SUOMI SODASSA eli mitä, missä, milloin kenenkin vallan alla

Krimin tapahtumat ovat herättäneet suurta pelkoa suomalaisten eliitin keskuudessa siitä, että Venäjä hyökkää ehkä jo aamupalaan mennessä Suomeen ja vie eliitiltä kaikki kansalta varastetut rahat ja huijaamalla saadut edut Moskovaan. Siksi suomenruotsalaiset poliitikot ovat nousseet yhtenä rintamana vaatimaan Nato-jäsenyyttä, ennen kuin velivenäläinen tulee ja vie pikkuruiselta ruotsinkieliseltä eliitiltä kansainvälisessa mittakaavasssa uskomattoman edullisen aseman etnisenä vähemmistönä.

Ilkka Kanerva, tuo rehdin ja rehellisen suomalaispoliitikon perikuva, on toppuutellut Nato-intoilijoita ja väläytellyt puolustusliittoa ruotsalaisten kanssa. Ruotsalaiset olisivat kuulema valmiita sellaiseen vaikka heti. En epäile hetkeäkään. Ruotsalaiset ovat kautta historian antaneet suomalaisten sotia suurimman osan sodistaan ja myös vastaanottaa idästä tulleet kostohyökkäykset, tuhoineen ja kauhuineen. Ei siis mikään ihme, että ruotsalaiset ovat edelleen valmiita antamaan suomalaisten kuolla heidän puolestaan ja pitää Suomea sotatantereena.

Rauhaisa ja syrjäinen Suomenniemi joutui sotien näyttämöksi keskiajalla, sen jälkeen kun ruotsalaiset olivat asevoimin joukkomurhanneet kaikki heitä vastustaneet hämäläiset ja suomalaiset, ja tehneet maan länsiosista siirtomaansa. Tämän jälkeen ruotsalaiset tunkeutuivat Karjalaan ja edelleen itään, jossa asukkaat olivat olleet vuosisatoja Kiovasta johdetun Rusien valtakunnan alaisia.

1220-luvultä lähtien hämäläiset ja varsinaissuomalaiset tekivät hävitysretkiään Novgorodin liittolaismaahan Karjalaan ja Inkerinmaalle, jonka jälkeen karjalaiset ja novgorodilaiset tekivät hävitysretkiään Hämeeseen.

1240-luvulla ruotsalaiset pyrkivät valtaamaan Nevan suistoalueen ja Suomenlahden pohjukan, tuhottuaan sitä ennen viimeisen hämäläisten itsenäisyystaistelun Birger Jaarlin johdolla. Mongolien vasalli Aleksanteri Nevski löi ruotsalais-länsisuomalaisen ristiretkiarmeijan Nevalla 1241 perusteellisesti. Myöhemmin Nevski löi saksalaisen kalpaveljien ritarikunnan Peipsijärven taistelussa, kun nämä yrittivät talvella hyökkäystä itään.

Ruotsalaiset hyökkäsivät itään uudelleen 1250-luvulla ja seurauksena oli taas hyökkäysretkiä myös suomalaisten asuinalueille. Ruotsi hyökkäsi itään myös 1260-luvulla, josta seurasi jälleen sota. Uusia idän sotia käytiin suomalaisten ja erityisesti karjalaisten kustannuksella myös 1280-luvulla ja etenkin 1290-luvulla vuoteen 1293 saakka, jolloin ruotsalaiset onnistuivat samaan Viipurin hallintaansa. He myös "perustivat" Viipurin, vaikka ensimmäinen maininta paikasta löytyy riimukivestä, jossa kerrotaan ruotsalaisen viikinkipäällikön kaatuneen Kyreliassa Uiburkymessä, eli Karjalassa Viipurkymissä.

Kesällä 1300 ruotsalaiset hyökkäsivät taas suomalaisine orjineen Nevalle ja perustivat sinne linnan, jonka idän joukot tuhosivat vuotta myöhemmin. Taistelut Karjalasta jatkuivat aina vuoteen 1323, jolloin solmittiin Pähkinäsaaren rauha "ikuisiksi ajoiksi". Sitä kesti 1330-luvulle, joilloin Ruotsi hyökkäsi jälleen itään ja jatkoi uutta sotaansa aina vuoteen 1349, jolloin he menettivät Nevan hallinnan ja valtaamansa Pähkinälinnan takaisin Novgorodille. Uusi ikuinen rauha solmittiin 1351 ja tällä kertaa rauhaa kesti joitakin vuosikymmeniä.

Rauhaa ei suoranaisesti ollut, vaan ruotsalaiset lähettivät itään suomalaisista koottuja sissijoukkioita ja Novgorod vastasi lähettämällä karjalaisia tuhoretkille länteen. Pääpaino oli kuitenkin nyt Ruotsin sisäisissä sodissa ja valtataisteluissa.

