HYVIEN IHMISTEN MORAALIDILEMMA

Kuvitellaanpa hetkinen.

Kansainväliseksi terroristijärjestöksi julistettu uusnatsijärjestö aloittaa valloitussodan Namibiassa. Järjestö saa miljoonien tukea ulkomailta ja sitä avustavat useat läntiset tiedustelupalvelut. Pian länsimaat aloittavat Namibian hallituksen joukkojen ja kohteiden pommitukset, ja julistaa uusnatsijärjestön olevan vapautensa puolesta taisteleva kansannousu.
Namibiaan matkustaa Suomesta kymmeniä, jopa satoja uusnatseja taistelemaan järjestön riveissä. Vallattuaan suuren osan Namibiasta, järjestö ilmoittaa perustaneensa Neljännen valtakunnan ja ottavansa käyttöön natsien lait ankarimmassa muodossaan. Julkiset hirttäjäiset ja teloitukset alkavat Windhoekissa ja niitä videoidaan ja kuvataan järjestön omasta toimesta ja niitä levitetään järjestön omilla nettisivuilla ja Netissä.
Samaan aikaan uusnatsit aloittavat vähemmistöjen massamurhaamisen ja hillittömän siviileihin kohdistuvan terrorin, sekä julistavat aloittaneensa orjakaupan uudelleen. Orjakauppaa mainostetaan julkisesti ja siitä julkaistaan kuvia ja videoita Netissä. Länsimaat pitävät uusnatsijärjestöä vielä tässäkin vaiheessa vapaustaistelijoina.
Vasta kun käy ilmi, että uusnatsit ovat surmanneet yli 300 000 vähemmistökansaan kuuluvaa ja hillitön terrori ylittää valtamediankin uutiskynnyksen, länsi julistaa uusnatsien Neljännen valtakunnan terroristijärjestöksi. Suomalainen valtamedia puhuu edelleen vapaustaistelijoista ja oppositiosta. Namibian hallituksen pommittaminen lännen toimesta jatkuu edelleen.
Namibian liittolaismaa lähettää paikalle omia koneitaan ja sotilaitaan, jotka kukistavat Neljännen valtakunnan kolmessa viikossa ja lopettavat uusnatsien hirmuhallinnon vallatuissa kaupungeissa. Uusnatsit jäävät alakynteen lännen massiivisesta avusta huolimatta ja heidän valtakuntansa kaatuu. Peittääkseen oman osallisuutensa Neljänen valtakunnan toimintaan, länsimaat surmaavat Neljänen valtakunnan fûhrerin omassa sotilasoperaatiossaan.
Hajalle lyötyjen uusnatsien pyrkiessä pakoon Nambiasta, Suomessa ryhdytään kertomaan laajasti Neljättä valtakuntaa rakentamaan lähteneiden naisten ahdingosta ja hädästä. Heidät esitetään uhreina, vaikka yksi heistä on ollut naimisissa uusnatsien johtoon kuuluvan henkilön kanssa. Lisäksi naiset kertovat kannattavansa edelleen uusnatsien ideologiaa ja jatkavansa sitä Suomeen palattuaankin. Tällä ei ole mitään vaikutusta mihinkään.
Suomalaistoimittajat ja media jatkavat kertomustaan uusnatsinaisten hädästä ja valtio päättää pelastaa heidät voittajiensa kostotoimilta ja mahdollisilta oikeudenkäynneiltä. Suomalaiset ihmisoikeusaktvistit ilmoittavat, etteivät namibialaiset pysty mihinkään oikeudenkäyntiin, koska he eivät tiedä mitään ihmisoikeuksista ja heidän oikeuskäsityksensä ja laitoksensa ovat vääriä. Lopulta Suomen ulkoministeriö ryhtyy pelastamaan uusnatsinaisia ja avustaa heitä palaamaan Suomeen.

Niin, Syyriassa tapahtui jokseenkin noin. Jostakin täysin merkillisestä syystä moni suomalainen ihmisoikeusaktivisti ja itseään humanistina pitävä on ollut äärettömän huolissaan ISIS-vaimojen oikeuksista ja kohtalosta, kun taas heidän järjestönsä murhaamille ja kiduttamille sadoille tuhansille ihmisille ei ole herunnut yhtä kyyneltäkään.

Olisi erittäin hauska kuulla ne moraaliset perusteet tähän valintaan. Mikä tekee lähihistorian hirvittävimpiin ihmisoikeusrikoksiin syyllistyneen järjestön suomalaisjäsenistä erityisen suojelun ja huolenpidon kohteita? Miksi juuri heitä pitää auttaa, kun tavallisetkaan suomalaiset eivät yleensä saa mitään tukea tai apua valtiolta ulkomailla vaikeuksiin jouduttuaan?

On aivan turha väittää, ettei suomalainen nainen vuonna 2012 tai 2014 muka tiennyt mitä Syyriassa tai Irakissa tapahtuu, mistä ISIS:issä oli kyse. Netti oli täynnä todistusaineistoa. Ja nämä naisethan ovat kertoneet innostuneensa Kalifaatista sen omien videoiden ja nettisivustojen propagandasta. Ja noilla samoilla sivuilla ja saiteilla julkaistiin kurkunleikkausvideoita, joukkomurhavideoita, kidutusvideoita jne.

Miten suomalainen ihmisoikeusaktvisti perustelee itselleen sen, että Pohjoismainen vastarintaliike piti kieltää ja sen jäsenet tuomita, mutta nämä naiset, jotka ovat konkreettisesti osallistuneet kansanmurhaan, homojen massamurhaamiseen, lasten ja naisten kiduttamiseen ja orjakauppaan ainakin tukemalla järjestön toimintaa ja miehiään, jotka ovat puolestaan sitten ominkäsin noita tekoja tehneet, pitää pelastaa? Miksi juuri nämä naiset ovat ansainneet erityiskohtelun ja huolenpidon, josta tavallisetkaan suomalaiset eivät pääse osallisiksi?

Miten tämä on moraalisesti ja ajatuksellisesti mahdollista?