Vasemmisto hävisi taas vaalit. Demareissa ihmetellään asiaa ja kuvitellaan, että Antti Rinne ei ollut tarpeeksi vetävä hahmo, imago ei ollut kunnossa. Vanha lipposlainen kääkkä Liisa Jaakonsaari pomppasi tomukasasta esiin mäkättämään, ettei Rinne ole uskottava. Se on koomista. Jaakonsaari ei ole itse koskaan ollut uskottava sosialidemokraatti. Lipposlandian apuriksi hän juuri ja juuri kykeni.
Vasemmistoliitossa, tai mikä sen nimi nyt sitten tällä kertaa onkaan, kuvitellaan, että vaalit melkein voitettiin. Ei voitettu. Ne hävittiin. Puheenjohtajan laaristakin katosi yli puolet äänistä. Nyt kuulema pitää kirkastaa uuden vihervasemmiston profiilia ja selkeyttää vihervasemmistolaista sanomaa. Sehän ei tule koskaan onnistumaan. Vihreää ja punaista sekottamalla saadaan aikaan ruskeaa, ja kaikki tietävät minkä väri se on. Ja se on aina sameaa.
Todellisuudessa vasemmisto on murhannut itsensä. 80-luvulla vasemmisto alkoi murhata lapsiaan ja jäseniään, eliminoimalla oman pankkinsa ja osuustoimintansa. Vasemmisto ajoi alas kulttuuritoimintansa, nuorisojärjestönsä ja kiinteistönsä. Koko 90-luku oli vasemmiston hidasta itsemurhaa, oman lihan kuolettamista, mielisairaiden fantasioiden voittokulkua.
Paavo Lipposen johdolla demarit marssivat kohti oikeistolaista paratiisia, Euroopan Unionia, ja nieli kaiken paskan kastikkeineen, hymyillen ja riemuiten väliaikaisesta vaalimenestyksestä. Demarit luulivat tulleensa koko kansan yleispuolueeksi ja nousukkaat pesivät rippipukunsa ja käänsivät häpeillen selkänsä isiensä sukupolville. Sana sosialismi kiellettiin. Kaikki yhteys työväenliikkeeseen eliminoitiin. Demarit luulivat tulleensa valtionhoitajapuolueeksi, valtioksi.
Pullantuoksuinen Siimes johdattu vasemmistoliiton hitaaseen itsemurhaan hymyillen, janosi yhdyntää demarien kanssa, ja saatuaan tapettua vasemmistolaisen sielun, loikkasi työnantajien ja suurpääoman palvelijaksi sujuvasti ja vailla omantunnon tuskia. Vasemmistossa ei vieläkään ymmärretä mitä silloin tapahtui, sillä vaaleissahan menestyttiin kivasti. Kyllä, vaalimenestys ilman sisältöä oli päivän sana. Se opittiin. Siitä tuli ohjenuora. Sielu oli kuollut.
Demarit ja vasemmistoliitto unohtivat vasemmistolaisen yhteiskunta-analyysin. Oikeistolaiset vastaukset kysymyksiin nieltiin ja otettiin omiksi. Ne omaksuivat amerikkalaisten suuryritysten oppisuunnan globalisaatiosta, maailmasta ilman rajoja ja rajoituksia, tajuamatta että sen hyöty oli vain suurpääoman. Saadessaan häärätä ympäristökonfrenseissa ja ties missä kehityssymposiumeissa, vasemmisto tuli sokeaksi sille, että koko maailmasta tehtiin kehitysmaata suuryritysten temmellyskentiksi.
Kun Jutta Urpilainen nousi demarien johtoon, Paavo Lipposen helppoheikki Mikael Jugner seurasi perässä kuin mikä tahansa loinen. Yhdessä parivaljakko sanoi ääneen, ettei puolue ollut enää työväen asialla. Se ei enää tunnustanut juuriaan, eikä sillä ollut enää mitään poliittista sisältöä tai ajatusta. Ainoa ajatus oli imago, joka sekin meni täysin perseelleen. Rakkauspuolue, Yes we can, ja muut aivottomien idioottien keksimät jekut eivät purreet koskaan kehenkään muuhun, kuin puoluetoimiston leikkikentälle jumittuneisiin keskenkasvuisiin. Tappio seurasi toistaan.
