DE-STABILISAATIOTA ITÄMERELLÄ

Yhdysvallat ryhtyi aktivoitumaan Itämeren alueella sotilaallisesti tällä vuosituhannella ja varsinkin Obaman hallintokaudella. Tavoitteena oli ja on epätasapainottaa turvallisuuspoliittinen tilanne ja saada aikaan mahdollisimman suuri kaaos ja sekasorto, jonka turvin se pystyy ajamaan paremmin omia, kansallisia etujaan suhteessa Venäjään.

Sinänsä destabilisaatiossa ei ole kyse mistään uudesta politiikasta, sillä Yhdysvallat on käyttänyt tätä menetelmää toisen maailmansodan jälkeen useinkin. 

http://en.wikipedia.org/wiki/Covert_United_States_foreign_regime_change_actions

Keinovalikoimaan kuuluvat perinteisesti talouspakotteet, joita Yhdysvallat asettaa aina vastustajanaan pitämille maille. Näin toimittiin jo Neuvostoliiton kanssa, Kuuban kanssa ja edelleen Venäjän ja Pohjois-Korean, sekä muiden maiden kanssa.

https://www.whitehouse.gov/the-press-office/2015/01/02/executive-order-imposing-additional-sanctions-respect-north-korea 

Toisin kuin Yhdysvaltain propaganda koneisto antaa ymmärtää, kohdemaan poliittisella tilanteella ei ole suoraa korrelaatiota pakoteaseen käyttöön. Pakotteiden ja muiden destabilisointitoimien kohteeksi joutuu jokainen maa, jonka Yhdysvallat kokee vihollisekseen tai vastustajakseen, tai joka ei tottele sitä. Tämän on kokenut jo Saksa, jossa amerikkalaiset ovat kärähtäneet lukuisia kertoja saksalaisten poliitikkojen ja valtion vakoilusta, ja jonka kultavarantoa he eivät ole pyynnöistä huolimatta suostuneet palauttamaan. Yksi ensimmäisiä toimia Ukrainassa oli nimenomaan maan kultavarannon siirtäminen "turvaan Yhdysvaltoihin". Samoin tehtiin Irakissa, Libyassa, Panamassa jne.

Uutta 2000-luvun neokonservatiivien politiikassa on sen avoimmuus ja se, että kun ennen destabilisaatiolla pyrittiin vaihtamaan vieraan valtion valtiojohto Yhdysvalloille mieluisaksi, nyt katsotaan ettei edes siihen ole tarvetta. Riittää, että kohteeksi valikoitu maa ajautuu sekasortoon ja menettää kykynsä puolustautua ja ajaa omaa etuaan.

Näin toimittiin arabimaissa, esimerkiksi Libyassa, ja näin toimittiin Ukrainassa, jossa tosin törmättiin suoraan Venäjän suurvaltapolittisiin intresseihin turhankin suoraan. Seurauksena oli verinen proxy-sota, joka jatkuu edelleen, vaikka Yhdysvaltojen ulkoministeriön edustaja istuu maan hallituksessa, jonne Yhdysvallat valitutti myös kaksi ulkomaalaista Nato-maan edustajaa. Sota jatkuu, koska Obaman hallinto aliarvioi Venäjän intohimot Ukrainan suhteen. Historian kertaus olisi voinut valaista asiaa.

Nyt Yhdysvallat pyrkii destabilisoimaan Itämeren alueen saadakseen siitä paremman otteen. Suomi on jo näiden destabilisointitoimien kohteena, vaikka Yhdysvallat saikin orja-apuriensa avulla maamme otteeseensa perustus- ja rikoslainvastaisen Nato isäntämaa -sopimuksen avulla. Siksi Suomessa onkin meneillään propagandakampanja, jollaisen veroista ei ole nähty sitten 70-luvun nevostovyörytyksen. Tällä kertaa propagandatsunami tulee vain lännestä.

Venäjän uhkan lietsonta toimii erityisen hyvin balttien keskuudessa, koska baltit ovat aina olleet suurvaltojen kynnysmattoina. Se takaa sen, että tälläkin kertaa baltit iloitsevat miehittäjistään ja amerikkalaiset otetaan vastaan aivan kuten puna-armeija 1939 tai natsi-Saksan armeija 1941.

Miksi Yhdysvallat haluaa sotajoukkojaan sekä Balttian maihin että Suomeen? Tässä on kyse vain ja ainoastaan suurvaltapelistä. Kukaan ei usko amerikkalaisten hakevan ydinsotaa Venäjän kanssa, sillä sellainen niiden välinen sota olisi, vaikka tietenkin neokonien ajatushautomot ovat jo parisen vuotta propagoineet amerikkalaisten voittavan senkin.  Yhdysvallat haluaa tehdä Itämerellä saman minkä se teki Mustallamerellä.

http://www.eegas.com/images/LatGaz_map.JPG 

Ns. South stream -kaasuputken ideana oli ohittaa ongelmallinen Ukraina ja vetää venäläisten kaasuputki suoraan merenpohjaa pitkin Romaniaan ja Bulgariaan. Kuinka ollakaan, amerikkalaiset ovat perustaneet juuri näihin maihin uusia sotilastukikohtiaan "torjumaan Venäjän uhkaa". Koska Venäjällä ja näillä mailla ei ole maarajaa, ainoa uhka oli tuo kaasuputki. Sen amerikkalaiset halusivat estää ja estivätkin uusilla sotilastukikohdillaan.

