SUOMEN TALOUSKATASTROFI: KETKÄ SEN TEKIVÄT JA MITEN MAA PELASTETAAN

Suomen kansantalous keikkuu kuilun partaalla. Tänään Jutta Urpilainen selitteli tilannetta itsensä kannalta parhain päin ja siirsi vastuuta kuulijoille kertomalla, ettei Suomessa ymmärretä tilanteen vakavuutta. Aikamoista hurskastelua naiselta, joka on omalla toiminnallaan tehnyt kaikkensa maamme talouden tuhoamiseksi.

Kyllä, Jutta Urpilainen on yksi Suomen talouskatastrofin arkkitehdeista. Hänen valtiovarainministerikaudellaan maamme talous on luisunut Kreikan tielle ja alamäki on jyrkentynyt kaikkien tehtyjen päätösten vauhdittamana. Se osoittaa, ettei Urpilaisella ole pätevyyttä eikä ymmärrystä siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten. Juuri siksi hänet päästettiinkin valtiovarainministeriksi. Ministeriön johtavat virkamiehet, jotka ovat pääsyyllisiä taloutemme katastrofitilaan, halusivat itselleen kilven ja marionetin, ja Jutta Urpilaisessa yhdistyivät kumpikin. Tietämätön, osaamaton, tahdoton ja selkärangaton naispoliitikko sopi heille mainiosti peloteltavaksi ja ohjailtavaksi.

Jutta Uprilaista suurempi syyllinen maamme katastrofitilaan on pääministeri Jyrki Katainen. Hän johti talouspolitiikkaa jo Matti Vanhasen hallituksessa (Vanhanen ja keskustapuolue ovat nekin kansantaloutemme alamäen arkkitehteja) ja hänen puolueensa kokoomus on määritellyt maamme talouspolitiikkaa satunnaisin keskeytyksin viimeisen kaksikymmentä vuotta. Kaikki Jyrki Kataisen talouspoliittiset päätökset ja linjanvedot ovat olleet kansantaloudellemme tuhoisia. Tai pitäisi sanoa: kansalliselle taloudellemme. Kansantaloutta voidaan laskea niin monin eritavoin. Kokoomus on se puolue, joka on tuhonnut kaikkein eniten maamme taloutta.

Näitä kahta, Jyrki Kataista ja Jutta Urpilaista, heidän puolueitaan kokoomusta ja sosialidemokraatteja, yhdistävä tekijä on epäisänmaallisuus. Samoin oli Kiviniemen ja Vanhasen johtaman keskustan laita. Nämä henkilöt, heidän puolueensa ja politiikkansa tuhosivat maamme taloudellista perustaa merkittävällä tavalla jo vuosia sitten. Tosin, rehellisyyden nimissä on sanottava, että he jatkoivat vain 1990-luvun voimakolmikon Paavo Lipponen, Esko Aho ja Sauli Niinistö aloittamalla tiellä, joskin yhä tarmokkaammin ja tuhoisammin.

Suomen kansantaloudelle, tai kansallistaloudelle, tuhoisinta on ollut euro. Se vei meiltä taloudellisen itsemääräämisoikeuden ja sitoi meidät lähinnä suurten euromaiden orjiksi. Mikään eurolupauksista ei ole pitänyt paikkaansa. Yleinen hintataso ei laskenut, se räjähti kasvuun. Asumisen hinta, ruoan hinta, lääkkeiden hinta, energian hinta, sähkön hinta, veden hinta, jopa hautajaisten hinta on noussut enemmän kuin ilman euroa olisi ollut mahdollista.

Euron vakaus oli näköharha ja illuusio, josta nyt maksetaan tuhoisaa hintaa. Euro oli kansainvälisen finanssieliitin ja teollisuuseliitin haluama monopoliraha. Ei mitään muuta. Yksikään euromaa ei ole hyötynyt yhteisvaluutasta läheskään niin paljoa kuin luvattiin. Päinvastoin, jopa Saksa, tai oikeammin Saksan kansa, euron tukipylväs, on joutunut maksumieheksi. Euro oli siis täysi kusetus eliitin taholta. Se oli vain sen tarpeita ja aikeita varten, ei tavallisia euromaiden kansalaisia ja heidän tarpeitaan varten.

