TAPAUS AARNIO OSA 2

No niin, tänään on sitten selvinnyt kuinka kovasta pelistä on kyse.

Ministeri Räsänen on nyt, ilmeisesti saatuaan "jostain" tietoja, päättänyt, että Helsingin poliisi on rikkonut poliisilakia tietolähdetoiminnassa. Päivi Räsänen on siis päättänyt, että koko Helsingin poliisi on rikollinen. Tämä kertookin mistä tuuli puhaltaa. Ministeri on siis KRP:n asialla ja aikoo panna Helsingin poliisin kyykkyyn kokonaisuudessaan.

Aarnio oli vain kärki, jolla isku aloitettiin, ja nyt Räsänen on paljastanut mistä kyse on: valtataistelusta, jossa KRP pyrkii ottamaan niskalenkin koko poliisihallinnosta. Tässä rytinässä poliisijohtaja Paaterokin on pelinappula, joka saa mennä, koska on asettunut Helsingin poliisin "puolelle" parissakin asiassa. Kuka hänen tilallen mahdollisesti tulisi, on hyvä kysymys sekin. Voisiko kyseeseen tulla KRP:n uusi johtaja Lardot ja mitkä ovat hänen siviiliyhteytensä ministeri Räsäseen? Jo nyt kansan keskuudessa liikkuu huhuja siitä, että Lardot ja Räsänen olisivat tuttuja nimenomaan uskonnollisten yhteyksien kautta.

Mikäli joku elää vielä siinä luulossa, ettei kyse ole Päivi Räsäsen ja KRP:n hyökkäyksestä Helsingin poliisia vastaan, ministeri Räsänen lausui Nelosen uutisissa, että hän toivoo Helsingin pian eläkkeelle siirtyvän poliisikomentaja Riikosen harkitsevan myös eroamistaan. Syynä on tietenkin se, että Riikonen on pitänyt omiensa puolta, kertoi että Helsingin huumeyksikössä on suoritettu laillisuustutkinta viime vuonna puhtain paperein, eikä ole suostunut tanssimaan KRP:n pillin mukaan. Räsäsen väittämän mukaan eroon olisi syytä, koska Helsingin poliisi ei ole luovuttanut tietojaan ns. tiedottajista KRP:lle, eli rekisteröinyt heitä määräysten mukaisesti. 

Sinänsä ministeri Räsäsen vaatimus siitä, että jokaisen ns. tietolähteen olisi oltava KRP:n rekistereissä ja heidän tiedossaan, näyttäytyy varsin merkillisessä valossa, kun KRP on vuotanut jo nyt tietoja mahdollisesta todella korkean tason tietolähteestä Helsingin Sanomille, tai ainakin vuotanut julkisuuteen sen käsityksen, että Aarnion kanssa tekemisissä oleva mies olisi sellainen. Ja tuolle porukalle pitäisi kertoa kaikki?

Tässä lienee kyse siitä, ettei Helsingin poliisi ole pitkään aikaan luottanut siihen, että sen salaisuudet säilyisivät KRP:ssä, syystäkin. KRP:n toiminta tässä tilanteessa on osoittanut, että se on nimenomaan poliittinen toimija, jota valtataistelu kiinnostaa enemmän kuin poliisityö. Ainakin tällaiseen käsitykseen tulee julkisuudessa esiin tulleita tietoja seuratessaan. Voittaakseen vihollisensa Aarnion, KRP on jo paljastanut, mahdollisesti, yhden tietolähteen. Se siis paljastaa tietolähteitä, jos niin haluaa.

Kaiken lisäksi kansanedustaja poliisi Tom Packalen sanoi tänään eduskunnassa, ettei tietolähdettä voi rekisteröidä minnekään ilman hänen suostumustaan. Tämä asettaa Räsäsen puheet ikiomaan kastiinsa. Räsänen ajaa samaa mitä KRP:kin vaatimuksissaan. Jokaisen niin sanotun vasikan nimi on oltava KRP:n hallussa ja kontrollissa. Tämä antaisi sille vallan sekä tiedottajiin, että kaikkiin tutkimuksiin, joissa tiedottajia käytetään, eli kaikkeen vakavan rikollisuuden tutkintaan.Tällä kontrollilla KRP ohjaisi myös Helsingin poliisia ja sen tutkimuksia. KRP myös kontrolloisi tietolähteitten elämää.

Kyse on siis vallasta.

Mitä taas tulee näihin seurantalaitehankintoihin, niin ymmärtääkseni KRP kehitteli omaa laitettaan. Se ei kuitenkaan tullut valmiiksi, jonka jälkeen poliisijohtaja Paatero antoi Helsingin poliisille luvan hankkia niitä Trevcosta. Samasta paikasta laitteita on hankkinut Suojelupoliisi, sekä Tulli. Luulen, että Suojelupoliisi ei hanki laitteita, jos se vähänkään arvioi hankitaan liittyvän turvallisuusriskejä. Nyt mediassa on luotu mielikuvaa, että hankinta olisi ollut yhden komisarion ja hänen rosvokaverinsa ikioma show. Näin ei siis ole ollutkaan, vaan muutkin viranomaiset ovat hankkineet laitteita samasta firmasta, koska KRP ei saanut omaa laitettaan valmiiksi.

KRP:llä voi siis myös olla taloudellinen motiivi tässä skandaalissa. Olisi hauska tietää, kuinka paljon määrärahoja KRP käytti oman laitteensa kehittelyyn, paljonko määrärahoja menetettiin hankintapäätöksen vuoksi jne. Jos kyse on miljoonista, motiivi on melkoinen. Olisihan KRP silloin menettänyt kilpailijalleen suuria summia ja jos näin olisi, KRP:n toiminta saisi aivan uusia ulottuvuuksia. Kyse ei olisikaan yhden poliisimiehen ja rosvon kaveeraamisesta, vaan suurista bisneksistä ja taloudellisesta kilpailusta.

Mielenkiintoista on myös se, että KRP on jo antanut ymmärtää, että yksityinen liikeyritys Trevco on rosvojen hämäräliiketoimintaa. Jos Trevco menettää asiakkaitaan tämän mustamaalauksen vuoksi ja jos Trevco ei olekaan rikollisjärjestön hallitsema hämäräfirma, se voi haastaa KRP:n oikeuteen ja silloin korvausvaatimukset ovat aivan toista luokkaa kuin muutamia tuhansia.