UUSI MAAILMANJÄRJESTYS osa 3

Vuonna 1853 syntynyt Cecil B. Rhodes oli brittiläisen maailmanvallan vankkumaton kannattaja, joka uskoi avoimesti valkoisen anglosaksisen rodun ylivaltaan ja oikeutukseen maailman hallitsijana. Arjen tasolla hän oli DeBeers-timanttiyhtiön perustaja (1879) ja yksi maailman rikkaimmista miehistä (Rhodes hallitsi 90% maailman timanttikaupasta vuoteen 1891 mennessä), jonka käden jälki näkyi afrikkalaisten kansojen alistamisessa ja Afrikan luonnonvarojen hyödyntämisessä valkoisen eliitin eduksi.

Rhodes oli vapaamuurari, mutta hän ei pitänyt vapaamuurariuteen liittyvästä uskonnollisesta kontekstista. Hänen mukaansa rikkaat ja mahtavat miehet tuhlasivat aikaansa lapsellisissa rituaaleissaan. Rhodesin mielestä oli perustettava uusi salaseura, joka keskittyisi luomaan brittiläisen rodun maailmanvaltaa konkreettisesti.

Rhodes oli omaksunut maailmankatsomuksensa opiskellessaan Oxfordissa, jossa professori John Ruskin propagoi omaa näkemystään. Ruskinia pidetään usein miehenä, joka esitti ensimmäisenä vaatimuksen työväestön koulutuksen parantamisesta, mutta yleensä unohdetaan tai halutaan unohtaa se miksi hän ylipäätään esitti vaatimuksensa.

Ruskinin mielestä eliitille uskollista keskiluokkaa piti laajentaa huomattavasti ja se kävisi vain työläismassojen oloja parantamalla. Kun nämä työläiset sitten nousisivat keskiluokkaan, heistä tehtäisiin eliitille uskollinen palvelijakasti pankkilainoilla ja erilaisilla luotoilla velkaannuttamalla. Kuullostaako tutulta?

Ruskin kannatti myös intohimoisesti valistuneen eliitin oikeutta hallita alempiarvoisiaan ja sanoi, että hänen tehtävänsä oli osoittaa joidenkin ihmisten, tai jopa yhden ihmisen, ylivertaisuus muihin nähden. Hän uskoi myös eliitin oikeuteen hallita kaikkia muita keskitetyn vallankäytön kautta. Ruskin oli myös tunnettu pedofiili.

Ruskin ei suinkaan ollut ainoa ajattelija, joka muokkasi Rhodesin maailmankatsomusta. Monen muun rotuoppien kannattajien näkemykset vahvistivat Rhodesin käsitystä siitä, että juuri anglosaksisen rodun piti hallita maailmaa. - Vakuutan, että me (britit) olemme maailman hienoin rotu ja mitä suuremman osan maailmaa asutamme, sitä parempi ihmiskunnalle, Rhodes kirjoitti.

- Miksi emme perustaisi salaseuraa, jolla olisi vain yksi päämäärä: brittiläisen imperiumin laajentaminen ja koko sivistymättömän maailman saattaminen brittiläisen vallan alle, saadaksemme Yhdysvallat takaisin ja tehdäksemme anglosaksisesta rodusta yhden ainoan imperiumin, Rhodes kirjoitti.

Kun hän kuoli, hänen omaisuutensa siirtyi toisen vapaamuurarin lordi Nathan Rotschildin haltuun. Rotschild nimitti välittömästi lordi Alfred Milnerin perustamaan salaseuran Round Tablen, Pyöreän pöydän, ajamaan Rhodesin ajatuksia. Milner oli myös vapaamuurari ja hän ryhtyi värväämään Pyöreään pöytään uusia jäseniä Oxfordista. Milner lausui myös ääneen oman maailmankuvansa: - Minun isänmaallisuuteni ei tunne maantieteellisiä rajoja, vaan sillä on rodulliset rajat. Olen patriootti, jonka isänmaa on brittiläinen rotu.

