ÄÄNESTÄ OIKEASTI TOISIN

Moni on menettänyt uskonsa suomalaiseen demokratiaan ja ymmärrettävästi. Perussuomalaisten suuri vaalipetos, käytännössä kaikkien vaalilupausten vatulointi joksinkin muuksi, tai jopa päinvastaiseksi, ja puolueen Eurooppa kriittisen imagon sulaminen Brysselin auringossa täydeksi euromyönteisyydeksi, oli monelle valtava pettymys. Teot ja sanat eivät taaskaan olleet linjassa.

Ongelma ei kuitenkaan ole niinkään systeemi, demokratia sinänsä, vaan suomalainen äänestyskulttuuri. Suomessa on aina äänestetty "omia". Oman kylän poika, tuttu mies, joku johon on uskottu ja jonka on uskottu tekevän jotakin minun eteeni. Se, mitä käytännössä on tehty, ei ole välttämättä korreloinut lainkaan puheiden kanssa. Malliesmerkki on tapaus Kauko Juhantalo, jossa mies tuomittiin valtakunnan oikeudessa suhmuroinneistaan, ja silti sai kotikulmiltaan ääniä seuraaviin vaaleihin osallistuessaan, koska kotikulmien asukkaat halusivat vastustaa "Helsingin herroja". Äänestäjät eivät ymmärtäneet, että Kauko oli yksi niistä "Helsingin herroista".

Ehdokkaisiinsa kyllästyneet tai pettyneet äänestäjät ovat yleensä valinneet uuden ehdokkaan saman puolueen listalta, kuvitellen että tämä toimii toisin. Kuitenkin puolueohjelma, puoleen eduskuntaryhmän johto ja puoluejohto ovat ne, jotka päättävät pitkälti yksittäisen ehdokkaan toiminnan eduskunnassa ja sen miten tämä äänestää. Ehdokasta vaihtamalla mikään ei siis muutu, eikä ole muuttunutkaan.

Äänestämällä vaikuttamisen salaisuus onkin tässä: vaihda puoluetta. Älä äänestä niitä puolueita, jotka ovat olleet vallassa kun sinulle negatiivisia päätöksiä on tehty. Älä äänestä heidän ehdokkaitaan, vaikka lupaisivat mitä tahansa ja puhuisivat kuinka hyvin, esiintyisivät hienosti ja sujuvasti ja osaisivat kieliä. Älä äänestä ehdokasta, jonka tunnet, vain siksi että tunnet. Katso mitä puolue ajaa. Mihin se pyrkii. Mikä on sen keskeisin tavoite.

Kyllä, persut pettivät kannattajansa ja äänestäjänsä, mutta seuraavissa vaaleissa voi äänestää taas toisin. Perussuomalaisten ensimmäinen jytky osoitti, että pienpuolueen on mahdollista nousta isojen joukkoon. Persut saivat mahdollisuutensa muuttaa maata, mutta myivät asiansa ja ideansa yleiseurooppalaiselle ja transatlanttiselle hötölle. Ensivaaleissa se kostautuu ja perussuomalaisia odottaa SMP:n kohtalo. Sille kävi aikoinaan aivan samoin. Posti-Pekka vei isänsä puolueen ojaan. Timo Soini loi Perussuomalaiset sen raunioille, nosti puolueen pilviin, ja ajoi sen huipun yli alamäkeen.

Niin sanotut suuret puolueet kokoomus, keskusta ja demarit ovat olleet vallankahvassa jo vuosikymmeniä ja koko EU-ajan. Ne ajavat periaatteessa samoja asioita hieman eri painottein. Euro ja EU ovat niiden kaikkien agendassa. Kokoomus on ollut pisimpään vallassa ja se on ollut täysin keskeinen Suomen nykytilan arkkitehdeista. Keskusta on vetovuorollaanajanut sekoitusta kokoomuksen ja demarien linjauksista, ja demarit ovat olleet viimeiset 20 vuotta näiden kahden rinnalla Eurooppa-myönteisimpien joukossa. Kukapa unohtaisi Jutta Urpilaisen suuret saavutukset, Rakkaus-puolue lanseerauksen ja veroparatiisi Kyprokselle junaillut kahden miljardin suorat, vastiikkeettomat tuet. Tai sen kuuluisan Kreikan tekemän "sitoumuksen", jota ei oikeasti ollut.

Pienemmistä puolueista vihreät ovat eri hallituksissa toimineet aina puolueensa perinteen vastaisesti kansalaisoikeuksia kaventaen (esimerkiksi Tuija Braxin kaudella yrityksille työntekijöiden kyttäysoikeus jne.) ja ovatpa vihreät vastustaneet ydinvoimaa myös maailman ydinvoimamyönteisimmässä hallituksessa. RKP on aina ollut europuolue ja Nato-puolue, selkeästi vähiten suomalaismielinen, ja kristilliset ovat aina tehneet mitä isommat ovat halunneet.

