ITSENÄISYYS EI OLE REALISMIA?

Moni eturivin poliitikko on sanonut usein ja ääneen, ettei Suomen ero Euroopan Unionista ole realistinen vaihtoehto. Meille on toisteltu lähes kaikista suunnista, ettei eurolle ole vaihtoehtoa. Kaikki tuo on valehtelua, harhaanjohtamista ja valetta. Meillä on realistinen vaihtoehto. Se on itsenäisyys. Se on oma valuutta.

Ne, jotka väittävät, että Suomi on itsenäinen, eivät joko ymmärrä todellista asemaamme, tai valehtelevat. Itsenäisen valtion tunnusmerkeistä meillä on jäljellä enää lippu. Me emme ole enää itsenäinen valtio. Me olemme Euroopan Unionin "jäsenvaltio". Tuo nimi on keksitty korvaamaan sana "osavaltio", koska se särähtäisi liian monen korvaan.

Laeistamme 70-80% tulee suoraan EU:sta. Talouspolitiikkamme määrätään EU-tasolla. Rahapoliittinen päätösvalta on luovutettu Euroopan keskuspankille, kuten Alexander Stubb eduskunnassa hiljattain sanoi. Ulkopolitiikkamme määrätään EU:ssa. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme ole enää itsenäisiä. Suomi ei ole itsenäinen valtio.

Allekirjoittaneellekin on usein heitetty vasta-argumenttina tämä: eikö Saksa muka ole itsenäinen valtio? Oikea vastaus on: ei ole. Saksa on ollut vieraitten valtioiden sotilaallisesti miehittämä maa vuodesta 1945 lähtien ja on sitä edelleen. Sen lisäksi se on EU:n "jäsenvaltio". Toki se on suurin ja vaikutusvaltaisin osavaltio ja johtaa pitkälle EU:ta painoarvollaan, mutta se ei ole itsenäinen valtio tai maa. Se on miehitetty osavaltio.

Suomen uudelleen itsenäistymiselle on olemassa vankkoja taloudellisia perusteita. Meidän valtiontaloutemme ja keskuspankkimme ovat molemmat ajautuneet syvään kriisiin vain ja ainoastaan EU-jäsenyyden ja euron vuoksi. Kymmenien miljardien kulut ovat kestämättömiä ja juuri siksi valtio joutuu leikkaamaan kansalaisille suunnattuja palveluita ja ottamaan lisää lainaa yksityisiltä pankeilta. Omalta keskuspankilta ei EU:n sääntöjen mukaan saa ottaa lainaa.

Suurin ja merkittävin syy Suomen uudelleen itsenäistymiselle on kuitenkin se sama, joka innotti menneitä sukupolvia valtaviin uhrauksiin ja taisteluun lähes kaikilla elämän aloilla. Sibelius, Gallen-Kalela, Edelfeldt ja monet muut loivat upeaa taidetta itsenäisyyden hengessä. Sotien aikana 90 000 suomalaista miestä ja naista kuoli taistelussa vapaan ja itsenäisen isänmaan puolesta. Sotien jälkeen samat sukupolvet jälleenrakensivat maan, asuttivat 420 000 karjalaispakolaista, loivat Suomen teollisuuden ja talouden uudelleen, lähtivät rakentamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja tekivät Suomesta yhden maailman rikkaimmista ja parhaimmista maista.

Nyt meille sanotaan, ettei sellainen ole realismia. Meille sanotaan, ettei se ole mahdollista. Vuonna 1939 jokainen asiantuntija, ammattilainen, ulkomaalainen tarkkailija ja poliitikko sanoivat, että Suomi kestää korkeintaan kaksi viikkoa ja ettei Suomen puolustaminen ole mahdollista. Taistelu Neuvostoliittoa vastaan ei ole realismia. Baltit toimivat näiden asiantuntijalausuntojen pohjalta. Suomi halusi säilyttää itsenäisyytensä.

1945 sanottiin, ettei Suomi voi säilyä itsenäisenä. Sota oli hävitty. 420 000 pakolaista. Valtavat maa-alueet oli menetetty. Maa oli raunioina. Talous oli raunioina. Ulkomaisten asiantuntijoiden mielestä oli selvää, ettei Suomi säily itsenäisenä. Kun YYA-sopimus tehtiin, kaikki "asiantuntijat" tiesivät ettei Suomi säily kovinkaan pitkään. Se ei ollut realismia, sillä jokainen Neuvostoliiton rajanaapuri menetti itsenäisyytensä ja joutui Varsovan liittoon. Osa katosi kartalta. Se tulisi olemaan myös Suomen kohtalo, se oli realismia, se oli ainoa vaihtoehto.