Pyöreää pöytää on usein kuvailtu tomuiseksi herraseuraksi, joka järjestää hyväntekeväisyyttä ja puuhastelua, mutta todellisuudessa se on jotakin muuta. Rhodesin testamentissaan määräämä Rhodes scholarship -säätiö luotiin tuomaan amerikkalaisia Oxfordiin, jossa heistä leivottiin Rhodesin visioiman maailmanjärjestyksen asiamiehiä. Tarkoituksena oli, että he palaisivat kotimaahansa huippuosaajina ja nousisivat siellä vaikutusvaltaiseen asemaan, josta käsin he voisivat toimia anglosaksisen eliitin eduksi. Yksi näistä Rhodes-stipediaateista oli muuan Bill Clinton.

Oxfordissa Clintonin opettajana toimi professori Carol Quigley, joka oli kirjoittanut kirjan yhtenäisen maailman järjestelmästä ja siihen pyrkivistä tahoista. Quigley kirjoitti Rhodesista: - Nämä päämäärät keskittyivät hänen haluunsa yhdistää englantia puhuvat kansat ja saattaa koko maapallon asuttavat osat niiden vallan alle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Rhodes testamenttasi huomattavan osan omaisuudestaan Rhodes Scholarship -säätiön perustamiseen Oxfordin yliopistoon.

Cecil B. Rhodesin ja Pyöreän pöydän merkitys Uudelle maailmanjärjestykselle paljastuu, kun otetaan huomioon se, että juuri nämä Pyöreän pöydän miehet päättivät perustaa järjestön nimeltä Institute of Foreign Affairs. Tämän järjestön brittiläisen osaston nimeksi tuli The Royal Institute of Foreign Affairs ja amerikkalaisen osaton nimeksi tuli Council on Foreign Relations.

Jos Rhodes Scholarship on Oxfordissa toimiva Uuden maailmanjärjestyksen värväyskanava, niin Yhdysvalloissa sen kaltainen järjestö on Yalen eliittiyliopistossa toimiva Skull and Bones. Päältä päin Skull and Bones on vain osakunta, veljeskunta amerikkalaiseen tyyliin, mutta kun sen jäsenistön nimilistaa käy läpi, ymmärtää että kyse on jostakin aivan muusta.

Tämän Yalen salaseuran jäseniä ovat olleet mm. George Bush vanhempi, George Bush nuorempi, sekä Yhdysvaltain ulkoministeri ja presidenttiehdokas John Kerry. Skull and Bonesissa ovat olleet jäseninä myös Taftin, Vanderbildtin, Kellogin, Goodyearin ja Rockefellerien sukujen perillisiä.

Toisin kuin monet muut osakunnat, Skull and Bones toimii salamyhkäisesti. Se kokoontuu Hautakammioksi kutsutussa rakennuksessa ja jo vuonna 1873 The Iconoclast-lehdessä pohdittiin kuka todellisuudessa hallitsee koko yliopistoa, yliopisto itse vaiko Skull and Bones. - He ovat saaneet Yalen hallintaansa. Koululle maksetut rahat kulkevat heidän käsiensä kautta ja jaetaan heidän tahtonsa mukaan, lehti kirjoitti, eikä ilmestynyt enää koskaan uudelleen.

Entä sitten ne salaseuroista tunnetuimmat ja kuuluisimmat, vapaamuurarit ja Illuminati? Miten ne liittyvät Uuteen maailmanjärjestykseen?

Vapaamuurarit ovat uskonnollinen järjestö, jolla on oma uskontonsa. Se tekee myös hyväntekeväisyyttä ja toimii monessakin mielessä niin sanotun hyvän puolesta. Mutta vapaamuurarien historia osoittaa kiistatta myös sen, että järjestöä on käytetty vallan hankkimiseen ja muuhun epämääräiseen toimintaan.

Suomessa tunnetuimpiin vapaamuurari-skandaaleihin kuuluu niin sanottu Metro-jupakka 1970-luvulla, jossa Helsingin tulevan metron laitehankintaan liittyviin talousepäselvyyksiin keskittyvän oikeudenkäynnin aikana paljastui, että oikeuskäsittelyn pääosassa olevat olivat kaikki saman vapaamuurari-looshin jäseniä. Vapaamuurareiden vala taas velvoittaa auttamaan muurariveljeä kaikissa tilanteissa.

