HEIDI

Ministeri Hautalan eroilmoitusta luonnehdittiin sanoilla "dramaattinen", "kohtalokas" yms. Oikea sana olisi ollut Ymmärrettävä. Hän ei voinut enää ymmärrettävästi jatkaa toimessaan. Hän oli mokannut. Ei niin, että hänen toimintansa olisi ollut poikkeuksellista tai poliitikoille vierasta, vaan siksi, että hän jäi kiinni, eikä kiinnijäätyäänkään tajunnut mitä tapahtui.

Heidi Hautalan kohtaloksi tuli vihreä hybris. Viherät ovat hyviä ihmisiä. He eivät tee koskaan väärin. He ovat aina oikeassa. He voivat sanoa mitä vain ja tehdä ihan mitä vain, koska he ovat hyviä ihmisiä. Ja koska he ovat hyviä ihmisiä, kaikki mitä he tekevät, on hyvää ja oikein. Juuri siksi Tuija Brax oikeusministerinä heikensi kansalaisten oikeuksia urakalla ja antoi suuryrityksille juridisen valtuutuksen valkoilla työntekijöitään. Se oli Tuijan mielestä oikein, koska Tuijakin oli vihreä. Vihreä ei koskaan tee mitään väärää, tai pahaa. Ei tee Helsingin kaupunginjohtajan virkaa ujutettu herra Saurikaan, vaikka onkin tehnyt pahaa kaupunkinsa asukkaille monin eritavoin.

Se mitä Heidi, eivätkä muutkaan vihreät tajunneet, on se, ettei heillä ole backuppia. He eivät ole osana Hyväveli-verkostoa. Heiltä puuttuvat ne Iso pojat taustalta, joiden avulla tällaiset kriisit siivotaan maton alle ja unohduksiin median hallinnalla ja manipulaatiolla. Niinpä Heidi oli lammessa vaakkuva sorsa, joka vain odotti haulikon paukausta.

Todellisuudessa poliitikot toimivat aivan rutiiniluontoisesti kuten Heidikin. He painostavat ja uhkailevat, vaikuttavat ja ohjailevat kaikenlaista päätöksentekoa kaikilla tasoilla aivan kuten Heidikin teki. Hekin ajavat omiensa etuja. Kokoomus on junaillut rikkaimmille suomalaisille ja suuryrityksille miljardien tulonsiirrot, mutta se on aivan luonnollista. Niin suomalainen nonemklatuura toimii. Se on taustaorganisaatioiden ja poliitikkojen vallankäyttöverkosto, jolle kansalaiset ylipäätään ovat vain vaalikarjaa, jolle valehdellaan rutiiniluontoisesti ja joiden roolina on vain maksaa laskut.

Kansan tyytymättömyys alkaa olla kiehumispisteessä. Ihmiset ovat saaneet tarpeekseen siitä, että heidät on syrjäytetty kokonaan. Kukaan ei aja heidän etujaan, yksikään puolue ei puolusta heitä. Päätöksiä tehdään vain ja ainoastaan pääomapiirien toiveiden mukaisesti. Ylikansalliset intressit ohjaavat suomalaista päätöksen tekoa, eivät kansalliset edut. Suuri hallintouudistus, jonka osia kunta- ja sote-uudistus ovat, on vain Euroopan Unionin liittovaltion valmistelua paikallistasolla. Eivät ne paranna yhdenkään tavallisen kansalaisen asemaa tai palveluita, eikä se ole tarkoituskaan. Kyse on "isommista asioista".

Kansan kasvava tyytymättömyys alkaa kuitenkin jo tuntua Arkadianmäen suojatyöpaikassa. Puolueet ovat saaneet viestiä kansalaisilta, että kuminauha alkaa olla venynyt äärimittaansa. Mitä tallaisessa tilanteessa tehdään? Kansan kiukku on tyynnytettävä sovitusuhrilla. Heidi Hautala, vihreä omahyväinen ja oman kehunsa sokaisema nainen, on juuri sopiva sellainen. Vihreiden kaksinaamainen poliittinen peli on jo saanut sapen kiehumaan ja heistä ei pidetä kauheasti kannattajien ulkopuolella. Heidi oli kuin luotu sovitusuhriksi.

Heidi unohti vallan kolmijakoperusteet. Hän suhmuroi ja salaili, valehteli ja jäi kiinni, ja sai mennä. Ministeri Kyllönen, toinen omaan pullaansa tukehtuva omahyväinen ihminen, on seuraavana vuorossa. Hänhän munasi jäämurtajahankinnan Heidin kanssa. Sensijaan, että olisi hankittu monitoimimurtaja, joka pystyy tekemään rahaa omistajalleen, eli valtiolle, ympäri vuoden, nämä kaksi päättivät hankkia murtajan, joka makaa suurimman osan vuotta käyttämättömänä. Ministeri Kyllönen oli juuri marissut, että murtajat makaavat suuren osan vuotta käyttämättömänä, joten hän meni hankkimaan juuri sellaisen. Voimme vain ihmetellä, mikä suuri visio tuonkin takana oli. Varmaan on se, että tarvittaessa Kyllönen on se seuraava sovitusuhri.

Pääministerin ripeät otteet Heidi Gatessa eivät johdu siitä, että Heidi munasi. Kun Heidi edellisellä kerralla rikkoi lakia, siitä ei seurannut mitään. Nyt seurasi, koska pääministeri tarvitsi jonkun uhrattavaksi. Heidi oli uhrattava myös siksi, että se mitä pääministeri oikeasti pelkäsi, oli matopurkin aukeaminen. Heidistä oli tehtävä suuri näytös ja nopeasti. Oli luotava "dramaattinen" tapahtuma, jolla oli alku ja loppu. Piste.

Pääministerille pahinta olisi ollut skandaalin kerrannaisvaikutus. Pahinta olisi ollut, että matopurkki olisi avattu ja sitä olisi ryhdytty oikeasti penkomaan. Tällä hallituksella on monta pimeässä pidettävää asiaa. Komeroissa ja kätköissä on jos jonkinlaista kuprua ja mutrua, suhmurointia ja hämmennystä, joiden julkitulo ja perinpohjainen selvittäminen johtaisi poliittiseen katastrofiin. Juuri siksi Heidi oli uhrattava ja juuri siksi uhraus oli tehtävä nopeasti ja kirurgisesti, ennen kuin paise puhkeaa ja mätä valuu esiin.

Ministeri Kyllönen on tyhmyyttään jo asemoinut itsensä seuraavaksi uhriksi hallituksen salaisuuksien alttarille ja kirves heilahtaa heti, kun Jutta ja Jyrki niin päättävät. Näemme samanlaisen näytöksen, jossa ministeri Kyllönen kertoo, ettei koe tehneensä mitään väärää, mutta ymmärtää ettei voi jatkaa. Vieressä Paavo Arhinmäki ylistää Kyllöstä niin, että diabeetikot saavat sokerishokin. Ja meno jatkuu taas entisellään, salaisia hämärähommia piilotellen, kytköksiä kätkien, rahavirtoja ja vaikutusverkostoa suojellen. Taustalla kokoomus ja demarit, sekä RKP, nuo hallituksen todelliset ison rahan ryhmät, hierovat käsiään ja uskovat, että kansan viha on viilennetty.