Iivana Suuren eli Julman noustua yhdistämänsä Venäjän valtiaaksi, Venäjä aloitti taistelut menettämiensä Inkerinmaan ja Karjalan takaisin saamiseksi. Ruotsi hyökkäsi valtaamiltaan alueilta itään ja etenkin rauhansopimuksen vastaisesti rajan itäpuolelle rakennetun Olavinlinnan ja Viipurinlinnan merkitys korostui. Sota alkoi 1470-luvulla ja huipentui 1495-97, jolloin Ruotsi oli hävitä koko sodan ja valtaamansa alueet. Taistelut siirrettiin kuitenkin onnistuneesti Inkerinmaalle, jossa tuho ja hävitys olivat melkoisia.

Kun Itärajalle lankesi hyvin epävakaa ja sissijoukkojen rikkoma rauhantila, alkoivat lännessä Pohjoismaisen Unionin hajoamissodat, jotka johtivat sotatoimiin myös Suomen maaperällä.

Uudet sodat alkoivat idässä 1540-luvulla ja Kustaa Vaasa alotti uuden Venäjän sodan 1555. Se päättyi 1557. Rauhaa kesti jotenkuten seuraavat 13 vuotta, mutta 1570 alkoi uusi sota Ruotsin yrittäessä laajentua itään. Tätä sotaa kesti 25 vuotta ja sen seurauksena ruotsalaiset valloittivat Inkerinmaan, Liivinmaan nykyisessä Latviassa sekä Käkisalmen läänin. Sota oli hyvin julma ja tuhoisa, ja päättyi vasta 1595 solmittuun Täyssinän rauhaan, jossa vallatut linnat palautettiin Venäjälle. Suomalaiset olivat siis käyneet täysin turhaa ruotsalaisten sotaa 25 vuotta.

Suomessa oli kokonaisuudessaan noin 300 000 asukasta näihin aikoihin. 1596 alkoi Nuijasota, jossa osittain Ruotsin sisäisestä valtataistelusta johtuen jatkuvaan sotimiseen, sotaveroihin ja väenottoon kyllästyneet suomalaiset nousivat kapinaan aatelistoa ja armeijaa vastaan. Ammattisotilaitten johtama miehitysarmeija nujersi suomalaisten kapinan verisesti ja Pentti Virrankoski arvioi suomalaisia kaatuneen noin 1200 miestä. Professori Heikki Ylikangas arvioi suomalaisia kuolleen noin 3000. Parissa vuodessa kapinoivista suomalaisista tapettiin siis noin 10%. Nykyisellä väestöpohjalla luku olisi noin 500 000. Se on suhteellisesti noin viisin kertainen määrä toisessa maailmansodassa kaatuneisiin verrattuna ja tämä määrä surmattiin vajaassa parissa vuodessa.

Vuonna 1609 sisällissotaan ajautuneen Venäjän edustajat solmivat sopimuksen Ruotsin kanssa ja Ruotsi hyökkäsi jälleen itään. Tällä kertaa sotaretki ulottui Moskovaan saakka, jossa ruotsalaiset asettivat valtaistuimelle oman suosikkinsa. Jakob de la Gardien johtama sotajoukko kärsi kuitenkin tappion seuraavana juhannuksena 1610 Klushinossa ja joutui perääntymään kiireen vilkkaa takaisin. Sota jatkui seuraavat seitsenmän vuotta, kunnes Stolbovassa solmittiin rauha 1617. Ruotsi oli vallannut Käkisalmen läänin ja Inkerinmaan. Viron Ruotsi oli vallannut suomalaissotilaita uhraten jo 1561.

Vuonna 1617 Ruotsi hyökkäsi Liivinmaalle ja alotti Puolan sodan. Liivinmaalla taisteltiin aina vuoteen 1622, jolloin solmittiin rauha puolalaisten kanssa. Rauhan rikkoi Ruotsi 1625, jolloin se hyökkäsi uudelleen Liivinmaalle. Puolalaiset lyötiin ja aselepo solmittiin maaliskuussa 1626.

1626-27 välisenä talvena suomalaiset ratsujoukot kahakoivat puolalaisten kanssa ja saivat puolalaiset pyytämään virallisesti, ettei vankeja hakattaisi hengiltä. Keväällä 1627 Ruotsi hyökkäsi Puolaan ja Preussiin. Rauha solmittiin kuudeksi vuodeksi syksyllä 1629.

Ruotsi oli jo sekaantunut 1628 Stralsundissa Suureen sotaan, jota käytiin lähinnä Saksassa ja sen ympärillä. Myöhemmin sota tuli tunnetuksi 30-vuotisena sotana. 1630 Ruotsi suoritti maihinnousun Saksaan ja aloitti sodan, jota jatkui yhtäjaksoisesti aina vuoteen 1648. Sodassa mukana olleista suomalaisista ratsumiehet saavuttivat hyvin mustan maineen ja suomalaiset tuhosivat Sleesian väestöstä ja kaupungeista parissa vuodessa noin kolmanneksen. Suomalaisten tappiot olivat suhteessa väkilukuun erittäin suuret, sillä suomalaiset muodostivat Ruotsin armeijan "kansallisten" joukkojen selkärangan koko sodan ajan.

