VIHAPUHE JA NETTIUHKAILU

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/851079/Aloite+Poliisille+vihapuheisiin+keskittyva+verkkorikosyksikko 

Nykyinen teknologia, sosiaalinen media ja Netti ovat tuoneet esiin ilmiön, joka ikivanha. Vihapuhe on yhtä vanha ilmiö kuin taivas. Suomessa on ollut vihapuhetta, myös siinä muodossa jossa se nyt käsitetään, vähintään vuosikymmeniä. Nyt se vain on kaikkien nähtävillä ja nyt sen saa perille paremmin ja helpommin. Sama koskee uhkailua.

Voisin kuvitella, että rikosjuttuja tehneitä toimittajia uhkailtiin jo kieltolain aikana jokusen kerran ja silloin oli todella syytä katsella ympärilleen. Myös sotien aikana ja niiden jälkeen tuli toimituksiin uhkauksia, myös yksittäisille toimittajille, ja siihen aikaan uhkauksen esittäjä oli mitä luultavimmin henkilö, jolla oli tappamisesta omakohtaista käytännön kokemusta useamman vuoden ajalta.

Toimittajia on uhkailtu aina. Sanojia ja julkisuudessa mielipiteitään esittäviä on vihattu aina, varsinkin jos aihe on kiistelty tai herättää suuria intohimoja puoleen ja toiseen. Tosin, aina ei tarvita edes sitä. Muistuupa mieleeni eräskin tapaus jossa julkkisrokkarin oikean naaman julkaiseminen viihdelehdessä toi mukanaan pommiuhkausia sun muita, jotka poliisikin otti sen verran tosissaan, että pyysi toimitusta poistumaan tiloista. Muutamat, minä mukaan lukien, eivät innostuneet yhtä paljon, eikä mitään Lordi-pommia koskaan räjäytettykään. Moni tunnettu julkkistoimittajakin on vuosien varrella saanut uhkauksia jos jonkinlaisia pahoitettuaan julkkisjuoruillaan jonkun mielen.

Poliisi-tv:n vetäjän mökkikin käytiin tuhoamassa ja asialla olivat ihan oikeasti kykeneväiset tahot. Mutta vaatiko Raija Pelli sensuuria? Vaatiko hän sanomiselle ennakkotutkintaa? Vaatiko hän poliisille erityisryhmää tutkimaan uhkauksia ja vihapuheita? No ei. Tapaus meni rikostutkintaan ja sillä siisti. Koska poliisi tutki tapauksen lain mukaisesti ja syylliset saivat tuomionsa. Laki siis toimii, jos sen halutaan toimivan.

Nykyinen toimittajapolvi on ilmeisesti herkkähipiäisempää kuin ennen. Nykyinen toimittajapolvi ei oikein ymmärrä, että jos ja kun asettuu ns. julkkikseksi itse, tuplaa vastaan lentävän ravan määrän. Nimittäin, toimittaja saa aina rapaa naamalleen. Muistan, kun olin lehden elokuvakriitikkona ja arvostelin erään Jean-Claude van Dammen leffan ja totesin jutussa, että toisin kuin Chuck Norrisin kohdalla, van Dammen mestaruustitteleihin liittyy hieman ongelmia. Tästä suivaantuneena eräs sisäsuomalainen budo-seura ilmoitti tulevansa ojentamaan minua miesvoimin. Uhkaus tuli ihan nimellä perille. Vastasin kyseiselle seuralle kohteliaalla kirjeellä, jossa toin esiin kyseisen suuttumusta herättäneen ongelman faktoineen, enkä kuullut asiasta enää mitään. Vaadinko poliisille eritysryhmää? Ennakkotarkastuksia? No en.

Jokaisena viikonloppuna tässä maassa tuhannet ihmiset esittävät avoimia uhkauksia tuhansille toisille ihmisille sadoissa taksijonoissa, tuhansissa ravintoloissa ja grilleillä ja nakkikioskeilla. Miksei noita puheita vaadita kiellettäviksi? Miksei Timo Harakka ole huolissaan grillikioskien edustojen vihapuheista ja uhkauksista? Ne nimittäin johtavat huomattavasti useammin konkreettisiin tekoihin, kuin Nettiuhkaukset. 

Eihän se miellyttävää ole, jos joku lähettää sähköpostin, jossa toivotaan että arabit raiskaavat ja leikkaavat pään irti, tai jossa uhataan suoraan hengenlähdöllä, mutta sellaista sattuu. Minullekin on ilmoitettu, että aikasi on päättynyt. Siitä ilmoituksesta on vuosikausia. Minulle on sanottu, että isku tulee kun vähiten odotat. Odotan edelleen, vuosia myöhemmin. On kerrottu, että heti kun vain tulee mahdollisuus, minut hakataan. Olen ilmoittanut ajan ja paikan minne voi tulla, ja myös mennyt paikalle, ja jostakin syystä minua ei olekaan hakattu. Näin on käynyt parikin kertaa.

Olenko vaatinut poliisille lisävaltuuksia, lisää oikeuksia, sanomisen rajoittamista, viestisalaisuuden lakkauttamista ja ajatuksen vapauden rajoittamista? No en ole.