Tässä onkin vapaamuurarien voima ja heikkous. Se tarjoaa verkoston, jota häikäilemättömät toimijat voivat käyttää ja ovat käyttäneetkin omien taloudellisten ja poliittisten etujensa ajamiseen. Britanniassa vapaamuurariskandaaleista tunnetuimpiin kuului paljastus, jossa selvisi, että valtaosa maan poliisijohtajista kuului muurareihin ja he olivat ohjailleet rikostutkimuksia muurariveljiensä eduksi vuosikymmenien ajan. Tämä skandaali ravisteli etenkin Scotland Yardia.

Brittiläisten vapaamuurarien ylin auktoriteetti on ollut jo 1600-luvun lopulta saakka Britannian kuningashuone ja se johtaa Britannian suurlooshia. Joidenkin tutkijoiden mukaan suurlooshia on johtanu Kentin herttua, joskin aikaisemman käsityksen mukaan looshin suurmestari oli nimenomaan kulloinenkin Walesin prinssi. Joidenkin näkemysten mukaan Suomessa toimivat vapaamuurarilooshit ovat juuri tämän suurlooshin alaisia ja noudattavat sen sääntöjä.

On kuitenkin muistettava, että vapaamuurarit eivät ole mikään heterogeeninen joukko tai yksituumainen armeija, vaan järjestön sisällä käydään jatkuvaa vääntöä siitä mihin pyritään ja miten. Huomion arvoista on sekin, että maailmalla on useita, toisistaan erillisiä vapaamuurarijärjestöjä, eivätkä ne kaikki suinkaan ole harmittomia herraseuroja tai verkostoitumisalustoja.

Pahimmillaan vapaamuurarius on ilmennyt italialaisen muurarilooshi P2:n, Propaganda Duen, toiminnassa. P2:n jäsenistöön kuului yhteiskunnan eliittiä, talouselämän eliittiä, armeijan johtoa, tiedustelupalveluiden johtoa sekä mafiosoja. P2 toimi myös fasististen järjestöjen taustalla ja lietsoi 1970-luvun terroriaaltoa saadakseen kansan mielipiteen vaatimaan vallankeskittämistä, viranomaisvallan kasvattamista ja kommunistien sekä toisinajattelijoiden aisoihin panemista.

Se salaseuroista kuuluisin, mahtavimpana pidetty ja myös jatkuvan pilailun kohde on tietenkin legendaarinen Illuminati, Valaistuneet. Monet tutkijat uskovat tuhansien salaliittoteoreetikoiden tavoin, että Illuminati-järjestö on todellinen ja että juuri se on Uuden maailmanjärjestyksen todellinen taustavoima ja liikuttaja. Yleisemmin uskotaan kuitenkin, ettei mitään Illuminatia ole enää edes olemassa.

Se tiedetään, että Illuminati-järjestön perusti 1700-luvun jälkipuoliskolla tohtori Adam Weishaupt. Juutalaisen perheen poika oli kääntynyt katolilaiseksi ja toiminut kirkon palveluksessa uutterasti, mutta valistusajan herätyksen kokeneena päätti ryhtyä mullistamaan koko maailmaa ei-uskonnollisen järjestön avulla, nimenomaan kirkon valtaa vastustaakseen. Tälle salaiselle järjestölle hän antoi nimen Illuminati, Valaistuneet, osittain kumarruksena raamatulliselle Valonkantajalle, Luciferille, sekä valistusajan aatteille.

Järjestö pyrki rekrytoimaan jäsenikseen maallistuneita ja valveutuneita arvohenkilöitä, joita kaikkia yhdisti halu muuttaa aatelisten ja kirkon hallitsema sekasortoinen maailma tiedon ja älyn valaisemaan koko maailman kattavaan järjestykseen. Yleisen käsityksen mukaan Rotschildien suku oli mukana alusta saakka, joskaan tätä ei ole kyetty vahvistamaan. Se tiedetään, että Baijerin ja monen muun saksalaisen ruhtinaskunnan ja kuningaskunnan viranomaiset murskasivat koko järjestön vallankumouksellisena vain lyhyen toimintakauden jälkeen.

