PALKANLASKUBILEET

Palkkatason alentaminen tavalla tai toisella on ollut työnantajapuolen vakituinen teema vuosikymmeniä ja varsinkin EK, EVA ja muut suuryritysten etujärjestöt ovat olleet sen vankkumattomia kannattajia. 1990-luvulla meille kerrottiin näiden toimesta, että Suomessa on kilpailijamaihin verrattuna korkeammat palkat, vaikka todellisuudessa esimerkiksi Saksassa, Ruotsissa ja Tanskassa teollisuustyöntekijöiden palkat olivat keskimäärin 50-100% suuremmat ja useimmissa yrityksissä maksettiin kaiken päälle ns. 13. kuukauden palkka joulurahoiksi.

Palkkojen alasajo on pysynyt framilla aina. Edes 2000-luvun alkupuolen taloudellinen nousukausi ei muuttanut tilannetta ja meillä tehtiinkin maltillisia 0-3% TUPO:ja perä perää, 90-luvun lamakauden hengessä. Tulotason alentaminen suoritettiin myös sosiaalitukien puolella niin, että toimeentulotuen perusosaan, siis siihen kansalaisten viimeiseen oljenkorteen, ei tehty korotuksia lähes pariin vuosikymmeneen. Sen reaaliostovoima laskikin 43%, ennen Paavo Arhinmäen suurta voittoa ja paria kymppiä Six pack -hallituksessa.

Tässä onkin palkkojen alennus -puheitten Akilleen kantapää. Ostovoima. Kulutuskysyntä. Vientiteollisuuden ja vientiyritysten kuvioissa käydään kansainvälistä palkkakisaa, joka sekin on mieletön jo perusteiltaan. Maailmasta löytyy aina maa ja ihmisiä, jotka tekevät työnsä halvemmalla kuin yksikään suomalainen ikinä kykenee. Vaikka kaikki suomalaiset suostuisivat tekemään kaiken työn 1000e kuukausipalkalta, maailmalta löytyy maita joissa tuo on melkein vuosiansio. Se mitä meille ei näissä puheissa kerrota on se, että noissa maissa elinkustannuksetkin ovat murto-osa Suomen tasosta ja silti nuo ihmiset elävät hirvittävässä köyhyydessä.

Palkanalennusbileitten suurin heikkous liittyy suomalaisen yritysmaailman rakenteeseen. Valtaosa suomalaisista yrityksistä toimii kotimarkkinoilla. Ne ovat täysin kansalaisten kulutuskysynnän varassa. Jos ja kun kansalaisten rahat alkavat loppua, suurin osa suomalaisista yrittäjistä on liipasimella. Kuka käy kampaajalla, kuntosalilla tai kaupassa, kun rahaa on vähän? Kuka ostaa uuden auton, jos rahaa ei ole asumiseen? Valtaosa yrityksistä ja yrittäjistä menettävät asiakkaansa. Heitä ei enää ole, jos heillä ei ole rahaa.

Moni yrittäjäkin on haksahtanut intoilemaan isojen poikien palkanalennuspuheista ja vaatii liksoja alas, tajuamatta ettei sen jälkeen hänenkään firmallaan ole asiakkaita. Kulutuskysynnän pitäminen tasolla, joka takaa yritysten toimintaedellytykset, on välttämätöntä. Jos kuluttajilla ei ole varaa kuluttaa, ei yrittäjilläkään ole enää asiakkaita. Toiminta loppuu. Rahaa ei tule, kun sitä ei ole. Tämä on koko homman pointti.

Palkanalennusbileisiin liittyy myös se, mitä kutsutaan ovelasti "osallistuttavaksi työttömyysturvaksi" tai "sosiaalistuttavaksi sosiaaliturvaksi". Nimiä on monia, mutta idea on sama. Työttömät ja sosiaaliturvan varassa elävät pakotetaan töihin hyvin nimellistä korvausta vastaan. Yksinkertaisten korvissa tämä kuullostaa hyvältä: sossupummit töihin! Ongelma on vain se, että 9e päivässä tienaava, 600e kuussa ansaitseva henkilö on kehno kuluttaja. Ei noilla liksoilla kulutusjuhlia vietetä.

