VIHAINEN KANSA

Vihapuheita on hillittävä. Vihanlietsontaa on suitsittava. Viha on paha. Se pitää kieltää.

Viimeaikoina poliitikko jos toinenkin on asettunut vastustamaan vihaa. Erilaisia vihan vastaisia toimia on ehdoteltu ja joihinkin on ryhdytty. Kuten aina, suomalainen poliitikko ja virkamies uskoo, että kun he kieltävät vihan jollakin lailla, viha katoaa kuin pieru sinivihreän symposiumin ilmastointiin.

Poliitikot ja virkamiehet, ja monet ihan hyvääkin tarkoittavat ihmiset, ovat tyrmistyneet vihan määrästä ja sakeudesta. He ovat yllättyneitä siitä vihasta, joka möyrii nyt esiin hieman kaikkialta. He ovat ihmeissään ja kummissaan, heitä hiukan pelottaa. Syystäkin.

Itse en ole lainkaan yllättynyt kansan vihasta. En sen laadusta, enkä sen määrästä. Yritin jo 90-luvulla varoitella erilaisia poliitikkoja ja touhupettreitä ja aktivistiainoja siitä, että kansalaisten viha tulee. Ei uskottu, sanottiin vihan lietsojaksi. Yritin jopa selittää miksi se viha kasvaa ja nousee, mutta olin paranoidi, tyhmä ja poliittisesti epäkypsä. Yhteiskunnallinen analyysini oli kuulema kelvoton.

Olisi nyt mukava vaihtaa ajatuksia noiden ihmisten kanssa, mutta he eivät ole enää vuosiin halunneet tehdä niin. Se johtuu siitä, että he, kuten niin moni muukin, elää erillään kansalaisista ja arjesta, omassa vaaleanpunaisessa tai vihreässä tai vaalean sinisessä kuplassaan ja kuvittelee, että kuplan ulkopuolella on samanlaista. He kuvittelevat, että kun he sanovat jotakin, se on totta. He elävät maailmassa, jossa heidän ajatuksensa ovat muka todellisuus.

He ovat määrätietoisesti kieltäneet todellisuuden. He tekevät niin edelleen. Satoja tuhansia köyhiä ei ole olemassa. Tuhansia asunnottomia ei ole olemassa. Tai jos onkin, ne ovat samanalaisia asioita kuin yksisarviset ja keijukaiset. Niistä voi kirjoittaa ja niiden kanssa myötä elää, mutta kun lähdetään matkalle ympäristökonfrenssiin, ne voidaan unohtaa.

Ei enää. Kansan viha on tullut esiin. Se ryöpsähtelee ja pursuilee somessa, Netissä, kaduilla ja puheissa. Se näkyy sanoissa ja teoissa. Se on  rumaa, hävytöntä ja epäkunniallista. Totta, se on juuri sellaista. Se on myös äärettömän vaarallista. Mutta eiköhän siihenkin ole löydetty ratkaisu: kielletään se! Kielletään vihapuhe! Kielletään vihakäytös! Kielletään viha! Nerokasta, eikö? No ei. Kielto kun ei toimi, jollei tapeta ainakin miljoonaa suomalaista. Tosin, eiköhän sitäkin kohta joku sinivihreä pelastaja ehdota.

Viha on rumaa ja törkeää, koska se on samannäköistä kuin ne poliitikkojen ja virkamiesten vuosikymmeniä päähänpotkimat ihmiset. Ei köyhyys jalosta kenestäkään nerokasta Start up -yrittäjää. Köyhyys tekee ihmisestä katkeran, apaattisen, masentuneen, sairaan ja ruman. Jos se ei masenna ja apatisoi, se tekee ihmisestä vihaisen. Hyvin vihaisen.

Suomessa on eri laskutavoista riippuen satoja tuhansia köyhiä. Suurin julkisuudessa esitetty luku on 900 000. Sitä politiikot ja virkamiehet eivät usko. Sinivihreään sumuun ei saa tulla noin törkeää lukua. Siksi sinivihreällä usvalla on oma lukunsa, joka sekin on toki satoja tuhansia. Vielä suurempi joukko suomalaisia pelkää köyhyyttä, koska köyhyys uhkaa heitä. Väitän, että tässä maassa on reippaasti toista miljoonaa ihmistä, joiden jokapäiväinen elämä on huolta toimeentulosta ja siitä onko minulla ensi kuussa asuntoa ja ruokaa. Heidän keskuudessaan viha velloo.

Viha syntyy ylimielisyydestä, halveksunnasta, poliitikkojen ja virkamiesten toimista, jotka osuvat kaikkein kipeimmin kaikkein köyhimpiin. Asumistuen leikkaus työntäisi tuhansia eläkeläisiä kadulle, asunnottomiksi. Jokainen voi kysyä miten 84-vuotias puolisokea diabeetikko selviää talvesta kadulla asuessaan. Poliitikkojen mielestä oikein hyvin, jos vain viitsii. Pistääkö vihaksi? Kyllä.

