SUOMALAISEN UPSEERIN MENETETTY KUNNIA

Suomalaisen sotilaan ja varsinkin upseerin tärkein valuutta on se sama, jota suomalaiset arvostavat siviilissäkin kaikkein eniten: miehen sana pitää. Tämän periaatteellisen näkökulman lisäksi suomalaista sotilasta ja upseeria vannovat viralliset valat, juridisesti sitovat julkisesti annetut vakuutukset. Jokainen armeijan käynyt on vannonut valansa julkisesti, yleisön ja varusmiestoveriensa edessä. Lienee paikalla kerrata tuo vala, jotta ymmärrämme mistä puhutaan.

http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/!ut/p/c5/vZHNrqowFIWfxQfQthQLHSIUKCL_IHZiQNGIohi9Ijz9MTmzmxxHxr1GOytrf8naQICXzsXjsC_uh8u5OIEcCLK2JKLaDkTUny9mkPsuzBQ3QHoogSXIobyO677lw3GIatghbzC5Z6TdwjBdz3UWiRu9duEnrBvieiXFdTjEyQojlaLMDJlm8aVipKPXLfGOZsH3PkS_PsFszjxLRlagy5DHRkqTVMFWSt7m_Uj59eEfo0GwAkL5Ky_NJZB8sI33LPQ9lg6_yPpih_o3O8SfZ83CLLEY9qHlZhRyptsGZcmU4y_-K_4sywHiUDaTbtNM4ITIlECiQlXBmMrTKViWq15JbpFmsGwtStHFmxJt21g76jyEB7LdDr7mhdS-CYk9pApK1N1ucATloal26tDw3tjfG2jk47Y7hVcZUZ5uzOlRawfe28p5Zh8ycT2Jtdt7uOKOGsC61hUTZc9cTi_SzrD3uzHJCCPaMObTXl5crun5bI7dBt_m8kYvevs6hv9M4Te3pUvJogoS4pWSdQovdnkKivD4dPZOS_JGKVJU1rvnzqF-0M1SZynfw9EIePalqUDbPFoW2UP-nyptNPoBePhNtQ!!/dl3/d3/L2dBISEvZ0FBIS9nQSEh/?pcid=e740a50046a29aa8a33aaf2c32a64c77 

Kuten valassakin sanotaan:

"Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa."

Tämä ei siis ole mitään sanahelinää tai muodollisuus. Kun suomalainen sotilas vannoon tuon valan, se sitoo häntä juridisesti ja moraalisesti. Hän vannoo noudattavansa lakeja, hän vannoo puolustavansa laillista valtiojärjestystä, ja vakuuttaa toimivansa sellaisia hankkeita vastaan, jotka kumoavat maan valtiojärjestyksen. Suomalainen sotilas on siis vannonut vastustavansa kaikkia sellaisia hankkeita ja tuo vala sitoo häntä kaikin tavoin.

Suomalaista upseeria sotilasvala sitoo tavallista reserviläistä tiukemmin. Esimiesasemansa vuoksi hänellä on suurempi henkilökohtainen vastuu siitä, että hän pitää sanansa, toimii vannomansa valan mukaisesti. Se on hänen laillinen velvollisuutensa ja se on hänen kunniansa. Jos hän rikkoo vannomaansa valaa vastaan, hän syyllistyy juridisesti petokseen ja moraalisesti menettää arvonsa sekä upseerina, sotilaana, että suomalaisena miehenä.

Suomalaista ammattiupseeria sitoo sotilasvalan lisäksi kaksi muuta valaa. Toinen on kadettikoulussa annettu kadettilupaus, joka korostaa nimenomaan upseerikunniaa ja sitä kuinka upseerin tulee olla valmis urhaamaan jopa henkensä maansa ja sen valtiomuodon ja lakien puolesta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kadettilupaus 

Tämä kadettilupaus otetaan hyvin vakavasti upseerien keskuudessa ja sen vannominen ei ole mikään pikkujuttu. Se korostaa nimenomaan valmiutta uhrauksiin jopa oman elämän kustannuksella. Perinteisin termein: tuleva upseeri lupaa tarvittaessa kuolla maansa ja kansansa puolesta.