Vielä pahempi seuraus tästä modernista orjabisneksestä on jo nähtävissä: jokainen vakituinen työntekijä, jonka työ voidaan teettää näillä ilmaisilla työntekijöillä, saa potkut. Jo nyt ainakin yhdessä kunnassa on tehty näin. Kunnan vakituista väkeä on irtisanottu ja 9e pakkotyöllistetyt tekevät heidän hommansa. Yksityisektorilla on sama kehitys menossa. Jokainen vielä vakituisessa työssä oleva tullaan korvaamaan 9e päiväpalkkalaisella heti, kun se vain on mahdollista. Jonossa on laskutavasta riippuen 300 000 työttömän armeija, joka voidaan siis pakottaa ilmaistöihin uhkaamalla työttömyysturvan tai sosiaaliturvan leikkaamisilla. 300 000 vielä vakituisessa työssä olevaa voidaan vaihtaa ilmaiseen työvoimaan, heti kun se vain on mahdollista.

Mitä tämä tarkoittaa kotimarkkinoilla toimiville yrityksille? Mitä tämä tarkoittaa kulutuskysynnälle? Se romahduttaa sen. Kaupat, kioskit, huoltoasemat, korjaamot, autokaupat, hotellit ja motellit, laskettelukeskukset, ravintolat, nakkikioskit ja grillit, kuntosalit ja kampaamot joutuvat lopettamaan, koska kansalaisilla ei ole rahaa. Heillä ei ole varaa kuluttaa tai ostaa palveluita. Näin tulee käymään ja näin on jo käymässä. Pelkästään vuonna 2013 tuhannet kaupat joutuivat laittamaan lapun luukulle hiipuneen kysynnän vuoksi. Tätä palkkojen alennus käytännössä tarkoittaa.

Sen sijaan, että puhutaan palkkojen alennuksista, varsinkin kun yritysjohtajien palkkoja ja palkkioita korotellaan kymmenillä prosenteilla samaan aikaan, pitäisi puhua työllistämisen kokonaiskustannuksista. Eläkkeet ja verot on maksettava, se on selvää, mutta mitä muita rasituksia on olemassa? Mitä lupa-, kurssi-, sitä ja tätä -maksuja on? Eräs yrittäjä kertoi, että ennen kuin hänen uusi työntekijänsä edes aloittaa, häneltä menee 6 - 10 000 euroa pakollisiin lupiin, pakollisiin varusteisiin, välineisiin ynnä muihin, jotka hän voisi hankki halvemmalla muualta kuin valtion sertifioimasta firmasta. Hän voisi ostaa halvemmalla tavaraa suoraan valmistajalta, mutta ei voi ostaa, koska ne on pakko hankkia sertifioiduilta tahoilta. Lisäksi työntekijä on kurssitettava, joka sekin maksaa, vaikka saman asian oppisi työssä. Paljonko tällaisia kustannuksia on?

Veroalennusten ja palkankorotusten suuntaaminen kaikkein suurituloisimmille on ajanut maan kulutustilanteen umpikujaan. Se ei vain toimi. Se ei ole toiminut missään muuallakaan. Sen sijaan, jos veronkevennykse suunnattaisiin vain alle 2000e kuussa tienaaville tai jopa alle 1000e kuussa tienaaville, kaikki raha menisi suoraan kulutukseen. Se lisäisi ostovoimaa. Kaikki raha menisi suoraan kulutukseen. Jos köyhä saa satasen, hän ostaa ruokaa, maksaa laskunsa jne. mutta jos miljonääri saa satatuhatta, se menee jonnekin tilille makailemaan. Se ei tuota mitään muuta kuin sijoituskorkoa. Se on yrittäjien ja valtaosan yritysten kannalta kuollutta rahaa.

Puheet palkkojen alennuksista ja yleisen ansiotason laskusta ovat siis tuhoisia valtaosalle suomalaisia yrityksiä ja yrittäjiä, ne ovat tuhoisia työntekijöille, ja hyödyttävät vain suuryrityksiä ja kansainvälisillä markkinoilla toimivia yrityksiä. Rajojen sisällä ansiotason lasku ja sitä seuraava kuluttamisen romahdus tarkoittavat suomalaisen yrittäjyyden lakkaamista, kaupankäynnin loppumista, taloudellisen toiminnan hyytymistä ja supistumista. Mutta ehkä se on tarkoitus?

Ehkä tämäkin on osa "ulkomaalaisten yritysten suosituimmuusasemaa"? Ehkä tarkoitus onkin ajaa alas sekä suomalaiset PK-yritykset, yrittäjät että palkansaajat? Ehkä tämä on vain osa hanketta, jolla alkuasukkaat palautetaan siihen asemaan ja tilaan, jossa he olivat satojen vuosien ajan? Ehkä tarkoitus on tehdä köyhä EU:n osavaltio, jossa alkuasukkaat ovat nöyriä työläisiä ja kaiken omistavat ulkomaalaiset suuryritykset?

Siltä se vaikuttaa, kun katsoo kokonaisuutta.