HOMOSIRKUKSET JA IMMOSKOHUT

Ihan alkuun mitä mieltä olen. Mulle on aivan sama jos joku aikuinen haluaa kompuroida kummituskaavussaan pitkin poikin katuja, kunhan ei ole vaatimassa että muiden pitää tehdä samoin ja kunhan riisuu sen uimahallin uima-altaaseen mennessään. Mulle on aivan sama uskooko joku kultaiseen pääsiäismunaan, allahiin, jahveen tai taikavarpuihin, kunhan ei häiritse muita uskomuksillaan. Mulle on siis aivan yhdentekevää miten kukin elelee, kunhan ei pakota muita elämään samalla tavalla.

Suomi on aina ollut suvaitsevainen maa. Jo ammoisina aikoina kylähullut hiihteli pitkin raittia kesät talvet uimalakki päässä ja keskusteli menninkäisten ja pikku-ukkojen kanssa. Jos joku halusi olla Tarzan ja juosta munasillaan pitkin mettiä, niin siitä vaan, kunhan ei meidän tontille tullu. Näin se pitäisi ollakin.

Ennen vanhaan tiedettiin että tuossa talossa oli kaksi isäntää ilman eukkoja, tiedettiin että tuo kirjuri tuoksuu ruusuille ja tuolla asustaa se ikäneito ystävättärensä kanssa. Ja kaikki tiesivät että kyse oli homoista. Saivat asua ja olla, kunhan eivät meuhkanneet asialla. Näin asia oli hoidettu siihen aikaan.

Jostakin kumman syystä nyt, olipa ideologia mikä tahansa, kaikki haluavat kovasti kaikkien olevan samaa mieltä itsensä kanssa. Suvaitsevaisuusylimystö haluaa kaikkien muuttuvan maailmankylän monikulttuurisiksi monirotuisiksi kulttuurien moniottelijaksi, joka hyväksyy kivitystuomiot ja ympärileikkaukset osana ihanaa kulttuurien kirjoa. Rasistisuvaitsemattomuusseurakunta ei halua hyväksyä yhtään mitään mitä tapahtuu Möhniön kunnan rajojen ulkopuolella. Ja kaikki vaativat toisiaan noudattamaan omaa tahtoaan. Se on merkillistä.

Kaikkein merkillisintä on kuitenkin tämä: aina, siis joka jessuksen kerta, kun kansa alkaa päästä oikeasti jyvälle siitä miten meitä kusetetaan ja sorretaan, nousee esiin jompi kumpi: homot tai rasismi.

Aina kun kansalaiskeskustelussa ryhdytään puhumaan ylikansallisesta päätöksenteosta, ylikansallisesta vallankäytöstä meitä kohtaan, esiin pomppaa joku huutamaan homoille oikeuksia tai vastustamaan homojen oikeuksia. Alkaa hillitön homosirkus, jossa huudetaan ja revitään paitoja, ja tärkeämmät asiat painuvat unoholaan.

Kun kansa alkaa päästä jyvälle eurosta ja ryhtyy keräämään nimiä kansanäänestykseen sitä vastaan, kansanedustaja Immonen lataa eetteriin lapsellisen julistuksensa ja taas alkaa rasismimöykkä molempiin suuntiin ja olennaiset asiat unohtuvat.

Näin tapahtuu aina. Kun kansalaiset alkavat löytää toisensa yli poliittisten ideologioiden, kun kansalaiset alkavat löytää yhteistä asioita, aina pomppaa esiin joku perkeleen mölyapina oman asiansa kanssa ja kuinka ollakaan media vetää sen kuin sovitusti lööppeihinsä ja etusivuilleen.

Immosen topeliaaninen julistushan on kuin herkän lukiolaispojan kynästä. Silti siihen suhtaudutaan kuin se olisi pahinta sitten 1860-luvun nälkävuosien. Se on ideakin. Kansa oli tajunnut tulleensa persujen huijaamaksi. Persut olivat syöneet kaikki suuret lupauksensa ja sanoneet Kyllä Natolle, eurolle ja EU:lle. Ja pam: Immonen julistaa ja persujen petos unohtuu. Euro unohtuu. EU unohtuu. Nato unohtuu. Se sopii todellisille EU-fasisteille oikein hyvin. Eurostoliiton kaaderit taputtavat käsiään Immoselle. Huomionsiirto toimi kuin junan vessa.

Ennen Immosta homoavioliitto oli keppihevosena vasemmalla ja oikealla, uskovaisten ja ateistien lemmikki shöynä. Se kuumentaa aina tunteita, kärjistää keskustelua ja mikä olennaista, JAKAA VAHVASTI MIELIPITEITÄ. Se on koko homman ideakin. Hajoita ja hallitse.

Tiedät pannaan rähisemään rättipäistä ja homoista, ja sillä aikaa kun te meuhkaatte noista, maahan tulee lakia toisensa perään jotka vievät kansallisen päätäntävallan rippeetkin. Ei se ole sattumaa. Ne ovat miinoja, joita lauotaan aina kun pääsette liian lähelle oikeita asioita. Rasismi-huuto puolesta ja vastaan alkaa aina, kun liian moni teistä alkaa laskeskella euron todellisia kustannuksia kansalle. Homorähinä pannaan aina pystyyn, kun liian moni teistä alkaa ymmärtää mitä vapaakauppasopimus oikeasti merkitsee.

Näin käy aina ja mikä ettei. Te menette aina samaan vipuun ja ryhdytte rähisemään keskenänne. Se sopii vallanpitäjille oikein mainiosti. Se on juuri sitä mitä he haluavat ja toivovat teidän tekevän. Tapelkaa keskenänne toisarvoisista asioista. Kiinnittäkää huomionne asioihin, jotka saavat teidät unohtamaan että armeijanne antautui laukaustakaan ampumatta, että hallituksenne toimii EU:n määräysten alla sen eduksi teitä vastaan, verovaranne, eläkerahastonne ja kansallisvarantonne kiikutetaan ulkomaille teiltä pois.

Katsokaa erimieltä olevia ja kuvitelkaa edellen, että he ovat vihollisianne, ja antakaa stubbien ja muiden viedä teiltä kaikki sillä välin kun huudatte pää punaisena toiselle suomalaiselle.

Unohtakaa, että eduskuntanne, puolueenne, presidenttinne ja hallituksenne sekä armeijanne ovat rikkoneet perustuslakiamme kahden vuosikymmenen ajan johdonmukaisesti.

Kuten 1800-luvun lopun superkeinottelija ja rosvoparoni Jay Gould totesi:

"You can always hire one half of the poor to kill the other half."