MINÄ - RASISTI ?

Yritykseni ymmärtää puhjenneen pakolaiskriisin taustoja, pyrkimykseni hahmottaa suurempia kokonaisuuksia, näyttää herättävän joissakin kanssaihmisissä merkillisiä reaktioita. Olen saanut viimepäivinä enemmän kuin aikaisemmin kommentteja, joissa minun on annettu ymmärtää, että olen rasisti. On annettu ymmärtää, että olen väärässä, olen pahan asialla, sanon väärin ja ajattelen väärin.

Minulle on sanottu, että suhtautumiseni pakolaisiin on vastenmielistä, kylmää, kyynistä ja väärin. On annettu ymmärtää, että pyrkiessäni näkemään huutavien otsikoiden ja karmaisevan kuvatulvan taakse, olen väärällä asialla. Olen ikään kuin asettunut samalle puolelle rasistien kanssa.

Tämä kaikki siitä huolimatta, etten ole missään, koskaan kertaakaan sanonut, ettei pakolaisia saisi auttaa. Tämä kaikki siitä huolimatta, että olen useampaankin otteeseen todennut etten ole rasisti ja perustellutkin sen ääneen useampaankin kertaan. Tämä kaikki siitä huolimatta, että olen elänyt koko ikäni keskellä maahanmuuttajia ja eri värisiä ihmisiä, joiden kanssa olen tullut toimeen.

Yksi parhaista kavereistani, mies jonka olen tuntenut lähes neljäkymmentä vuotta ja jonka käsiin uskoisin henkeni epäröimättä, on suomalainen, jonka äiti on venäläinen ja isä indonesialainen. Asiassa ei ole mitään epäselvää. Merkitseekö hänen ulkonäkönsä mitään? Ei. Etninen taustansa? Ei yhtään mitään. Se on ratkaisevaa, millainen mies hän on.

Kun asuin Yhdysvalloissa naapurin Steven oli paras kaverini. Juttelimme maailman menosta tuntikausia, pöllöilimme, nauraa hohotimme, jeesasimme kotitalomme ikääntynyttä talonmiestä ja auttelimme muitakin asukkaita. Kun raiskaajaryöstäjä iski eräänä yönä kotitalomme rappukäytävässä töistä palaavan sairaanhoitajan kimppuun, minä, Steven ja vanha talonmies olimme ainoat asukkaat, jotka etsivät heppua talosta ja sen lähistöltä loppuyön. Steven oli pikimusta kundi Chicagon South Sidelta. Se oli ihan hyvä pointti, kun vetelimme röökiä yön pimeydessä nuppivasarat kädessä.

Yhdysvalloissa tutustuin myös muutamiin Amerikan intiaaniliikkeen silloisiin aktivisteihin. Istuskelin toimintakeskuksessa heppujen kanssa ja juttelimme heidän kokemuksistaan, elämästään ja historiasta. Kävimme kaupassa ja näin itse kuinka alkuperäisiin amerikkalaisiin suhtaudutaan. Sain myös eräänä iltana oppitunnin siitä, kuinka viranomaiset suhtautuvat intiaaniaktivisteihin, siihen Bad boys bad boys whatcha gonna do -tyyliin. Viranomaiset olivat tuolla ja me täällä, minä ja kolme intiaania.

Kun olin Israelissa juttelin hotellimme receptionin palestiinalaisten työntekijöiden kanssa monena iltana Palestiinasta, Israelista ja Kysymyksestä, ja elämästä ylipäätään. Juttelin useammankin isrealilaisen kanssa samoista aiheista. Egyptissä jo ikääntynyt Captain Frank kertoi hauskoja tarinoita suomalaisista Suezilla. Kun kurdit pistivät pystyyn kebab-kioskiaan, olin kantamassa jääkaappeja ja uuneja, koska satuin kulkemaan ohitse ja kahden miehen voimin on hankala tehdä moista. Tein sen kysymättä ja korvauksetta.

Olen tutustunut moniin kulttuureihin, olen matkustellut, olen tutustunut moniin ulkomaalaisiin, sekä ulkomailla että Suomessa. Olen autellut ihmisiä arjen asioissa, ulkomaalaisia, erivärisiä, ulkomailla ja kotimaassa. En vihaa ketään ihonvärin, kotimaan tai minkään muunkaan takia. Minulle on aivan yhdentekevää oletko sininen, musta, oranssi tai violetti väriltäsi. Ratkaisevaa on se millainen olet ihmisenä. Tulenko toimeen kanssasi, tuletko toimeen kanssani. Kusipää on kusipää, uskonnosta tai ihonväristä riippumatta.

Mutta nyt olen rasisti, muukalaisvihamielinen, ties mitä. Miksi? Koska näkemykseni on se, ettei tämä koko Euroopan laajuinen pakolaiskriisi ole puhjennut sattumalta juuri nyt. Todellisuudessa se puhkesi jo vuonna 2011. Sen puhkaisivat USA:n, Naton ja EU:n aloittamat sotatoimet Libyassa ja Syyriassa. Samoihin aikoihin puhkesi toinen pakolaiskriisi Ukrainassa. Sieltä lähti pakoon kaksi miljoonaa ihmistä. Juha Sipilä ei tiettävästi tuolloin tarjonnut taloaan pakolaisille.

Olen rasisti myös siksi, että olen tuonut esille myös suomalaisten köyhien tilanteen. Olen puhunut suomalaisista asunnottomista. Heitä on 7000. Heille ei järjesty hätämajoitusta mistään. Ylipäätään kantaväestön ongelmista ja hädästä puhuminen on kuulema rasismia. Yritin jo vuosia sitten kiinnittää huomiota tähän ongelmaan. Kirjoitin useammankin lehden mielipidesivuille, että jos emme ota vakavasti kantaväestön vaikeuksia ja ongelmia, se tulee synnyttämään kaunaa maahanmuuttajia kohtaan. Niin on käynyt.

