RASISMIN VASTUSTUS ENNEN JA NYT

 Olen sitä mieltä, ettei ihmisiä tulisi arvioida ja lokeroida heidän ihon värinsä perusteella. Olen sitä mieltä, että ihmisiä tulisi arvottaa heidän itsensä perusteella, heidän tekojensa ja toimiensa perusteella, ei ihon värin perusteella. Olen sitä mieltä, ettei ihon väri saisi olla määrittelevä tekijä ollenkaan, vaan että kaikki ihmiset olisivat vain ihmisiä, eivät mustia tai valkoisia. Yksilöt olisivat yksilöitä, eivät osa ihonvärin perusteella luokiteltuja joukkoja. Kuullostaako rasistiselta? Rasismin kieltämiseltä? No, Martin Luther King unelmoi juuri tällaisesta. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. https://www.youtube.com/watch?v=Wxc6iqRC-n8

Vastustan kaikenlaista, kaiken väristä rasismia, tulipa se sitten minkä tahansa ryhmän suunnalta mitä tahansa ryhmää vastaan. Tästä pitäisi olla kyse. Olen sitä mieltä, ettei ihon värillä pitäisi olla mitään merkitystä. Onko tämä rasismia? No, Malcom X ajatteli juuri näin. https://www.youtube.com/watch?v=C7IJ7npTYrU

Malcom X uskoi myös vahvasti jokaisen oikeuteen puolustaa itseään ja omaisuuttaan vaikka asein. Miten asiaan suhtaudutaan nyt?

https://www.cbsnews.com/news/police-handcuff-good-samaritans-protect-store-looters/

Kun historian merkittävimmät rasismin vastustajat tähtäsivät maailmaan, jossa ihonvärillä ei ole merkitystä, jossa kaikki olisivat vain ihmisiä, yksilöitä, joita arvioidaan yksilöinä, ihmisinä, ei rotujoukkoina, nykyisessä rasismin vastaisessa liikkeessä kyse on juuri päinvastaisesta. Ihonväri on määrittelevät tekijä, joka ratkaisee kaiken ja joka on kaiken perusta. Moni amerikkalainen BLM-kriitikko on tuonut tämän ongelman esiin useissa eri medioissa useita eri kertoja. Ongelma on siinä, että kriitikot ovat mustia konservatiiveja, republikaaneja, joita syytetään Setä Tuomoiksi, valkoisen miehen asiamiehiksi. He ovat kuitenkin, yleensä, hyvin koulutettuja ja hyvin toimeen tulevia mustia.

https://www.youtube.com/watch?v=5kkbtrKiUZA

Jotkut Hollywoodin suurimmista mustista tähdistä eivät hekään ole vakuuttuneita siitä, että kyse on vain ja ainoastaan valkoisten tekoisista. 

https://www.youtube.com/watch?v=ERk4eZKGcX0

https://www.youtube.com/watch?v=N0p_pQ7PTYU

Merkille pantavaa on sekin, että esimerkiksi Portlandin poliiseista merkittävä osa on mustia, joiden käsitys asioista ei ole se, mitä esimerkiksi BLM:n kerrotaan edustavan.

https://www.youtube.com/watch?v=WjiqS8gPPB0

Nykyisen rasismin vastaisen taistelun keskeinen ongelma on se, että se on omaksunut itseensä amerikkalaisen rasismin perusteet. 1. Ihon väri ratkaisee kaiken. 2. Jos sinussa on pisaaraakaan mustaa verta, olet musta. 3. Jos olet musta, olet sorrettu. 

1. Keskittyminen ihonväriin ja antamalla sille keskeinen rooli ongelman ratkaisussa ollaan täysin samoilla linjoilla, kuin perinteisessäkin rasismissa. Rasismissa ihonväri ratkaisee ja määrittelee kaiken. 

2. Niin sanottu Yhden pisaran sääntö oli Yhdysvaltojen etelävaltioiden harjoittaman ns. Jim Crow -politiikan peruskivi. Se oli koko modernin rotuerottelun pohja. 

3. Jos olisi näin, olisiko Barack Obama koskaan noussut presidentiksi? Tienaisiko James LeBron 123 miljoonaa dollaria koripalloa pelaamalla ja asuisiko hän rikkaiden valkoisten asuinalueella? Ei tietenkään, jos narratiivi pitäisi paikkansa. 

