MITEN PUTIN HÄVISI UKRAINAN SODAN

Tässä tekstissä ei käsitellä syyllisyyskysymyksiä, eikä sitä mitä olisi pitänyt tehdä ja miksi. Tässä tekstissä ei etsitä valeuutisia, tosiuutisia, eikä syytellä ketään yhtään mistään. Tässä todetaan vain se tosiasia, että Putin on jo hävinnyt sodan ja miksi niin kävi.

Kun Venäjä päätti hyökätä Ukrainaan se luotti siihen, että Ukrainassa tapahtuu sama mitä tapahtui itä-Ukrainassa tietyillä alueilla, eli että venäjänkielinen väestö siirtyy Venäjän puolelle ja ottaa venäläiset vastaan pelastajina ja vapauttajina. Tästä syystä sota aloitettiin erikoisjoukkojen nopeilla hyökkäyksillä asutuskeskusten hallintoja vastaan tarkoituksena eliminoida tavalla tai toisella Ukrainan valtiollinen hallinto kyseisissä kohteissa, ja korvata ne venäjämielisillä venäjänkielisillä ukrainalaisilla. Operaatio epäonnistui kahdesta syystä. Ukrainalaiset olivatkin valmiimpia kuin oli odotettu ja erikoisjoukkojen yksiköt jäivät heti alakynteen. Venäjänkielinen väestö ei siirtynytkään massoittain hyökkääjän puolelle. Vaihe yksi oli siis mennyt pieleen.

Suunnitelma B nojasi edelleen siihen oletukseen, että venäjänkielisten ukrainalaisten enemmistö siirtyy Venäjän armeijan puolelle. Maahan tunkeuduttiin useista eri suunnista sotilaskolonnina ilmavoimien ja kymmenien kilomterien päässä operoivien ohjuspattereiden ja tykistön tuella. Koska suunnitelma olisi tarvinnut onnistuakseen massiivista paikallisväestön tukea eikä sellaista tullut nytkään, B meni yhtä metsään kuin A:kin. Lisäksi suuret panssarivetoiset kolonnat rasittivat Venäjän armeijan huoltoa yli sen todellisen kapasiteetin ja miehistötappiot yllättivät sodanjohdon suuruudellaan. Kukaan ei tiedä paljonko venäläisiä sotilaita on kaatunut, mutta tuhansissa ollaan, ja kokonaistappiot kaatuneina ja haavottuneina ovat kymmeniä tuhansia. Jokaista kaatunutta kohti on keskimäärin kolmesta viiteen, kuuteen haavottunutta. 

Putin ja Venäjän johto ovat ilmeisesti tehneet väärät johtopäätökset myös amerikkalaisten harjoittamasta valtiojohtojen vaihtamistaktiikasta. Venäjä ilmeisesti muisti vain tuon doktriinin ensimmäisen puoliskon: se on mahdollista sotilaallisin keinoin. Mutta se toinen ja merkittävämpi puolisko on: yksikään ulkomaisen sotavoiman avulla valtaannoussut hallinto ei pysy vallassa ilman tuon ulkolaisen sotavoiman jatkuvaa ja pysyvää tukea. Putinin olisi pitänyt kysyä asiaa lännen tukeman Afganistanin hallinnon edustajilta, sen sijaan että ryhtyy nyt pystyttelemään keksittyjä valtioita ja pistää pormestariksi naisen, joka ei ole edes kotoisin kyseisestä kaupungista ja jonka kannatus ulottuu nippanappa videokameran taakse. Tämä on hyvin 1900-lukulaista tämäkin ja toimii yhtä hyvin kuin silloinkin: vain massiivisen taloudellisen ja sotilaallisen tuen varassa, Ennen kaikkea se on kömpelöä ja kääntyy itseään vastaan juuri tuon uskomattoman lapsellisen 1900-lukulaisen toteutuksensa vuoksi.

Sensijaan, että olisi vetänyt maajoukot pois ja keskittynyt moderniin sodankäyntiin, Venäjän johto päätti käydä sotaa 70 vuotta vanhoin opein. Massiivisia pommituksia asutuskeskuksiin, keskitettyä tulenkäyttöä oletettuihin sotilaskohteisiin ja panssarihyökkäyksiä. Tuloksena on suunnatonta tuhoa varsinkin kaupunkialueilla ja tuhansia kuolleita ja haavottuneita siviilejä. Näitä pidetään ikävinä sivuvaikutuksina, mutta on niistä sotilaallistakin haittaa. Jokainen raunio tarjoaa puolustajille suojan ja taisteluaseman, joten rauniotkin on tuhottava. Näin Venäjän armeijan toimi mm. Groznyssa ja Syyriassakin. Samaa yritetään nyt Ukrainassa, mutta siihen tarvitaan lisää miesvoimaa.

