MINISTERI BERNERIN MAAILMA

Ottamatta kantaa lainkaan siihen, oliko Anne Berner edes vaalikelpoinen viimevaaleissa noin niinku lain mukaan, tai millaisia "verosuunnittelu"-kuvioita hänellä on taustallaan, tai siihen millainen vedätys koko Lastensairaala-projekti on, tutkailen hieman hänen maailmankuvaansa, joka paljastaa kaiken tarpeellisen tämän keskustaa edustavan kokoomuslaisen henkilön ajatusmaailmasta. Lähteenäni käytän Helsingin Sanomissa sunnuntaina 24.4.2016 julkaistua juttua, jossa Berner esittää näkemyksiään.

Jutussa kerrotaan, että Berner toteaa blogissaan mm. seuraavaa:

"Tarvitsemme paluuta pian 100-vuotiaan Suomen syntymisen aikaan, jolloin työn ja pääoman välillä oli liitto."

No kun ei ollut. Työn ja pääoman välillä ei ollut mitään yhteyttä ja se olikin yksi suurimpia syitä sisällissotaan, jossa tapettiin muutamassa kuukaudessa 40 000 suomalaista historiamme pahimpiin kuuluvassa kansallisessa tragediassa.

"Siitä (edellä Bernerin kuvittelemasta työn ja pääoman liitosta, jota ei siis oikeasti ollut olemassa) syntyi Suomen teollistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan kasvu."

No kun ei syntynyt. Vuoden 1917 tilanteesta syntyi sisällissota. Hyvinvointiyhteiskunnan alku on toisen maailmansodan jälkeisessä politiikassa, joka syntyi siitä, että vasemmalla ja oikealla tajuttiin enimmäkseen, että jos kansanterveyttä ei hoideta kuntoon, se on este kansantalouden kasvulle, ja että jos valtio ei hoida perusinfraa, se on este kansantalouden kasvulle, ja jos valtio ei varmista perusteollisuutta, se on este kansantalouden kasvulle. Kokoomus ja sen ajan berneriläiset vastustivat verisesti kaikkia näitä hyvinvointiyhteiskuntaan tähtääviä toimia, mm. yhtenäistä kouluoikeutta, kansaneläkettä, ilmaista terveydenhoitoa jnejnejne.

Pikavauhtia Suomen kansalaisuuden vaaleja varten saanut Berner jatkoi merkillisen fantasiahistoriansa selittämistä Radio Helsingin haastattelussa 2015 näin:

"Suomen itsenäistymisen aikaan maanviljelijät olivat torppareita. Silloin maalaisliitto yhdessä muiden kanssa kuitenkin huolehti siitä, että maanviljelijä sai omistajuutta viljelemäänsä maahan. Syynä oli vahva usko siitä, että omistuksen kautta hän tuottaa parempaa satoa."

Ööh, torpparit eivät omistaneet maitaan. Se oli koko torpparilaitoksen idea. Torppari sai yleensä raivata itse oman peltotilkkunsa suuremman maanomistajan jättömaille ja viljellä sitä sitten omaan laskuunsa, peltoa omistamatta, kunhan teki taksvärkkipäivät maanomistajalle ikään maan vuokrana. Torppari ei myöskään omistanut sitä torppaansa, eli yleensä itse rakentamaansa kotiaan. Bernerin onnen aikaan, juuri ennen sisällisotaa, taksvärkkipäiviä oli torppareilla isännästä riippuen jopa viisi päivää viikossa, kahden kolmen sijaan, eli torppari teki ensin arjet töitä isännän pelloilla ja vasta sitten itse raivaamallaan vuokrapellolla lopun aikaa. Paitsi ettei sunnuntaina saanut tehdä töitä.

Itse raivaamansa vuokrapellon torppari sai kyllä ostaa, jos oli rahaa. Sama koski hänen taloaan, juuri sitä torppaa, jonka isäntä myös omisti. Torppari ei siis omistanut yleensä itse rakentamaansa taloaan, tonttiaan eikä sitä peltoakaan. Eli torpparit eivät yleensä omistaneet yhtään mitään, eivätkä kyenneet säästämäänkään rahaa ostaakseen mökkiään, tonttiaan tai peltoaan isänniltään, koska torpparilla oli työvelvoite (juuri se sama josta poliitikkomme nyt huutelevat) omistajan pelloille ja tiluksille. Juuri torppari-laitos oli suurin syy siihen miksi niin moni eteläisen Suomen maatyöläinenkin liittyi punaisiin sisällissodassa. Heillä kun ei ollut mitään menetettävää. Toisin kuin ministeri Anne Berner fantasioi.