Eurosta hyötyivät vain kansainväliset suuryritykset, pankit ja superrikkaat. Kansallisvaltiot köyhtyvät, kurjistuvat ja velkaantuvat, samoin kansalaiset. Se on tarkoituskin. Euro on se väline, jolla valtiot alistetaan suuryritysten ja Euroopan Unionin liittovaltiohankkeen nartuksi, aivan kuten Jutta Urpilainen on tänään mediassa myöntänytkin. Tosin itse sitä tajuamattaan.

Jo Lipposen, Ahon, Niinistön aikana aloitettu veropolitiikan uudistus on johtanut sekin katastrofiin. Jyrki Katainen valtiovarainministerinä ja pääministerinä on kuitenkin kaivanut kuoppaa ennätysvauhtia syvemmäksi. Kataisen ihailijat, lähinnä keski-ikäiset elämäänsä tylsistyneet kokoomusrouvat ja hänen näennäiseen charmiinsa langenneet poliittiset lilliputit, väittävät, että vuoden 2008 finanssikriisiä ei voitu välttää ja että se aiheutti Suomen nykyiset talousvaikeudet. Joka niin sanoo, ei osaa lukea lehtiä tai seurata mediaa maamme rajojen ulkopuolella.

Pelkkä Ruotsin kielen taito riittää. Ruotsi, kuten useimmat muutkin länsimaat, toipuivat finanssikriisistä jo ennen eurokriisin laukeamista. Eurokriisiin Ruotsin ei tarvitse osallistua, koska se ei ole euromaa. Toisin kuin Sauli Niinistö on kohta kaksivuosikymmentä ennustanut, euron ulkopuolelle jättäytymällä Ruotsi on tienannut, menestynyt ja ollut turvassa kaikelta siltä mitä meille on tehty. Juuri päinvastoin kuin mitä Sauli Niinistö on väittänyt koko ajan. Ei vain joltakin osin, vaan kaikilta osin. Jo se todistaa, etteivät suomalaiset päättäjät ymmärrä mitä tekevät, tai etteivät he edes halua ajaa kansakuntansa asiaa, vaan suuryritysten ja EU-liittovaltiota ajavien tahojen asiaa.

Jyrki Kataisen johdolla, ja Jutta Urpilaisen ahkeralla työllä, aikaan saadut "verouudistukset" ovat nekin tuhonneet maamme taloutta. Jyrkin ja Jutan verouudistuksissa suurimmat yritykset saavat suurimmat vero- ja muut helpotukset, eli suomeksi sanottuna miljardien tulonsiirrot. Nämä samaiset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan ulkomaille viimeiset 15 vuotta. Ne ovat vähentäneet Suomesta satoja tuhansia työpaikkoja, eli vähentäneet sadoilla miljoonilla valtion tuloverokertymää ja lisänneet työttymyydellä valtion rasitteita sadoilla miljoonilla.

Nämä suuryritykset ovat siis aiheuttaneet omilla toimillaan miljardien menetykset Suomen valtiolle. Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen palkitsevat ne tästä toiminnasta antamalla niille lisää verohelpotuksia miljardien edestä. Suuryritysten aiheuttamat tappiot Suomen valtiolle ovat miljardiluokkaa ja silti kaksikko Katainen-Urpilainen palkitsee ne lisämiljardeilla, aiheuttamalla lisää miljardien tulomenetyksiä valtiolle. Täysjärkisen ihmisen on vaikea käsittää miten tämä on mahdollista, jollei a) tarkoituksena ole valtiontalouden tuhoaminen, tai b) aivokapasiteetin valtaisa vajaus. Kyse voi olla myös molemmista.

Nämä yritykset eivät investoi Suomeen senttiäkään. Ne investoivat muualle ne miljardit, joita valtio niille lapioi. Nämä yritykset eivät palkkaa Suomessa ketään. Ne irtisanovat tuhansia ja tuhansia suomalaisia vuosittain. Silti valtio Jutta Urpilaisen ja Jyrki Kataisen johdolla antaa niille miljardeja. Moraalisesti kyse on valtion kassan ryöväämisestä. Jutalle ja Jyrkille se on normaalia toimintaa. Siitähän eurotukipäätöksissäkin on kyse.