Tässä vaiheessa lienee paikallaan kerrata rasismin historiaa. Euroopassa ei tunnettu rasismia keskiajalla, eikä sitä ennenkään. Espanjaan ja Etelä-Italiaan ilmestyneet mustat muslimit olivat maureja. Käsite ei ollut rasistinen, vaan toteava. Arabit olivat saraseeneja. Samoin eurooppalaiset lajittelivat itsensä keskenään valkoisten kansojen kesken. Skandinaviasta tulleet olivat normanneja, pohjanmiehiä jne. Keskiajan Englannissa käsite "ulkomaa" tarkoitti oman kreivikunnan ulkopuolisia alueita. Jos matkustit Berkshirestä Yorkshireen, matkustit ulkomaille. Käsite oli myös juridinen. Jos teit rikoksen Yorkshiressä, mutta pankenit Berkshireen, sinua ei voitu jahdata tai tuomita, koska olit ulkomailla. Ranska, Irlanti, Espanja, kaikki muut paikat olivat samanlaisia ulkomaita. 

Nykyaikainen rasismi alkoikin vasta 1600-luvulla, koska afrikkalaisorjien kauppa piti pystyä perustelemaan moraalisesti. Uuteen Maailmaan suuntautuva orjakauppa alkoi valkoisilla orjilla ja alkuperäisväestön orjuuttamisella, mutta koska kuolleisuus näiden keskuudessa oli liian suuri bisneksen kannalta, tilalle piti saada trooppisia oloja paremmin kestäviä orjia. Afrikassa toimineet afrikkalaiset orjakauppiaat olivat jo vuosisatojen ajan myyneet orja arabeille, joten heille eurooppalaiset olivat vain viimeisin asiakaskunta. Länsi-Afrikan rannikolle syntyi lukuisia kauppapaikkoja, joista valkoiset ostivat mustien afrikkalaiskauppiaiden myymiä orjia, jotka sitten kuskattiin Karibialle ja Pohjois-Amerikan siirtokuntiin. 

Huomion arvoista orjakaupan historiassa on suurimman ja menestyneimmän orjakaupan keskuksen Sansibarin historia. Se oli Intian valtameren suuntaan suuntautuvan orjakaupan keskus ja sen perustivat ja sitä johtivat nimenomaan mustat afrikkalaiset orjakauppiaat. Meille tarjoillussa amerikkalaisessa kaanonissa afrikkalaisten orjakauppiaiden osuus jää usein hyvin marginaaliin, vaikka juuri he organisoivat ja pyörittivät mustan Afrikan orjakauppaa vuosisatojen ajan ennen siirtomaakautta. Tämäkin olisi hyvä tietää, kun puhutaan mustiin kohdistuvasta rasismista.

1800-luvulla eurooppalaisten vallatessa siirtomaita tarvittiin epämääräisten rotuoletusten tilalle kestävämpi selitys ja oikeutus sille, miksi valkoisilla oli oikeus hallita muita kansoja. Syntyi rotubiologia, pseudotiede, joka pyrki todistamaan, että ihmislajeja oli lukuisia ja niistä pisimmälle kehittynyt oli valkoinen rotu. Ruotsalaiset innostuivat kovasti aiheesta ja olivat alan johtavia asiantuntijoita aina 1900-luvulle saakka saksalaisten ja brittien ohessa. Rotubiologia tuli tarpeeseen Yhdysvalloissa myös siksi, että siellä piti löytää joku moraalisesti kestävä selitys maan alkuperäisväestön tuhoamiselle. Kun intiaaneja oli ihailtu usein aikaisemmin, 1800-luvulla heidät voitiin julistaa alemmaksi roduksi, joka joutui väistymään ylemmän rodun tieltä. 

Orjatalous ja intiaanien tuhoaminen loivat perustan amerikkalaiselle rasismille. Tämä rasismi kehittyi ajan saatossa niin pitkälle, että angloamerikkalaisten "tiedemiesten" onnistui luoda kokonaisia rotuhierarkioita saksalaisten ja ruotsalaisten kollegoiden avustuksella. Eli rotuhierarkia oli olemassa jopa eurooppalaisten keskuudessa. Tummat eteläeurooppalaiset eivät olleet yhtä kehittyneitä kuin valkoisemmat keskieurooppalaiset. Irlantilaiset kuvattiin 1800-luvulla brittimedioissa ja Yhdysvalloissa apinamaisina hahmoina, saamelaiset ja suomalaiset olivat mongoleja, jotka olivat alempaa rotua, ja idän slaavit sekasakkia, alempiarvoisia hekin. Natsit pyrkivätkin myöhemmin tuhoamaan puolalaiset ja muut slaavit 1940-luvun rasismikatastrofissa. 

