PUTIN

Kun on näköjään hiukan vaalikuume nousussa ja kyselyitäkin tulee, niin täytynee selvittää oma näkökulma tuohon herra Putiniin, joka niin monen suomalaisen yöunia häiritsee ja pelottaa kauheasti. Ehkä pieni selvennys on paikallaan, kun tuolla jo nimitellään peräti Putin Fan Clubin jäseneksi. Eli mitä mieltä olen Vladimir Putinista?

Vladimir Putin on entinen KGB:n upseeri. Hän on saanut joidenkin vuosia sitten mediassa esitettyjen arvioiden mukaan koulutuksen myös niihin koviin hommiin, eli tappajakoulutuksen. Jokaiselle, jolla on ylipäätään aivot päässä, tämä kertoo jo sen, ettei Putin ole mikään kiva kaveri.

Neuvosto-KGB:ssä moinen koulutus oli totisinta totta ja se että siinä on pärjännyt, kertoo myös sen mitä heppu voi tehdä. Neuvosto-KGB:ssä myös sisäinen valtapeli oli kirjaimellisesti veristä ja kun siellä myllyssä on selvinnyt, ja edennyt everstiksi (muistaakseni), voidaan normaali järjellä ymmärtää, ettei tämä heppu ole mikään ihan jokareino.

Toisin kuin Putinin valtaannoususta aikoinaan suuresti ilahtunut Ilkka Kanerva, joka kehua retosteli tuntevansa miehen oikein hyvin kun kesä-Turussa olivat usein tapailleet, en ole koskaan pitänyt Putinia minään suurena kaverina, tai ihmisystävänä. En ole koskaan häikäistynyt niin monen johtavan suomalaispoliitikon tavoin hänen tarmokkuudestaan tai määrätietoisuudestaan, tai oikeastaan mistään. Minun silmissäni hän on aina ollut lyhyen läntä kylmäkiskoinen heppuli.

Kun Putin nousi valtaan Venäjällä, maa oli konkurssissa. Se oli ryövätty, siellä käytiin mafiasotia, parisensataa pankkiiria ammuttiin joka vuosi, kymmeniä toimittajia ammuttiin joka vuosi, ja kymmeniä poliitikkoja ammuttiin joka vuosi. Oligarkit murhauttelivat toisiaan ja vihollisiaan. Jokainen jolla oli aivot oli pikkuisen huolissaan maan joukkotuhoarsenaalista. Niitä kun yritettiin kaupitella maailmallekin joidenkin toimesta.

Jokainen, joka tuntee Venäjän historiaa edes hiukan, ymmärsi mitä soosista seuraa. Maa on kaaoksessa ja valtaan nousee KGB upseeri. Mitähän ihmiset odottivat hänen tekevän? Lisäävän avoimuutta ja vapauksia? Niitäkin hölmöjä löytyi, suomestakin. Putin oli elänyt Saksassa, että se varmaan on silleen länsimielinen ja länsimaistunut. Kirjoiteltiin tohkeissaan uutisjuttuja, joissa kerrottiin Putinin kuunnelleen salaa Beatlesia ratiosta. Ihan oikeasti! Käykääpä katsomassa niitä juttuja, joita Suomenkin mediassa ja lännessä aluksi kirjoiteltiin. Ette usko silmiänne.

Minä, jota Putinin charmi ei ollut koskaan hurmannut, tiesin, ettei entinen KGB upseeri jätä raippaa seinälle roikkumaan. Venäjän historiassa yleistä mellastusta on aina seurannut raju kurin palautus. Ainoa toiveeni oli, ettei mene ihan yleiseksi lahtaamiseksi. No, Tsetsheniaa lukuunottamatta ei mennyt. Oppositiolle osoitettiin kaapin paikka normipamputuksella ja vangitsemisilla, huligaanit piestiin ojennukseen, parit pahimmat rimpuilijat ajettiin maan pakoon ja oligarkit pantiin ruotuun.