Eurotuet ovat lain vastaisia. Silti niitä tehdään. Silti meiltä, sinulta ja minulta, viedään miljardeja kansainvälisille liikepankeille ja meidän nimissämme otetaan lisävelkaa, jotta niille voidaan antaa enemmän rahaa kuin mitä kassassa on. Tämä on siis EU:n peruskirjan eli perustuslain vastaista, eli rikollista toimintaa. Ehkä siksi maamme taloutta tuhoavien suuryritysten palkitseminen verorahoilla sujuu vailla omantunnon tuskia.

Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen keinot houkutella maahamme kansainvälisiä investointeja ovat nekin kansantaloudellemme tuhoisia. Televisiossa haastatellun australialaisen kaivosyhtiön Suomen johtaja kertoi avoimesti, että Suomi on heille Luvattu Maa. Jos he olisivat kotimaassaan avanneet samankokoisen kaivoksen kuin minkä he Suomessa avasivat, he olisivat joutuneet maksamaan valtiolle 22 miljoonaa australian dollaria ennen kaivoksen avaamista. Tämän lisäksi he olisivat joutuneet maksamaan verot ja ympäristömaksut valtiolle. Suomessa heidän ei ole tarvinnut maksaa yhtään mistään mitään veroa tai maksuja, päinvastoin. Suomen valtio antaa heille miljoonia euroja vuosittain.

Toisin sanoen, kansainvälinen kaivosjätti vie maamme kansallisvarantoa ilmaiseksi pois maasta ja saa siitä hyvästä miljoonia euroja. Tuolla rahalla se työllistää muutamia kymmeniä suomalaisia. Toisin sanottuna tämänkin yhtiön työllistävä vaikutus on suomalaisten itsensä maksamaa, ei kyseisen yrityksen, joten puheet siitä, että se työllistäisi suomalaisia hyvää hyvyyttään ovat silkkaa roskaa. Se saa verorahoista rahaa siihen, että palkkaa nuo suomalaiset. Valtiolle tulisi halvemmaksi palkata heidät itse suoraan.

Jutta Urpilaisen ja Jyrki Kataisen "suuri verouudistus" oli suomalaisille ja kansantaloudelle tuhoisa. Se kiristi nimenomaan köyhien ja pienituloisten verotusta siirtämällä veroja "kulutukseen", eli nostamalla sähkön, asumisen, ruoan ja vaatteiden hintaa arvonlisäveron kautta. Jo tämä oli tuhoisaa, sillä se on johtanut jo kulutuksen romahtamiseen, joka tiedetään jokaisessa kaupassa jo nyt. Kotimainen palvelusektori tulee romahtamaan kulutuksen leikkaamisen vuoksi milloin tahansa ja se johtaa lisätyöttömyyteen ja lisäkurjistumiseen.

Kaikkein tuhoisinta "suuressa verouudistuksessa" oli kuitenkin se, että rikkaimman suomalaisprosentin ja suuryritysten verohelpotusten maksajiksi laitettiin suomalaiset PK-yritykset. Kotimaiset PK-yritykset ovat ainoa taho, joka on tässä maassa työllistänyt ihmisiä. Nyt koko PK-sektorin taloudellista tilannetta pahennettiin sadoilla miljoonilla. Tämä on jo johtanut siihen, etteivät PK-yritykset enää palkkaa uusia työntekijöitä entiseen malliin ja lähitulevaisuudessa maatamme odottaa PK-yritysten konkurssitsunami. Se on itseasiassa jo alkanut. Se johtuu vain ja ainoastaan Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen tekemistä linjauksista ja päätöksista. Tosin perusta tulevalle katastrofille laskettiin jo Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen keskustan toimesta.

Jyrki Kataisen mukaan se, että suuryritykset saivat 900 miljoonaa euroa lisäveronkevennyksiä ja PK-yritykset lisää verorasitetta ja maksuja, kannustaa jälkimmäisiä kasvuun. Kyllä, pääministerimme todella sanoi näin pääuutislähetyksessä. Jyrki Kataisen mukaan se, että pienen yrityksen taloudellista tilannetta heikennetään saa sen innostumaan kasvuun, koska pieni yritys näkee kuinka jättiläisyritys maksaa paljon vähemmän veroja. Tämä on todellisuudessa Jyrki Kataisen talouspoliittisen ajattelukyvyn ulottuvuus ja käsityskyky.

