MIKSI EHDOKKAAKSI?

Ryhdyin sitten eduskuntavaaliehdokkaaksi. On kyselty vuosien varrella joukkoon jos toiseenkin, mutta aina olen ajattelut, ettei se peli ole minua varten. Kokousteleminen, järjestötoiminta, kaikenlainen virallinen touhuaminen on ollut ikään kuin vierasta, tai erittäin vierasta. Poliittista kotiakaan ei ole oikein ollut. On oltu ikään kuin huutolaispoikana talollisten bileissä. Vitutti.

Rupesin pitämään tätä blogia keväällä 2013. Nyt näitä räyhäämisiä on lukenut jo yli 545 000 ihmistä. Se on melkoinen määrä tavalliselle meuhkaajalle, joka ei ole kauheasti julkisuudesta välittänyt. Blogin myötä on ruvennut tulemaan kyselyjä miksen lähde mukaan politiikkaan. No en ole viitsinyt edellä mainituista syistä. Ja kun  tunnen muutamia politiikassa mukana olleita ja olen kuunnellut heidän kertomuksiaan siitä pelistä, vastenmielisyys koko asiaa kohtaan on vain kasvanut.

On myös sanottu, että puskista on helppo huudella. On helppoa arvostella, kun ei itse pistä tikkua ristiin, eikä edes vaivaudu yrittämään. No nyt sitten ollaan mukana. Loppuu sekin narina.

Syy siihen miksi päätin lähteä ehdokkaaksi on se, että elämme niin karmeita aikoja etten enää voinut sanoa itselleni, ettei tarvitse. Nyt on pakko tehdä edes ele tätä nykyistä menoa vastaan. Kansakuntamme itsenäisyys meni jo aikoja sitten, mutta nyt viedään loputkin siemenperunat. Jatkuvista menoleikkauksista ja tehostamisista huolimatta valtio on vain velkaantunut. Edessä on Kreikan tie, jos hyvin käy.

Hallintouudistuksen nimeä kantavalla troijalaisella Suomesta karsitaan kaikki itsenäisen valtion ja kansakunnan piirteet yksi kerrallaan. Puolustusvoimien alasajo on jo alkanut. EU-parlamentin varapresidentti Gianni Pillatella kertoi 3.5. 2013 Brookings-instituutissa Washingtonissa, että kaikki kansalliset armeijat tullaan ajamaan alas ja tilalle tulee EU:n superarmeija, joka voi olla vain Nato. Maatamme ajetaan Natoon kuin käärmettä pyssyyn. Amerikkalaisten ja eestiläisten, lähinnä Eestin amerikkalaisen presidentin painostaessa omat edustajamme ovat survomassa itsenäistä armeijaamme suohon. Keinoina ovat lakiemme vastaiset Isäntämaa-sopimukset ja vastaavat.

Miksi meillä ei saisi olla omaa armeijaa? Koska kun se on menetetty, me emme enää kykene vastustamaan liittovaltiota, joka Euroopan Unionista tulee. Emme enää kykene puolustautumaan ylikansallisia jättiyrityksiä ja niiden "turvayksiköitä" vastaan. Eikä tämä ole mitään foliopipoilua, vaan totta. Monsanto osti palkkasoturifirma Blackwaterin jo jokunen vuosi sitten.

Minä en halua tuollaista tulevaisuutta. Siksi olen ehdokkaana. Minä olen asevelvollisuusarmeijan vankkumaton kannattaja. Reserviläiset ovat maamme rauhan ja itsenäisyyden takuu. Reserviläisiä olemme me itse. Siksi armeijakin on meidän, eikä Monsanton tai Naton.

En myöskään halua, että meistä tehdään hallintouudistuksen avulla Euroopan Unionin pikkuriikkinen rajamaakunta. Hallintouudistuksen tavoitteena on yksi valtion virasto, joka korvaa kaikki ministeriöt. Tämäkin on totta. Suunnitelma on laadittu jo vuosia sitten ja siitä on kirjoitettu jo aikoja sitten mm. Voima-lehdessä, joka haastatteli hankkeen vetäjää, konsulttia, joka toimii kaikessa hiljaisuudessa kulissien takana. Suomen valtiorakenteiden tuhoamisella tähdätään EU-osavaltiorakenteeseen. Brysselistä katsoen on helpompi hallita osavaltiota, jolla on vain yksi virasto, mahdollisimman vähän kuntia ja hyvin ohut koneisto.

