Kohta kahden vuoden ajan poliitikot ovat aamusta iltaan esiintyneet mediassa höpöttämässä SOTE-uudistuksesta ja kuntauudistuksesta ikään kuin tekeillä olisi monia uudistuksia monista eri syistä. Silloin tällöin joku heistä on lipsauttanut totuuden murusia ääneen. Maria Guzenina lipsautti taannoin, että SOTE-uudistuksen pitää olla samassa linjassa kuntauudistuksen kanssa, eli kulkea samaan suuntaan ja malliin. Kokoomuksen vänrikki Nappula, eli SOTE-veturiksi värvätty herra Orpo möläytti eilen innoissaan, että nyt on tehty vuosisadan suurin uudistus ja kakoi sitten selitellessään mitä tarkoitti.
Kumpikin amatöörikusettaja viittasi siihen puolisalaiseen operaatioon, jonka vuoksi nämä kaksi uudistusta ovat välttämättömiä. Sen nimi on hallintouudistus. Se on hallituksen keskeisiä tavoitteita se omien sanojen mukaan. Valtioneuvoston kokouspöytäkirjoista löytyy kaiken muun sonnan seassa parit rivit asiasta, se ikään kuin todetaan siellä. Voi olla, etteivät apurivasurit edes tiedä asiasta, jos Paavo kuulee muistakin jutuista vasta medialta. Vihreitä asia tuskin edes kiinnostaa. Kristillisille kaikki sopii.
SOTE-uudistus ja kuntarakenneuudistus ovat vain osia hallintouudistuksesta. Siksi niissä ei ole mitään järkeä ja siksi ne voidaan tehdä täysin mielivaltaisesti. Kaiken takana on Voima-lehden julkituoma hallintouudistus, jonka tavoitteena on luoda valtiolle "konsernimalli". Tätä on työstetty hartiavoimin ainakin vuodesta 2009 ja luultavasti jo sitä aikaisemminkin. Mallin seppinä ovat häärineet elinkeinoelämän ja finanssipiirien miekkoset, kovan kapitalismin asiamiehet ja randilaista itsekkyyden ja epätasa-arvon maailmaa rakentavat ja kannattavat osapäiväfasistit.
Tavoitteena on siis lakkauttaa KAIKKI ministeriöt ja luoda niiden tilalle vain yksi valtionvirasto, jotta pääministerin valta kasvaisi ja vallankäyttö suoraviivaistuisi. Tämä yksi valtionvirasto ei kuitenkaan selviä tehtävistään, jollei maamme hallintoa supisteta rajusti. Siksi kaikkea on vähennettävä. Tämä on se todellinen syy näihin "uudistuksiin".
Taloudellinen kurjistaminen on ollut koko ajan tahallista: valtionosuuksia on leikattu karmaisevaan tahtiin ja samaan aikaan työnnetty kunnille lisää ja lisää tehtäviä. Yhtälö takaa sen, etteivät kunnat selviä niistä. Sitä voidaan käyttää perusteena kuntien pakkoliitoksiin. Kaksi esimerkkiä osoittaa, ettei todellisuudessa ole kuitenkaan kyse taloudesta: Orimattila ja Salo.
Hallituksen edellisessä SOTE-kartassa taloudellisen kurjuuden rämesuolla tarpova kuoleva kaupunki Salo oli määritelty itsenäiseksi SOTE-alueeksi, vaikka sen olisi ehdottomasti pitänyt kuulua Turkuun jo rajusti tappiollisen taloutensa vuoksi. Se on kuitenkin presidentti Niinistön kotikunta ja siksi se saisi jatkaa itsenäisenä. Orimattila puolestaan on onnistunut luomaan mallin, jossa kunta tekee taloudellista voittoa, vaikka se tarjoaa kaikki lain vaatimat palvelut. Hallituksen SOTE- ja kuntauudistuksessa se kuitenkin määrätään yhdistymään rajusti tappiolliseen Mäntsälään, vaikka mitään perusteita ei ole, ei edes asukasmäärässä. Kyse on siis kusetuksesta tässäkin.