Tälle talouspolitiikalle on annettu uusia nimiä, se on kiedottu erilaisiin käsitteellisiin karkkipapereihin, mutta se on sitä samaa mitä presidentti Ronald Reaganin aikana Yhdysvalloissa toteutettiin. Se johti sielläkin talouskatastrofiin kansalaisten ja valtion osalta, mutta ei superrikkaiden ja suuryritysten. Ne olivat sielläkin hyötyjiä, aivan kuten ne ovat meilläkin.

Tämän Reaganomicsiksi nimetyn talouspoliittisen fantasian perusajatus on se, jota Jyrki Katainenkin mainostaa kavereineen. Jyrki, Alexander Stubb ja monet muut ovat esittäneet, että kun suuryritykset rikastuvat ja rikkaat rikastuvat, se johtaa työpaikkojen ja investointien lisääntymiseen. Tämä kuolleena syntynyt ajatus on reagonomicsin satu yhteiskuntapyramidista. Jyrki, Stubb ja kaikki heidän kaverinsa uskovat tähän satuun.

Olipa kerran yhteiskunta. Se näytti aivan pyramidilta. Pyramidin yläpäässä oli pieni todella rikkaiden ihmisten joukko. Pyramidin alapäässä oli kaikkein suurin joukko ihmisiä, mutta heillä ei ollut lainkaan rahaa. Kun mukavat sedät ja tädit huomasivat tämän, he keräsivät kaikilta pyramidin osilta mahdollisimman paljon rahaa ja veivät sen aivan pyramidin ylimmälle huipulle, aivan sen kärkeen saakka. Kun he olivat keränneet melkein kaikki rahat sinne, rahakasa ei enää mahtunut kapeaan kärkeen, vaan varisi alas kilisten ja kimaltaen. Ja näin kaikki saivat rahaa.

Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen päässä tuo satu on todellisuutta, vaikka kaikki ovat nähneet ja kaikki tietävät, ettei se pidä paikkaansa. Pyramidin yläpäästä ei valu alas mitään muuta kuin paskaa. Kaikki sinne päätynyt raha katoaa sijoituksiin ja veroparatiiseihin, valtion ja kansalaisten ulottomattomiin.

Onneksi tästä katastrofista päästään hyvin yksinkertaisin keinoin ulos. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin poliittista tahtoa ja isänmaallisuutta, joita kumpaakaan ei nykyisesta eduskunnasta tahdo löytää suurennuslasin avullakaan. Hallituspuolueissa niitä ei ole koskaan ollutkaan. Kokoomus, demarit, vasemmisto, vihreät, RKP ja kristilliset ovat kihomatoja eurojättiläisten peräaukon tuntumassa ja viihtyvät siellä kosteassa ja tuoksuvassa ikipimeydessä. Keskustakin haikailee takaisin sinne, oltuaan siellä aikaisemmin.

Ensimmäinen tarvittava liike on eroaminen eurosta. Se ei aiheuta mitään suurempaa katastrofia kuin mihin olemme nyt euron takia joutuneet. Sen sijaan paluu omaan valuuttaan tuo talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden takaisin, tai ainakin laajentaa sitä. Jos EU-jäsenyys uhkaa kaventaa itsenäistä toimintavapauttamme, tulisi harkita myös Euroopan Unionista eroamista. EU-jäsenyydesta ei ole ollut tavalliselle kansalle oikeastaan mitään hyötyä, varsinkin kun suomalaiset viranomaiset kieltäytyvät johdonmukaisesti noudattamasta EU-lakeja ja määräyksiä niiltä osin kuin ne hyödyttäisivät kansalaisia.

Toinen liike olisi metsä- ja kaivosteollisuuden kansallistaminen välittömästi. Tarvittaessa myös metalliteollisuus voitaisiin kansallistaa. Kansallistettujen teollisuusyritysten päätavoitteena olisi työllistää mahdollisimman monta suomalaista ja pitää tuotanto Suomessa. Investoinnit tehtäisiin myös täysmääräisinä Suomeen. Jokainen näissä yhtiöissä työskentelevä maksaisi veronsa Suomeen. Jokainen yhtiö tuottaisi kaiken voittonsa valtiolle, suoraan. Koska näiden yhtiöiden ei tarvitsisi tuottaa mitään muuta kuin kulunsa, ne olisivat kansainvälisessä hintakilpailussa etulyöntiasemassa. Tämä lisäisi vientiä ja parantaisi vaihtotasetta, mikä puolestaan lisäisi investointeja Suomeen ja lisäisi työvoiman tarvetta. Näissä yhtiöissä työskentelevät kymmenet tuhannet suomalaiset puolestaan kuluttaisivat, mikä toisi lisää verotuloja valtiolle, ja työllistäisivät toisia suomalaisia, mikä sekin toisi valtiolle lisätuloja.

