Kun suomalainen "luotettava" valtamedia ja suomalaiset "toimittajat" ovat nyt parisen päivää huutaneet kurkku suorana Mark Galleottin kirjan mainostusta ja esittäneet faktana, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on värvännyt Venäjän mafian uhkailemaan ja painostamaan suomalaisia ja valtaamaan Suomea, lienee paikallaan kerrata ne ihan oikeat faktat, joita "luotettava" valtamedia ja sen "huipputoimittajat" eivät jostakin syystä kykene selvittämään.
Aivan aluksi Venäjän sisäinen kilpailutilanne. Venäjällä on kaksi valtaryhmittyvää, jotka käyvät veristäkin ja erittäin kovaa valtakamppailua koko ajan toisiaan kampittaen. Toinen on ns. Pietarin ryhmä, jonka nokkamies on Vladimir Putin. Myös Medvedev ja murhattu "opposisitojohtaja" Boris Nemtsov, joka tunsi Putinin ja Medvedevin omien sanojensa mukaan "Oikein hyvin", ovat tämän Pietarin ryhmän jäseniä. Tämä ryhmä ei ole mikään mafia, eikä se toimi kuten mafia. Se on poliittistaloudellinen klikki, joka koostuu virkamiehistä, poliitikoista ja liikemiehistä. Tätä ryhmää vastassa on ns. Moskovan ryhmä, joka oli vallassa Jeltsinin kaudella ja jonka Pietarin ryhmä siirsi sivuun. Nämä kaksi ryhmää ovat siis se yhteiskunnan elementti, joka kisaa vallasta yhteiskunnassa.
|
FSB |
Vladimir Putin ei kuulu mihinkään mafiaan, eikä sellaiseen ole mitään tarvettakaan, koska hänen viiteryhmänsä on FSB. Putin on "erikoiskoulutuksen" saanut entinen KGB upseeri. Häntä tukee FSB:n lisäksi armeija ja sen tiedustelupalvelu GRU. Putinilla ei ole mitään tarvetta puuhailla rikollisten kanssa. Sen sijaan hän on pistänyt rikolliset aisoihin ja rajannut niiden toiminnan melko tehokkaasti. Ajatus siitä, että Putin rupattelisi mafian kanssa siitä kuinka Suomi vallataan, on käsittämättömän typerä ja lapsellinen, kuten jokainen suomalaispoliisikin tietää.
|
GRU |
Pietarin ja Moskovan ryhmien lisäksi Venäjän valtarakenteeseen kuuluvat oligarkit. Missä tahansa länsimaassa nämä kyseiset herrat olisivat olleet gangstereita, mutta Jeltsinin Venäjällä he olivat liikemiehiä. Oligarkit kävivät keskinäistä sotaansa tappamalla kymmeniä toimittajia, pankkiireita ja viranomaisia. Yksi kovaotteisimmista oli muuan Hodorkovski.Oligarkit pyrkivät myös hallitsemaan Kremliä ja valtiota, mutta Putinilla oli hieman toisenlainen ajatus. Hän panikin oligarkit aisoihin ja maksamaan siivunsa valtiolle. Jeltsinin kaudella oligarkit eivät maksaneet veroja jne. Nyt maksavat, koska on pakko.
|
Hodorkovski |
Valtiolle kolmen miljardin veroveloissa oleva Hodorkovski teki strategisen munauksen noustessaan Putinia vastaan samaan aikaan, kun hänen kilpailijansa asettuivatkin tukemaan tätä. Näin Hodorkovskista oli helppo tehdä varoittava esimerkki muille oligarkeille. Oligarkit voivat kuitenkin milloin tahansa vaihtaa puolta oman etunsa mukaisesti. Siksi kukaan Venäjällä ei luota heihin. Ei Putin, ei Pietarin ryhmä, eikä Moskovan ryhmä, eivätkä rikollisliigat tai muutkaan. Mistä pääsemmekin itse aiheeseen, eli siihen VENÄJÄN MAFIAAN.