Yhdysvalloissa rasismia ei juurikaan kyseenalaistettu ennen 1950-lukua ja kansalaisoikeusliikkeen syntyä. 1950-luvulla elettiin vielä aikaa, jolloin esimerkiksi juutalaiset eivät alempi rotuisina päässeet kaikkialle valkoiseen Amerikkaan. Osittain tästä syystä juutalaiset miehittivät Hollywoodin ja Las Vegasin kaltaisia paikkoja suhteellisen lukumääräisesti. Yhdysvaltain etelävaltioissa oli käytössä rotulait, jotka määrittelivät mustiksi jokaisen, jolla oli edes yksi pisara mustaa verta suonissaan, tosin sanoen suvussaan yhtään mustaa. Nämä niin sanotut Jim Crow -lait kaatuivat vasta 1960- ja 70-luvuilla kansalaisoikeusliikkeen toiminnan seurauksena.

Nykyinen rasismin vastainen liikehdintä julistaa olevansa samalla asialla, mutta onko se? Rasismin vastustajat julistavat taistelevansa systemaattista rasismia vastaan, mutta eivät kuitenkaan vaadi mitään muutoksia niihin jäänteisiin, joita yhteiskunnassa avoimen rasismin ajalta edelleen on. Jokaisessa kaavakkeessa, laina-anomuksessa, yliopistokirjautumisessa, ajokortissa, passissa, dokumentissa ja asiakirjassa sinulta pyydetään rotumääritelmää. Sinun pitää määritellä itsesi rotubiologian määrein etniseen ryhmään. Olet joko valkoinen tai kaukasialainen (hupaisa termi jolla on ihan oma historiansa), musta tai afroamerikkalainen, latino tai "espanjalainen", aasialainen tai eteläaasialainen jne. Mikseivät rasismin vastustajat vaadi tämän käytännön lakkauttamista, vaikka se vahvistaa ja ylläpitää rotujärjestelmää ajatustasolla?

Ongelmallista nykyisessä antirasismissa on myös se, että rasismi on muuttunut henkilökohtaiseksi kokemukseksi. Jos sinä koet että sinua on kohdeltu rasistisesti, kyse on rasismista. Kyse ei ole enää rasismista objektiivisena käsitteenä, ongelmista laajemmassa kontekstissa, vaan subjektiivisesta kokemuksesta. Mikä tahansa voi olla rasismia, jos koen niin ja jos olen oikeaa ihonväriä. Ihonväri määrittelee jaon, aivan kuten rasismin kulta-aikoinakin. Ihon värin, etnisyyden merkitys on taas nostettu määrääväksi tekijäksi. Ihonväri määrittää oletko hyvä uhri tai paha sortaja. Piste. Olemme siis palanneet takaisin lähtöruutuun rodullisen määrittelyn ja segrekaation aikoihin, jolloin ihonväri oli ainoa asia, jolla on merkitystä.

Martin Luther Kingistä ja Malcom X:stä ollaan siis kuljettu pitkä kiertotie takaisin alkuun rasismin vastustamisen nimissä. Se on merkillinen ilmiö. Kun King ja Malcom X halusivat maailman, jossa ihonvärillä ei ole mitään merkitystä, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja tasaveroisia, nyt meillä on omasta mielestään rasismia vastustava liike, jonka mielestä jos sanot, että kaikkien elämällä on merkitystä, oletkin automaattisesti rasisti, koska näin koetaan, se vaikuttaa siltä, näin uskotaan.

Kun King ja Malcom X halusivat maailman, jossa yksilöt punnitaan yksilöinä, nykyiset rasismin vastustajat ajattelevat toisin. He näkevät maailman joukkoina, joita erottava tekijä on ihonväri. Juuri se, jonka King ja Malcom X halusivat pyyhkiä pois yhtälöstä.