Venäjän armeijan miesvahvuus on ollut yllätys kaikille. Oletus on ollut se, että Venäjän armeijassa on noin miljoona miestä. Nyt on selvinnyt, että taisteluvalmiita etulinjan joukkoja on vain muutama satatuhatta. Ukrainan sotaan on varattu noin 200 000 miestä ja tuo voima alkaa olla kiinni tositoimissa, eli mitään reserviä ei kohta ole. Jo nyt joukkoja on tuotu Novosibirskistä ja Vladivostokista, Kantalahdesta ja Venäjän Karjalasta, tuhansien kilometrien päästä, eikä ole kovinkaan kaukana se mahdollisuus, että Venäjä joutuu turvautumaan liikekannallepanoon vakituisen väen ja sopimussotilaitten käydessä vähiin. Ja se tulisi olemaan moraalinen katastrofi taitelukyvylle: harva lähtisi sotaan intoa puhkuen ja vielä harvempi olisi innoissaan sotareissusta Ukrainaan. 

Kremlin isännät ja sotavoimien johto ovat ilmeisesti unohtaneet Afganistanin sodan opetukset. Neuvostoliitto hyökkäsi tuohon maahan 1979 ja kävi todella rajua sotaa kymmenen vuotta, ennen kuin Gorbatshov kutsui joukot kotiin. Taloudellisen rasitteen lisäksi Neuvostoliitto oli saanut itselleen satoja tuhansia sotaveteraaneja, joiden tarinat sodasta eivät vastanneet virallisia uutisia ja propagandaa. Heidän kyyninen asenteensa valtiojohtoa, uutismediaa ja koko systeemiä kohtaan levisi lähes kaikkiin neuvostotasavaltoihin Eestistä Tadzikistaniin ja Venäjältä Georgiaan ja Moldovaan. Veteraanien asenteet ja pettymys systeemiin levisivät ja alkoivat itää, ja johtivat yhdessä taloudellisen kurjuuden kanssa vääjäämättömään lopputulokseen: Neuvostoliitto hajosi.

Venäjä ei tule hajoamaan, eikä katoamaan kartalta, mutta loppulaskenta nykyiselle eliitille on jo alkanut. Kävipä maasodassa kuinka tahansa, sodan virallisen totuuden ja todellisuuden välillä on liian suuri kuilu paikattavaksi ja jokainen Ukrainan sodassa mukana ollut veteraani tulee kertomaan sen kavereilleen, tuttavilleen ja lähipiirilleen ennemmin tai myöhemmin. Tuhannet Ukrainaan lähteneet ja sinne joutuneet sotilaat eivät palaa koteihinsa ja kun heidän sukulaisensa eivät saa tietoja viranomaisilta, he kysyvät veteraaneilta, ja nämä kertovat mitä siellä oikeasti tapahtui. Sana alkaa levitä, asenteet muuttua, ja koska Venäjällä on jo tukahduttamisyrityksistä huolimatta sodan vastainen liikehdintä käynnistynyt ja kun taloudellinen tilannekin tulee kurjistumaan, paineet alkavat kasvaa. Jossakin vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, vuoden, kolmen vuoden sisään paine kasvaa liian suureksi ja valta vaihtuu. Luultavimmin sisäpiirin toimesta, koska nuorempi polvi ymmärtää varsin hyvin, että Putin hävisi jo sodan.

Hyökkäys Ukrainaan oli taloudellinen munaus. Venäjän talous ei ole enää neuvostotaloutta, komentotaloutta. Kansa ei ole 20 vuoteen nähnyt neuvostotyylistä kurjuutta. Varsin nuorempi väestö eli alle nelikymppiset ovat eläneet uudessa maailmassa, jossa Venäjästä on tullut lähes normaali maa tavallisen kansalaisen elämässä. Nyt valtiojohto yrittää pakottaa nämä kymmenet miljoonat ihmiset johonkin sellaiseen, joista he ovat vain kuulleet juttuja. Jo nyt sadat tuhannet nuoremman polven venäläiset ovat lähteneet maasta, eli juuri se porukka jolla on rahaa ja yhteyksiä, kykyä ja tietotaitoa toimia, ja sillä tulee olemaan oma vaikutuksensa Venäjään. Yhteyksien katkaiseminen ulkomaailmaan on shokki nettiajan lapsille, eikä suinkaan tule lisäämään valtiojohdon suosiota. Kaikki tämä yhdistettynä talouden kurjistumiseen ja sodasta palaavien asenteet ja tarinat syövät valtiojohdon uskottavuutta ja kannatusta tavalla, jota Putin lähipiireineen ei varmaankaan tullut edes ajatelleeksi. 