"Kadettilipun, sotilaan korkeimpien hyveiden, uskollisuuden ja miehuuden, kunnian ja toveruuden vertauskuvan edessä minä lupaan uhrata työni ja elämäni Isänmaalle. Kadettiaikanani ja sen jälkeen olkoon tunnukseni Suomen vapaus ja kansamme onni. Isien sankarimuisto säilyköön minulle pyhänä, ja sotilaan kunnia olkoon toimintani johtotähti. Ajatuksieni ja tekojeni kannustimet ja tavoitteet olkoot aina ylevät ja jalot. En karta työtä, en taistelua, en kärsimyksiä, en kuolemaa tämän lupauksen lunastamiseksi. Auttakoon Jumala minua olemaan kestävä kunnian tiellä."

Mutta kadettilupaus ja sotilasvala eivät ole nekään ainoat valat, joita suomalainen upseeri vannoon ja joista hän pistää päänsä pantiksi. Hän on sotilasvirkamies, valtion palveluksessa oleva virkamies, joka vannoo myös virkavalan.  

https://fi.wikipedia.org/wiki/Virkavala 

Virkavala sitoo jokaista valtion palkkalistoilla olevaa, mutta erityisesti sotilashenkilöitä, joiden varaan koko kansakunta ja valtio antavat suuren vastuun ja vallan. Suomalaisen upseerin hartioiden varassa maa viimekädessä kaatuu tai säilyttää itsenäisyytensä.

"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Kuten huomaamme, suomalaista upseeria sitoo peräti kolme eri valaa, joissa hänen korkeimmaksi velvollisuudekseen nostetaan itsenäisen valtion turvaaminen ja sen lakien ja valtiomuodon puolustaminen. Tämä on se ydin, joka erottaa upseerin kaikista muista suomalaisista. Hän on vannonut kuolevansa maamme lakien puolesta, maamme yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Vaan kuinkahan on herran vuonna 2016?

Kun suomalaiset upseerit alistuivat ulkolaisen sotilasmahdin komentoon laukaustakaan ampumatta, he myös pettivät antamansa lupaukset, vannomansa valat. Nato Isäntämaa-sopimus kun on sekä perustuslain, että rikoslain 12. luvun, että laissa olevien puolueettomuusmääräysten vastainen, ja se on myös Suomen 1947 solmiman Pariisin rauhasopimuksen vastainen. Jos joku ei sitä usko, voi tarkistaa asian lukemalla tuon sopimuksen. Siinä koko Suomi, valtio ja maa, annetaan ulkomaalaisten sotajoukkojen hallintaan terveydenhuoltoa myöten. Ja vastikkeetta.

http://anttipesonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/185645-ipu-kaansi-naton-isantamaasopimuksen-mou-suomeksi

Sopimuksessa ei mainita kertaakaan Suomen puolustamista, Suomen turvallisuutta, Suomen lakeja, Suomen yhteiskuntajärjestystä, eikä mitään muutakaan. Se ei ole asiakirja, jolla turvataan Suomi. Se on antautumisasiakirja, lainvastainen sopimus, jolla koko Suomi annettiin ulkolaiselle sotilasmahdille. Se tapahtui laukaustakaan ampumatta, ilman vastalauseita, ilman protestointia, ilman että yksikään suomalainen upseeri olisi julkisesti edes ilmaissut tyytymättömyyttään tätä laitonta antautumisasiakirjaa vastaan.

Olipa Nato-jäsenyydestä mitä mieltä tahansa, kannatti sitä tai ei, tämän maan olemassa olon perusta on perustuslaki ja laki. Kun ne menettävät merkityksensä, tai niitä ei enää noudateta, koko maa lakkaa olemasta. Valtiota ei enää ole. Osoittamalla avoimesti tämän, suomalaiset upseerit eivät enää turvaa Suomi-nimistä valtiota. He eivät enää suojele suomalaisia. He ovat ulkomaalaisen sotilasmahdin apureita, pikkunilkkejä, jotka kipittävät taputuksen ja keksin toivossa ulkomaalaisten syliin vikisemään. 

Ainoa poikkeus tässä massiivisessa petoksessa oli puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali evp Häglund. Hän sanoi, aivan oikein, että tällainen toiminta rapauttaa maanpuolustustahdon ja vaarantaa Suomen. Nykyinen upseerikunta oli toista mieltä.