1655 Ruotsi aloitti Ensimmäisen Pohjan sodan hyökkäämällä Liivinmaahan. Venäjä vastasi hyökkäämällä koko rintamalla seuraavana kesänä 1656, myös Suomeen. Rauha solmittiin 1658 Vallisaaressa.

Jo kesäkuussa 1657 Tanska oli julistanut sodan Ruotsille ja hyökkäsi norjalaisine alustalaisineen. Ruotsi löi hyökkääjät ja valtasi keski Norjan, Jyllannin, Skånen ja muita alueita tanskalaisilta. Rauha Tanskan kanssa solmittiin 1658.

Seuraavana vuonna 1659 Itävältä, Puola ja Brandenburg hyökkäsivät yhdessä Ruotsin valtaamille alueille. Sota Tanskaa vastaan jatkui sekin ja Ruotsi piiritti jopa Kööpenhaminaa. Rauha solmittiin vasta 1660 kaikkien osapuolten kesken.

Kesäkuussa 1674 Ruotsi nousi jälleen maihin pohjois-Saksassa. Kuningas Kaarle XI kävi sotaa seuraavat viisi vuotta ympäri Eurooppaa.

Vuonna 1700 suomalaiset taistelivat jälleen Ruotsin puolesta Liivinmaalla. Saman vuoden marraskuussa suomalaiset olivat jo mukana Suuren Pohjansodan aloitustaistelussa Narvassa. Seuraavat 18 vuotta suomalaiset olivat mukana Ruotsin sodissa. Sota ulottui myös Suomeen, jossa taisteltiin ja tuhottiin ankarasti varsinkin vuosina 1703-16. Aika tunnettiin sittemmin Ison vihan nimellä. Suuressa Pohjansodassa oli mukana 48 500 suomalaista, jotka kaatuivat melkein kaikki.

Venäjä valtasi lähes koko Suomen ja pakkovärväsi noin 2000 miestä, jotka päätyivät Persian vastaiselle rajalle asepalvelukseen. Uudenkaupungin rauha solmittiin vasta 1721 ja kun lopullinen rauha solmittiin vuonna 1725, heistä palasi kotiin 400 miestä.

Vuosien 1617-1721 välisenä aikana suomalaisia palveli Ruotsin armeijassa noin 160-170 000 miestä, joista kaatui ja kuoli noin 110 000 miestä. Suomen väkiluku oli noussut noin 400 000 hetkeksi, mutta oli sotaisan vuosisadan jälkeen taas noin 300 000.

1741 Ruotsi hyökkäsi Venäjälle, mutta sota ei sujunut taaskaan suunnitelmien mukaan ja Venäjä valtasi jälleen kerran Suomen alueet. Aika tunnetaan Pikku vihan nimellä. Rauha solmittiin 1743. 

Vuosina 1757-62 Ruotsi oli mukana niin sanotussa Pommerin sodassa, joka maailmalla tunnetaan paremmin nimellä Seitsen vuotinen sota tai Yhdeksän vuotinen sota.

1788 Ruotsi hyökkäsi jälleen Venäjälle, joka puolustautui tsaarinna Katariina Suuren johdolla. Tanska julisti sodan Ruotsille. Kehno sota menestys ja hiipuvat voimavarat pakottivat ruotsalaiset rauhaan 1790. Kuningas salamurhattiin 1792 teatterissa.

1808 Venäjä hyökkäsi ensimmäistä kertaa ilman syytä Suomeen ja valtasi sen. 1809 solmitussa rauhassa Suomi siirtyi Venäjän tsaarin suurruhtinaskunnaksi, eli suoraan hänen alaisekseen maaksi. Valtiopäivä julistus annettiin sekä ruotsiksi, että suomeksi. Suomi säilytti oikeuslaitoksensa, lakinsa ja kirkkonsa keisarin määräyksellä.

Suomeen perustettiin oma sotaväki eli Suomen kaarti. Se osallistui Puolan kapinan nujertamiseen 1831.

Britannia ja Ranska hyökkäsivät Suomeen 1854-55 ja käytiin niin sanottu Oolannin sota kaukaisen Krimin sodan kaikuna.

Suomen kaarti osallistui Turkin sotaan Balkanilla 1877-78. 

Lisäksi:

Vuonna 1841 suomenkieli tuli oppiaineeksi kouluihin.

Kansakouluja ryhdyttiin perustamaan 1850-luvulla ja 1866 annettin kansakouluasetus, jonka jälkeen maahan ryhdyttiin luomaan kouluverkkoa.

Keisari määräsi Suomen teollistamisen alotettavaksi 1850-luvulla. Se jatkui ainakin 1870-luvulle saakka. 

Suomi sai oman rahansa, markan ja pennin, keisarin määräyksellä 1860.