Minäpä kerron mikä on todella pelottavaa. Todella pelottavaa, suorastaan hyytävän karmaisevaa, on se kiihko, jolla täysjärkiset ajattelevat ihmiset vaativat itseään ärsyttävien ja pelottavien tahojen eliminointia ja sensurointia. Minusta on kammottavaa, että kansanedustaja tekee aloitteen sananvapauden rajoittamiseksi, käärittynä vihapuheiden ja uhkausten kitkemiseen. Minua hirvittää se, miten media-ammattilaiset, jotka ovat itse asettuneet propagandan tekijöiksi ja joiden omat jutut ovat vahingoittaneet konkreettisesti lukuisten ihmisten elämää, kiljuvat itselleen laajempaa viranomaissuojaa ja heitä kritisoivien ja arvostelevien ihmisten vaijentamista.

Sosiaalinen media, vastamedia, Netti-kirjoittelu ovat kaikki kuin kansakunnan kuumemittari. Ne ovat se väylä, jossa moni (allekirjoittanut mukaan lukien) ilmaisevat suuttumuksensa, pelkonsa, ällistyksensä ja kauhistuksensa yhteiskunnan nykytilasta ja suunnasta, jonne sitä ollaan viemässä. Suuttumus lainehtii laajasti ja lyö usein ylitse, mutta se kertoo jotakin tilanteesta ja ajasta, jossa elämme. Kuten vanha sanonta kuuluu: Don't kill the messenger. Älä tapa viestintuojaa.

Tuo suuttumus, pelko, kauhistus ja jopa se vihakin, eivät katoa mihinkään, vaikka jokaisen suu tukittaisiin tällä sekunnilla. Syyt tuohon kiukkuun ja raivoon eivät poistu sillä, että herra Timo Harakka saa rauhassa naputella omia ajatuksiaan ilmoille ilman, että joku suuttunut kansalainen räjähtää hänelle Netissä. Tuo "vihapuhe" ja nuo "nettiuhaukset" ovat oire, eivät syy, ja Timo Harakan kaltaisten älykköjen olisikin parempi ruveta miettimään mitä pitäisi tehdä asioille, ettei kansan viha entisestään väkevöityisi. Niin on nimittäin käymässä.

Kansallisomaisuuden ja varallisuuden anastaminen ja myyminen ulkomaille, yhteiskunnan rakenteiden romuttaminen, yhteiskuntasopimuksen irtisanominen ovat niitä syitä vihapuheisiin. 900 000 köyhää suomalaista on syy suuttumukseen. Eläkeläisten ahdinko ja vanhusten julkinen heitteillejättö taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi herättää kiukkua. Leipäjonot on suuttumuksen aihe. Työttömien taloudellisen tilanteen tahallinen ja tarkoituksellinen vaikeuttaminen raivostuttaa. Suomen armeijan alistaminen ulkomaalaisten käskyvaltaan ja alamaiseksi herättää suuttumusta. Se, että yhteiskunnallinen ja taloudellinen eliitti toimii lain vastaisesti ja lakeja rikkoen, saa suomalaiset ärtyneiksi. Pitäisiköhän noille asioille tehdä jotakin?

Pitäisi varmaankin, mutta ei haluta. Sen sijaan halutaan vaijentaa kiukku, suuttumus ja raivo. Kuvitellaan, että kunhan tuollaiset eivät pääse ääneen, kaikki on hyvin. Siivotaan julkinen kenttä epämiellyttävästä todellisuudesta parhaaseen neuvostotyyliin ja kaikki ovat onnellisia. Todellako?

Jos niin tapahtuisi, että "vihapuhe" siivottaisiin kokonaan pois, se mitä jossakin vaiheessa tapahtuu tulisi täytenä yllätyksenä. Nyt suunta on nähtävissä. Se, että oire kielletään, ei paranna tautia.

Poliitikkojen pitää tehdä muutos parempaan, eikä huonontaa tilannetta. Heidän pitäisi toimia toisin. Maassa pitäisi tehdä täysin toisenlaista politiikkaa, mutta eliittimme on valinnut toisen tien.

He jatkavat kohti tuhoa tällä tiellä ja kuvittelevat, että kieltämällä kansalta raivoamisen Netissä, kaikki sujuu hyvin, eikä mitään ikävää pääse tapahtumaan. Valitettavasti toisin on käymässä, heidän omien tekojensa ja päätöstensä johdosta. Toisinajattelijoiden, vastaansanojien, nettirähjääjien ja vihaisten suomalaisten suita tukkimalla ei pelasteta mitään muuta kuin pienen eliitin päiväunoset. Sanomisen ja ajatuksen vapauden tulisi olla vihoviimeinen asia, jonka kimppuun käydään.

"Olen eri mieltä kanssasi, mutta olen valmis kuolemaan sen puolesta, että sinulla on oikeus sanoa se".

Ajatuksen isäksi on yleensä ilmoitettu filosofi Voltaire ja hyvinkin niin, mutta sanamuodon sille loi naiskirjailija Evelyn Beatrice Hall.