Venäjällä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan mitään mafiaa. Sen sijaan Venäjällä on lukuisia alueellisia rikollisliigoja, joista tuota nimitystä käytetään. On ns. Tambovin mafia, Ural-Mashin mafia, Tsetsheeni mafia, Malyshevin mafia jne. Moskovassa toimivista rikollisliigoista suurimpia ovat olleet ns. Dolgoprudnit, Orehovskin mafia, Solntsevon mafia jne.
Yhteistä näille rikollisliigoille on se, että niiden rakenne ei muistuta mitään mafiaa tai perinteistä mafiajärjestöä. Niiden johdossa on aina ollut ja on edelleen kolmesta yhdeksään miestä, jotka tunnetaan nimellä Avtoritet, eli Auktoriteetti. Toisinaan näistä liigoista käytetään myös nimeä Krysha, eli Kassa, koska raha valuu ylöspäin yhteiseen "kassaan". Moni tällainen liiga oli vahvimmillaan Jeltsinin aikana, jolloin ne lähes hallitsivat omia alueitaan Moskovassa ja Venäjällä. Moni on sittemmin hajonnut, sirpaloitunut tai kadonnut, koska ne eivät ole mafioita. Ne ovat rikollisliigoja. Jeltsinin valtakaudella suurimmissa sanottiin olevan tuhansia jäseniä, mutta niiden vahvuus vaihtelee laskutavoista riippuen kymmenistä satoihin. Isoimmissa uskotaan olevan parisen tuhatta jäsentä.
Näiden rikollisliigojen lisäksi Venäjän alamaailmassa vaikuttavat niin sanotut Lailliset varkaat, Lain varkaat, eli Vory v zakone. Nämä miehet ovat juuri niitä perinteisiä tatuointeja kantavia gangstereita, jotka länsimaisissa elokuvissa edustavat Venäjän mafiaa. Nimi lailliset varkaat tulee käsitteestä Varkaiden laki, joka ohjaa näiden miesten toimintaa. Toisinaan he käyttävät itse nimitystä Bratva, eli veljeskunta, ja nimeä Brat, Veli, kun puhuvat kollegoilleen. Myös voreista erillään olevien rikollisliigojen tiedetään käyttäneen Bratva-nimitystä itsestään, mikä on tietenkin omiaan sekoittamaan asioista tietämättömien päitä.
|
Vory |
Voryt eivät kuulu mihinkään ns. rikollisliigaan, mutta voivat omasta mielestään milloin tahansa astua sellaisen johtoon, ottaa haltuunsa niiden liiketoimia jne. Tämä johtuu siitä, että Voryt pitävät itseään rikollismaailman eliittinä. Toisinaan jotkut liigat panevat hanttiin ja tappavat apajille ilmestyneen Voryn, mikä voi johtaa ns. "mafiasotaan" ja murhiin. Toisinaan Voryt jättävät liian voimakkaan rikollisliigan rauhaan. Niin tai näin, nämä miehet ovat se perinteinen "järjestäytynyt rikollisuus" Venäjällä, juuri se jota lännessä niin kauheasti mainostetaan ja mystifioidaan.
|
Vory |
Voreilla ei ole pomoa, eikä edes johtokuntaa. Vory v zakone on verkosto, jossa tilanne ja sisäinen nokkimisjärjestys vaihtelevat koko ajan. Vory voi mennä minne tahansa ja tehdä mitä tahansa, ja kaikkein perinteisimmät heistä eivät koskaan tee mitään laillista, eivät koskaan mene naimisiin, eivätkä koskaan valehtele edes poliisille. He ovat aina ja joka tilanteessa laittomuuden puolella, jos ovat hard core traditionalisteja. Vory voi olla miljonääri tai asunnoton alkoholisti. Siitä riippumatta hän on ennen kaikkea Vory, varkaiden lakia noudattava rikollinen, jolle rikollisuus on itse elämä ja sen tarkoitus.
