Suomalaiset luulevat yleensä olevansa jotakin, jonka kirkkokin määrittelee "maallistuneiksi kristityiksi". Totuus on tarua ihmeellisempää. Ylivoimainen enemmistö suomalaisista on edelleen, kahdeksansadan vuoden pakkolähetystyön ja viidensadan vuoden pakon jälkeenkin pesunkestäviä pakanoita.
Ymmärrettävästi asia herättää närkästystä ja jopa suuttumusta, mutta kun tarkastellaan oman kirkkomme virallista kristinuskon oppia suomalaisten yleisiin käsityksiin ikuisuusasioista huomataan, että joo o, me emme olekaan kristittyjä, vaan pakanoita, juuri niitä mitä me olimme jo kauan ennen aabrahamilaisten uskontojen tänne saapumista.
Käydäänpä kirkon opit läpi ja verrataan niitä yleisiin suomalaisiin käsityksiin. Jeesuksesta on hyvä aloittaa. Moni suomalainen uskoo, että Jeesus oli oikeasti olemassa. Siinpä se yleensä onkin. Harvempi suomalainen tosissaan uskoo, että Jeesus oli sen Ainoan Oikean jumalan Ainoa lapsi, joka sikisi Pyhästä hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta. Siis oikeasti. Useimmille tämäkin on joku symbolinen juttu. Kirkolle se on kirjaimellisesti totta.
http://katekismus.fi/uskontunnustus/14.html
Harvempi suomalainen uskoo ihan aikuisen oikeasti, että Jeesus heräsi haudassaan virkeänä kuin vireeni ja vielä harvempi uskoo siihen, että mies ihan oikeasti nousi fyysisesti ilmaan ja lensi ylös, kunnes katosi näkyvistä. Moni pappikin selittelee tämän vertauskuvannolliseksi yms. jutuksi, mutta sitä se ei kristinuskon mukaan suinkaan ole. Kristinuskon ytimessä on usko siihen, että juuri näin tapahtui aivan oikeasti, tässä todellisuudessa.
Koska suomalaisten enemmistö ei usko tuohon kirjaimellisesti, ei siihen mitä raamatussa sanotaan ja mitä kirkko oikeasti tarkoittaa opetuksillaan, suurin osa suomalaista on jo tämänkin perusteella pakanakansaa. On aina ollutkin.
Kuolema on toinen peruspointti, jossa suomalaisten pakanalliset uskomukset voittavat kristinuskon opin. Niille suomalaisille, jotka ylipäätään uskovat sieluun tai henkeen, kuolema tarkoittaa nimenomaan sitä, että tämä sielu/henki irtoaa ruumiista, jättää tomumajan, siirtyy Tuonpuoleiseen eli Tuonelaan, muinaisten esi-isiemme paratiisiin, joka oli oluen ja hunajan maa.
Joku uskoo sielun lentävän taivaisiin taivaanjumalan hoviin/tanhuville, eli Ukon luokse. Ukko oli se alkuperäinen pakana Jumalamme. Miten se Rokka rukoilikaan? Ai niin: Anna sie Taivaan isä anteeks mitä syntilöit hyö on tehneet, mut piä kiirettä, heit rupiaa tulemaan justiinsa. Pakanallinen rukous siis.
Kirkko ei usko näin. Sillä on kaksi versiota kuolemasta, eikä kumpikaan muistuta sitä mitä suomalaiset yleisesti asiasta ajattelevat. Kirkon toisen virallisen kristinuskonopin mukaan kuollut on kuollut. Ei mitään muuta. Sielu ei ole missään, mitään Tuonpuoleista ei ole olemassakaan, vainaja on kylmä kuin kivi ja elottomampi. Kirkon virallisen opin mukaan kuollut herää vasta Tuomiopäivänä kuulemaan jumalaisen tuomionsa, kun Jeesus palaa maan päälle tuomitsemaan syntisiä, joiden puolesta kuitenkin kuoli. Siihen saakka kuollut ei ole mitään muuta kuin kuollut. Dead. Loppu. Slut.
