SUOMI ON KRIISISSÄ

Suomi on syvässä kriisissä, mutta toisin kuin meille uskotellaan, kriisi ei ole vain taloudellinen. Se on paljon laajempi ja pahempi, eivätkä mitkään virkamiesten, poliitikkojen ja päättäjien nyt esittämät ehdotukset ja ideat tule nostamaan maatamme tästä kriisistä. Syy on siinä, että juuri nuo samaiset tahot ovat juuri se kriisi.

Aivan aluksi on todettava tämä kiistaton fakta: Suomi ei ole itsenäinen. Sanaleikkejä rakastavat, kansalaisia kusettavat virkamiehet ja poliitikot käyttävät Euroopan Unionista ilmaisua Valtioliitto, koska sana Liittovaltio herättäisi suomalaiset kysymään oikeutetusti Mitäs perkelettä se tarkoittaa?
Euroopan Unioni on liittovaltio De Facto, tosiasiallisesti, ja De Jure, juridisesti. Me emme siis ole enää itsenäinen valtio. Meillä ei ole itsenäisyyttä. Tuntuu äärimmäisen irvokkaalta kuunnella noita poliitikkoja, jotka valehtelevat sokeri suupielessä kansalle, vaikka tietävät varsin hyvin totuuden: me emme ole enää itsenäinen maa, valtio tai kansakunta. Ja nuo poliitikot veivät sen itsenäisyyden.

Kun Suomi liitettiin perustuslain vastaisesti Euroopan Unioniin, jättämällä asia käsittelemättä perustuslainmuutosmenettelun kautta eduskunnassa, se oli rikos. Vasta vuonna 2011 perustuslain tekstiä muutettiin lisäämällä sinne "Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio." Me olimme siis lain vastaisesti, eli rikollisesti, Euroopan Unionissa kuudentoista vuoden ajan. Puuttuiko kukaan tai mikään lakia ja järjestystä valvova taho asiaan? Ei koskaan.

Jos joku kuvitteli vielä vuoden 2015 vaalien alla, että Suomi on itsenäinen tai että maamme hallitus ja eduskunta päättävät jostakin oikeasti, kannattaa muistaa mitä silloinen pääministeri Alexander Stubb sanoi juuri vaalien alla, televisioidussa eduskunnan täysistunnossa. "OLEMME LUOVUTTANEET RAHAPOLITIIKAN PÄÄTÖSVALLAN BRYSSELIIN." Koska rahapolitiikka on talouspolitiikan keskeisimpiä elementtejä, tämä tarkoitti että suomalaiset päättäjät olivat luovuttaneet talouspolitiikan päätösvallan Brysseliin, eli Euroopan Unionille.

Kiistaton fakta on tämä: me emme enää päätä valtiomme taloudesta. Juuri siksi poliitikkomme leikkaavat suomalaisen yhteiskunnan rahoitusta ja ottavat samalla velkaa, rahoittaakseen yleieurooppalaisia tahoja ja toimijoita. Maamme siis velkaantuu samaan aikaan, kun kantaväestön asemaa johdonmukaisesti kurjistetaan ja sen verovaroilla rakennettua yhteiskuntaa ajetaan alas ja tuhotaan miljardien arvosta infraa. Koska EU on se, joka päättää, omat poliitikkomme siis toimivat EU-määräysten alaisina, EU:n tahtoa toteuttaen.

Jotta poliitikkojen perustuslain vastaisen toiminnan perusteellisuus ja syvyys olisi vailla mitään epäilyksiä, kannattaa muistaa sekin, että vuonna 1995 Suomen tasavalta rekisteröitiin sekä Suomen kaupparekisteriin, että Yhdysvaltojen yritysrekisteriin yrityksenä. Tämä rekisteröinti oli ja on edelleen olemassa, ja se on täysin perustuslain vastainen. Tuolla rekisteröinnillä demokraattisesta tasavallasta tuli liikeyritys, eli yhteiskuntajärjestyksemme muutettiin salaa ja kaikessa hiljaisuudessa kaikkien valtiomme periaatteiden ja lakien vastaisesti.

Sotilaallisesti Suomi menetti kaiken niin sanotun Isäntämaasopimuksen myötä. Tuo sopimus oli perustuslain, rikoslain ja laissa olevien puolueettomuusmääräysten vastainen. Sopimuksen allekirjoitti puolustusvoimien komentaja kenraali Jarmo Lindberg ylittäen kaikki toimivaltansa ja sotilasvalansa sekä upseerivalansa rikkoen. Vaikka maanpetosrikoksia tutkivalle Suojelupoliisille tehtiin tästä rikoksesta lukuisia tutkintapyyntöjä, mitään ei tapahtunut. Päinvastoin, Suojelupoliisikin suojeli rikokseen syyllistynyttä ja suojelee edelleen.