Voryksi ei pyritä, eikä päästä kokeiden kautta. Jos ja kun muut Voryt toteavat, että joku rikollinen on heidän veljeytensä arvoinen, kyseinen rikollinen kutsutaan mukaan verkostoon. Kutsutulla on yleensä aika hyvä käsitys siitä mihin hän on sekaantumassa ja miksi. Vasta nyt hän saa ottaa ne kuuluisat tatuoinnit, jotka tarvittaessa kertovat kaikille kuka hän on ja mikä hänen arvoasemansa Varkaitten maailmassa on. Näissä laillistetuissa varkaissa on "veljiä" kaikista etnisistä ryhmistä. On uzbekkeja, kazakkeja, ukrainalaisia, baltteja, venäläisiä, georgialaisia jne.
|
Vory v zakone |
FBI:n etsityimpien rikollisen listalla vuosikymmeniä kummitellut Semjon Mogieljevitsh on ukrainalainen gangsteri, joka on ollut mukana useiden rikollisliigojen toiminnassa ja johtanut rikollista toimintaa ympäri maailmaa. Hän on tietojen mukaan nimenomaan Vory ja myös Avtoritet. Hänen uskotaan piilottelevan Moskovassa, mutta hänet on nähty myös Israelissa, Ukrainassa, Unkarissa jne.
|
Semjon Mogiljevitsh |
Koska länsimedia rakastaa hyviä ja myyviä juttuja se on keitellyt näistä elementeistä kasaan niin sanotun "Venäjän mafian", joka on siis täyttä roskapuhetta. Jokainen suomalainen poliisi, suojelupoliisista puhumattakaan, tietää tämän. Ihmetystä herättääkin miksi suomalaistoimittajat eivät kykene tarkistamaan Mark Galleottin "faktoja" viranomaisilta. Ovatko suomalaiset toimittajat niin tyhmiä, ammattitaidottomia, vai haluavatko he vain valehdella yleisölle? En tiedä. Jotakin omituista tässäkin uutisoinnissa on.
Kiitos valaisevasta ja asiantuntevasta kirjoituksesta!
VastaaPoista"Ovatko suomalaiset toimittajat niin tyhmiä, ammattitaidottomia, vai haluavatko he vain valehdella yleisölle?"
Uskoisin enemmän tyhmyyteen ja ammattitaidottomuuteen. Suomalaisen median seuraamiseen riittää yksi päivä Amppareiden kautta ja johtopäätös on selvä: keskivertotoimittaja on hyvin naivi, sivistystaso uskomattoman alhainen, tietämys historiasta olematon, ei mitään käsitystä syy-seuraus -suhteista. Jutun lähdeaineisto kopioidaan semmoisenaan CNN-sivulta.
Vanhan tarinan mukaan tarvitaan 1000 kirjoituskonetta, 1000 apinaa ja rajattomasti aikaa niin syntyy Shakespearen kootut teokset. Yhteen YLE:n uutiseen tarvitaan yksi apina ja 15 minuuttia...
Lovely blog. Thanks for sharing with us.This is so useful.
VastaaPoistaGaleottin CV:stä löytyy referenssejä toimeksiannoista niin UK, Tsekki, Israel kuin Venäjä rahoitteisiin organisaatioihin:
VastaaPoistahttp://johnhelmer.net/mark-galeotti-is-a-fact-faker-his-book-on-russian-crime-is-a-hate-crime-a-war-crime/
(tekstin puolivälistä alkaen)
Galeottin, tuon kansainvälisen tiedusteluyhteisön oman "Seppo Lehdon" toimintaa voi yrittää selittää kahdesta kulmasta: joko hän on läntisten tiedustelupalvelujen vuoron perään värväämä trolli jonka tehtävänä on suoltaa ryönää toimeksiantajansa kulloinkin vastustajaksi nimeämästä tahosta. Tästä Galeottilla on vuosikymmenten pituinen track record.
