PUOLUSTUSYHTEISTYÖ RUOTSIN KANSSA

Nyt, kun upseeri toisensa perään ja poliitikko toinen toistaan messevämmin kehuskelee kuinka Suomi ja Ruotsi tiivistävät puolustusyhteistyötään, ja ovat moneen otteeseen iloinneet siitä että vuosisataisille perinteille saadaan jatkoa, lienee syytä hieman vilkaista sitä historiaa eli kerrata mitä suurta onnen aikaa se edellinen "puolustusyhteistyö" oli Ruotsin kanssa noina menneinä vuosisatoina.

Kaikkihan alkoi siitä ihanasta hetkestä, jolloin Ruotsin kruunu valloitti Suomen. Tutkijasta riippuen ilon ja onnen aika puolustusyhteistyössä alkoi joskus 1200-luvulla, tai viimeistään Hämeen ristiretken jälkeen 1240-luvulla. Hämeen ristiretkellähän tarkoitetaan sitä ajanjaksoa, jolloin ruotsalaiset tappoivat tuhansia hämäläisiä, jotka eivät hyväksyneet ruotsalaisia omistajikseen ja isännikseen. Hävityksen kohteena olivat tietenkin hämäläisten asuinsijat ja etenkin heidän uskontonsa.

Tämän joukkomurhan jälkeen hämäläiset pakotettiin mukaan sotaretkelle itään, jossa Aleksanteri Nevskin johtamat novgorodilaiset tappoivat Nevan taistelussa 1241 vähintään satoja, kenties jokusen tuhat suomalaista, jotka tekivät yhteistyötä Ruotsin kanssa.

Edelleen puolustusyhteistyön seurauksena keskiajalla käytiin lähes jatkuvaa sotaa Karjalasta ja Karjalassa Ruotsin ja idän hallitsijoiden välillä. Näissä sodissa karjalaisia tapettiin tuhansittain ja heidän kotikontunsa tuhottiin uudelleen ja uudelleen, mutta hienoa oli se, että kaikki tämä oli osa puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa.

Nuijasodassa suomalaiset talonpojat pääsivät taas nauttimaan puolustusyhteistyöstä, kun heidät huijattiin mukaan Sigismundin ja Kaarlen valtataisteluun Kaarlen puolelle. Sanomattakin on selvää, ettei Kaarle lähettänyt ketään suomalaisten avuksi, vaan nämä saivat hoitaa puolustusyhteistyön ihan itse. Noin 300 000 suomalaisen kansakunnasta tapettiin neljässä kuukaudessa noin 3000 suomalaista miestä. Se oli melkoinen suonenisku ja vastaisi nykymitalla noin 50 000 suomalaisen miehen kuolemista neljässä kuukaudessa. Mutta hieno asia, kaiken kaikkiaan, eikö?

Tätä ennen suomalaiset, etenkin karjalaiset, olivat saaneet nauttia Ruotsin ja Moskovan Venäjän sodasta, jota kesti vaivaiset vuodesta 1570 aina vuoteen 1595. Sodassa etenkin karjalaisia ja Karjalaa tuhottiin puolin ja toisin, mutta kantasuomalaisetkin saivat oman osansa puolustusyhteistyön hedelmistä. Kukaan ei tiedä suomalaisuhrien määrää, mutta joitakin tuhansia lienee menehtynyt tämän riemun aikana. Ja tosiaan, seuraavana vuonna alkoikin tuo edellä kerrottu Nuijasota.

Varsinainen ilon ja riemun aikakausi puolustusyhteistyössä koitti kuitenkin 1600-luvulta alkaen. Aloittakaamme vuodesta 1617. Tuolloin alkoi niin sanottu Puolan sota, johon suomalaiset joutuivat Ruotsin siirtomaakansana. Sota kesti vuoteen 1629 ja Ruotsin armeijassa palveli noin 20 000 suomalaista. Näistä suomalaisista kovinkaan moni ei palannut kotiinsa.