Presidentti Niinistö oli paikalla allekirjoitustilaisuudessa, vaikka juristina aivan varmasti tiesi todistavansa yhtä Suomen historian törkeimmistä rikoksista ja olevansa paikalla antamassa sille arvovaltansa tuen. Suojelupoliisi tai mikään muukaan rikostorjunnasta vastaava taho ei ole koskaan edes tutkinut presidentti Niinistön osuutta tässä perustuslain, rikoslain ja laissa olevien puolueettomuusmääräysten vastaisessa rikoksessa. Voimme vain päätellä, että näitä rikollisia, presidenttiä ja puolustusvoimien komentajaa, suojellaan juuri niiden tahojen toimesta, joiden pitäisi rikos tutkia ja selvittää.

Vaalirahakohussa ryvettynyt eduskunta on sekin tehnyt koko ajan perustuslain ja rikoslain vastaisia päätöksiä milloin mistäkin syystä ja mikäs on lakia rikkoessa. Vaalirahaskandaalin paljastuksissa kiinni jääneitä poliitikkoja ei rangaistu millään tavalla. Vaikka kävi ilmi, että sittemmin oikeudessa tuomitut Kehittyvien maakuntien Suomi -organisaation miehet olivat tavanneet pääministeri Vanhasen pääministerin virka-asunnolla ja siellä laatineet keskustapuolueen vaaliehdokkaille rahoitusta yksissä tuumin, pääministeri Vanhanen ui skandaalista täysin kuiville. Hänen toimiaan ei ilmeisesti koskaan edes tutkittu, eli ne tahot joiden tehtävänä olisi yllä pitää lakia ja ottaa rikoksiin syyllistyneitä kiinni, jättivät taas asian sikseen, eli suojelivat vaikutusvaltaisia tahoja.

Nuorisosäätiön rikolliset toimet paljastuivat myös tuolloin ja kansanedustaja Kaikkosen merkilliset sähköpostiviesti Asunto- ja rakennushallituksen johdolle olivat nekin esillä, mutta mitään ei tapahtunut. Nyt Nuorisosäätiön ympärillä kuohuu taas ja taas kyse on säätiölain vastaisesta toiminnasta, eli lain rikkomisesta, eli rikollisesta toiminnasta. Saa nähdä uskaltaako yksikään lakia valvova viranomaistaho edes tökätä lain vastaisesta toiminnasta jälleen kiinni jäänyttä säätiötä. Tuskinpa, koska se kuuluu keskustapuolueelle, johon kuuluu myös pääministeri Sipilä. Luultavasti poliisi jälleen kerran keskittyy suojelemaan rikoksiin syyllistyneitä poliitikkoja.

Kun pakolaiskriisi Suomessa alkoi vuonna 2015, yksikään poliitikkomme ei reagoinut siihen mitenkään. Hämäyksen vuoksi poliitikot huutelivat itärajan pakolaisvyörystä (noin tuhat) kun Tornion kautta tuotiin maahan noin 30 000 turvapaikanhakijaa Ruotsin valtion toimesta. Syy tähän oli se, että Euroopan Unioni oli jo keväällä 2015 jokseenkin Suomen vaalien aikaan päättänyt, että Suomeen tuodaan kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita. Juuri siksi poliitikot eivät sanoneet länsirajan tulvasta yhtään mitään, vaan keskittyivät virittelemään miljardin euron pakolaisbisnestä uskonveljilleen, tuttavilleen ja sukulaisilleen.

Vaikka halkijoista lähes 20 000 tuli Irakista ja moni oli oleillut jo vuosia EU:n alueella, viranomaiset ja poliitikot väittivät tulijoiden olevan Syyrian sotaa pakenevia. Todellisuudessa Syyriasta tuli Suomeen vuonna 2015 alle 800 henkeä. Merkille pantavaa on se, että Albaniasta tuli enemmän turvapaikanhakijoita kuin Syyriasta.