Paavo Arhinmäestä odotettiin vasemmistoliiton elvyttäjää, nuori mies kun osasi puhua. Muuta hän ei osannutkaan. Hän osaa edelleen puhua, eikä juuri muuta. Vasemmistolla ei ole enää mitään omaa. Viherryskin on lainattu niiltä vihreiltä, jotka haluavat olla kivoja verrattuna Heidi Hautalan natsivihreisiin tai Ville Niinistön huijarivihreisiin verrattuna. Tappio seuraa toistaan, eikä puolueessa kukaan tajua sitä, että jos vasemmistoliitosta, tai mikä sen nimi nyt onkaan, tulee vihreä ekologinen puolue, se on sama kuin vihreät. Miksi kukaan äänestäisi tätä vihreää puoluetta? Ei mistään syystä.
Vasemmiston alamäen syyksi on sanottu sitä, että historiallinen projekti hyvinvointivaltiosta tuli valmiiksi. Historia muka osoittaa, ettei vasemmistoa enää tarvita. Vasemmistopuolueissa on uskottu tähän paskaan. Todellisuushan on aivan toinen. Ei Suomessa ole enää mitään hyvinvointivaltiota. Olemme terveysmenoissa Romanian ja Bulgarian välissä OECD:n mukaan. Sosiaaliturvamme on Romanian tasolla äskettäisen EU-vertailun mukaan. Ja sekin on liikaa oikeistolle.
Suomalainen vasemmisto on pystyyn kuollut. Se on itse tappanut itsensä. Perinteisiä syitä vasemmiston olemassaoloon tässä maassa on riittävästi.Nämä kaksi puoluetta eivät ole kiinnostuneita niistä, muutoin kuin puheissaan, jos puhettä kirjoittava Kallion hipsteri sellaista muistaa mainita.
Maassamme on 700 000 köyhää. Viimeisen neljän hallituksen aikana määrä on kaksinkertaistunut. Tämä ei merkitse demareille ja vasemmistopuolueelle, tai mikä sen nimi nyt onkaan, yhtään mitään. Köyhyys ei kiinnosta niitä todellisuudessa vittuakaan. Eivät ne sitä halua poistaa, tai tehdä sille yhtään mitään, olivatpa nuo puolueet hallituksessa tai eivät.
Maassamme on 350 000, jopa 400 000 työtöntä. Hekään eivät merkitse demareille ja viherpunaruskealle sakille yhtään mitään. Ei heidän kohtalonsa kiinnosta laisinkaan. Demarit ovat viimeiset 20 vuotta lähinnä pyrkinyt piilottelemaan lukumäärää. Vasvihrkukertavissa ei olla tehty yhtään mitään asialle, eikä se edes kiinnosta. Puhua asiasta toki voi, mutta edes hallituksissa asialle ei tehdä yhtään mitään. Ei huvita, ei osata, eikä haluta.
Mikroyrittäjät ovat tämän päivän renkejä, päivätyöläisiä ja torppareita. Heidän kohtalonsa ei kiinnosta paskankaan vertaa demareita ja ruskeahkoviherpunakkaliittopuolueliikettä. Heidän turvansa, kohtalonsa ja kurjuutensa on yhdentekevää.
Maamme terveydenhuolto on romutettu ja loput tullaan romuttamaan piakkoin. Köyhät kuolevat 10 vuotta nuorempina kuin rikkaat, Lapissa synnytyssairaala on 250 kilometrin päässä, ja pääkaupunkiseudulla pääsee hammaslääkäriin puolen vuoden päästä. Töissä käyvä yksinhuoltajaäiti jonottaa Myllypurossa leipää, koska raha ei riitä edes yhteiskunnan tukien jälkeen.
JOS sinulla on rahaa, kaikki järjestyy. Köyhillä ei ole. Heidän terveytensä ja hyvinvointinsa ei kiinnosta vasemmistopuolueita enää. Yhteiskunnallinen tasa-arvo ei kiinnosta vasemmistoa enää, eikä se ole mikään ihme. Suomalainen vasemmisto on tehnyt itsemurhaa jo parikymmentä vuotta. Viimeiset korinat ovat jäljellä.