Mitään henkeä ei ole, eikä sielua. Kuolleet herätetään henkiin vasta Tuomiopäivänä. Silloin kuollut nousee haudastaan uudessa ylösnousemusruumiissaan, koska kaikki tietävät että ruumiit maatuvat ja tuhkatun on hankala nousta mihinkään. Juuri siksi papisto käyttää aina kiertoilmaisuja. "Hän on pois nukkunut", "Hän nukkuu ikiunta." jne. Selkokielellä: Hän on kuollut kuin kivi. Mitään muuta ei ole. Kuollut on kuollut. Vasta sitten kun Jeesus tekee paluun, kuolleet herätetään kuulemaan tuomionsa. Tämä on se kristinuskon opetus. Jos ajattelet kuolemasta toisin olet pakana.
Toisen kirkon kuolemaversion mukaan sielu on kuin onkin kuolemaan jälkeen elossa, mutta ei kuitenkaan missään taivaissa tai muuallakaan, vaan jossakin "välitilassa" odottelemassa herättämistä. Näin siksi, että ruumis ja sielu ovat yhtä, joten jos kroppa makaa mullassa, ei sielukaan voi hilpaista eri teille, vaan sen on ikään pysyteltävä huudeilla odottelemassa sitä hetkeä, kun se kehokin tulee perässä. Eli Tuomiopäivää siis.
Myönteisimmilläänkin siis kyse on Viimeisenä päivänä tapahtuvasta heräämisestä, eli siitä kuolleista heräämisestä, jolloin nähdään taas. Suomalaisista valtaosa uskoo sen tapahtuvan samantien, kuoleman hetkellä tai pian sen jälkeen. Se on pakanallinen uskomus se.
http://www02.oph.fi/etalukio/uskonto/kurssi3/sivu_3_1_6.html
http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/peruskoulu/ue/ue1/3_mita_kristinusko_on_/03_ylosnousemus?C:D=hNAa.hn7B&m:selres=hNAa.hn7B
https://evl.fi/tutki-uskoa/kuolemanjalkeinen-elama
Kristinusko on myös varastanut meidän jumalanimemme omaan käyttöönsä. Perkele, balttien Perkunas, on yksi Ukon nimistä. Ukko, Taivahan taatto, Ylinen, Remo, Remu Pitkänen, Taivaantakoja jne. Ne ovat kaikki meidän oman jumalamme nimiä. Mutta niin on myös itse sana Jumala. Kirkon jumalalla on oma nimi, joka tarkoittaa Minä Olen. Yah-weh. Arabiaksi hän on Allah. Juutalaisilla, kristityillä ja muslimeilla on siis sama jumala, jolla on omakin nimensä, joka ei siis ole Jumala.
Jumala oli ja on erillisnimi omalle jumalallemme. Kirjassaan A History of Pagan Europe Neil Pennick ja Prudence Jones totetavat yksiselitteisesti: "Finno-Ugric pagan deities include a sky-god, eg. Jumala in Finnish,.." (A History of Pagan Europe, Barns & Noble Books 1999, s.181). "Suomalaisugrilaisiin pakanajumaliin kuuluu taivaanjumala eli Jumala suomeksi..." Miksi he näin sanovat? Koska heille, englanninkielisille, Jumala on suomalainen erillisnimi paikalliselle jumalalle, ei suinkaan heidän kulttuuripiirinsä kristillinen jumala. Niin se onkin. Meitä on siis huijattu muutama sata vuotta.
Perkele on saman Jumalan toinen nimi, mutta mitä kirkko on sille tehnytkään? Aivan. Kirkko on anastanut oman jumalamme toisen kutsumanimen ja antanut sille täysin vieraan ja oudon merkityksen, oman jumalansa vastustajan eli saatanan merkityksen. Täysin kiero kirkon logiikka ei suinkaan ole ollut. Perkele, Ukko, Jumala oli heidän Yahwehnsa vastustaja, aivan kuten alkuperäiskielinen stn´kin. Stn on saatanan alkuperäinen nimi ja tarkoitti jumalan tahdon vastustajaa. Siksi aabrahamilaista jumalaa vastustanut arkkienkeli Lucifer, Valonkantaja, on sama hahmo kristillisessä perinteessä. Hän kun kehtasi puolustaa ihmiskuntaa jumalan joukkotuhontasuunnitelmalta eli suurelta raamatun tulvalta.
