PRESIDENTTITENTIT 1 & 2 THE REVIEW

Ensimmäiset televisioidut tv-tentit ovat nyt takana. Melko laimeita ja haaleita ne olivat, paria hetkeä lukuunottamatta, mutta istuvaa presidenttiä tukevan valtamedian toimittajat olivat vikkelinä torjumassa kaikkea, joka olisi saattanut haastaa presidentti Niinistöä liikaa. Aivan kuten Venäjän valtiollisellakin kanavalla myös meillä valtamedia on tukevasti istuvan presidentin kainalossa, antaa hänelle eniten puheaikaa ja näkyvyyttä. ja suojelee kiusallisilta kysymyksiltä.

Kun Nato Isäntämaa -sopimukseen, euroon ja Suomen EU-jäsenyyteen liittyvät laillisuusongelmat nousivat vihdoinkin esiin Paavo Väyrysen toimesta, Huhtasaaren liittyessä haasteeseen, YLEn toimittajakaksikko vihelsi heti pelin poikki, koska se on mennyttä ja nyt on tulevaisuutta. Näin siis siitä huolimatta, että kauheasti piti puhua EUstakin. Ei kuitenkaan siitä, että istuva presidentti rikkoi ministeriaikoinaan maamme perustus- ja rikoslakia Paavo Lipposen kanssa viedessään meidät euroon ja Euroopan Unioniin. Luulisi sen olevan jo sen koko luokan asia, josta pitäisi keskustella, jos EUsta ylipäätään keskustellaan. Ei toimittajien mielestä, vaan hys hys.

Ilmeisesti omaa neuvostopunaista historiaansa vitivalkoiseksi epätoivon vimmalla pesevä Nils Torvalds oli yhdessä asiassa oikeassa: näissä vaaleissa on kyse Natosta. Kaikki muu on sanahelinää, selittelyä ja kaartelua. Joko Suomi menee Natoon, tavalla tai toisella, tai sitten ei. Torvalds ei ilmeisesti ole perehtynyt Isäntämaa-sopimukseen, joka sekin muuten tehtiin maamme lakien vastaisesti presidentti Niinistön valvovan silmän alla. Tuo sopimus teki Natosta maamme hallitsijan, kunhan se niin haluaa. Sinänsä Nils Torvaldsin hysteeristä ryssäkauhua on hauska seurata.

Kun pintavernissa hieman varisi tuli ilmi sekin, kuinka Torvalds ei pidä entisistä itäblokin maistakaan. Ilmeisesti perinteisen ruotsalaisen rotubiologian pohjalta hän ilmoitti itäblokin maitten Visegrad-ryhmän nakertavan Euroopan Unionia, kun nämä poimivat rusinat pullasta. Tietenkin ne tekevät niin. Aivan kuten Espanja, Italia, Portugal ja muutkin lypsäjät, Baltian maat mukaan lukien. Mutta Visegrad-ryhmä on ilmeisesti pahempi, koska siellä on slaavikansoja, siis lähes ryssiä.

Ehdokkaat olivat lähes liikuttavan yksimielisiä siitä, että Venäjä romahtaa ja että sen talous on aivan sekaisin. Kukaan ei ole ilmeisesti tietoinen siitä, että Venäjä ohitti Yhdysvallat maailman suurimpana viljanviejänä, asia jota en itse koskaan uskonut mahdolliseksi. Niin kuitenkin kävi. Ehdokkaat eivät ilmeisesti tajua sitäkään, ettei Venäjä ole yksin. Se muodostaa Kiinan ja Intian kanssa BRICS-yhteisön, joka on jo haastamassa koko läntisen dollarivetoisen talousjärjestelmän.Kiinahan ohitti Yhdysvallat maailman suurimpana taloutena jo jokin aika sitten. Puheet Venäjän talouden romahduksesta ovat varmaankin peräisin Ulkopoliittisen instituutin satutädeilta ja sediltä. Todellisuudessa EU on putoamassa täysin talousjunasta, jos se jatkaa entiseen malliin.

Merja Kyllönen sentään tiesi BRICSin olemassa olon, tosin kutsui sitä jostakin syystä BRICiksi, ja yritti hieman pehmoisesti tuoda esiin joitakin omia näkemyksiään. Niitä ei kauheasti käsitelty, eikä Kyllöstä ääneenkään liiaksi päästetty.

Valtamedian valtaisan buustauksen ja tuen ansiosta Matti Vanhanen on paljon esillä ja saa suhteettoman paljon puheaikaa tyhjänpäiväisen jargoninsa jorisemiseen. Mitään uutta Matilla ei ole eikä voikaan olla, koska miehen ainoana tehtävänä on vain estää Paavo Väyrysen nousu Sauli Niinistön haastajaksi keskustalaisia ääniä viemällä. Mitään muuta tekemistä Vanhasella ei näissä vaaleissa ole.