Suomalaiset olivat toista mieltä. YYA-sopmukseen ujutettiin pienen pieniä lauselmia, jotka livahtivat Neuvostoliiton johdolta sopimustekstiin. Kaikki sopimuksen pykälät vaativat toteutakseen MOLEMPIEN osapuolten suostumuksen, eikä Suomi aikonut koskaan suostua. Sopimus sitoi Neuvostoliiton kädet. Puna-armeijan tulo Suomeen olisi vaatinut suomalaisten hyväksynnän. Mikä tahansa virallinen puuttuminen Suomen asioihin olisi vaatinut suomalaisten hyväksynnän. Suomalaiset neuvottelijat olivat kerrankin ajatelleet isänmaansa etua ja olleet ovelia.

Kun Suomi liitettiin Euroopan Unioniin perustuslain vastaisesti, silloiset neuvottelijat hyväksyivät lähes kaiken. Aina kun EU on pannut sopimuksia uusiksi, suomalaiset poliitikot ovat hyväksyneet kaiken. Lissabonin sopimus, euro-sopimukset, kaikki todellisuudessa itsenäisyyden vieneet sopimukset on hyväksytty mutisematta. Kaiken huippuna on hanke, jonka tarkoituksena on tehdä Suomesta sotilaallisesti alistettu ja epäitsenäinen valtio.

Kaikki suuret puolueet vasemmalta oikealle, vihreistä demareihin, kokoomuksesta kepuun, vasemmistosta kristillisiin, ajavat EU-agendaa. Yksikään niitä ei ole halua itsenäistä Suomea. Ne ovat kaikki sitoutuneet federalistiseen politiikkaan, koska kaikki EU-politiikka on sitä. Jos joku väittää ettei ole, hän joko valehtelee tai ei tiedä. Euroopan Unioni on "valtioliitto", federaatio, liittovaltio. Niin kauan kun olemme sen jäseniä, me emme ole itsenäisiä. Asia on näin yksinkertainen. Me emme päätä omista asioistamme.

Meille sanotaan, ettemme pärjää yksin. Emme taloudellisesti, emmekä turvallisuuspoliittisesti. Se on valehtelua. Nokia on loistoesimerkki. Nokia nousi nimenomaan hyvinvointivaltion pohjalta, suomalaisten nostamana ja luomana, ja se romahti muutamassa vuodessa kun Nokian omistus ja johto päätyivät ulkomaalaisten käsiin.

Suomalaiset sotilaat ovat olleet maailmalla erilaisissa sotilasoperaatioissa viimeiset kymmenen vuotta. Heitä on kuollut ja vammautunut. Ennen EU-jäsenyyttä suomalaisia sotilaita oli maailmalla vain sinisissä kypärissä ja bareteissa, ja silti päätimme itse omista asioistamme. Kukaan eikä mikään uhannut meitä sotilaallisesti. Vasta nyt, kun olemme osa EU:ta ja meitä on hivutettu Natoon, meillä onkin vihollisia naapurissa ja maailmalla. Vasta nyt Venäjästä on leivottu mahdotonta uhkaa. Vasta nyt meistä on tullut terrorismin kohdemaa. Se on hyvä muistaa.

Itsenäinen Suomi olisi nopea liikkeissään. Me päättäisimme itse mitä tekisimme taloudessa ja ulkopolitiikassa, miten kehitämme maatamme, miten toimimme globaaleilla markkinoilla jne. Me voisimme päättää kaikesta. Nyt me emme voi. Me voimme vain sopeutua. Nykytilanteessa meillä ei ole mitään vaihtoehtoja, kun taas itsenäisenä valtiona me voisimme toimia omaksi parhaaksemme. Itsenäisenä maana me päättäisimme itse omista asioistamme, kaikesta.

Katsokaa Islantia. Katsokaa Sveitsiä. Ne eivät kuulu Euroopan Unioniin, eivätkä ne ole euron jäsenmaita. Ne ovat pieniä maita. Meneekö niillä huonommin kuin meillä? Niillä menee paremmin ja syykin on aivan yksiselitteinen: ne ovat itsenäisiä.