Monet Illuminatiin edelleen uskovista ovat sitä mieltä, että salaseuran kaikkia osastoja ja henkilöitä ei saatu kiinni, ja että se jatkoi ja jatkaa edelleenkin toimintaansa nimenomaan Rotschildien ohjauksessa ja että juuri Illuminati on Uuden maailmanjärjestyksen liikuttava taustavoima.

Olipa hierarkista ja organisoitunutta salaseura Illuminatia olemassa tai ei, eikä mitään varmaan näyttöä suuntaan tai toiseen ole toistaiseksi olemassa, se on hyvä brändi-nimi kuvaamaan sitä verkostoa, joka on Uuden maailmanjärjestyksen takana. Kyse on korkeintaan muutamasta tuhannesta miehestä ja muutamista naisista ympäri maailman, joiden visio maailmasta on yhteneväinen. Tämän pienen joukon silmissä he ovat eliittiä ja muut alamaisia, ja he uskovat vakaasti, että heillä on sekä oikeus että velvollisuus tehdä maailmasta sellainen, että he hallitsevat sitä.

Nykytermein kuvattuna tämä "maailman hallitus" tai "Illuminati" on vain verkosto, joka vaihtaa tietoja ja yhdistää voimansa erilaisiin hankkeisiin, joka pyrkii hankkimaan taloudellista ja poliittista valtaa, ja pyrkii ohjaamaan maailman kehitystä haluttuun suuntaan. Se ei ole mystinen, se ei ole ylimaallinen, se ei ole uskonnollinen, eikä se ei maaginen, vaan todellisista ihmisistä koostuva erittäin vaikutusvaltainen verkosto, jolla on yhtenäinen maailmankatsomus ja pyrkimys.

Kolmikanta komisso, Ulkomaansuhteitten neuvosto, Bilderberg-ryhmä, Skull and Bones, Rooman klubi, Round Table, jotkin vapaamuurarit, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki, Euroopan Unioni, Euroopan keskuspankki, Federal reserve, Wall street, Lontoon city, Yhdysvaltain hallitus, Britannian kuningashuone, Brittiläinen kansainyhteisö, veroparatiisivaltiot, monet aatelissuvut, Rotschidit, Rockefellerit ja monet muut mahtisuvut toimivat kaikki saman tavoitteen puolesta samaan aikaan eri puolilla maailmaa, koko ajan, juuri nyt. Ne ovat se Illuminati, jos sellaista haluaa etsiä.

Niiden kaikkien tavoitteena on ajaa alas kansallisvaltiot ja kansallinen päätöksen teko. Niiden tavoitteena on demokratian eliminoiminen ja vallan keskittäminen ylikansallisiin käsiin. Historiallisesti tarkasteltuna näiden toimijoiden tavoitteena on parin, kolmen sadan vuoden takainen maailma, jossa suuret kauppahuoneet, pankit ja aateliset hallitsivat maailmaa tavallisen kansan ulottumattomissa ja kansoista piittaamatta. Wall streetin pankkien ja Wall Street Journalin lempihanke plutokratia, rahavalta, tarkoittaa juuri samaa.

Globalisaatio on 2000-luvulla lanseerattu brändi-nimi samasta aiheesta. Hyväuskoisten hölmöjen armeija innostui Maailman kylistä ja globaalista yhteistoiminnasta, ryhtyi raivaamaan "esteitä" kansainvälisen "yhteistyön" tieltä, tajuamatta lainkaan, että Maailmankylä-höpinät ja maailman halaukset olivat vain myyntikikka, kaunis paketti, jolla Uusi maailmanjärjestys saatiin kaupattua yksinkertaiselle viherväelle, lapsellisille kehitysyhteistyöhenkisille, vasemmistolaisille junteille ja liberaaleille hölmöille.