Suomalaiset upseerit, puolustuvoimien komentajan Jarmo Lindbergin johdolla, ovat vetäneet lokaan sekä kunniansa, maineensa että lailliset velvollisuutensa. Kun Jarmo Lindberg allekirjoitti Nato Isäntämaa-sopimuksen, hän rikkoi kaikki antamansa valat ja menetti upseerikunniansa, etenkin niiden upseerien edessä, jotka häntä ennen kaatuivat antamansa valan vuoksi. Lindbergin perässä hiihtävät Nato-intoilijat ovat hekin rikkoneet kaikki antamansa valat ja vakuutukset. Lyhyesti sanottuna: näillä upseereilla ei ole enää mitään kunniaa. He ovat kaikki valapattoja ja sanansa syöneitä lain rikkojia.

Jokaisen heistä olisi syytä katsoa peiliin ja tunnustaa: olen sanani syönyt suomalainen mies, olen valani rikkonut petturi, olen maanpetturiupseeri. Jokaisen heistä pitäisi miettiä, miten heitä katsovat ne upseerit, jotka kaatuivat Tali-Ihantalassa, Kollaalla, Summassa, Nietjärvellä, Ilomantsissa, Ravansaaressa, Taipaleessa tai Äyräpäässä. Suomalaiset nykyupseerit ovat pettäneet heidät kaikki. Upseerit ovat kusseet noiden miesten haudoille symbolisesti ja tehneet tyhjäksi sen uhrauksen, jonka heidän edeltäjänsä antoivat tämän maan puolesta.

Kenraali Ernroth, Simo Häyhä, Lauri Törni, Hasse Wind, Ilu Juutilainen, Marokon kauhu, Viljo Suokas ja sadat tuhannet muut tuntemattomat sotilaat antoivat kaikkensa isänmaalleen. He pelkäsivät, kärsivät, taistelivat tämän maan puolesta vuosia. He toimivat antamansa valan mukaisesti, heille tämä maa ja kansa, perheet ja omaiset, olivat sen arvoisia. Nykyinen upseerikunta osoittaa avoimesti halveksuntansa ja piittaamattomuutensa heidän tekojaan kohtaan toimimalla antamiensa vakuutusten ja vannomiensa valojen vastaisesti. Nykyupseereille ne eivät merkitse yhtään mitään.

Nykyupseerit eivät vastusta ulkomaisten sotajoukkojen ilmestymistä kotimaansa kamaralle. He suorastaan iloitsevat siitä. Kun heidän esi-isänsä seisoivat vuonna 1944 ase kädessä Siiranmäessa ja odottivat sydän kurkussa ylivoimaisen vihollisen ilmestymistä, he olivat päättäneet ennemmin kuolla kuin sallia ulkolaisten panssarien ajelut kotimaassaan. Nykyupseeristo hyppii nännit jäykkinä ulkolaisten sotakoneiden ympärillä ja iloitsee siitä, että ulkomaalaisia panssariajoneuvoja jyristelee Suomessa.

Kun Hasse Wind ja muut lensivät kesäkuun yhdeksäs päivä 1944 kohti etulinjaa Kannaksella, he olivat päättäneet tehdä kaikkensa. Suomalaisillä oli 248 konetta. Vastassa oli 1600 konetta. Suomalaiset ilmavoimien upseerit olivat tehneet valintansa, vaikka taistelu tuollaista ylivoimaa vastaan oli kaiken "järjen" mukaan turhaa. Suomalaiset upseerit pitivät kiinni valastaan, antamastaan lupauksesta isänmaalleen. He kävivät taisteluun ulkomaalaisia sotakoneita vastaan.

Nyt ilmavoimien upseeristo on onnessaan antaessaan ulkomaalaisten sotakoneiden harjoitella omaa alasampumistaan, salliessaan ulkomaalaisten sotilaskoneiden lennellä maan ilmatilassa harjoittelemassa suomalaiskohteiden pommittamista ja maamme ilmatilan hallintaa. Tähän on tultu. Suomalaiset upseerit pitävät hyvänä asiana sitä, että ulkomaalaiset armeijat harjoittelevat maihinnousua Suomeen. Uskomatonta, mutta totta. Toisin oli Tuuloksessa 1944.

Tämä on Suomi 2016. Maa, jonka upseerikunta rikkoo lakia ja valtiomuotoa yhtä sujuvasti kuin läpimädät poliitikkommekin, ulkomaalaisten eduksi ja hyödyksi, omaa kansaansa ja sen hyvinvointia vastaan. Suomalaisilla upseereilla ei ole enää mitään kunniaa.