ruotsista häntä koipien välissä kun kansainvälinen ura ei urjennutkaan, syystä tai toisesta. Juhana on sanonut, ettei yksikään talousnobelisti tiedä mistään mitään ja on ihan väärässä. Ja maamme hallitus on samaa mieltä. Juhana hakkaa nobelistit tiedossa, taidossa ja ketteryydessä.

Ja valtamedia uskottelee meille tuota samaa aamusta iltaan, eikä kukaan uskalla sanoa ääneen mikä on Suomen viennin ja valtion velkaantumisen todellinen syy. Kukaan ei uskalla sanoa ääneen minne säästetyt miljardit ja valtion ottamat lisävelkamiljardit katoavat. Vastaus on liian monelle liian kauhea. Liian moni poliitikko, puolue, järjestö, toimittaja, media ja vaikuttaja on pannut päänsä pantiksi tuon tekijän puolesta.

Minä voin sanoa mikä taloudessamme mättää, miksi vienti ei vedä, miksi me velkaannumme. Jokainen voi miettiä asiaa katsomalla Ruotsiin ja miettimällä miksi sillä maalla pyyhkii hyvin. Mikä erottaa meidät Ruotsista makrotasolla? Aivan. On olemassa yksi todella suuri meitä erottava tekijä. On olemassa yksi seikka, miksi Ruotsi ei ole velkaantunut ja miksi sen vienti vetää. Mitä Ruotsilla ei ole? Mitä meillä on?

Euro.