Oman maansa rapauttamisen ohessa Putin laski myös väärin lännen reaktiot. EU vetikin rivit suoriksi, NATO toimittaakin aseapua Ukrainalle, maailman finanssilaitokset luotottavat Ukrainaa, länsimaiset firmat lähtevät Venäjältä yksi toisensa perään, ja ennen kaikkea länsimaalaisten silmissä Venäjästä tuli yhdessä yössä taas kerran juuri sellainen mörkö mitä sen oli kerrottu olevan. Harva länsimaalainen enää katsoo Venäjää positiivisesti missään mielessä, monet pelkäävät ja monet inhoavat, harva enää uskoo venäläiseen propagandaan ja viestintään, ja ihan vain siksi ettei Putin tajunnut ettei 70 vuotta vanha sodankäynti ja propaganda enää toimi 2000-luvulla.

Ukrainalaiset tajusivat heti, että kentällä on miljoonia kännyköitä. Kuvamateriaalia on mahdotonta kontrolloida, tapahtumia on mahdotonta peitellä. Niinpä heidän propagandansa perustuikin alun muutaman hudin jälkeen siihen, että heille riittää kun Venäjän armeijan sotatoimia näytetään maailmalle. Sairaaloiden pommittamiset, siviilikohteiden tulittamiset ja muut hyökkääjän möhläykset leviävät maailmalle nappia painamalla tuhansien siviilien toimesta. Ukrainan ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin pyytää, ettei omia ruumiita näytetä liikaa, ja siinä se. Ja kaikki tämä materiaali vyöryy eetteriin vapaasti googlattavaksi, eikä Putin voi sille yhtään mitään. 

Synnystyssairaalasta Mariupolissa kesken synnytyksen pelastettu nainen kuvattiin kameroilla ja kännyköillä. Nyt ei tarvitse tehdä propagandaa sen kummemmin kuin ilmoittaa, että nainen ja vauva kuolivat. Millä ihmeellä Venäjä pystyy torppaamaan tuollaisen propagandan, joka perustuu vain vapaaseen kuvalevitykseen? Ei mitenkään. Heti kuvien tultua julki venäläiset ilmoittivat että kyse oli boggaajasta, joka feikkasi vammansa. Kolme päivää myöhemmin tuore äiti ja lapsi menehtyivät, ja venäläiset julistivat sen valeuutiseksi. Valeuutiseksi julistaminen ei kuitenkaan oikein tehoa, kun on kerrottu viikkoja että Ukrainan juutalainen presidentti ja juutalaiset virkamiehet ovat osa natsihallintoa, joka joukkomurhaa siviilejä, samaan aikaan kun siviilien kännyköillä kuvaama materiaali paikanpäältä kertoo, että siviilejä tappaakin tässä sodassa ja näissä taisteluissa nimenomaan Venäjän armeija. 

Putin hävisi siis myös propagandasodan, koska ei ymmärtänyt millainen 2000-luvun maailma on, kuinka nopeasti kuvat ja videot leviävät, ja ettei valtion enää tarvitse tuottaa omaa materiaalia, kun sitä tekevät valtion puolella olevat siviilit, kuten Ukrainassa juuri nyt tapahtuu. Tuhannet ja tuhannet ukrainalaiset puskevat maailmalle kuvamateriaalia, joka kumoaa Venäjän propagandan, eikä Ukrainan valtiojohdon tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin kysyttäessä vahvistaa kuvat oikeiksi. Kaiken kukkuraksi Putin aliarvioi näyttelijäkoomikko Zelenskyn. Mies on kuin kotonaan kameroiden edessä ja on kuin luotu rooliinsa Ukrainan presidenttinä. Ei kun, hetkinen... Aivan! 

Luultavasti nuoremman polven upseerit ja varsinkin melko menestyksekkäästi viimevuosina omaa informaatiosotaansa käyneet FSB:n hybridisotilaat pohtivat tahoillaan sitä mikä on Venäjän etu ja mikä on Putinin rooli siinä. Onko Putinista ja nykyjohdosta enää mitään hyötyä äiti-Venäjälle, vai onko heidän eilispäivän strategiansa ja doktriininsa jo mennyttä maailmaa? 

Tapahtuipa Ukrainassa mitä tahansa, valtaa Venäjä koko maan tai ei, kukistaako se Ukrainan nykyjohdon tai ei, kaikesta huolimatta Putin hävisi jo sodan. Venäjän talous kärsi strategisesti, Venäjän asema maailmassa kärsii strategisesti, ja strategisen politiikan areenalla on tapahtunut kaikki se mitä Putin meni Ukrainaan estämään. EU yhtenäistyi, NATO yhtenäistyi, Suomi ja Ruotsi lähentyivät entisestään NATO:a jne. Ukraina on jo nyt Putinin Waterloo, eikä Venäjällä ole koskaan pidetty johtajista, jotka häviävät.