Itseään korskeasti Vasemmistoksi tituleeraava Vasemmistoliitto on hapuillut viimeiset vuosikymmenet ideologisessa hämärässä sinne tänne täysin linjattomasti. Puhetta, pamfletteja ja kannanottoja tietenkin piisaa myös nuoremman polven "punavihreiltä" demagogeilta, mutta hallituksissa vasemmistoliitto on toteuttanut raakaa oikeistolaista politiikkaa. Näin oli jo 90-luvulla suuryritysten lobbarina sittemmin kunnostautuneen Suvi-Anne Siimeksen valtakaudella ja niin on ollut Paavo Arhinmäenkin kaudella. Vasemmistoliiton ongelma on se, ettei se ole edes vasemmistolainen. Se on jonkinlainen yleislöperö hipsteri-humanisti joukkio, jolla ei ole mitään vasemmistolaista politiikkaa, käytännössä.

Näille kaikille olisi ollut vaihtoehtoja. On ollut puoleita, pienpuolueita, joiden linjaukset ovat olleet toisenlaisia. Niiden saama äänimäärä on ollut pieni, johtuen mediasulusta, vaalityön vaatimattomasta tasosta jne. Suurten puolueiden propagandakoneisto ja vaalikassat ovat niihin verrattuna ehtymättömät. Mutta vaihtoehtoja on ollut. Ja niistä voi tulla suurempia, jos niitä äänestetään. Persujen ensimmäinen jytky osoitti sen. Järisyttävä muutos poliittisella kartalla on ihan oikeasti  mahdollinen.

Tosin se vaatii äänestämistä, se vaatii sitä että politiikkaan pettyneet, puolueisiin pettyneet, ehdokkaisiinsa pettyneet äänestävät vaihtoehtoja, jotakin aivan muuta. Jos jokainen viimeisten vaalien tuloksiin pettynyt, jokainen äänestämättä jättänyt ja jokainen persuja äänestänyt olisi vuosi sitten eduskuntavaaleissa äänestänyt IPU:a, Muutos 2011 -ryhmää ja SKP:tä, tilanne olisi nyt täysin toisenlainen.

Nyt käytäisiin neuvotteluja Sexitistä, Suomen euro ja EU-erosta. Ulkolaiset sotajoukot eivät olisi kutsuneet itse itseään Suomeen. Hallituksessa istuisivat IPU, Muutos ja SKP. Veronkierron torjunta olisi hieman toisenlaista. Suuryritysten verokellunta olisi hieman toisenlaista. Köyhimpien, eläkeläisten, koululaisten ja pienyrittäjien tilanne olisi hieman toisenlanen. Se olisi tilanne juuri nyt. Te ette olisi kuunnelleet "kustannuskykyloikkia" ja "yhteiskuntasopimuksia", joilla suomalaisten elintaso romahdutetaan ja kotmarkkinat kuristetaan hengiltä. Suomeen ei olisi tullut Ruotsista 32 000 pakolaista Ruotsin valtion auliilla avustuksella. Se olisi tilanne juuri nyt.

Mutta suomalaiset eivät äänestäneet IPU:a, SKP:tä tai Muutosta. Suomalaiset äänestivät "hyvää miestä", "sujuvaa esiintyjää", "tuttua miestä", "fiksua nuorta naista", "ihmisoikeuksien puolesta", "rasismia vastaan", "avoimemman Suomen puolesta", "kansainvälisen Suomen puolesta", "solidaarisuudesta Eurooppaa kohtaan" ynnä muuta. Jotkut menivät lankaan ja äänestivät Timo Soinin puoluetta, koska Soini ja puolueen johto sanoivat tekevänsä asioita, joita eivät ole koskaan tehneet.

Ja sensijaan, että neuvottelisimme euro- ja EU-erosta, olisimme puolustuspoliittisesti itsenäisiä, yhteiskuntamme romuttajaiset olisivat päättyneet, maatamme kupataan tyhjäksi, yhteiskunnan infraa myydään ulkomaisille veroparatiisifirmoille, maatamme, metsiämme ja vesistöjämme myydään ulkolaisille sijoittajille ja kansallisvarantomme on kaupan, verovapaasti vastikkeetta. Ulkomaalaiset sotajoukot kutsuvat itsensä maahamme ja toisin kuin edellisellä kerralla 1939, nyt niille levitetään punainen matto ja valtionjohto on valmiiksi kontallaan, kieli pitkällä nuolemiseen valmiina.

Oi jospa olisitte äänestäneetkin toisin.