Mitään SOTE-uudistusta ei ole olemassakaan, eikä mitään kuntauudistustakaan. Kyse on hallintouudistuksesta. Kyse on siitä, että valtion ja yhteiskunnan hallintoa ajetaan alas rajusti, jotta yksi ainoa valtiovirasto kykenisi selviämään tehtävistään. Juuri siksi runsas miljoona uusmaalaista asioi lähitulevaisuudessa 34 työvoimakeskuksen sijasta 8 toimipisteessä. Juuri siksi terveyskeskuksien ja sairaaloiden määrää on vähennettävä. Kaikki tämä tietää kansalaisille vähemmän palveluita verorahoilla.
Kun yhteiskunnan tarjoamat sosiaali- ja terveyspalvelut tuhotaan tarkoituksellisesti, avataan miljardien liiketoimintamahdollisuuksia yksityisille toimijoille. Tämä on myös koko hallintouudistuksen keskeisiä tavotteita. Samalla kun luodaan niin sanottu "pienivaltio", avataan valtiolle kuuluvia toimintoja ja tehtäviä yksityisille liikeyrityksille. Kyse on miljardien liiketoiminnoista.
"Pienen valtion" idea on lähtöisin amerikkalaisista randilaisista liberalistipiireistä. Äärikapitalististen ajatushautomoiden silmissä valtio on aina paha. Se pitää siksi supistaa. Mitään järjellistä perustetta tälle väitteelle ei ole, sillä se on lähtöisin mielisairaan venäläisemigrantti Ayn Randin huumetokkuraisista hourailuista. Narkomaani Randia suurena ajattelijana pitävät ainakin Björn Wahlroos, sekä Alexander Stubb. Esko Aho, joka on häärinyt hallintouudistuksen kummasetänä jo vuosikausia, on tietenkin omaksunut randilaisen yhteiskunnallisen ajattelun Amerikan vuosinaan.
Kuten vuoden 2008 finanssikriisin aikoihin julkisuuteen vuotaneet sähköpostiviestit paljastivat, tavoitteena on demokraattisen yhteiskunnan tuhoaminen ja syrjäyttäminen. Morgan Stanley -pankin salainen meili suurasiakkaille kertoi, että pankki työskentelee kaikin voimin luodakseen plutokratian seuraavien kymmenen, viidentoista vuoden aikana. Wall Street Journalin päätoimittaja sanoi saman asian ääneen haastattelussa hieman myöhemmin. Björn Wahlroos on myös ehdottanut plutokratiaan siirtymistä Suomessa, samoin monet kokoomuslaiset. Kokoomusnuoret ovat ilmoittaneet pyrkivänsä juuri sellaiseen yhteiskuntaan.
Plutokratia on rahan valtaa. Se on epädemokraattinen yhteiskuntamalli, jossa raha päättää. Poliitikkojemme keskuudessa on henkilöitä, joiden ideologia on juuri tätä. Hallintouudistus on juuri sitä. SOTE- ja kuntauudistus ovat vain osia siitä. Unohtakaa taloudelliset perustelut. Ne ovat paskapuhetta. Mitään rahapulaa ei olisi, jollei hallitus olisi lapioinut riihikuivaa rahaa miljarditolkulla tulonsiirtoina kaikkein suurimmille yhtiöille ja kaikkein rikkaimmille suomalaisille.
Hallituksen tavoitteena on luoda rahan valtaan perustuva näennäisdemokratia, jossa raha määrittelee yhteiskunnalliset oikeudet ja vapaudet. Ne, joilla rahaa ei ole, ovat rahakkaampien alamaisia ja palvelijoita. Vähävaraisilla ja pienituloisilla ei ole mitään valtaa päättää yhtään mistään. Tulevaisuuden Suomi on rikkaiden valtakunta, jossa valtaosalla kansasta ei ole mitään oikeuksia tai vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Tämä on hallituksen todellinen ohjelma. Se on myös valtion taloudellisen ja hallinnollisen kriisin todellinen syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti