USA,VENÄJÄ, UKRAINA - ANALYYSI

Koska Suomen Ulkopoliittinen instituutti ei ole enää vuosiin kyennyt tuottamaan mitään relevanttia, edes tiedotteita, vaan ainaista Nato-vikinää, lienee syytä analysoida maailmanpoliittista tilannetta tyynen asiallisesti ja rauhallisesti. Ulkopoliittisen instituutin tutkijathan ovat lähinnä kyenneet itkeskelemään pelkokakat housuissaan Venäjän hirmuisuudesta ja toistelleet pääasiassa amerikkalaisten määräämiä etukäteen kirjoitettuja vessapapereitaan.

Eräs merkittävä tekijä, joka meillä on jäänyt kokonaan havaitsematta, ovat niin sanotut neoconit. Tätä nimitystä käytetään Washingtonissa Obaman kaudella valta-asemaan päässeistä Venäjä-foobikoista. Neoconien missiona on säilyttää Yhdysvaltain maailmanherruus ja romahduttaa Venäjä valtiona. Neoconit kehittivät myös edellisen Bushin hallinnon hyökkäyssotiin perustuvan strategian tilalle ns. destabilisaatiostrategian. Kuten nimikin paljastaa, nyt tavoitteena ei ole käydä voittoisia sotia tai edes suorittaa voittoisia sotilasoperaatioita, vaan epävakauttaa valtioita ja alueita, ja siten syrjäyttää ne tai tuhota ne kilpailijoina.

Yleensä destabilisaatio naamioidaan "vapauden" retoriikan kaapuun ja annetaan ymmärtää, että meneillään on "kansan" taistelu "diktatuuria" vastaan. Yhdysvallat siis käyttää mitä tahansa kansalaisliikkeitä, kansalaisjärjestöjä ja oppositiovoimia horjuttamaan minkä tahansa valtion vakautta. Tarvittaessa tuki on suoraa aseellista tukea, mutta yleensä erilaisten amerikkalaisten "apujärjestöjen" rahallista tukea ja konsultaatiota. Juuri näin luotiin aikoinaan Ukrainan Oranssi-liike Yhdysvaltain tuella.

Ennen Ukrainaa luotiin ns. Arabi-kevät, jossa paikalliset korruptoidut valtarakennelmat syöstiin nurin maa toisensa perään. Tarvittaessa maihin kohdistettiin Naton suoria sotilasiskuja jne. mutta yleensä opposition rahallinen tukeminen ja aseistaminen riitti suistamaan maan toisensa perään kaaokseen. Egyptin, Libyan ja Tunisian "kansannousujen" puuhamiehenä hääri nuorekas harmaapäinen amerikkalaisdiplomaatti, joka siityi maasta toiseen juuri suistaakseen ne kaaokseen ja anarkiaan. Pahaksi onneksi Libyassa kaaos lipesi käsistä ja kyseinen diplomaatti menehtyi oman menestyksekkään toimintansa seurauksena, yhden kansalaisjärjestön surmaamana.

"Arabi"kevään luontevaksi jatkoksi oli kaavailtu Syyriaa, jota Yhdysvallat oli pyrkinyt kukistamaan jo 1980-luvulta saakka. Koska dikaattori Assad ei ollut isänsä veroinen, vaan lännessä opiskellut nyhverö, Yhdysvallat arvioi Syyrian kypsyneen destabilisointi ohjelmaan. Alkoi Syyrian "kansannousu", jossa maan hallinto rikottiin, sairaalat ja infrastruktuuri tuhottiin, aivan kuten kaikissa arabimaissa sitä ennen, ja sisällissota saatiin aikaiseksi. Ihanne tapauksessa Syyrian hallito olisi kaatunut ja maa hajonnut keskenään sotivien pikkusakkien temmellyskentäksi, jolloin Turkki olisi voinut tehdä invaasion Naton rauhanturvaamisoperaationa maan pohjoisosiin, jossa maan öljykentät sijaitsevat. Pahaksi onneksi Syyrian diktaattori olikin suositumpi kuin amerikkalaiset olivat uskoneet, eikä kukistunut. Viimeisenä yrityksenä Yhdysvallat syytti Syyrian hallitusta kaasuhyökkäyksestä siviilikohteisiin ja vaati Naton sotilasoperaatiota, eli hyökkäystä maahan. Vaatimuksesta luovuttiin kaikessa hiljaisuudessa, kun kaasukanistereita siviilikohteisiin ampuneet kapinalliset olivat ladanneet omia kaasuhyökkäysvideoitaan Youtubeen.

Ukrainassa destabilisaatio-ohjelma alkoi jo vuosia sitten. Jo vuonna 2006 Ukrainan nykyisesta presidentti Poroshenkosta käytettiin Yhdysvaltain ulkoministeriön salaisissa raporteissa nimitystä "our man inside", eli "meidän miehemme sisäpiirissä." Tuolloin Poroshenko oli sekaantunut katkeraan kiistaan Julia Timoshenkon kanssa. Yhdysvallat ei pitänyt Timoshenkosta, koska tämä oli arvaamaton nationalisti. Yhdysvallat tuki Poroshenkoa jo tuolloin ja tukee edelleen.

Yhdysvaltain varaulkoministeri Victoria Nulandin Washingtonin Press Clubilla 13.12. 2013 pitämän puheen mukaan, Yhdysvallat oli tuohon päivämäärään mennessä tukenut Ukrainan oppositiota ja "kansalaisliikkeitä" peräti 5 miljardilla dollarilla. Tukeen kuului mm. se, että Puolan armeija koulutti vuosina 2012-2013 Svoboda ja Privy Sektor nimisten organisaatioiden jäseniä. Juuri nämä "kansaliikkeet" kukistivat Venäjän tukeman Janukovitshin verisessä vallankaappauksessa 22.22014.

Kahdeksan päivää ennen tuota, Yhdysvaltain Ukrainan suurlähettiläs ja varaulkoministeri Nuland kävivät puhelin keskustelun, jossa valitsivat nykyisen hallituksen. Nämä kaksi myös päättivät, ettei maan kiistatta suosituin oppositiohahmo Vladimir Klitshko pääse hallitukseen. Hän ei siellä myöskään ole. Sen sijaan hallituksessa on Euroopan Unionin parlamentin vuonna 2012 uusnatsijärjestöksi julistaman Svobodan jäseniä. Hallintoon on otettu mukaan myös Privy Sektor -nimisen, toisen uusnatsijärjestön edustajia. 22.7. 2014 Svobodan jäsen, Ukrainan parlamentin puhemies, ilmoitti, että kommunistinen puolue hajoitetaan 24.7. 2014 ja sen 23 parlamenttipaikkaa jaetaan muille.

Venäjä ei suinkaan jäänyt sormi suussaan odottelemaan amerikkalaisten vallankaappausta, vaan valtasi Krimin ja liitti sen itseensä. Syitä oli kaksi. Krimillä on Venäjän Mustan meren laivaston päätukikohta. Krimillä ja sen aluevesillä on myös öljyä ja maakaasua arviolta 50 miljardin dollarin edestä. Juuri siksi Yhdysvallat oli jo antanut Krimin porausoikeudet EXXONille, maailman suurimalle yhtiölle. Venäjän kaapattua Krimin, EXXOn lähestyi Obaman hallintoa ja tiedusteli keneltä tässä tilanteessa kannattaa kysellä porauslupien perään. Tämä meili vuodettiin julkisuuteen.

Itä-Ukrainan venäläisväestö riemastui Krimin tapauksesta ja nousi kapinaan Kiovan vallankaappaushallitusta vastaan. He saivat jonkin verran tukea Venäjältä, joskaan Krimin kaltaista operaatiota ei suoritettu, vaikka etnisten venäläisten dominoimilla alueilla on valtaosa Ukrainan kaasusta ja öljystä. Amerikkalaisten asettama ja tukema Kiovan hallitus pyrki kaikin tavoin valtaamaan nuö öly- ja kaasuvarat takaisin, sillä amerikkalaiset olivat jo istuttaneet varapresidentti Joe Bidenin pojan Ukrainan suurimman energiayhtiön kakkosjohtajan jakkaralle.

Itä-Ukraina vajosi nopeasti sisällissotaan, vaikka Krimin operaatiossa ei kuollut yhtä ainoaa henkilöä. Taistelut ja kahinat jatkuivat, ja kun Ukrainan vallankaappaushallinnon joukot eivät kyenneet ratkaisemaan tilannetta aseellisesti, Yhdysvallat ryhtyi vaatimaan taloudellista sodankäyntiä Venäjää vastaan. Erityisen ankarasti se vaati EU-maita käymään taloussotaan Venäjää vastaan, vaikka se olisikin kohtalokasta EU:n taloudelle. Samaan aikaan tammikuusta toukokuuhun 2014 Yhdysvallat itse kasvatti kauppaansa Venäjän kanssa kokonaiset 16%. Yhdysvallat pyrkii kuitenkin tuhoamaan SEKÄ Venäjän ETTÄ EU:n, sen kaksi kovinta kilpailijaa, kauppasodalla ja Ukrainan sodalla. Toistaiseksi se ei ole onnistunut vetämään kumpaakaan avoimeen sotaan keskenään.

Samaan aikaan Gazassa, 10 kilometriä leveällä ja 30 kilometriä pitkällä rannikkokaistaleella Lähi-Idässä, alkoi tapahtua. Palestiinalaisjärjestö Hamas alkoi ampua raketteja Israeliin summa mutikassa. Kun ohjuksia oli lentänyt Israeliin noin tuhat ja yksi israelilainen oli kuollut, Israel ilmoitti aloittavansa sotatoimet Gazassa. Miksi näin?

Juuri ennen Hamasin ohjusiskujen alkamista, julkisuuteen vuoti tieto, että Gazan alueella on kaasukenttä, jonka arvoksi oli arvioitu 7 miljardia dollaria. Vaikka Hamas valvoi Gazaa, Länsirannalla päämajaansa pitävä Palestiinalaisten aluehallinto on palestiinalaisvaltion virallinen edustaja. Se oli solminut venäläisten kanssa sopimuksen, jonka mukaan he hyödyntävät yhdessä Gazan kaasukenttää. Tämä olisi tiennyt venäläisille miljardituloja ja Palestiinalaisten aluehallinnon nousemista Lähi-idän rikkaimpien joukkoon. Se olisi kyennyt ostamaan gazalaisten suosion ja kukistamaan kilpailijansa Hamasin, jonka Israelin salainen palvelu oli perustanut aikoinaan taistelemaan Jasser Arafatin Fatah-järjestöä vastaan. Tästä syystä Hamas aloitti rakettitulituksen ja Israel päätti hyökätä Gazaan. Tarkoituksena oli estää venäläisiä ja palestiinalaisia rikastumasta ja saamasta taloudellista valtaa.

Hamas on todellakin Israelin perustama Palestiinalaisten aluehallinnon kilpailijaksi luotu järjestö. Kuten CIA:n perustama Al Qaidakin, Hamas karkasi luojiensa käsistä, mutta yhteys on edelleen olemassa. Vastaavanlainen organisaatio on Lähi-idässä kauhua herättävä islamistijärjestö ISIS. Sekin on CIA:n perustama ja sen johtaja on israelilaisten kouluttama. Senaattori John McCaine vieraili ISIS-järjestön luona ja otatti itsestään flefieitä kyseisen järjestön kurkunleikkaajien kanssa. ISIS latasi kuvat myöhemmin Nettiin.

Yhdysvaltojen strategian taustalla on kaksi syytä. Ensimmäinen on tietenkin se, että Yhdysvallat pyrkii kaikin keinoin säilyttämään asemansa maailman johtavana supervaltana. Toinen syy on se, että sota on Yhdysvaltain kansantalouden suurin sektori. Kulutustavaratuotanto, huomattava osa elintarviketuotantoa ja moni muu sen talouden kivijalka on jo siirtynyt ulkomaille. Yhdysvaltojen suurin yksittäinen taloussektori on sotateollisuus, tai oikeammin sanottuna sotateollinen struktuuri. Aseteollisuus ja yritykset, joille Yhdysvaltain armeija on ulkoistanut huoltonsa ja ylläpitonsa, ovat suurimpia työllistäjiä ja ylivoimaisesti suurin maan sisäinen toimiala. Pankkisektori on ylikansallista, samoin öljyteollisuus.

Öljy- ja energiateollisuus kuitenkin hallinnoi yhdessä pankkisektorin kanssa Yhdysvaltoja. Juuri siksi Yhdysvallat pyrkii destabilisoimaan kaikki ne maat, joissa on öljyä tai kaasua, tai ne maat, jotka pyrkivät irtautumaan ylikansallisen finanssiteollisuuden tai energiayhtiöiden käskyvallasta. Jos tarkastelemme niitä maita, joiden kimppuun Yhdysvallat on käynyt, tai jotka se on epätasapainottanut, niin jokaisella on huomattavat raaka-ainevarannot. Syyria, Ukraina, Venäjä, Irak, Libya, Egypti, Tunisia, Venezuela ovat kaikki öljyn ja kaasun tuottajia. Yhdysvallat on pyrkinyt estämään jokaisen rikastumisen ja vahventumisen erilaisin toimin.