Tavalliselle venakolle ja velivenäläiselle Putin oli sankari. Tulipahan taas kuria ja järjestystä. Onneksi jäätiin tälle normitasolle, ettei menty Stalinin mittatikulla. Sekin olisi ollut mahdollista. Onneksi kuolonuhrien määrä jäi tuhansiin, eikä noussut satoihin tuhansiin. Sekin olisi ollut mahdollista. Oppositiokin sai edelleen mesota, kunhan ei hyppinyt liikaa silmille. Garri Gasparovkin sai ja saa edelleen huutaa, kuinka häntä sorretaan. Kunhan vain huutelee, eikä tee enempiä. Sitten tulee vasaraa päähän.

Putin päätti nostaa Venäjän takaisin suurvallaksi. Se oli ja on hänen pyhä tehtävänsä. Miksei olisi? Entinen KGB upseeri tuskin haluaa mitään muuta. Ei se ole mikään yllätys. Ei se ole mikään salaisuus. Hän panostaa asevoimiin ja muuhun suurvalta-arsenaaliin. En usko, että kukaan Yhdysvaltain presidentti haluaisi, ettei Yhdysvallat ole suurvalta. Jostakin kumman syystä tämäkin muka yllätti kaikki. Se on koomista. KGB upseeri satsaa asevoimiin. Mikä siinä voi olla yllättävää? Miten on mahdollista, että se on jotenkin merkillistä, kauheaa tai ties mitä?

Toisin kuin kaikki hysteeriset inisijät Suomessa ja suomalaismediassa, asenteeni Putinia kohtaan on aivan selvä. En ole koskaan pitänyt miehestä. Hän on itämainen despootti, tietenkin. Hänhän on Venäjän valtias. Ei siellä ole koskaan muunlaisia ollutkaan. On ollut heikkoja tai vahvoja despootteja, Neuvostoliitonkin aikana. En vain ole koskaan pelännyt häntä, enkä vieläkään suostu tutisemaan hänen edessään. Venäjä ei pelota minua sen enempää kuin Yhdysvallatkaan. Venäjän armeija ei pelota pätkääkään. Tiedän mitä teen, jos se tulee rajan yli. Tein sen päätöksen jo intissä vuonna 1984. Ei tarvitse arpoa tai haparoida. Ei tarvitse jännittää.

Ehkä tämä Putinin mytologisointi ja demonisointi, jota meilläkin urheasti harrastetaan, vaikuttaa juuri siksi niin typerältä. Putin-pelossa on jotakin hyvin infantiilia ja ärsyttävää. Se, että media täytyy länsipropagandasta aamusta iltaan, vituttaa. Kun kritisoin tätä, länsimedian nielijöiden silmissä ja päässä asia kääntyy kummallisesti siten, että olenkin "Putin Fan Clubin" jäsen, tai "Venäjä-mielinen". Sekin kertoo jotain tästä ajasta. Kun en suostu pelkäämään Putinia ja Venäjää yhtään, olenkin epäilyttävä henkilö. Ikään kuin pelkuruus olisi hyve. Mihin tämä maa on menossa??

En suostu jatkossakaan pelkäämään Venäjää, Putinia tai Venäjän asevoimia. En suostu jatkossakaan ihailemaan Putinia, kehumaan häntä, mutta en myöskään ryhdy nielemään länsisontaa suu ammollani. En niele itäsontaakaan sen enempää. Ennen kaikkea en suostu pelkäämään sekuntiakaan. Pelosta ja sen lietsonnastahan tässä kaikessa on kyse. Joku haluaa että me pelkäämme Venäjää ja Putinia. Joku haluaa, että me vapisemme ja tunnemme olomme turvattomaksi, vaikka meillä yksi Euroopan suurimmista sotavoimista, eikä mitään erityistä konfliktia menossa Venäjän kanssa.

Kysymys kuuluu: kuka sinua on pelotellut? Miksi sinä pelkäät? Minä en pelkää mitään mitä Venäjä tai Putin voi tehdä. Kannattaa tehdä tiettyjä päätöksiä itsensä kanssa, niin ei pelota niin kamalasti. Kun on selvää mitä tarvittaessa tekee, kun tietää mihin on sitoutunut itsensä kanssa, ei pelota. Ei jännitä. Voi tarkastella asioita toisella tavalla.

Ja toinen juttu. Olen asunut kahteen otteeseen Yhdysvalloissa. En ole käynyt koskaan kertaakaan Venäjällä. Siltikään ei pelota yhtään.