Vuosina 1629-49 käytiin niin sanottua Saksan sotaa, eli 30-vuotista sotaa, jossa suomalaisia oli mukana noin 44 000 miestä. Hakkapeliittojen maine hankittiin kuolemalla tuhansien kilometrien päässä kotiseudulta taisteluissa, joiden tarkoituksesta suomalaisilla ei ollut mitään käsitystä. Suomalaisia kuoli pelkästään tauteihin tuhatmäärin ja kaatui taistelukentillekin tuhansittain, kaikki Ruotsin puolesta, yhteistyön hengessä.

Vuosien 1655-1661 välisenä aikana käydyissä niin sanotuissa Kaarle X Kustaan sodissa suomalaisia oli mukana 25 000. Näistäkään sankareista kovinkaan moni ei palannut enää kotitorpan polkuja astelemaan, mutta mitäpä pienistä kun tehdään puolustusyhteistyön historiaa.

Kaarle XI Kustaan sodissa 1675-79 suomalaisia oli Ruotsin armeijassa 29 000 miestä ja siinä Suuressa Pohjan sodassa vuosina 1700-1721 suomalaisia oli mukana 48 500 miestä. Suuren Pohjan sodan hedelmä suomalaisille oli tietenkin Iso viha, jolloin venäläiset miehittivät ilman kunnollista puolustusta jätetyn Suomen ja tappovat suomalaisia tuhansittain. Missään vaiheessa ruotsalaisia sotilaita ei saapunut Suomeen suomalaisia suojaamaan, koska suomalaisethan vain toteuttivat rooliaan puolustusyhteistyössä: sotaa käytiin Suomessa ja Suomea tuhottiin, eli toimimme mainiona puskurina ja suojavyöhykkeenä emämaallemme. Se oli hienoa aikaa!

Pelkästään vuosien 1617 - 1721 välisenä aikana suomalaisia oli Ruotsin armeijassa yhteensä 166 500 miestä. Määrässä eivät toki ole kaikki, joten todellinen luku lienee ollut noin 170 000. Heistä kaatui sodissa noin 120 000 miestä. Kotiin palasi noin 46 000 miestä, eli noin joka kolmas. Mutta sehän oli koko puolustusyhteistyön idea: taistella viimeiseen suomalaiseen Ruotsin puolesta.

Suuren Pohjan sodan jälkeen koko Suomen väkiluku oli kaikki lapset, naiset, vanhukset ja täysikäiset miehet yhteen laskien 333 500 henkeä. Runsaassa sadassa vuodessa suomalaisia miehiä oli kaatunut Ruotsin sodissa niin paljon, että vastaava määrä 1900-luvun sodissa olisi ollut noin miljoona miestä. Ja huomion arvoista on tosiaan se, että kyse oli miehistä, joita siis oli vain osa suomalaisväestöä. Voidaankin sanoa, että huomattava osa 1600-luvulla syntyneistä suomalaisista miehistä kuoli Ruotsin sodissa.

Mutta mitäpä pienistä, kun luotiin puolustusyhteistyön ihanaa historiaa, josta nykyiset yhteistoimintamiehet niin suuresti iloitsevat ja jota he kyynelsilmin kaiholla muistelevat. Eikä tässä kaikki, sillä tulihan vielä se Suomen sotakin 1808, jolloin sotaa käytiin taas nimenomaan Suomessa suomalaisin voimin. Tuhansia suomalaisia vainajia myöhemmin Ruotsi totesi, ettei se enää tarvitsekaan Suomea ja suomalaisia puolustusyhteistyöhön, eikä varsinkaan tee yhtään mitään puolustaakseen suomalaisia tai Suomea, vaan päinvastoin. Ruotsi antoi Suomen Venäjän tsaarille.

Seuraavan kerran saimmekin todenteolla nauttia puolustusyhteistyöstä vuonna 1918, kun valkoiseen armeijaan liittyi ruotsalainen vapaaehtoisosasto ns. ruotsalainen prikaati, jonka vahvuus oli noin 300 miestä. Tämä riikinruotsalainen osasto niitti suurta mainetta tappamalla etupäässä siviilejä ja teloittamatta Tampereen taistelun jo päätyttyä noin tuhat antautunutta suomalaista. Toki näiden tuhannen summitta ammutun joukossa oli myös punaisten puolella taistelleita venäläisiäkin.