Globalisaation perusajatus, ylikansallinen yhteistoiminta, ei suinkaan ole tuonut helpotusta maailmaan. Globaaleja ongelmia ei ole ratkaistu missään millään foorumilla. Sen sijaan suuryritysten valta ja koko ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Suurpankkien ja suurpääomien koko ja valta ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Kansakuntien päätösvalta, kansojen itsemääräämisoikeus, tavallisen kansan vaikutusvalta omassa elämässään, kaikki ne ovat kutistuneet olemattomiin yhä kiihtyvällä vauhdilla "kansanvälisen yhteistyön" kehittymisen myötä. Pieniä kansoja on kadonnut kartoilta, pieniä kieliä ja kulttuureita on kadonnut, ja sotia on käyty yhä kiihtyvään tahtiin. Tätä on Uusi maailmanjärjestys, Globalisaatio.

Maailman parantajat ja ns. kansainväliset kansalaisjärjestöt ovat tehneet tietämättään töitä Uuden maailmanjärjestyksen hyväksi. Niille on heitelty tikkareita ja namusia kuin abi-ajeluissa konsanaan ja ne ovat kuvitelleet ilmastokokouksissa istuessaan ratkovansa todellisia ongelmia. Todellisuudessa yksikin kansainvälinen ilmastokokous saa aikaan niitä kauheita hiilipäästöjä satoja tuhansia kertoja enemmän kuin tämän blogin kirjoittaja kokonaisen vuoden aikana. Todellisuudessa tämän ylikansallisen hiilipäästöprojektin aikana ihmiskunnan hiilipäästöjen määrä on koko ajan ollut rajussa kasvussa.

Päästökaupan idea onkin jossakin aivan muualla kuin hiilipäästöjen kontrolloinnissa. Sillä määrätään teolliselle tuotannolle lisäkustannuksia tarpeen mukaan. Sillä kontrolloidaan energian hintaa. Päästömääriin YK:n päästökaupalla ei ole ollut lainkaan merkitystä nimenomaan globalissa mittakaavassa. Vain Suomen kaltaisissa kääpiömaissa se on saanut aikaan taloudellisia ongelmia ja EU:n kaltaisessa systeemissä se on luonut mahdollisuuden noin 7 miljardin euron huijaukselle. Parinkymmenen vuoden näyttöjen pitäisi olla selvää jokaiselle ajattelevalle ihmisille. Kyse ei ole ympäristön pelastamisesta, vaan jostakin aivan muusta.

Jos tarkastellaan Suomea, niin voimme nähdä selkeästi Uuden maailmanjärjestyksen hedelmät konkreettisella tasolla. EU-jäsenyys ja euro, vapaa pääomien liikkuvuus, ns. vapaakauppa, ovat hyödyttäneet vain suurimpia yrityksia ja rikkaimpia suomalaisia. Kaikki muut, mukaan lukien Suomen valtio, ovat olleet häviäjiä. Ylikansallisen vallan jäljet näkyvät suuryrityksissä, jotka eivät maksa lainkaan veroja, kaivosyhtiöissä, jotka vievät maaperän rikkauksia ilmaiseksi pois maasta maksamatta veroja, valtion kassan tyhjenemisessä, kansakunnan varallisuuden katoamisessa, ihmisten rahojen katoamisessa ja meneillään olevassa suomalaisyritysten joukkokuolemassa.

Juuri tällä hetkellä suomalaisia yrityksiä kuolee ennätysvauhtiin, siitä huolimatta että niiden harteilla ratsastaneet puolueet ovat johtaneet maata viimeiset parikymmentä vuotta. Erityisen tuhoisaa aikaa on ollut "yrittäjäpuolue" kokoomuksen valtakausi. Suomalaiset keskisuuret ja pienet yritykset, kaikki mikroyritykset, juuri ne jotka ovat luoneet uusia työpaikkoja tähän maahan, ovat lahtauspenkillä. Alkuasukkaiden firmat tapetaan ylikansallisten toimijoiden tieltä. Samaan aikaan satoja tuhansia työpaikkoja lakkauttaneet suurryritykset palkitaan miljardien veronkevennyksillä.

Jos joku epäilee tätä, voi miettiä sitä miksi Matti Vanhasen hallitus otti käyttöön tässä maassa "ulkomaalaisyritysten suosituimmuusaseman." Se nimittäin takaa ulkomaalaisille yrityksille "helpotetun vero- ja lupamenettelyn Suomessa." Kysymys kuluu: Miksi?

Koska sitä on Uusi maailmanjärjestys.