Samaan liittyy myös terveydenhuoltomme alasajo ja yksityistäminen. Sen hankkeen verhona on SOTE-uudistus. SOTE-hanke tarkoittaa kansalaisten terveyspalveluiden alasajoa ja keskittämistä, terveyspalveluiden saatavuuden vähentämistä ja hoitopaikkojen määrän romahduttamista. Hankkeen ei ole laskettu tuovan mitään säästöjä, paitsi aivan hiljattain, kun vaalit lähestyvät. Jostakin kumman syystä juuri nyt on julkistettu lukuisia laskelmia siitä kuinka SOTE säästää jopa miljardeja. Ne ovat kaikki pelkkää valhetta. Todellisuudessa SOTE:n tarkoituksena on muodostaa suuria kokonaisuuksia terveydenhoitobisnekselle. Suuret, ulkolaiset terveysalan yritykset eivät halua neuvotella Ypäjän tai Saarijärven kanssa mistään, mutta 150 000 - 250 000 ihmisen SOTE-alue on jo kiinnostava bisnes.

Jyrki Katainen sanoi joitakin vuosia sitten, ettei sillä ole merkitystä kuka terveyspalvelut tuottaa. On sillä. Yksityinen terveysbisnes haluaa tehdä voittoa ja ylläpitää sairauksia, eli hoitosuhteita, mahdollisimman pitkään. Julkinen terveydenhuolto pyrki aikoinaan parantamaan ihmiset. Jos ihmiset eivät sairastelleet, se oli onnistuminen. Se säästi kansantaloutta. Se oli kannattavaa kansallisesti. Yksityiselle yritykselle parantunut potilas on tuottamaton potilas.

Minä en pidä näistä näkymistä. Siksi olen ehdokkaana.

Me olemme Euroopan Unionin suurin jäsenmaksujen maksaja. Ei Saksa, Ranska, Italia tai Iso-Britannia, vaan me. Olemme menettäneet nettona pelkkien EU-jäsenmaksujen vuoksi miljardeja. Tuhansia miljoonia. Euro-sotkuun on kadonnut lukemattomia miljardeja. Kukaan ei tunnu edes tietävän kuinka paljon, mutta vuodesta 2008 vuoteen 2013 valtiolta on hukkunut noin 30 miljardia jonnekin, budjeteista päätellen. Summa voi olla suurempikin.

Nyt EKP on ilmoittanut käyttävänsä joka kuukausi 60 miljardia euroa suurten ylikansallisten pankkien tukemiseen valtioiden velkoja makselemalla. Suomen osuus on eri arvioiden mukaan sadoista miljoonista hiukan yli miljardiin KUUKAUDESSA. Siis jokaisen kuukauden aikana EKP:n operaatio syö suomalaisten rahaa noin miljardin. Joka kuukausi. Mistä se revitään? Mistä se otetaan? Me joudumme sen maksamaan tavalla tai toisella.

Tuollaisia lukuja katsellessa, ja kuunnellessa kuinka päättäjämme puhuvat "säästötarpeista" ja "välttämättömistä menoleikkauksista", on tullut tunne ettei tämä voi jatkua. Tämä pitää pysäyttää. Tämä kansakunta tuhotaan. Sen varallisuus viedään, sen rakenteet ajetaan alas, ja kaiken huippuna on "ulkomaalaisyritysten suosituimmuusasema", joka oli keskustapuolueen ja Matti Vanhasen suuri saavutus.

Ulkolaisia yrityksiä suositaan lupa- , vero- ja muissa menettelyissä. Samaan aikaan suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä kuristetaan yhä lujemmin yhä uusilla ja kalliimmilla luvilla ja maksuilla ja ehdoilla. Verotoimistoissa on jopa toivoteltu kotimaisille yrittäjille hyvää matkaa eestiläisiin yritysrekistereihin. Kotimaisten yrittäjien kuristuslinja ei ole sattumaa. Se ei voi olla, koska samaa tehdään Ivalosta Hankoon, Möhköstä Vaasaan. Kaikkialta kuulee samaa tarinaa.

Ja jotta tilanteen koko karmeus tulisi korvista ulos, hallitus on päättänyt tuoda työmarkkinoille uusorjuuden. Sillä on näppärä nimi, "sosiaalistuttava sosiaaliturva" ja muitakin nimiä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työttömät pakotetaan töihin ilman palkkaa, jossa he korvaavat entiset kuukausipalkkaiset työntekijät. Toiminta täyttää YK:n ja ILO:n orjuuden määritelmät ja aiheuttaa sen, että työttömiä tulee lisää. Yritykset sanovat irti jokaisen, jonka työ voidaan teettää ilmaiseksi. Tämä johtaa tulotason romahdukseen, joka johtaa kulutuskysynnän romahdukseen, joka johtaa kotimaisten yritysten romahdukseen.

Tilanteen helpottamiseksi eliittimme ehdottaa massiivista maahanmuuton lisäämistä, koska erään todellisuudelle vieraan talousteorian mukaan työvoiman lisääminen lisää työpaikkojen määrää. Se myös pitää palkkakilpailun käynnissä, eli varmistaa sen, että on tarpeeksi köyhiä, jotka voidaan panna kilpailemaan keskenään tai usuttaa toistensa kimppuun.

