KENRAALIT ROMAHDUTTIVAT PUOLUSTUSTAHDON

Puolustusvoimien nykyinen komentaja, Naton uskollinen juoksupoika Jarmo Lindberg on muiden viideskolonnalaisten avulla onnistunut siinä, mihin Aseistakieltäytyjät ja rauhanliike eivät koskaan kyenneet.

Tekemällä Suomen armeijasta Natolle alistetun palvelijajoukkion ja ottamalla suomalaiset tähtäimeensä, Nato-kiimaiset kenraalimme ja upseerimme ovat saaneet aikaan huomattavan puolustustahdon romahduksen. Se on melkoinen saavutus miehiltä, joiden pitäisi johtaa tämän maan puolustamista.

Useampikin reserviläinen, joukossa myös niitä aktiiveja, on sanonut ettei toiminta enää kiinnosta, koska puolustusvoimat eivät ole enää puolustusvoimat. Ne ovat Nato-turvajoukkoja, joiden pääasiallinen tehtävä on taata Natolle täydet toimintavapaudet Suomessa. Mahdollisen suursodan sattuessa suomalaisten tehtävänä on jälleen kerran, 1600-luvun malliin, kuolla ulkolaisen sotilasmahdin käskyjen mukaisesti, sen puolesta. Kaikki tämä on saanut aikaan sen, että jopa maanpuolustukseen innokkaasti suhtautuvat ovat tulleet siihen tulokseen, ettei nykyinen armeija ole se johon he haluavat kuulua.

Sinänsä tässä ei ole mitään ihmeellistä. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti kaikkia mahdollisia lakeja rikkovan Nato Isäntämaa-sopimuksen, jossa Suomea ei edes mainita kertaakaan, puhumattakaan Suomen turvallisuudesta. Tuo laiton asiakirja, "sopimus", on puhdas antautumissopimus, jolla koko maa ja Lindbergin johtama armeija annettiin Natolle ilman muodollista vastarintaa tai edes elettä.

Yleensä kun minkä tahansa maan armeijan ylin johto antautuu ehdoitta ulkomaalaisille sotilaille, seurauksena on se että tuon maan armeija hajoaa ja menee koteihinsa, sillä taistelu on päättynyt ja ohitse. Tosin tässä tapauksessa Natolle antauduttiin ilman protestointia, koska Lindberg muiden viideskolonnalaisine upseereineen oli Naton asialla koko ajan. Heidän toimintansa tähtäsi kaiken aikaa siihen, että Suomi miehitetään ja antautuu ulkolaisille sotajoukoille.

Jos tarkastelee Lindbergin jengin viimeaikaista toimintaa kokonaisuutena, asia ei jää kenellekään epäselväksi. Suomen armeijan ylin johto ja useimmat korkeista upseereista eivät ole toimissaan Suomen puolella, suomalaisia puolustamassa. He ovat määrätietoisesti toimineet ulkolaisen sotilasmahdin asiamiehinä, edistäneet ulkolaisen sotilasmahdin valtaa, toimintaa ja tavotteita, vastoin suomalaisten etuja. He eivät siis ole tehneet sitä mitä heidän pitäisi tehdä, vaan juuri päinvastoin. Ja nyt, kun ulkomaalaiset sotajoukot saapuvat maahamme, he haluavat oikeuden suojella asein näitä miehitysjoukkoja. Keneltä? No teiltä, reserviläiset.

Aivan kuten kenraali Häglund on koko ajan sanonut, Nato-maissa puolustustahto romahtaa. Näin on käymässä myös Suomessa. Suurin syyllinen tähän tilanteeseen on puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg ja hänen samanmieliset kollegansa, sekä maan poliittinen johto. Ja kun suomalaisten puolustustahto romahtaa, tätä maata ei enää kyetä suojelemaan miltään uhkalta. Kiitos kenraali Lindbergin uutteran työskentelyn ulkomaalaisen sotilasmahdin hyväksi.

Pahimmassa tapauksessa reserviläiset toteavat, että heidän onkin pakko puolustaa maataan ulkolaisia sotilaita vastaan itse, ilman Lindbergin maanpetturikolonnaa, ja se voi johtaa sisällissotaan, Pohjois-Irlanti tyyppiseen tilanteeseen, joka olisi tuhoisa meille suomalaisille. Sille ulkolaiselle sotilasmahdillehan se sopisi oikein hyvin, sillä Lindbergin koplalla ei olisi muuta mahdollisuutta kuin pyytää ulkomaalaisia sotilaita auttamaan itseään, eli tappamaan suomalaisia. Se olisi kansallinen tragedia ja se voi hyvinkin olla myös sen ulkolaisen sotilasmahdin tavoitteena, jotta se voisi perustella maan miehittämistä "avunpyynnöllä".

On täysin luonnollista, etteivät suomalaiset halua sotia ulkomaalaisten käskyvallan alla. On aivan normaalia, etteivät suomalaiset halua puolustaa ulkovallan etuja ja tavotteita, joilla ei ole mitään tekemistä heidän itsensä kanssa, tai jotka ovat jopa päinvastaisia. Ulkomaalaisen sotilasmahdin tavoitteet kun ovat monessakin mielessä vastakkaiset suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin kanssa.

Ihmeellisintä on se, ettei Lindberg tai maamme poliittinen johto ole tajunnut, että näillä toimillaan he ovat romahduttamassa sitä tärkeintä ja keskeisintä tekijää, jonka varassa tämän maan turvallisuus on levännyt: kansan puolustustahtoa. Mutta ilmeisesti ulkomaalaisten isäntien jaloissa hyöriminen tuottaa kenraaleille ja poliitikoille sellaista tyydytystä, jota suomalaiset tai isänmaa eivät pysty heille antamaan.

Surkeaa, mutta totta.