Mikään taho ei ole edes yrittänyt selvittää tähän soppaan liittyviä merkillisyyksiä vastaanottokeskusbisneksineen, vaikka tiedossa oli melko pian, että kyse on juuri siitä. Yhden turvapaikanhakijan majoittava yritys sai 43 euroa vuorokaudesta. Sadasta tuotto oli siis 4300 euroa vuorokaudessa. Kahdesta sadasta 8 600 euroa vuorokaudessa. Vuodessa vastaanottokeskuksen tilat tarjoava yritys tienasi siis 3 139 000 euroa. Punaisen ristin huolehtiessa ruoasta ja koulutetusta henkilökunnasta, VOK:n avaaminen oli siis hyvää bisnestä. Ja kuinka ollakaan, usean VOK:n taustalta löytyi ja löytyy kytköksiä poliitikkoihin ja heidän sidosryhmiinsä.

Euroopan Unionin suurimman ympäristökatastrofin Talvivaaran taustat ja kytkökset keskustapuolueen ministereihin ja paikallisiin toimijoihin tuotiin esiin varsin varhaisessa vaiheessa, mutta ne eivät ole koskaan johtaneet yhtään mihinkään tutkintaan, syytteistä puhumattakaan. Vaikka yhtiö on jatkuvasti rikkonut lakia, olipa omistaja kuka tahansa, yksikään viranomainen ei ole kertaakaan pysäyttänyt kaivoksen toimintaa tai ottanut vastuullisia kiinni. Voimme siis päätellä, että vaikka Talvivaara uhkaa suoraan noin 250 000 suomalaisen terveyttä ja omaisuutta, sen taustalla häärineet poliitikot ja virkamiehet ovat kaikki hekin poliisin ja viranomaisten suojeluksessa.

Tämä on tiivistetysti se kriisi, jossa maamme juuri nyt on. Se on legitimiteettikriisi. Se on uskottavuuskriisi. Poliitikot ja virkamiehet yhdessä suuryritysten ja ulkomaalaisten sotilasmahtien kanssa ovat rikkoneet maamme lakeja mennen tullen, täysin avoimesi, vuosikymmenten ajan. Varsin viimeiset kymmenen vuotta tämä lainvastainen, rikollinen toiminta on ollut täysin estotonta ja törkeää. Sen vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisiin voivat olla äärettömän kohtalokkaita.

Kun valtio menettää legitimiteettinsä kansan silmissä, se menettää oikeutuksen olemassa oloonsa ihmisten mielissä. EU-federalisteille se tietenkin sopii ja siihenhän he pyrkivätkin. Demokraattisen kansalaisyhteiskunnan tilalle tulee ulkolaisten sotajoukkojen ylläpitämä pakkovaltio, hallinto-organisaatio, jonka oikeutus vallankäytölle ei enää perustu kansan tahtoon, vaan pakkoon ja sen takaavaan voimaan ja väkivaltaan. Valitettavasti näyttää siltä, että juuri tähän Ulkopoliittisen instituutin, poliitikkojemme ja virkamiestemme mielestä pitääkin mennä.

Miksi tämä on niin vakava asia? Mitä merkitystä tällä kaikella on?

Jos valtio menettää oikeutuksensa kansan silmissä ja silti yrittää nykyiseen tapaansa pakottaa kansan kurjistamaan omaa asemaansa, edessä on levottomuuksia ja kansallinen tragedia. Jos kuvittelette, ettei vuoden 1918 kaltaisia tapahtumia voi Suomessa syntyä, olette väärässä. Maassa on jo lähes miljoona köyhää. Ja jos kuvittelette, että vuoden 1918 kaltainen sisällissota voidaan "voittaa", olette sittenkin väärässä.

Toisin kuin vuonna 1918, valtaosa suomalaismiehistä on nyt saanut sotilaskoulutuksen. Toisin kuin vuonna 1918, valtaosa suomalaisista osaa nyt lukea, kirjoittaa ja laskea. Ja toisin kuin vuonna 1918, kansalaisista todella moni kykenee lamauttamaan valtaosan yhteiskunnasta älypuhelimensa, tablettinsa tai läppärinsä avulla. Joillekin heistä laki merkitsee edelleen jotakin.

Toivon totisesti, ettei kansallista tragediaa tule. Toivon, että järki ja laki voittavat, ja lakeja rikkovat poliitikot ja virkamiehet joutuvat edesvastuuseen teoistaan ja rikoksistaan. Voi olla, että moni heistä on rikkonut lakia tietämättään tai noudattanut vain annettuja määräyksiä, ohjeita tai käskyjä, mutta kuten jo Nürnbergin oikeudenkäynnissä todettiin: se ei vapauta ketään rikosoikeudellisesta vastuusta.

Kyse on Suomen legitimiteetistä. Kyse on siitä, onko olemassa oikeusvaltiota. Onko valtiota Suomi ylipäätään olemassa?

Tämä on tosiasiassa se kansallinen kriisi.