Suomalaiset rukoilevat edelleen omaa Jumalaansa tällä toisella nimellä. Virallisen version mukaan kyseessä on kiroilu, eli kirous, koska kirkon oli väännettävä pakanasuomalaisten rukoileminen pahaksi ja kiroukseksi, eli kiroiluksi. Mikä on se ikivanha rukous, joka edelleen raikuu maamme salomailla, järvien rannoilla, asvalttityömailla, rakennustyömailla, armeijassa ja lähes kaikkialla? Perkele Jumalauta. Se on rukous, se on voimasanojen rypäs. Ei kiroilua. Perkele Jumala auta. Suomalainen pyytää Jumalansa apua tiukassa paikassa, turhautuessaan, kun tarvitsee lujaa mieltä. Jumalauta Perkele! Jumala auta, Perkele!
Mutta ei suomalaisten pakanuus tähänkään lopu. Hyvin harva suomalainen kuvittelee ehtoollista nauttiessaan syövänsä ihan oikeaa Jeesuksen ruumista ja juovansa tämän verta. Minullekin opetettiin että kyse on symboliikasta. No ei ole. Meidän kirkkomme virallisen opin mukaan tuossa toimituksessa jauhoista tehty öylätti muuttuu todella Jeesuksen ruumiin siivuksi ja huokea ehtoollisviini hänen todelliseksi verekseen. Suomen kirkon virallisen kristinuskon opin mukaan tapahtuu sama kuin katolistenkin ehtoollisella. Juuri se on Pyhän ehtoollisen ihme, se että voi oikeasti syödä jumalaansa ja juoda hänen vertaan tullakseen hänen kaltaisekseen, ottaakseen hänet sisäänsä. Tämä klassinen kannibalistisen rituaalin tarkoitus. Syömällä toinen saadaan hänen voimansa.
Valtaosa ehtoollisellakin käyvistä suomalaista ei usko näin. He pitävät sitä vain symbolisena toimituksena. Tähänkin löytyy aivan luonnollinen selitys. Omassa uskonnossamme ja uskossamme ei ole kannibalismia. Suomalaiset eivät ole koskaan olleet kannibaaleja, juoneet ihmisten verta tai syöneet heitä uskonsa takia. Nälkävuosina toki syötiin, jos ei muuta ollut. Kirkon virallisen opin mukaan kyse on kuitenkin nimenomaan todellisesta, ihmeen kaltaisesta kannibalismista. Jos et usko siihen, olet pakana tässäkin.
http://katekismus.fi/sakramentit/37.html
http://katekismus.fi/sakramentit/38.html
http://katekismus.fi/
Astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä ylös... Vanhaksi piti elää että hoksasi tämän tarkoittavan talvipäivän seisausta, kun aurinko seisahtaa alimpaan korkeuteen eli kuolee kolmeksi päiväksi ja kolmen päivän jälkeen nousee uudelleen ylös "kuolleista" kukonaskelin verran kevättä ja kesää kohden.
VastaaPoistaGooglaa: James Arthur "Mushrooms and Mankind" ... selvittaa aika paljon asioita. Ainakin minulle.
VastaaPoistat. Mika - Adelaide, SA
Artikkelin kirjoittaja ei ymmärrä, ettei Luterilainen Kirkko, kuten ei mikään muukaan kirkkokunta, edusta alkuperäistä, raamatullista kristinuskoa. Kirkkokuntien opit ovat ihmisten perinnäissääntöjen ja Raamatun oppien sekoituksia. On tehtävä selkeä ero uskonnon ja uskon välillä. Uskonto on juuri sitä tapakristillisyyttä, jota valtaosa suomalaisista harjoittaa: he eivät usko Jeesukseen henkilökohtaisena syntiensä sovittaja, mutta silti kirkonmenot (kaste, rippikoulu ym. rituaalit) ovat heille tärkeitä. Juuri tällaisia olivat Jeesuksen ajan fariseukset ja kirjanoppineet: uskonnollisia teeskentelijöitä, joilla ei kuitenkaan ollut elävää suhdetta Jumalan kanssa. Oikea kristinusko (=Usko Jeesukseen Kristukseen) on Jeesuksen elämää Hänen omissaan. Se ei ole kenenkään omaa uskoa, vaan lahjaksi saatua Jumalan uskoa. Usko tulee evankeliumin sanan kuulemisesta. Jokainen joka nöyrtyy evankeliumin edessä tunnustaen oman pahuutensa Jumalalle ja uskomalla Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisena syntiensä sovittaja saa syntinsä anteeksi ja syntyy uudesti Jumalan Hengen vaikutuksesta. Jeesus kuoli sinun puolestasi! Mitä se merkitsee sinulle? Sande on omalta osaltaan oikeassa, suurin osa suomalaisista on pakanoita. He eivät usko Raamatun Jeesukseen henkiklökohtaisena syntiensä sovittajana, vaan heille Jeesus on uskonnollinen henkilö.