Näkemykseni oli jo tuolloin, että jonkun tahon intresseissä on nakittaa maahanmuuttajat ja köyhä kantaväestö rähisemään toisilleen. Jo tuolloin näin, että ministeriöistä annetut ohjeistukset ja toimintaohjeet tähtäävät juuri siihen mitä nyt tapahtuu: kantaväestön osattomat ja maahanmuuttajat ovat vastakkain. Kansaa hajotetaan ja sen huomio siirretään muualle suuremmista kokonaisuuksista. "Voit aina palkata toisen puolen köyhistä tappamaan sen toisen puolen". Hajoita ja hallitse. Se toimii.

Pakolaiskriisi 2015 toimii sekin juuri samalla tavalla. Kohu on hirveä, ihmiset sättivät ja haukkuvat toisiaan, syyllisiä etsitään, kansa jakautuu kahtia, mielipiteet polarisoituvat, asenteet jyrkkenevät, ja ennen kaikkea: kaikilta unohtuu se mitä on tapahtumassa. Ei, se unohdutetaan. Se peittyy pakolaisshow'n alle. Juuri tämä on tarkoituskin.

En usko sekuntiakaan, että pääministeri Sipilän elettä ohjaisi mikään korkeampi tai puhtaampi motiivi. Se on julkisuustemppu, Taika-Jimin hypnoottinen ele, jolla kerätään pisteitä, pestään julkikuvaa ja saadaa ihmiset puhumaan siitä, ikään kuin tämä olisi pääministerin suurin saavutus. Samainen pääministeri on tekemässä kymmenistä tuhansista eläkeläisistä asunnottomia ilman pienintäkään sääliä. Kertauksen vuoksi: sama mies, joka on saanut suurta ihailua ja kiitosta osakseen, on tekemässä kymmenistä tuhansista eläkeläisistä asunnottomia, jos linja pitää.

Mutta tämänkin asian esille tuominen on "kyynistä". Se on "rasistista". Minulta on kysytty miksen itse ota köyhää eläkeläistä tai suomalaista asunnotonta omaan kotiini? Minulla ei ole omaa kotia, asun vuokralla. Lisäksi olen itse yksi noista köyhistä suomalaisista. Kuukausituloni ovat tässä kuussa nolla euroa. Tuloni olivat viimekuussa runsaat kolme sataa. Onneksi sain säästettyä edellisen kuukauden lähes tuhannen euron tuloista sen verran, että olen saanut tämän kuun vuokran maksettua. Kesä-heinäkuussa olin toimeentulotuen varassa.

Mutta auttelen sairasta äitinäni, käyn kaupassa, kannan tavaroita jne. Yritän jeesata sen verran, ettei hänen tarvitse miettiä maksaakko asunnosta vai ostaakko lääkkeet, joita ilman ei pysy elossa. Auttelen naapuruston ikäihmisiä ja muitakin. Vain jokunen päivä sitten neuvoin naapuritalon pikimustan afrikkalaisperheen äitiä arjen askareissa. Mutta minä olen kyyninen rasisti.

Pakolaiskriisi toimii juuri siten kuin on haluttukin. Se hajoittaa ja auttaa hallitsemaan. Se pistää nokikkain köyhät ja tarjoaa monille muille hyvän ja mukavan tilaisuuden tuntea suurta empatiaa ja paremmuutta, hyvyyttä. Se, että samaan aikaan kymmenistä tuhansista eläkeläisistä ja sadoista tuhansista muista tehdään entistä köyhempiä, joita tullaan myös rankaisemaan köyhyydestään hallituksen pakkotoimilla, ei ole koskaan aiheuttanut yhtä suurta ja laajaa empatian aaltoa. Se on totuus.

Jos tuo totuus saa sinut suuttumaan tai tuntemaan ärtymystä, kiukustumaan tai hermostumaan, se ei suinkaan tee minusta rasistia. Se ei tee minusta kyynistä ilkkujaa, vierestä huutelevaa pikkusieluista rähisijää. Sen sijaan tuo totuus osuu sinun sisimmässäsi johonkin kohtaan. Jossakin sinun suuttumuksesi, moraalisen närkästyksesi ja oikeassaolemisen kaipuusi alla, sinäkin tiedät, että totuus on se, ettet sinä ole ollut yhtä huolestunut sadoista tuhansista suomalaisköyhistä kuin median eteesi tuomista pakolaisista.

Tiedät, ettei uutinen asuntoonsa yksin kuolleesta vanhuksesta saanut mieltäsi samanlaiseen kuohuun kuin kuva hukkuneesta pakolaislapsesta. Sinä tiedät sisimmässäsi, ettet ole ollut läheskään niin huolissasi tuosta kuolleesta vanhuksesta. Et hetkeäkään. Ja sen ääneen sanominen suututtaa, kiukuttaa. Sellaisesta ei voi olla ylpeä.

Ja ennen kaikkea, pakolaiskohu saa unohtamaan sen, että se vanhus kuoli unohdettuna kotiinsa suomalaisten poliitikkojen tekemien päätösten vuoksi. Ja sen, että noita päätöksiä tehdään siksi, että poliitikkomme ovat päättäneet tukea ylikansallista valuuttaa kymmenillä miljardeilla.

Ja minä olen rasisti, kun sanon sen ääneen?