Tässä lisää syntilistaa, tämä nöyryyttävä orjatyö työttömille pantiin käyntiin Filatovin aloitteesta jo monia vuosia sitten ja sitä jatkoivat Kyllönen ja Sekoomuksen haukka Risikko löi viimeisen niitin. Ja nyt demarien johtamat kaupungit kuten porvareittenkin käyttävät tilannetta röyhkeästi hyväkseen kuten esim. Valkeakoskella. Aksu Kato
VastaaPoistaNäin entisenä sosialidemokraattina voin täysin yhtyä tähän kirjoitukseen. Todella syväluotaava ja viiltävän asiallinen ja todenmukainen katsaus tämän ns. vasemmiston nykytilaan. Kokemuksesta tiedän, että työväentaloilla ja viher-vas-feministipiireissä tällaisilta lausunnoilta halutaan sulkea silmät ja korvat. Erilaiset innokkaat höpönassut vain jatkavat työskentelyään tällä nykyisellä linjalla esim. demareissa ilman minkäänlaista itsekritiikkiä.
VastaaPoistaTeppanat ovat byrokraattien oma puolue, heidän etujärjestönsä, tarkemmin määriteltynä ns.valkokaulusbyrokraattien etujärjestö.
VastaaPoistaKaupunki- ja kuntasektorilla työskentelevät ns.perusduunarit eivät teppana-johtoa juurikaan kiinnosta.
Teppanat laskivat - suuressa viisaudessaan- että julkishallinnossa työskentelevien valkokaulusbyroktraattien suojeleminen ja määrän kasvattaminen (lukumäärän, sekä etujen (palkka, muut edut)) korvataan äänisaalilla mikäli omahyväisyydessään turvonneet läskiperse-byrokraatit vaivautuvat kasvattamaan omia etujaan.
Vasemmistoliitto on ihan oma tarinansa, surullinen ja samalla tahattoman koominen, kaatui CCCP:n vanavedessä ja vasureiden organisaatiossa olevat yrittävät hyötyä vanhasta ideologiasta omia etuja maksimoiden, käytännössä ovat pahimman luokan kapitalisteja.
Olisiko keppanoista edistämään työväenluokan (se mitä siitä jäljellä enää on) asemaa yhteiskunnassa, hehän loppupeleissä kuitenkin työt tekevät joilla voitto tehdään. Vastaus on taas ikävä, keppanat ovat kapitalistipuolue jolla painopisteet poikkevat hyvin vähän esimerkiksi kokoomuksesta, keppanat eivät tule lopettamaan riistoraiskausta suomessa, työväestön raiskaaminen jatkuu (entistä suurempi osa tekee töitä ilman palkkaa, pakotettuna. Prosentuaalinen palkkakin pienenee suhteessa muuhun väestöön).
Lopputuloksena on että mikään puolue ei ole kiinnostunut tuon taivaallista työväestön tekemisistä, päinvastoin, heidän kurjuutensa pyritään maksimoimaan muiden saadessa lihavat päivät.
Mistä tämä kaikki sitten johtuu ?
Kommunismi kuolla kupsahti ja ideologia työväestön suuresta roolista yhteiskunnan tukipilarina kuoli samalla, nykyään ajatellaan että "duunari on yrityksen vihollinen ja syöpä, joka pitää yrittää leikata pois".
Toisaalta suomen amerikkalaistaminen aloitettiin käytännössä samalla hetkellä (pitihän jostain saada uusi isäntä taloon) kun kommunismi otti ja kuukahti CCCP:n tippuessa kuin hevonen polvilleen. Amerikkalaisen nykyideologian mukaan duunari on pakollinen paha ja yrityksen omistajat (osakkeenomistajat), mutta tärkeimpänä yrityksen johto. ovat ne tahot joiden etu on ainoa asia johon pitää keskittyä.
Duunarin tehtävä on repiä itsestään kaikki työteho irti minimipalkalla (jos silläkään), uhrata elämänsä yritykselle (ja terveytensä) joka kiristää ruuvia ja heittää kaatopaikalle kun hyöty ei ole riittävä, ja ottaa uuden "koneen osan" tilalle uhraamaan itsensä.
Yrityksen johto katsoo että heillä on moraalinen oikeus tälläiseen toimintaan ja työväestön pitää olla siitä heille kiitollinen ja olla nöyriä että ovat saaneet elämälleen tarkoituksen, heille on annettu työpaikka.
Onko siis ihme että suomalainen poliittinen järjestelmä toimii ideologian mukaan ?