Kaikki nämä liittyvät toisiinsa. Ne ovat osa samaa megaohjelmaa, jolla Suomi palautetaan runsaan sadan vuoden takaiseen tilaansa. Meistä tulee köyhä suuren liittovaltion rajamaakunta, osavaltio, jossa ulkolaiset omistajat ja yritykset ovat vallassa ja heidän asioitaan toimittelee pikkuruinen poliisilaitos, jonka tehtävänä on pitää alkuasukkaat kurissa. Jos poliisi ei riitä, paikalle tulevat nykyajan kasakat, eli EU:n tai Naton joukot. Ne kukistavat alkuasukkaat.

Tuohon suuntaan mennään koko ajan. Vauhti on jäätävä. Se vain kiihtyy koko ajan. Minne vain katselee kriittisin silmin,  näkee kuinka tuhoaminen on käynnissä. Uudenmaan 34 TE-keskuksesta "uudistuksen" jälkeen jää jäljelle vain 8. Näin minulle on kerrottu sisäpiiristä. Se on katastrofi työttömien kannalta. Se on tarkoituskin. Tulevaisuudessa TE-keskukset välittävät uusorjia plantaaseille. Maahan jää viidesta kuuteen suurta keskussairaalaa ja noin 25-35 terveyskeskusta. Kansakunnan terveyspalvelut romutetaan. Jo nyt syrjäseuduilla synnytykseen saattaa olla 150 kilometrin matka, jopa tuotakin pidempi. Kenen etu tämä on?

Samaan aikaan kansanedustajat nostelevat palkkioitaan yhtiöiden johtokunnissa kymmenillä prosenteilla. Nostelevat palkkojaan useilla prosenteilla. Puhuvat ja pönöttävät. Luulenpa ettei heillä ole oikein selkeää käsitystä siitä, kuinka paljon heitä vihataan kansan parissa juuri nyt. Tämä maa on menossa kohti kohti kansallista tragediaa, jos mitään ei tehdä. Jos suunta ei muutu.

Minä en halua sitä. Minä haluan muuttaa suuntaa. Haluan pysäyttää tuhon. Siksi minä olen ehdokkana.

Ilman omaa valuuttaa meillä ei ole omaa talouspolitiikkaa. Ilman itsenäisyyttä meillä ei ole omaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, eikä yhteiskuntapolitiikkaa. Siksi me tarvitsemme sekä oman rahan että uuden itsenäisyyden. Ilman niitä tämän kansakunnan tuhoaminen jatkuu esteittä, nykyiseen tahtiin ja suuntaan. Siksi minä olen ehdokkaana, että saisimme oman rahan ja itsenäisyytemme takaisin.

Yksi mies ei ehkä sotaa voita, mutta voi ainakin nostaa melkoisen rähäkän, pitää meteliä, kertoa eduskunnassa pönöttäville todellisuudesta vieraantuneille edustajille, että kansan nousu on tulossa. Jonakin päivänä kansa marssii ovista sisään, oikeasti, eikä enää kuuntele selityksiä. Tuolla on miljoona köyhää ja lisää tulee koko ajan. Tuhansia ihmisiä on vailla kotia. Ja eduskunnassa juodaan kahvia ja annetaan europeleihin miljardeja tuosta vain, hupsista hei.

Minä olen aivan tavallinen suomalainen mies, mutta minäkin käsitän, ettei tästä seuraa mitään hyvää kenellekään. Ymmärrän, että tälle on pantava stoppi. Jonkun on mentävä sanomaan se noille nupopäille naamatusten, suoraan, selkokielellä, sillä jota kansa puhuu. Nyt riittää.

En ole mikään ihmemies tai mcgyveri. En ole nero, enkä taloustietäjä. Olen ihan tavallinen suomalainen, joka katselee tätä nykymenoa ja kiroilee sen järjettömyyttä, hulluutta, joka on vallannut virkamiehemme ja poliitikkomme, ja yrityselämän johtosakin. Minäkin luen lehtiä ja katson uutisia ja sanon: Mitä helvettiä? Mitä vittua tässä maassa tapahtuu?

En ole ammattipoliitikko, en edes poliitikko, enkä järjestöjyrä tai aktivisti. Minulla ei ole mitään taikasauvaa, enkä pysty luomaan messeviä vaalilupauksia ja photoshopattuja esitteitä. Mutta en olekaan menossa hakemaan uusia kavereita, tai eläkevirkaa. En ole menossa hankkimaan suosiota, tai jäsenyyttä herrakerhoissa. En halua mitään sellaista. Olen menossa heiluttelemaan jakkaroita, tuulettamaan taloa, myllertämään mökkiä.

Voin luvata vain yhden asian: olen taatusti erilainen ehdokas.