Kukaan ei koskaan missään sanonut, että torppareiden tulee omistaa maansa ja peltonsa ja mökkinsä, koska siten he tuottaisivat enemmän. Se on Bernerin omaa keksintöä ja täyttä valhetta. Päinvastoin, maanomistajille tehtyjä taksvärkki eli vuokratyöpäiviä lisättiin mahdottomuuksiin juuri siksi, että näin uskottiin tuottavuuden paranevan. Eli juuri se sama idea, jota suomalaisilla työpaikoilla nyt noudatetaan: vähemmällä väellä enemmän töitä.

Berner rinnasti myös yrittäjät torppareihin, koska:

"Yrittäjien pään yläpuolella sovitaan asioita. Heille ei anneta tilaa omistajuuteen."

Vertaus on väärä. Torpparit olivat samassa asemassa kuin asuntolainan ottanut palkansaaja, jonka on pakko olla töissä ettei oma koti mene alta. Vertaus on pielessä siitäkin syystä, että Berner, taitavan suurkaappitalistin tavoin, rinnastaa kaikki yrittäjät. On kuitenkin hieman eriasia olla Berner-yhtiöitten toimitusjohtaja ja pääomistaja, kuin Toiminimi Lissun kampaamon yrittäjä. On hieman eriasia olla yrittäjä Aatos Erkko, kuin toiminimi Kalevi Timpuri rakennusalalla. Pienyrittäjät ovat tämän päivän uhanlaisimpia yrittäjiä, kiitos Bernerin ja hänen laistensa johtajien.

Mutta pienyrittäjät ja mikroyrittäjät eivät suinkaan ole torppareita, vaan päivätyöläisiä. He elävät kädestä suuhun, keikasta keikkaan ja työstä työhön, vailla mitään varmuutta. Torpparipalkansaaja saa sentään pelätä työpaikkansa puolesta, mutta mikroyrittäjä ei tiedä onko töitä vaiko ei. Se on isompien ideanakin. Aivan kuten satavuotta sittenkin.

Mutta ei ministeri Berner ole yksin fantasia maailmassaan. Vuonna 2012 kokoomusnuorten silloisiin johtohahmoihin kuulunut Saul Schuback sanoi YLE:n haastattelussa puolueensa pyrkivän palauttamaan Suomen sadan vuoden takaiseen tilaan. Toimittaja ei osannut sanoa muuta kuin että silloinhan elettiin vuotta 1912. - Silloin asiat olivat Suomessa oikein hyvin, totesi nuorkokoomuslainen johtaja.

Niin, vuonna 1912 Suomi ei ollut itsenäinen, vaan suurvallan alusmaa. Suomessa oli ulkolaisen suurvallan sotajoukkoja. Suomen talouselämää hallitsivat ulkomaalaistaustaiset omistajat ja muutamat suuromistajat. Valtaosa kansasta eli kurjuudessa, nälässä, lukutaidottomana ja elämästään kamppaillen kulkutautiepidemioiden ja puutostilojen runtelemana.

Voimmekin nähdä, että tämä kokoomuksen visio on toteutumassa määrätietoisen työn tuloksena: Suomi ei ole enää suvereeni valtio, vaan ulkomaalaisten johtaman liittovaltion osanen. Suomella ei ole enää omaa rahaa. Suomen armeija on alistettu ulkomaalaisten komentoon ja maassa on suurvallan sotajoukkoja. Maassa on jo noin miljoona köyhää, tuhansia asunnottomia ja talouselämän hallinta siirtyy ulkomaalaisten omistukseen lujaa vauhtia. Maaperän rikkaudet eivät enää kuulu suomalaisille. Vielä kun terveydenhuolto, sosiaaliturva, koululaitos ja poliisi saadaan kokoomuksen tahdon mukaisesti romutettua, ollaan tuosssa sadan vuoden aikaisessa onnen maassa.

Bernerhän on puhdasverinen kokoomuslainen, kuten koko Kepun nykyjohtokin. Mitään alkiolaisuuden hajuakaan siinä puolueessa ei enää ole. Kepusta on tullut taloushuijareiden ja vatuloijien sakki, jonka keskeisenä tavoitteena on kusettaa niin paljon suomalaisia kuin vain ehtii ja kehtaa, omaa hyötyä tavoitellen. Eli linja on aivan sama kuin kokoomuksellakin. Santeri Alkio puhui köyhyyden torjunnasta, köyhien asemasta ja rikkaiden sydämmettömyydestä. Sellaista ette kepulaisen suusta enää kuule, koska Kepu on vain kokoomus toisella nimellä.

Onneksi ministeri Anne Bernerillä on Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilän luottamus "110%".