Isoäitien suosikki pikkupoika Pekka Haavisto kärsii vihreästä syndroomasta. Hän ei missään tapauksessa halua kansan päättävän oikein mistään. Näin siksi, ettei kansa tiedä mistään, eikä voi siksi tehdä päätöksiä. Tämä on vihreyttä puhtaimmillaan. Vihreäthän tietävät paremmin kuin ketkään muut kaiken, koska he ovat hyviä ihmisiä hyvän puolella, silloinkin kun kaventavat kansalaisoikeuksia Tuija Braxin johdolla. Pekalla on myös imago-ongelma. Hän ei ole enää nuori isoätien suosikkipoika, vaan keski-ikään harmaantunut mies.

NATO tuntuu olevan vaikea pala. Väyrystä ja Huhtasaarta lukuunottamatta kaikki muut ovat olleet ajamassa maata NATOon tukkasuorana ja into pinkeänä, mutta kun NATOn kannatus on vain laskenut, kaikki natolaista presidentti Niinistöä myöten ovatkin nyt jos eivät vastaan niin hyvin varauksellisia sen suhteen. Vain Torvalds uskaltaa liputtaa läntisen sotilasliiton lippua, muiden kärsiessä vaalikauhusta asian suhteen.

Mielipidemittausten mukaan NATOa vastustaa yli puolet suomalaisista. Juuri siksi natolaiset Niinistö, Haavisto, ja Vanhanen esiintyvät nyt ikään kuin empisivät asian suhteen. Kuitenkin he ovat kaikki aikaisemmin tuoneet esiin selkeän kantansa NATOn puolesta. Huvittavaa vatulointia ja selkärangattomuutta natolaisilta taas kerran. Kyllösen NATO-kanta on epäselvä, mutta vain Laura Huhtasaari ja Paavo Väyrynen vastustavat sitä.

Huhtasaari tosin tuo esiin innolla yhteistyösopimuksia Britannian ja USAn kanssa, mikä on sama asia käytännössä. Joku voisi kertoa sen Lauralle. Huhtasaaren esiintyminen on ollut raikasta ja avointa, mutta nuoruus ja kokemattomuus paistavat vielä läpi. Seuraavissa vaaleissa Huhtasaari on pitelemätön tapaus kenelle tahansa. Muutaman vuoden kokemus pelin politiikasta ja politiikasta ylipäätään ja tietoa lisää, ja kenen tahansa on hyvin hankala kamppailla Huhtasaaren kanssa vaalitenteissä. Sen näemme seuraavissa vaaleissa, jos Laura niin haluaa.

Väyrynen on suomalaisen politiikan vieteriukko. Näissä vaaleissa laatikon piti pysyä kiinni, mutta niin vain kansi napsahti auki ja Paavo pomppasi esiin. Se oli vaalien kannalta erinomainen asia. Väyrynen on nimittäin ainoa ehdokas, joka edustaa perinteistä puolueettomuuspolitiikkaa, juuri sitä jonka valtamedia pyrkii leimaamaan vanhaksi neuvostopolitiikaksi, vaikka sen tekijämiehet Paasikivi ja Kekkonen olivat porvarillisia poliitikkoja, siis oikeistopoliitikkoja. Ja siitä huolimatta, että juuri paasikiviläinen puolueettomuuspolitiikka oli sen menestystarinan tae, joka Suomi sodan jälkeen oli. Se on historiallinen tosiasia ja sensaatio. Muut natsien puolella olleet pienet maat kokivat hieman kovemman kohtalon.

Astelema on siis Paavo vastaan lähes kaikki muut. Huhtasaari on joissakin asioissa Paavon linjoilla, mutta todellisuudessa vain Väyrysen paasikiviläinen linja on pysynyt samana vuosikymmeniä ja muut ovat tukevasti euronatojunan matkustajia. Paavon tavoin Huhtasaari tuo esiin itsenäisyyshenkeä ja tahtoa, mutta hieman epäselvästi. Muista ei ole haastamaan Niinistöä, eikä edes toisiaan. He ovat kaikki aivan samoilla linjoilla istuvan presidentin kanssa. He eivät ole vaihtoehtoja. Paavo on.

Demarien presidenttiehdokas Haatainenkin on kuulema mukana kisassa. Täytyykin mennä seuraavassa tv-väittelyssä lähemmäs ruutua ja panna volyymit tappiin. Sen verran haljua ja näkymätöntä demariehdokkaan touhu on ollut. Kunnallistasolla ja ehkä vielä eduskunnassa Haatainen on varmaankin paikallaan, mutta ei tässä kisassa. Kyllönenkin päihittää hänet kevyesti karismassa ja puheissa, ja se  kertookin kaiken.