Toinen vaihtoehto on, että Galeotti on (Sanden tässä blogitekstissä kuvaileman) yhden tai useamman venäläisen valtaklikin värväämä smoke screen sekoittaja, jonka tehtävänä on ohjata länsimaissa käytävää Venäjä-keskustelua sivuraiteelle ja tehdä NATOn Venäjä-tiedustelusta olkiukkojen kanssa painiskelevaa pelleilyä. Galeottia on hartaudella siteerattu myös Maanpuolustuskorkeakoulun tuottamissa julkaisuissa. Retorisesti voi kysyä, kuka hyötyy siitä, että Galeottin ilmeisen tuottamukselliseen potaskaan tukeudutaan MPKK:n Venäjää koskevassa tutkimuksissa? Toisin sanoen sotilastiedustelumme Venäjä-tutkimuksen tasoa upotetaan tieten tahtoen ja pää edellä juoksuhiekkaan.
Galeotti voi toki olla yhtä aikaa molempia, eli trollata sekä länsitiedustelun että venäläisen osapuolen laskuun, sillä monessa tapauksessa Venäjän intressit tosiasiassa käyvät yksiin etenkin UK tiedustelun kanssa.
Tällainen oli esimerkiksi vuonna 2006 tapahtunut Britanniaan loikanneen entisen FSB työntekijän Aleksander Litvinenkon murhatapaus Lontoossa, jota Galeotti on innokkaasti kommentoinut ja analysoinut yli vuosikymmenen ajan. FSB:n havittelemien vähäisten kalavelkojen lisäksi Litvinenko oli "puhun suuni puhtaaksi kaikesta" tyylistein ulostulojensa ja kiristystaipumuksensa johdosta käynyt riskiksi myös Britanniaan loikanneille oligarkeille ja brittitiedustelulle, jolta hän oli nostanut kuukausipalkkaa. Vaikka FSB olisikin konkreettisesti murhan takana, hyötyjiä teosta oli kiistatta myös Britannian tiedustelyhteisö ja Britanniaan loikanneet venäläiset liikemiehet, jotka 2000-luvun lopulla olivat Litvinenkoa suurempi assetti Britannian tiedustelulle.
Samanlainen asetelma on läsnä myös Sergei Skripalin tapauksessa, johon Galeotti on niin ikään toiminut innokkaasti asiantuntija-analyytikkona median suuntaan. Skripal oli Venäjän sotilastiedustelua puukottanut myyrä, ja myrkytyksen motiivi ja jäljet johtavat venäläiseen osapuoleen. Skripal kuitenkin oli myös tietolähde Trumpin kampanjaa kampittaneessa Steelen muistiossa, ja siksi Skripal oli Trumpin odottamattoman valtaan nousun jälkeen muuttunut riskiksi Britannian ulkosuhteille. Joten vaikka savuava ase on venäläisillä, Skripalien vaientamisesta ja mystisestä katoamisesta hyötyi myös Britannia.
Galeotti on aktiivisena lausuntoautomaattina toimimisellaan häivyttänyt tehokkaasti Britannian tiedustelun saamaa hyötyä näistä myrkytystapauksista, pyröritellessään Venäjän tiedustelun, "Putinin" ja "GRU:n" motiiveja ja toimintatapoja. Samalla Galeotti on kuitenkin puhunut venäläisestä osapuolestakin sen verran paksua potaskaa, että venäläiset voivat tulkita Galeottin pitäneen suunsa supussa. Esimerkiksi GRU:n nimeäminen tekijäksi siviilitiedusteluun, samoin kuin GRU:n komentoketjut, menevät Galeottin lausunnoissa ihan päin mäntyä, mikä varmasti naurattaa venäläisiä. Se lienee Galeottin tarkoituskin.