PAASIKIVI PYÖRII HAUDASSAAN

Tätä nykyisten Nato-narttujen vikinää ja ininää kuunnellessa ja katsellessa on tullut useaankin otteeseen mieleen, että tällaisia ne olivat 70-luvun paskansyöjätkin. Neukkulan pojathan sanoivat suomalaisia poliitikkoja paskansyöjiksi, kun ne nielivät kaiken mitä niille syötti. Ei kai Kekkoslovakian isojen poikien varpaanväleissä kasvaneista poliittisista broilereista muuta voinut tullakaan.

Nyt samat heput, kokoomuksen Pertti Salolainen ja Ilkka Kanerva etunenässä, ovat nielemässä kaikkea mitä lännestä syötetään ja aivan yhtä innokkaasti kuin 70-luvulla maittoi se itä-uloste. Ja voi sitä mussutuksen määrää. Nyt vihollinen on vain idässä. Ehkä osittain siksi, että tuon paskansyöjäsukupolven poliitikot yrittävät epätoivoisesti karistella Moskovan nuoleskelijoiden mantteleita harteiltaan.

Kokonaan oman lukunsa ovat nämä polvihousupojat, propellipäät ja pellet, joihin kuuluvat Carl Haglund, Alxander Stubb, Ulkopoliittisen instituutin Charly Palsternakka ja muut nerot. He meuhkaavat nyt Yhdysvaltain puolesta aivan yhtä vimmastusti kuin 70-luvun taistolaiset aikoinaan Neukkulan puolesta. Aivan kuten NL ei silloin ollut koskaan väärässä ja oli se Totuuden lähde, nyt USA ei ole koskaan väärässä ja on se Totuuden lähde. Näiden USA:n pakaroitten välissä viihtyvien kihomatojen touhu olisi hilpeää katseltavaa, jollei sillä olisi vakavia seurauksia kansakunnallemme.

Mediassa on ilmoitettu, että ns. Venäjä-pakotteet maksavat Suomelle noin 200 miljoonaa joka kuukausi. Se tekee 2,4 miljardia miinusta vuodessa. Pääministeri Stubbin mukaan pakotteilla ei ole meille mitään vaikutusta. Pakotteisiin mentiin mukaan, koska haluttiin niellä EU-paska karvoineen päivineen, haluttiin miellyttää ns. lännen päättäjiä, mielistellä ja nöyristellä heille. Kansakunnan etujen vastaisesti.

Juho Kusti Paasikivi tajusi aikoinaan yhden asian: venäläisiä on enemmän kun meitä ja ne tulevat olemaan aina tossa naapurissa. Niistä ei tartte pitää, niihin ei tartte luottaa, mutta niiden kanssa on pakko tulla toimeen. Moni tajusi senkin, että kun niitä on niin helvetisti ja se on iso maa, niin siellä voi tehdä ihan oikeasti massia, siis todella isoa tiliä. Niinpä Paasikivi lanseerasi uudenlaisen politiikan, jonka avulla Suomi pysyi sotien ja konfliktien ulottumattomissa 60 vuotta, vaurastui ja eli rauhan aikaa, silloinkin kun tankit ajelivat Prahan ja Budapestin ja Varsovan kaduilla.

Paasikiven jälkeen tuli Kekkonen, mies joka sittemmin on leimattu KGB:n agentiksi ja ryssien mielistelijäksi. Nykyisin ei kauheasti muistella sitä, että Kekkonen karkoitti maasta toista sataa KGB:n miestä joilla oli mopo keulinut liikaa ja että Kekkonen ilmoitti ainakin kahdesti Neuvostoliitolle, etteivät yhteiset sotaharjoitukset kiinnosta. Hän myös karkoitti maasta Neuvostoliiton suurlähettilään, joka erehtyi uhkailemaan ja painostamaan Suomea.

Kekkonen oli varmaan vittumainen mies monellakin tapaa, mutta ulkopolitiikassa oli pallia. Nimittäin nyky-Venäjä on silkkihöyheninen pupunen verrattuna Neuvostoliittoon ja silti sille sanottiin tarvittaessa Njet. Neuvostoliitto oli aivan saatanan aggressiivinen supervalta, joka ei paljoa piitannut laeista ja kansainvälisistä sopimuksista. Se teki varsinkin lähialueillaan ihan mitä huvitti. Silti se ei tehnyt mitä halusi Suomen kanssa. Joku kehtasi sanoa Njet, kun tarve niin vaati.

Sofi Oksasen kaltaiset historian valehtelijat heittelevät mielellään ilmoille saksalaisten oikeistopoliitikkojen keksimää Suomettumis-termiä. Väite kuuluu, että Suomi oli Neukkujen alainen vaikka ei ollutkaan. Sofi on varmaan unohtanut, että samaan aikaan kun Kekkonen saunoi Hrustshevin kanssa ja hoiteli noottikriisin dokaamalla, eestiläiset kommunistit raiskasivat omaa maataan intopiukeana Moskovan biitin mukaan.

Todellisuudessa Suomi oli puolueeton, tahkosi rahaa, pysyi suurvaltakonfliktien ulkopuolella ja eleli hissukseen pohjoisessa, minne se kuuluukin ja missä se oikeasti on. Oltiin rauhassa 60 vuotta ja kivasti meni, moneen muuhun maahan verrattuna. Se johtui siitä etteivät kotimaiset neukkulafanit koskaan päässeet vallankahvaan kiinni.

Mutta nyt vallassa ovat USA:n persekärpäset ja EU-kihomadot. Nyt meillä laivaa ohjaa mies, jonka suurin ongelma on se pukeutuuko Sinuhe Wallinheimo mätsäävään asustekokonaisuuteen. Puolustusministeriönä on pesun kestävä hurripoitsu, joka ei ole edes armeijaa käynyt eikä tiedä mitä alaisensa tekevät ja joka lähettelee suomalaisia sotilaita ties minne ties mihin harjoituksiin ja operaatioihin, jos ne vain ovat amerikkalaisten.

Nämä pojat ovat hartoitaan myöten niin sanotun Lännen peräreijässä ja ovat sitä mieltä että meidän kaikkien pitää seurata perässä. Nämä pojat myyvät maataan, sen tulevaisuutta ja kansallisvarallisuutta kenelle tahansa, joka kehtaa tulla pyytämään. He eivät aja kansan, kansakunnan tai tämän maan etua, vaan omaansa ja vielä USA:a ja EU:ta mielistellen, seuraten ja totellen. Aikoinaan näiden poikien kaltaiset selkärangattomat olivat valmiit myymään maansa, sen tulevaisuuden ja kaiken Neuvostoliitolle. Osittain he ovat edelleen mukana samalla linjalla, mutta nyt vain lännen nimissä.

Heitä katsellessaan Juho Kusti pyörii haudassaan.