Syy Yhdysvaltojen paniikin omaisiin toimiin löytyy vastapuolen toimista. Venäjä on määrätietoisesti pyrkinyt luomaan amerikkalaisten hallitseman globaalin talousjärjestelmän rinnalle siitä riippumattoman järjestelmän. Tähän liittyen Venäjä on solminut Kiinan kanssa arviolta 100-400 miljardin taloussopimukset ja Iranin kanssa kymmenien miljardien sopimukset. Kolmikon täydentää Brasilia, joka on Etelä-Amerikan nouseva mahti ja joka pyrkii eroon amerikkalaisten hallinnasta. Hiljattain nämä ns. BRICS-maat ilmoittivat perustavansa oman pankkinsa, jonka pääoma olisi noin 200 miljardia. Sieltä jäsenvaltiot ja niiden yritykset saisivat lainaa halvemmalla kuin Maailmanpankista tai Kansainväliseltä valuuttarahastolta, jotka kumpikin ovat amerikkalaisten vallankäyttöinstrumentteja.

Jos BRICS-maat onnistuisivat ja Intia solmisi talousaluesopimuksen Kiinan kanssa, Yhdysvaltojen merkitys maailman taloudessa kutistuisi. Siitä tulisi hyvin nopeasti puolitehoinen ylivelkaantunut valtio. Jo nyt Yhdysvallat on tilanteessa, jossa se on täysin riippuvainen Kiinasta. Kiina on sen päärahoittaja. Siksi Yhdysvallat ei ole vielä uskaltanut käydä Kiinan kimppuun. Jos Kiina katkaisee Yhdysvaltain lainoituksen, Yhdysvalloilta loppuvat varat noin viikossa. Tämän jälkeen liittovaltio ei kykene enää maksamaan sähkölaskujaan, palkkoja, bensaa, yhtään mitään.

Talouden romahdus suistaisi Yhdysvallat sisäiseen sotaan, joka jo nyt muhii. Osa osavaltioista on kieltäytynyt ratifioimasta joitakin liittovaltion lakeja jne. Kaiken karvaisia miliisejä ja kansanliikkeitä kuhisee ympäri maata, valmistautumassa tulevaan kaaokseen ja sotaan liittovaltiota vastaan. Tämä lisäksi epätoivoisesti energiaomavaraisuuteen pyrkivän Yhdysvaltojen liuskeöljy- ja kaasuhankkeet ovat ajaneet maan alkuperäisväestön räjähdysalttiiseen tilaan. Useampikin alkuperäisamerikkalaisten heimopäällikkö ja edustaja on sanonut, että mikäli liittovaltio tai sen tukemat yhtiöt tuhoavat heidän asuinalueensa liuske-energiahankkeillaan, he tarttuvat aseisiin ja julistavat sodan Yhdysvalloille.

Tästä on todellisuudessa kyse. Ei demokratiasta, vapaudesta, tai mistään muustakaan. Kyse on vain ja ainoastaan maailman hallinnasta. Kyse on rahasta ja vallasta. Yhdysvallat pyrkii kaikin keinoin säilyttämään asemansa ja Venäjä sekä Kiina pyrkivät syrjäyttämään sen dominanssin. Yhdysvallat pyrkii epävakauttamaan Venäjän ja sotkemaan sen kuluttavaan sotaan Ukrainassa, ja toivoo sen luhistuvan. Venäjä pyrkii luomaan Kiinan kanssa Yhdysvalloista täysin irrallaan olevan talousjärjestelmän ja siten pelaamaan amerikkalaiset marginaaliin. Tämä on se syy, miksi malesialainen matkustajakone ammuttiin alas Ukrainassa.

Meneillään olevat "vapaakauppaneuvottelut" EU:n ja Yhdysvaltain välillä ovat osa tätä taistelua. EU voisi olla kolmas tekijä maailmantaloudessa, mutta koska Yhdysvallat ei ole saanut sitäkään sotimaan Ukrainaan ja avoimeen konfliktiin Venäjän kanssa, se pyrkii sopimusteitse tuhomaan eurooppalaiset kansallistaloudet ja alistamaan EU:n nartukseen. Jos sopimukset hyväksytään, EU on antautunut amerikkalaisille ja ylikansallisille yrityksille. Mikäli sopimuksia ei saada aikaan, Yhdysvallat pyrkii muilla keinoin tuhoamaan EU:n. Mitä luultavimmin Latviassa alkaa avoin konflikti maan venäläisväestön ja muun väestön välillä, ja koska Latvia on Nato-maa ja osa EU:ta, tuo konflikti halvaannuttaisi EU:n ja eristäisi sen Venäjästä ja sitä myöten myös BRICS.maista amerikkalaisten kontrolliin.

Tämä analyysi perustuu täysin LÄNSIMAISESSA mediassa julkaistuihin tietoihin.