VastaaPoistaMinulle henkilökohtaisesti on todella tärkeää tunnustaa "syntini" ja virheeni, teen sen vaikken pidäkään henkisen polkuni keskiössä kristusta ja tai muuta pelastavaa hahmoa. Teen sen vaikkei kukaan minua palkinnoksi siitä pelastaisi, teen sen koska se on oikein, koska uskon ja luotan ja pidän oikeudenmukaisuutta ja puhdasmielisyyttä tärkeänä. Kristus/sydäntietoisuuden tunnustan käsitteenä ja pidän ihan mahdollisena että mies nimeltä Jeesus Kristus on todella elänyt, mistä kristinuskon kirjoitukset kumpuavat. Kaikella kunnioituksella kaikkien toisten näkemyksiä kohtaan.
VastaaPoistaTotta joka sana!
VastaaPoistaPeruskysymys aina vaan: jos Jumala on kaiken luonut, niin kuka loi Jumalan?
VastaaPoistaJa pakanan paikka on raamatun mukaan kuumimmassa helvetissä.
VastaaPoistatuomittupakana.blogspot.com
Kuinka paljon pahaa uskonnot ovatkaan saaneet aikaan sillä, että ihmiskuva on niin vääristynyt. Se, että toisaalla on hyvä Jumala, toisaalla paha ihminen, häivyttää neutraalin suhtautumisen ihmiseen: millainen ihminen ihan oikeasti on ja mitä häneltä voi kohtuudella vaatia.
VastaaPoistaEnsimmäinen ristiretki kohdistui suomalaisten "Ruotsiin"!
VastaaPoista- Ruotsin museovirasto on vain 100 vuotta viivytellyt roomalaisen linnakkeen kaivauksia Ölandissa mutta nyt vihdoinkin kaivaukset todistavat että suomalaisten heimojen "Ruotsi" oli suoraan Vatikaanin länsi-Rooman keisarin hyökkäyksen kohteena - kaivaukset todistavat suomalaisten kostosta ja vastaiskusta v 500. Norjaa puhuvat Viikingit jatkoivat suomalaisten kanssa yhteistyössä vastahyökkäyksissä v. 640 alkaen Englantiin ja Pariisiin ym. kukistamaan Rooma-Vatikaania. Viikinkijohtaja Rollon petoksen takia imperialistista Roomaa ja paavia ei tuhottu 700-l.
Vatikaanin aivan ensimmäinen ristiretken kohteena olivat suomalaiset jo vuonna 400 AD.
Rooman raja kulki v. 350 suomenkielisen alueen mukaisesti! Suomalaiset heimot olivat se ainoa Rooman imperiumin voittanut vastustaja ennen Vatikaanin lahjontaoperaatiota.
Museovirastojen valheet romahtavat kuukausi kuukaudelta pohjoisen Euroopa historian paljastuessa: kirkko ei tullut rauhanomaisesti pohjoismaihin eikä myöhäisvaiheessa.
Kaivauksissa keisarin palkasotilaiden suut on täytetty pilkkaavasti eläinten luilla ja kivillä kun sotilaat haudattiin tavallisesti mahtailevasti usean kolikon kanssa.
Suomalaisten kädenjälkeä todistaa vahvasti se, että tapettujen hopeaa, koruja ja aseita ei varastettu vaan jätettiin maahan. Samoin on toimittu Eurassa n.1050-1150 ristiretkitaisteluissa sekä v. 1000 Vatikaanin korkea-arvoisen valtuuskunnan huikean arvokkaiden kolmen hopeakäädyn hautaamisesta maahan hyvin todennäköisen tappamisen jälkeen.
http://finnsanity.blogspot.com/2016/10/paavi-ruotsissa-vuonna-400-ensimmainen.html