POLIISI JA POLIISI

Tunnen henkilökohtaisesti muutamia poliiseja. He ovat fiksuja ja täysjärkisiä suomalaisia miehiä. He tekevät työnsä, joka on varmasti yksi kaikkein hankalimmista tässä maassa. He ovat univormussa kaduilla ja partioimassa, ja he ovat tutkijoina.

Jos vetäisen kossupullon, lähden kaupungille ja räyhään, paskannan keskelle Senaatintoria ja tappelen, he vievät minut putkaan syystäkin. Jos varastan naapurin auton, he korjaavat minut talteen autoineni ja syystäkin. Jos murtaudun Stockmannille ja vien sieltä sata paria slalomsuksia, he korjaavat sukset talteen ja minut myös, syystäkin. Jos myyn huumeita, he korjaavat minut talteen, syystäkin.

Jos jossakin perheessä isi heiluu kirveen kanssa, he menevät rauhoittelemaan iskää. Jos äiti pieksee lapsiaan, he ottavat äidiltä piiskan pois. Jos joku murhaa jonkun, he ottavat murhaajan kiinni. He painivat narkomaanien kanssa, ottavat kiinni raivohulluja koiria ja auttavat onnettomuuteen joutuneita. Joka jeesuksen viikonloppu he paimentavat tuhansien suomalaisten humalaisten kansalaisten laumoja tavalla, johon en itse koskaan kykenisi.

Tällaisia poliiseja arvostan ja syystäkin. He tekevät työtään ja hoitavat hommia, joihin en itse kykenisi. Minulla ei ole sellaista pinnaa, joka venyisi moiseen.

Mutta on toisenlaisiakin poliiseja. He ovat sitä mieltä, että Venäjän presidentti on rikollinen, tai vähintäänkin rikoksesta epäilty, koska tämä on esiintynyt julkisuudessa moottoripyöräkerholaisten kanssa ja tuntee heitä. Näille poliiseille riittää, että näyttäytyy moottoripyöräkerholaisten seurassa.

Näille poliiseille moottoripyöräkerho on rikollisjoukkio. Kaikki tuossa kerhossa olevat ovat rikollisia, riippumatta siitä ovatko kyseiset henkilöt syyllistyneet yhtään mihinkään. Kaikenlaiset moottoripyöräkerhot, ne outlaw-kerhot ja ne tavalliset, ovat rikollisia. Näin on, koska joku poliisi on niin päättänyt. Ehkä ulkomainen kollega on käynyt kertomassa, että asia on niin. Ehkä siellä International Outlaw Motorcycle Gang Investigators -yhdistyksen konfrenssissa on taas toistettu samaa mantraa. En tiedä. Jostakin syystä joillekin poliiseille moottoripyöräkerhot ovat mörköjä.

Tiedän tapauksen, jossa aivan tavalliseen moottoripyöräkerhoon kuuluva aivan tavallinen suomalainen työssäkäyvä mies lähti kotoaan moottoripyörällään. Hänet pysäytettiin noin sadan metrin päässä kotitalon portilta. Ajokortti, pyörän paperit, itse pyörä, mies itse, kaikki tarkistettiin. Kaikki oli kunnossa. Noin puolen kilometrin päässä mies pysäytettiin uudelleen ja kaikki samat asiat tarkistettiin jälleen kerran. Muutaman sadan metrin päässä odotti uusi pysäytys ja koko litania uudelleen. Miksi? Kuka oli määrännyt tämän "operaation"? Kannattiko se?

Aivan tavallisesta miehestä ei tullut poliisin ystävää. Häntä harmitti. Siihenkö pyrittiin? Tiedän, että poliisin sisällä on käännetty kahvaa siitä, voiko moottoripyöräkerholaisiin suhtautua kuten normaaleihin ihmisiin. Kiistaa käydään kahden asenneilmaston kesken. Toisaalla ovat poliisit, jotka eivät pelkää ketään tai mitään, ja toisaalla ovat poliisit, joiden hysteria hipoo välillä normaalikansalaisen käsityskyvyn rajoja.

Täysjärkisten poliisien mielestä motoristit, riippumatta siitä mitä liiveissä lukee, ovat tavallisia ihmisiä. Hysteerikkojen mielestä he ovat pahuuden ilmentymiä. Hysteerikkojen mielestä kenenkään ei pitäisi olla missään tekemisissä motoristien kanssa, jottei saa pahuuden tartuntaa. Erityisen tuomittavaa on se, jos joku poliisi suhtautuu motoristeihin normaalisti.

