Esimerkiksi otamme Afganistanin. Yksinvaltainen kuningas syrjäytettiin sotilasvallankaappauksella 1973, jonka jälkeen alkoi sota, joka jatkuu edelleen. Kun Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1989, lännessä hurrattiin vapauden koittaneen afganistanilaisille. Totta, puna-armeijan sota oli ollut verinen ja kauhea, mutta millainen tulevaisuus odotti Afganistanin naisia? Katsotaanpa aluksi kuinka kauheaa afgaaninaisten elämä oli ollut kuninkaan ja kommunistien diktatuurin aikana.
Kabulin yliopiston opiskelijoita vuonna 1965 |
Kabulilainen laboratorio 1960-luvulla. |
Kabulin yliopiston opiskelijoita 70-luvun alussa, |
Afganistanilaisten naistenkin elämä oli hieman toisenlaista ennen kuin lännen tukemat mujahedinit vapauttivat heidätkin. Jälleen kerran, kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat huutavaa suuta.
Jotta asia ei jäisi mitenkään epäselväksi, katsotaanpa millaisessa asusteessa afgaaninainen meni uimaan 70-luvulla
.Ja sitten vertailun vuoksi, 28 vuotta sen jälkeen, kun Afganistan vapautui neuvostomiehityksestä, ja 16 vuotta sen jälkeen, kun Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin kaatamaan taleban-hallintoa ja vapautti taas afgaaninaiset, tällaista on afgaaninaisten elämä nyt, kahteen kertaan vapautettuina.
Afgaaninaisissa on kuitenkin sellaista sisua, jota moni voi vain kadehtia. Hengenlähdönkin uhalla Kabulista löytyy edelleen tällaisia nuoria naisia.
Heissä ovat tulevaisuus ja afgaaninaisten vapaus, on se sitten kuinka kaukana tahansa.
Tosin suomalaiset feministit haluavat tulla vapautetuiksi, ja katselevat kateellisina afgaanisisartensa onnea.
VastaaPoistaJuuripa näin, hyvä kun keräsit kuvat. Entä se presidenttijuttu, aletaanko kerätä nimiä?
VastaaPoistaSuomalaisen feministin emansipaation kulminaatiopiste lieneekin kun saa pukeutua täysburkhaan (ilman pottunokkien vittuilua). Onhan monet suomalaiset naistoimittajat sitä testanneet ja kehuneet miten vilpoisa ja kätevä asuste se on.
VastaaPoista