Hallitushan on mielestään amerikkahenkinen kaikissa toimissaan. Tai ainakin haluaa uskoa niin. Talouselämän isot pojat hokevat taustalla samaa mantraa: Iso on tehokas ja suuri on kaunis. Ajatus on tosiaan alunperin amerikkalainen, vaikka sen toteuttikin estoitta Venäjän bolshevikkihallitus.
Kävi nimittäin niin, että neuvosto-Venäjän uudet johtajat ihailivat amerikkalaisen teollisuustuotannon suuria linjoja, etenkin Detroitin autoteollisuutta, jossa kilometrien kokoiset tehtaat työllistivät kymmeniätuhansia ihmisiä. Bolshevikkijohtajien silmissä tuo oli tulevaisuuden megatrendi ja siksi he kutsuivatkin uuteen ihmemaahansa joukon amerikkalaisia insinöörejä suunnittelemaan neuvostotuotannon ja talouden tyhjältä pöydältä.
Bolshevikkien kutsuun vastasikin joukko nuoria valopääinsinöörejä, joiden innostuksella ei ollut rajaa. Saivathan he vapaasti kerrankin toteuttaa visioitaan yhteiskunnasta. Ensimmäinen lahja maailmalle oli teollisuuskombinaatti. Se oli jättiläistehdas, jonka tukitoimena oli sen ympärille ja sitä varten rakennettu kaupunki asukkaineen kaikkineen. Tämä visio oli erityisesti Stalinin mieleen, joka tykkäsi kun vedettiin isolla pensselillä eikä räpelletty kynällä.
Koska mitään sekavaa länsimaista individualismia ja poltikointia ei ollut esteenä, amerikkalaiset insinöörit myivät bolshevikeille toisenkin suuren ideansa. Yhteiskunta on kuin kone. Kaikki pystytään laskemaan. Niinpä kaikki pystytäänkin suunnittelemaan noiden laskujen perusteella. Tuloksena oli talouden viisivuotissuunnitelma, joka sinetöi neuvostovaltion tuhon runsaassa puolessa vuosisadassa. Tämäkin oli Stalinin mielestä nerokasta meininkiä.
Nyt meillä on tätä insinööriamerikkalaisuutta ihaileva hallitus, jota johtaa insinööri ja kas kummaa: kaiken pitää olla keskitettyä ja tehokasta. Suuri on hyvä ja tehokas. Päästään suuriin tuotantolukuihin. Päästään suuriin sarjoihin, tehokkaaseen tuotantoon. Niin, se pitäisi paikkansa, jos hallitus johtaisi peltilusikkatehdasta.
Ikävä kyllä Sipilän, Orpon ja Soinin stalinistisen yhteiskuntakumouksen uhreina ovat kuitenkin suomalaiset, jotka kakka jäätyneenä seuraavat miten insinööri apureineen tuhoaa yhteiskunnan, jonka rakentamiseen kului tuhansia ihmisihenkiä ja satoja miljardeja euroja. Suomi rakennettiin suomalaisille, heidän omaksi maakseen, mutta insinöörille ja hänen apureilleen se on vain tuotantolaitos, jossa ihmiset ovat konerasvaa ja öljyä.
Mutta ei ajatus Suomi-kombinaatista tyhjästä tule. Se on Etelärannan visionäärien ja ekonomistien unelma, stalinististen oikeistoneropattien ikiaikainen uni yhteiskuntakoneesta, joka jauhaa heille mammonaa.
Ei siis pidä ihmetellä, että lopputulos on tällainen.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005683753.html?share=34b10672f645c7023e7dd576d22d8b0a
Historiasta löytyy suorempikin linkki porvarihallituksen ja stalinistisen talouspolitiikan välille
VastaaPoistaLinkki on se, että sekä NL että EU ovat saman heimon perustamia.
Eroavaisuuksiakin on: NL perustettiin palkkasotureiden avustamana sotilaallisella vallankaappauksella kun taas EU on perustettu raha- ja mediavallan kaappauksella. Kaappaus on tapahtunut niin hiipien, ettei juuri kukaan ole tajunnut vieläkään mitä on tekeillä. Ja mikä hulluinta, vaikka kuinka yrittäisi selittää asiaa, niin ei mene läpi, median valta on niin uskomaton.
Sanden blogi on kuin keidas erämaassa.
VastaaPoistaKaikille asiasta syvemmin kiinnostuneille suosittelen Antony C. Suttonin teoksia. Erityisesti kirja The Best Enemies Money Can Buy on loistava. Ei ole koskaan ollut kyse idästä tai lännestä, ei kapitalismista tai kommunismista, ei demokratiasta tai diktatuurista. Kyse on ollut ja on aina oleva vain rahasta. Länsimaiset suurpankit, Rothchildit, Rockefellerit, Morganit ja suuryritykset ovat rahoittaneet ja nostaneet valtaan bolsevikit Venäjällä ja natsit Saksassa. Ne ovat tehneet sitä jokaisessa konfliktissa tähän päivään saakka.
Toinen teos, jota lämpimästi suosittelen on Smedley Butlerin War Is a Racket. Butler oli US kenraali, joka näki sodankäynnin pohjimmaisen tarkoituksen ja kirjoitti siitä.
"War is a racket. It always has been. It is possibly the oldest, easily the most profitable, surely the most vicious. It is the only one international in scope. It is the only one in which the profits are reckoned in dollars and the losses in lives. A racket is best described, I believe, as something that is not what it seems to the majority of the people. Only a small 'inside' group knows what it is about. It is conducted for the benefit of the very few, at the expense of the very many. Out of war a few people make huge fortunes."
Lisään vielä, että US armeijan palkituin kenraali S. Butler haluttiin 1934 johtamaan Italian malliin fasistinen vallan kaappaus jenkkeihin. Butler kieltäytyi ja toi asian julki.
VastaaPoista"In November 1934, Butler told the committee that one Gerald P. MacGuire told him that a group of businessmen, supposedly backed by a private army of 500,000 ex-soldiers and others, intended to establish a fascist dictatorship. Butler had been asked to lead it, he said, by MacGuire, who was a bond salesman with Grayson M–P Murphy & Co. The New York Times reported that Butler had told friends that General Hugh S. Johnson, former head of the National Recovery Administration, was to be installed as dictator, and that the J.P. Morgan banking firm was behind the plot. Butler told Congress that MacGuire had told him the attempted coup was backed by three million dollars, and that the 500,000 men were probably to be assembled in Washington, D.C. the following year. All the parties alleged to be involved publicly said there was no truth in the story, calling it a joke and a fantasy."
"The McCormack–Dickstein Committee said of Butler's testimony in its final report. "In the last few weeks of the committee's official life it received evidence showing that certain persons had made an attempt to establish a fascist organization in this country...There is no question that these attempts were discussed, were planned, and might have been placed in execution when and if the financial backers deemed it expedient."