Parikymmentä vuotta samaa ideologiaa päivästä toiseen saa lähes kaikki uskomaan ideologiaan jota rummutetaan päivästä toiseen ainoa autuaaksi tekevänä uskontona, näin PITÄÄ ajatella ja toimia.
Mistä muutos työväestön asemaan ?
Vastauksia on vain yksi, kunhan kriittinen piste ylitetään, kansa pakottaa järjestelmän muuttumaan.
Missä on kriittinen piste ?
Kunhan keskiluokka ajetaan siihen tilanteeseen että heillä on tukalat oltavat, elämä päivästä toiseen nuorallakävelyä, on kriittinen massa niin suuri että muutosta vaaditaan.
Työväestö yksistään ei tule muutosta saamaan aikaan, vaikka heitä suuret massat onkin, myös keskiluokan etu on että työväenluokka on ajettu ns.kädestä suuhun tilanteeseen, hei eivät halua sitä muuttaa, ja kuten olemma todenneet, työväenluokalle ei ole poliittista tahoa joka heidän ääntään käyttää ja etuaan ajaa.
Sande, erittäin hyvä analyysi.. Vasemmiston politiikka on todella rikki, puolueilla on riveisään muutama valovoimainen nuorinainen , kuten Li Andesson ja demareilla nuori kirkasotsainen Ilmari Nieminen, jonka tapasin rönnin kesäpäivillä enkä ollenkaan voinut kuvitella että itseasiassa keskustelin tulevan senaattorin kanssa. Hän on uskovana miehenä tehnyt työtä vanhusten parissa, teki raportin koukkuniemen vanhusten tilanteesta. Vaarana on että arkadian petolauma repii hyviksen riekaleiksi. Keskustelin Rouvisen kanssa vasemmiston tilasta ja totesimme ogelmaksi vasemmistohenkisen pölhöpopulistisen liikeen puuteen , jolla pääsisi pinnallustuneiden nuortenmiesten suosioon. Perustulo ajatusten ympärille sellaisen ideologisen viritelmän voisi koota, teemana olkoon ilon kautta irti yhteiskunnallisesta ahdistuksesta.
VastaaPoistaErittäin hyvä poikkileikkaus nykytilanteesta. Tämä on kylmä totuus. Harmi, ettei monikaan halua tai tahdo ymmärtää tätä ja momentum meni taas neljän vuoden päähän.
VastaaPoistaNiin mutta sittenhän(4:n vuoden päästä) te lampaat voitte taas ÄÄNESTÄÄ! Heh - v..n säälittävät reppanat!
PoistaAnarkisti
"Anarkisti on ihminen, joka ensin keittää kaurapuuron ja sitten räjäyttää sen'
Poista–Pikku Myy
Mielestäni tässä on muitakin muuttujia. Mitä tulee kansallisvaltioiden halventamiseen ja pyrkimykseen kohti yksikulttuurista megavaltaa, on oikeisto omaksunut vasemmistolaisen idean. On aivan oikein todeta niinkin, että tänään meillä on vain vasemmistolaisia puolueita. Idea neuvostoliittolaisesta yhtenäiskulttuurista ja homo sovieticuksesta toteutuu väestönsiirtoineen ja -sekoituksineen päivineen nykyeuroopassa. Olemme saavuttamassa yksilöiden tasa-arvon: se löytyy pohjalta, jossa kukaan ei enää omista mitään eikä hallitse mitään, ainakaan omaa elämäänsä.
VastaaPoistaTäyttä asiaa, ei ole köyhällä puolustajaa. Yksinhuoltajat ja köyhät suurperheet saavat kuulla sanahelinää mutta yksinelävä köyhä ei edes sitä, unohdettu nykyisin juhlapuheistakin, eipä sillä että kaipaisn tyhjiä lupauksia. Silti yritän auttaa aikuista opiskelijapoikaani sen mitä pystyn. Enkä aina ole ollut köyhä joten tiedän hyvin kuinka mukava oli käydä ruoka-ostoksilla kun ei tarvinnut pähkäillä, jos ostan tuota niin sitten tuo toinen jää ostamatta ja näissä on kyse ihan perustarpeista. Ei tarvitse ihmetellä ollenkaan sitä että äänestysprosentti on niin alhainen.
VastaaPoista