Osa poliiseista ei ymmärrä mitä niin kauhean ihmeellistä motoristeissa on, edes niissä outlaw-kerholaisissa.Toisille poliiseille motoristit ovat saatanan kätyreitä, huumehippejä ja mafiosoakin pahempia gangstereita. Ensinmainittujen poliisien mielestä motoristit pannaan koppiin, jos he syyllisyvät rikoksiin tai käyttäytyvät huonosti, tekevät kolttosia tai kepposia liian rajusti. Viimeksi mainittujen poliisien mielestä motoristit pitää sulkea autiolle saarelle, heidät pitää peittää vihkivedellä ja valkosipulilla, tuomita ikuiseen kadotukseen ja polttaa roviolla, riippumatta siitä mitä he ovat tehneet, tai ovatko tehneet yhtään mitään.

Hiljattain eräs moottoripyöräkerho piti juhlat, jonne saapui sekä kutsuttuja että kutsumattomia vieraita. Kyseessä on aivan tavallinen moottoripyöräkerho, joka ei kuulu poliisin rikollisiksi määrittelemiin kerhoihin. Siitä huolimatta, poliisi oli paikalla ja tarkasteli ihmisten henkilöllisyyksiä ja tarkkaili tilannetta. Miksi? Kuka tämän operaation oli määrännyt? Millä perusteella?

Olen keskustellut erään poliisin kanssa juuri tällaisesta touhusta ja hän ei nähnyt siinä suurtakaan järkeä. Päinvastoin, häntä harmitti kiusata ihmisiä viranpuolesta vain joidenkin toisten poliisien määräyksestä. Mitään tuloksia ei saatu, mitään tutkinnallista tietoa ei saatu, yhtään rikosta ei selvinnyt, estetty, selvitetty. Sen sijaan juhliin menijöitä vitutti ja poliisi sai taas huonoa PR:ää kosolti osakseen.

Osa poliiseista kuvittelee, että tällainen toiminta haittaa rikollisia motoristeja. He kuvittelevat aivan tosissaan, että kiusaamalla aikuisia ihmisiä, he voittavat fiktiivisen sotansa pimeyden armeijoita vastaan. Heidän mielestään motoristit eivät kuulu yhteiskuntaan. Heidän mielestään motoristit yrittävät "soluttautua" siihen. Kuka täysjärkinen aikuinen kykenee ajattelemaan noin? Jokainen suomalainen on osa yhteiskuntaa.

Joka ikinen vankilassa istuva rosvo, eduskunnassa istuva kelmi, jokainen poliisi ja motoristi, he kaikki kuuluvat yhteiskuntaan. Mistä ihmeestä yhteiskunnan ulkopuolelta nämä jotkut poliisit kuvittelevat motoristien tulevan? Onko jossakin portti pimeyteen, Ursula LeGuinin Maameren velho -kirjasarjasta tuttu repeämä, josta varjot ryömivät esiin?

Ongelma on siinä, että kun toiset poliisit suhtautuvat moottoripyöräkerhoihin järkevästi ja omilla aivoillaan ajatellen, osa on omaksunut kummallisen uskonnollisen kaanonin, jota he seuraavat. Kuten kaikki uskovaiset, he uskovat olevansa oikeassa silloinkin, kun heille osoitetaan, että he ovat väärässä. Kaikissa kulteissa ja uskonnoissa olennaista on uskon vahvistaminen ja uskon opinkappaleiden seuraaminen kuuliaisesti ja kyseenalaistamatta. Juuri siksi motoristien rikollisuuteen uskovien poliisien on niin vaikea nähdä todellisuutta ja juuri siksi he käyvät täysin merkillistä sotaansa kuvitteellista uhkaansa vastaan.

Kun normaalit täyspäiset poliisit selvittävät motoristien tekemiä rikoksia, hankkivat todisteet ja toimittavat rikoksiin syyllistyneen motoristin koppiin, uskovaiset yrittävät hampaat irvessä todistaa, että kyse on jostakin suuremmasta. Kyse ei ole suomalaisista moottoripyörillä ajelevista miehistä, vaan jostakin suuremmasta, maiden ja todellisuuden rajat ylittävästä Pahuudesta, jota johdetaan jostakin. Kenties itse Belsebuupi lymyää jossakin moottoripyöräkerhon synkissä uumenissa, kerhojen "päämajoissa". Ken tietää.

Vakavasti sanoen, ongelma on tosiaan siinä, että kun työtään tekevät poliisit, joista kenelläkään ei ole mitään pahaa sanottavanaan, hoitavat työnsä ja suhtautuvat ihmisiin normaalisti tilanteen vaatimalla tavalla, tämä uskovaisten poliisien joukko ei kykene siihen. Heille jokainen motoristi on potentiaalinen rikollinen. He uskovat, että moottoripyöräkerhot pitävät salaisia noitasapattejaan, joissa suunnitellaan kauheuksia maamme ja lastemme pään menoksi. He ovat luoneet oman versionsa todellisuudesta ja korvanneet todellisuuden sillä. Koska todellisuus ei vastaa heidän kuvitelmiaan, kaikki todellisuus on uhka tuolla fiktiolle. Juuri siksi jokainen mottoripyöräkerho ja jokainen kerholainen on pahan palkkalistoilla.