Kun tämä ruotsalainen prikaati palasi sitten kotimaahansa, Tukholmassa järjestettiin suuri juhlaparaati kukituksineen, soittokuntineen ja kunniamerkkeineen. Olihan taas käyty tekemässä sitä puolustusyhteistyötä. Ruotsalaissankareille on pystytetty patsas Tampereelle joukkomurhan kunniaksi.

Ruotsalaisupseerien komennossa toimi myös ns. Saariston vapaaehtoisosasto, joka koostui Ahvenanmaan ja rannikon ruotsinkielisistä miehistä. Sitä komensi kreivi Carl August Ehrensvärd. Tämä ruotsalaisupseerien komentama osasti puolusti suomalaisia tappamalla siviilejä Uudeltamaalta länteen ulottuvalla alueella sisällissodan alkuvaiheissa. Teloitettavat valittiin kielitaidon perusteella. Ruotsinkieliset säästettiin, mutta suomalaiset ammuttiin.

Ehrensvärdin ruotsinkielisen osaston urotekoihin kuului mm. joukkomurha Turussa, sekä Lahden seudulla toimeenpantu noin 150 suomalaisen naisen ja tytön joukkoraiskaus. Raiskatut olivat iältään 14-25 -vuotiaita ja heidät kaikki tapettiin joukkoraiskauksen jälkeen. 

Ruotsalaisupseerien komennossa ollut vapaaehtoisosasto saapui myös Forssaan, jossa se perusti oman ruotsalaisupseereista koostuvan tuomioistuimensa ja se määräsi noin 200 teloitusta. Teloitettujen joukossa oli myös naisia ja nuorin oli kuudentoista. Kaikkiaan teloitettuja oli kuitenkin 260 ja Forssan-Jokioisten seudulla tapettuja 590. Länsi-Uudellamaalla tapettuja oli noin 200. Siellä toimineen tuomioistuimen johtavana jäsenenä toimi toimittaja Erik Grotenfelt, joka ei osallistunut lainkaan sotatoimiin, vaan keskittyi teloituksiin. Hän oli omien sanojensa mukaan armoton ja julma kuulustelija ja teloitusryhmän johtaja.

http://suom.webs.com/

Talvisodassa Ruotsi ei osallistunut millään tavalla Suomen puolustamiseen, mutta ei myöskään estänyt vapaaehtoisjoukon varustamista ja siirtymistä Sallan rintamalle. Kaikkiaan ruotsalaisia tuli Sallaan 8 260, mikä oli merkittävä panos Pohjois-Suomen puolustukseen. Ruotsalaisia kaatui 33 ja haavottui 55. Itsensä toimintakyvyttömäksi palellutti noin 130 ruotsalaista. Suuri merkitys oli ruotsalaisten vapaaehtoisten lento-osastolla.

Jatkosodassa ruotsalaisia vapaaehtoisia oli mukana 1 694 miestä, joista kaatui 79. 3 miestä katosi ja 203 haavottui. Ruotsin valtiolla oli jotakin parempaa tekemistä taas, sillä se ei virallisesti tehnyt mitään Suomen puolustamiseksi. 

Tämä on siis lyhykäisesti se vuosisataisen Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyön historia ja saldo. Ministerien ja kenraalien mielestä tämä on ollut erityisen hienoa suomalaisille, jotka ovat koko historian ajan saaneetkin riemuiten kantaa raskaimman taakan ja menettää tuhansia ja tuhansia miehiä, jotta Ruotsi olisi turvassa milloin miltäkin idän uhkalta. 

Ilmeisesti idea on edelleen sama ja jotkut suomalaiset satraapit ovat innokkaina asettamassa kotimaansa ja kansansa jälleen kerran siihen asemaan, että sotien suurimmat tuhot ja taistelut voitaisiin jälleen kerran käydä Suomessa viimeiseen suomalaiseen, Ruotsin puolesta.

Ei muuta kuin Lycka till och ha mycket kiva kriget, finnjävlar!