http://www.naturalgaseurope.com/category/pipelines/south-stream-pipeline 

Kun sitten selvisi, että Venäjä vetikin kaasuputken Turkkiin ja että se voitaisiin vetää sieltä Kreikkaan, alkoi tapahtua. Uusi sotilastukikohta perustettiin Bulgariaan, kolme tuhatta miestä ja 150 panssaria, ja Turkin islam-henkinen valtiojohto alkoi saada rapaa naamaan. Tähän saakka Turkin islam-puolueet eivät olleet amerikkalaisille mikään ongelma. Nyt ovat. Jokainen on voinut huomata miten länsimediassa sävy on muuttunut viimeisten kuukausien aikana ja kuinka valtamedia on alkanut kertoa Turkin presidentin ja pääministerin itsevaltaisista otteista ja kansan noususta. Se ennustaa Turkin destabilisaatiota, ja kyse on kaasuputkesta. Aivan kuten asianlaita oli Ukrainassakin.

http://www.nytimes.com/2015/05/09/business/international/greece-us-russia-energy-pipeline.html?_r=0 

Myös Syyrian sodassa on kyse kaasusta. Syyrian ja koko itäisen Välimeren pohjassa on valtava kaasuesiintymä, joka ulottuu Syyriasta aina Egyptin rajalle Gazassa. Syyria on perinteisesti Venäjän liittolainen, joten USA päätti destabilisoida maan ja loi tarkoitusta varten ISIS-sotajoukon. Samalla palkkasoturijoukolla se pitää Irakia epätasapainossa. Ilmapommituksista noin kaksikolmannesta ei ole suuntautunut ISIS:tä vastaan, vaan Syyrian hallituksen asemiin ja kohteisiin. Sotaa ei siis käydä ISIS:tä vastaan, vaan Syyriaa, joka pidetään destabilisoituna tämän "sisällissodan" avulla.

http://www.offshore-technology.com/features/featurepalestine-offshore-gas-projects-mediterranean-sea/featurepalestine-offshore-gas-projects-mediterranean-sea-4.html 

Gazan sota oli sekin aivan samaa peliä. Heti, kun venäläiset ja Palestiinan aluehallinto tekivät periaatepäätöksen Gazan kaasukentän hyödyntämisestä, Hamas ampui Israeliin tuhat rakettia. Käytännössä sokea kädetön mies osuu tuolla määrällä johonkin Israelin kaupunkiin, mutta nyt ei. Israel vastasi sotatoimin ja alueen kaasuesiintymän hyödyntäminen jäi sikseen. Kyse ei siis ollut islamista, Israelista tai palestiinalaisista, vaan kaasukentästä ja sen hallinnasta.

Samaa peliä pelataan nyt Itämerellä. JOS amerikkalaiset saavat sotilaansa valvomaan Suomenlahtea ja Itämeren molempia rannikoita, he kontrolloivat Itämeren kaasuputkea. Se on se strateginen tavoite. Koska destabilisaatio ei toimi näissä yhteiskunnissa yhtä hyvin kuin arabimaissa, tarvitaan fiktiivinen uhka. Siksi propagandarumpu tulittaa aamusta iltaan Venäjän uhkaa, vaikkei Venäjällä ole sen enempää sotajoukkoja länsirajoillaan kuin ennenkään. Se uhka on fiktiivinen, mutta se vetoaa lapsiin, vanhuksiin ja idiootteihin, joista viimeksi mainittuja  löytyy kaikkien maiden päättäjistä enemmistö.

Itämeren alueen destabilisaation tavoitteena ei siis ole Baltian turvallisuuden parantaminen tai Venäjän lisääntynyt uhka. Pakote-pelillä ei kaadeta Venäjää vaan keikutetaan Suomea, joka menettää 200 miljoonaa joka kuukausi ja destabilisoituu itsestään. Tässä pelissä kyse ei ole Suomen, balttien tai yhtään kenenkään turvallisuudesta. Kyse on vain ja ainoastaan kaasusta ja sen kaupan kontrolloinnista. Kyse on suurvaltojen valtapelistä, jossa destabilisaatio on yksi ase.

https://www.nord-stream.com/the-project/pipeline/ 

Jos joku on niin lapsellinen, että kuvittelee Yhdysvaltojen oikeasti olevan pakotteiden kannalla tai kuristavan Venäjää, voi tarkistaa asian Yhdysvaltain ulkomaankauppaviraston tilastoista. Vuonna 2014 maiden kahden välinen kauppa oli 34,410 miljardia dollaria ja vieläpä niin, että se oli 12,905 miljardia Venäjälle plussaa. Huhtikuuhun 2015 mennessä kahden välisen kaupan arvo oli 8,738 miljardia dollaria, josta 3,359 miljardia Venäjälle plussaa.

https://www.census.gov/foreign-trade/balance/c4621.html

Yhdysvallat käy siis koko ajan Venäjän kanssa kauppaa ja vieläpä niin, että sen vienti Venäjälle on pienempää kuin sen tuonti Venäjältä. Samaan aikaan Yhdysvallat vaatii EU:ta ja Suomea tekemään pakotelistoja ja ottamaan vastaan vastapakotteiden iskut. Miksi näin? Koska Yhdysvallat pyrkii pakotepolitiikalla destabilisoimaan Suomen ja EU:n. Itse se ei osallistu pakotteisiin lainkaan, kuten tuosta tilastostakin näkyy.

Viime vuonna amerikkalainen NASA:n alihankkija osti venäläisiä avaruusrakettimoottoreita miljardilla. Se siitä pakotepolitiikasta.