Kolmas liike olisi koko energiateollisuuden kansallistaminen. Halvempi energia helpottaisi sekä kotimarkkinoilla että viennissä toimivia yrityksiä, mutta myös kotitalouksia. Se myös takaisi energian saannin ja toimitusvarmuuden. Se olisi kansallisen edun mukaista. Myös vesivarannot pitäisi kansallistaa erikseen ja tarvittaessa vesiyhtiöt ottaa valtion hallintaan kohtuuhintaisen veden turvaamiseksi. Tämäkin olisi sekä yritysten että kansalaisten edun mukaista.

Näitä toimia ei kuitenkaan tulla tekemään tämän hallituksen tai eduskunnan toimesta. Syyt ovat vain ja ainoastaan ideologisia, vaikka niitä perustellaan taloudellisin argumentein. Kuitenkin jo edeltä näkee, että jos ajateltaisiin Suomen kansan ja kansantalouden etua, tehtäisiin juuri kuten edellä on kerrottu. Tuhoisan ja kansalaisille vahingollisen talouspolitiikan jatkaminen johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat omaksuneet suuryritysten ja pääomien eetoksen. Vaikka jo vuosia sitten samaiset suuryritykset ja pääomapiirit sanoivat ääneen, että niiden etu on VASTAKKAINEN kansalaisten etujen kanssa, Jyrki ja Jutta väittävät edelleen, että niiden etu on meidän kaikkien etu.

Näin sanoessaan Jutta ja Jyrki, ja kaikki muut tuota mantraa hokevat, paljastavat oman ideologiansa. Usein he myös jatkavat argumentointiaan sanomalla, ettei noin voi tehdä. He myös hokevat suuryritysten ja amerikkalaisten plutokraattinatsien lempilausetta epäreilusta kilpailusta. Amerikkalaisten mielestä valtionyhtiöt saavat epäreilua kilpailuetua, koska ne voivat toimia halvemmalla kuin he. Siksi valtionyhtiöt pitää tuhota ja niden toimialat jättää amerikkalaisten kannibalisoitaviksi. Kuitenkin, jos valtionyhtiöt toimivat halvemmalla ja tuovat valtiolle suoraa taloudellista hyötyä ja kansalaisille tuloja ja kotimarkkinoilla toimiville yrityksille asiakkaita, ne ovat juuri se mitä valtio tarvitsee.

Suomen valtio tarvitsee niitä juuri siksi, että suuryritykset eivät maksa veroja, vievät työpaikat ja tuotannon ulkomaille, eivätkä investoi kotimaahansa. Eivät edes talleta voittojaan kotimaan pankkeihin. Valtionyhtiöt voivat olla kansantalouden kivijalka ja tehdä sen, mitä nykyiset suuryritykset eivät ole ja tee. Ne tuovat varmuutta ja stabiliteettia työmarkkinoille ja niiden avulla voidaan myös määritellä palkansaajien tulokehitystä yleisemminkin.

Mutta toisin sanotaan. Meille valehdellaan, ettei tämä ole mahdollista. Meille valehdellaan puhtaasti ideologisista syistä ja meille valehdellaan siksi, että valehtelija, perinteisen vasemmistopuolueen puheenjohtaja nainen, ei ymmärrä mitään puhumastaan. Meille valehdellaan myös tarkoituksella. Tarkoituksena on ryöstää kansallisvarantomme ja valtiomme kassa. Tätä toimintaa edistävät Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen, kokoomuspuolue, Suomen sosialidemokraatit, vasemmisto(liitto), vihreät, kristilliset ja RKP, ja kaikki niiden kansanedustajat. He myös toteuttavat ryöstön käytännössä, toimivat käskyt antaneiden apureina.

Uhreja olemme me kaikki Suomen kansalaiset ja Suomen valtio.

Toisinkin voisi olla.