Kulteissa ja lahkoissa käy aina näin. Koska niiden logiikka on suljettu ympyrä, se pyörii yhä vauhdikkaammin. Mantroja hoetaan, asioissa nähdään merkityksiä joita niissä ei ole, uskontunnustuksia vaaditaan, yhä tiukempaa uskossa pysymistä halutaan, vaaditaan yhä suurempaa omistautumista asialle, kunnes lahkon jäsen on täysin vieraantunut todellisuudesta ja ympäröivästä maailmasta.  Todellisuus ei ole todellisuutta, vaan peili, joka heijastelee hänen uskomuksiaan ja kuvitelmiaan takaisin.

Fantastinen maailma, rikollisten motoristien kansoittama ikipimeys lahkon rajojen ulkopuolella alkaa näyttäytä todelliselta. Moottoripyöräkerholaiset muuttuvat itseään suuremmiksi pahan kuviksi. Heidän ympärilleen syntyy yhteyksien ja johtolankojen verkko, jonka vain uskossa oleva kykenee näkemään. Vain tosiuskovainen pystyy näkemään motoristien harhautusten ja valheellisen ilmiasun taakse. Uskossaan vahva kykenee suojautumaan saatanan juonilta ja valheilta. Lopulta uskovaisen maailma alkaa olla harhaisuudessan täysi, aukot logiikassa on tukittu uskon suomalla tiedolla, ja todellisuudesta on tullut epätodellista. Vain uskovaisen lahkolaisen kuvitelma on totta.

Juuri siksi näiden poliisien mielessä ei liikahda mikään epäilys tai epävarmuus, kun Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin liitetään osaksi maailmankaikkeuden pimeyden voimia. He elävät niin syvällä omissa kuvitelmissaan ja fantasioissaan, että heille on itsestään selvää, että suurvallan presidentti suunnittelee rikollisten motoristien kanssa huumekauppaa Roihuvuoressa. Heidän päittensä sisällä on täysin selvää, että suurvallan johtaja aikoo tuoda laitonta tupakkia ja alkoholia moottoripyöräkerhon baariin. He todella uskovat niin. Kaikkein syvimmällä uskossaan olevat sanovat sen jopa julkisesti ääneen.

Lahkon johtajat yrittävät paikkailla kolhun saanutta lahkon mainetta uusilla valheilla, jotka on suunnattu suurelle yleisölle. Lahkon sisällä ulkoinen paine vain vahvistaa tosiuskovaisia. He kuvittelevat olevansa jonkin isomman jäljillä. He eivät tajua tulleensa totaalisesti naurun alaisiksi. Lahkolaisten johtokaan ei käsitä, että nimettyään Venäjän presidentin kahdesti rikolliseksi, heidän koko uskontonsa paljastui. Se ei ole faktaa, tietoa, vaan täyttä harhaa, horinaa ja kuvittelua. Se on uskon lahko, joka yrittää epätoivon vimmalla todistaa olevansa oikeassa. Se on lahko, joka yrittää pakottaa ympäröivän maailman omaan kuvitelmaansa. Juuri siksi se väittää nähneensä Suomessa moottoripyöräkerhon, jota ei siellä ole. Uskovainen näkee sen, mihin hän uskoo, olipa todellisuus millainen tahansa.

Lahkolaiset eivät kuitenkaan luovu harhaisesta uskotaan, vaan he käyvät taistelua asiansa puolesta ja pyrkivät lähestystyöllään vakuuttamaan muut uskonsa oikeudesta. He hamuavat valtaa, he politikoivat, valehtelevat julkisuudessa ja poliitikoille, vaativat lakimuutoksia, oikeuksia ja kaikkea mahdollista vain siksi, että haluavat olla oikeassa. He haluavat, että heidän lahkonsa uskonnosta tulee se ainoa oikea todellisuus, sen oikean todellisuuden tilalle.

Samaan aikaan ne oikeat poliisit tekevät töitään ja ottavat kiinni ne motoristit, jotka oikeasti tekevät rikoksia. He antavat niiden motoristien olla, jotka eivät rikoksiin syyllisty, olipa näillä minkä tahansa kerhon liivi, takki tai pusero. Toisin kuin uskovaisia, heitä ei kiinnosta vaatetus tai se miltä asiat näyttävät. He ottavat asioista selvää ja toimivat sen mukaan, eivät uskonnollisen kaanonin tai kuvitteellisten kertomusten. Sellaisia ovat poliisit, joita minä arvostan.