Pääkaupunkiseudulla asuu tuhansia asunnottomia, joista valtaosa on kantasuomalaisia. Asuntoja ei vain valitettavasti löydy. Sinulle, köyhä. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla on yli miljoona neliötä toimisto- ja liiketilaa tyhjillään. Niitä ei voi muuttaa asunnoiksi, virkamiehet ja poliitikot ovat kertoneet. Mutta nyt ne voidaan muuttaa asunnoksi maahantulleille turvapaikanhakijoille. Miettikääpä sitä, arvon virkamiehet ja poliitikot, yrityselämän nokkamiehet. Pistääkö vihaksi? Aivan varmasti pistää.

Tässä maassa on satoja tuhansia ihmisiä, joita on potkittu, kyykytetty, haukuttu, solvattu, vähätelty, kohdeltu kuin saastaa, ihmisiä joiden on pakko seistä ruokajonoissa vaikka ovat töissä, koska palkka ei riitä perheen ruokaan. Tässä maassa on lukematon määrä ihmisiä, joilta virkamiehet ovat evänneet toimeentulon ja terveyspalvelut, asunnot, yritykset, työn ja opiskelun vetoamalla erilaisiin suosituksiin ja ohjeistuksiin, usein lainvastaisiinkin.

Tässä maassa on satoja tuhansia epätoivoisia, hylättyjä ja kaltoin kohdeltuja ihmisiä. Ihmisiä, joilla ei ole toivoa paremmasta, työstä tai edes asunnosta. Ihmisiä, jotka tietävät kuolevansa koska byrokraatti evää elämää ylläpitävän hoidon tai leikkauksen. Tässä maassa on tuhansia ihmisiä, jotka tietävät kuolevansa koska hallitus päätti lakkauttaa heidän osaltaan elämää ylläpitävän hoidon säästösyistä. Pistääkö vihaksi? Mitä luulette, kansanedustajat? Poliitikot ja virkamiehet?

Istut eduskunnassa paskaa jauhamassa yli seitsemän tonnin kuukausituloillasi, ajelet ilmaiseksi taksilla, junilla ja lentokoneilla, pääset aina jonon ohi jos tarvitset mitä tahansa palveluita, sinua kohdellaan hyvin ja kunnioittavasti, ja sinä painat nappia puolueesi johtajien määräämällä tavalla tajuamatta, että napin painalluksesi tappoi juuri satoja suomalaisia. Säästösyistä. Toisaalta, eilen painoit nappia ja lähetit suomalaisten rahoja miljoona tolkulla ulkomaille ulkomaalaisille. Pistääkö vihaksi eduskunnan ulkopuolella? Mitä luulet?

Kun ministeri/virkamies tuhahtaa julkisesti ettei ymmärrä kuka tienaa alle 2600 euroa kuussa, se pistää vihaksi. Minä tienaan noin 690 euroa brutto kuussa ja teen töitä joka päivä. Toki kevyttä sisätyötä, luovaa työtä josta saan tyydytystä, mutta kun silmälasipäinen nuori naisministeri sanoo tuollaista julkisuudessa, se pistää vihaksi. Suututtaa.

En hyväksy väkivaltaa, enkä sameaa sokeaa vihaa, mutta ymmärrän mistä se tulee ja mitä se on. Ymmärrän niitä ihmisiä, joiden on vaikea enää uskoa mihinkään. Ymmärrän sen epätoivon, josta sokea ja höyryävän kuuma viha pursuaa. Lohduttomuuden ja näköalattomuuden. Kun kaikki on otettu pois ja kerrotaan, että otetaan lisää pois, mitä jää jäljelle? Mitä köyhä voi muuta kuin vihata, kun ovia suljetaan lisää ja häneltä otetaan pois?

Ymmärrän noita vihaisia ihmisiä, koska olen yksi heistä. Köyhä suomalainen, jolle ministeri sanoo tv-uutisissa että omapa on ongelmasi ja haista paska vitun köyhä. Mitä minun pitäisi tuntea? Rakkautta tuota silmälasipäistä öykkäriä kohtaan? Lempeyttä tuota kohtaan, joka vie minulta elämisen mahdollisuuden, joka kieltää minulta asunnon mutta antaa sen ulkomaalaiselle, joka ei maksa minulle elämiseen riittävää palkkaa mutta maksaa itselleen satoja kertoja suurempaa, joka antaa minulle potkut ja palkkaa halvemman ulkomaalaisen?

Avatkaa silmänne, vihan kieltäjät. Olette itse vihan lietsoneet ja keittäneet. Edessä voi piankin olla aika, jolloin joudutte sen myös syömään.

Haluatteko oikeasti poistaa vihapuheet ja vihan? Se on yksinkertaista. Antakaa asunto niille tuhansille kantasuomalaisillekin. Antaa heillekin toimeentulo, jolla selviää. Tarjotkaa työpaikkoja potkujen sijaan. Antakaa pienyrittäjienkin elää. Käyttäkää verokertymä kansakunnan hyvinvointiin sensijaan, että lapioitte sitä miljarditolkulla ulkomaille.

Mutta ette te tee niin. Ette senkään jälkeen, kun ensimmäiset teistä kuolevat jonkun epätoivoisen ja elämänuskonsa menettäneen surmaamana. Sen jälkeen te kiellätte kansanne.