EESTILÄISET - UHOAVA ORJAKANSA

Eestiläiset ovat viimeaikoina kovasti neuvoneet suomalaisia siitä kuinka Venäjään pitää suhtautua ja miten puolustuspolitiikkaa pitää hoitaa. Se on kaikessa naurettavuudessaan suorastaan irvokasta. Eestiläiset eivät ole koskaan historiansa aikana kyenneet puolustamaan mitään osaa maastaan, kansastaan puhumattakaan. Eestiläiset ovat kautta kirjoitetun historiansa olleet aina orjia omassa maassaan ja ovat sitä edelleen, ja täysin omasta tahdostaan.

Kun saksalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset aloittivat valloitusretkensä nykyisen Eestin alueelle 1100-luvulla, eestiläiset eivät kyenneet juuri minkäänlaiseen vastarintaan. Tanskalaiset tuhosivat vanhan Räävelin kauppapaikan ja rakensivat sen läheiselle vuorelle oman tukikohtansa, Taanien linnan, josta tuli myöhemmin eestiläisten pääkaupunki, joka edelleen kantaa nimenään Tanskalaisten linnaa, Tallinnaa.

Ainoa osa joka kykeni edes jonkinlaiseen vastarintaan olivat saarenmaalaiset, joita ei edes pidetty samana kansana. Kaikki muu maarahvas, eli kansa, alistui suit sait sukkelaan vieraille valloittajille, olipa sitten kyse Läänemaasta, Virumaasta tai mistä tahansa alueesta.

Eestiläiset heimot nousivat kapinaan 1236 ja hävisivät. He nousivat kapinaan myöhemminkin ja hävisivät. Saksalaiset ottivat valta-aseman maassa, tekivät alkuasukkaista orjiaan, ja loivat kartanojärjestelmän. Suomalaisruotsalaiset sotajoukot valloittivat alueen 1600-luvulla osaksi Ruotsin imperiumia, eivätkä eestiläiset panneet lainkaan hanttiin. He eivät panneet hanttiin silloinkaan, kun venäläiset valloittivat alueen Pietari Suuren johdolla. Eestiläiset palvelivat kulloistakin miehittäjää ja kaivelivat nenäänsä, kun muut sotivat heidän maillaan.

Eestiläiset olivat alamaisina omalla maallaan tukevasti, saksalais- ja ruotsalaissyntyisten, Venäjää palvelevien suursukujien orjina, eivätkä tehneet yhtään mitään. Kun Venäjä valloitti Suomen 1809 sodassa Ruotsia vastaan, tsaari otti Suomen omaksi läänityksekseen. Suomi sai oman parlamentin, rahan, virkamieskoneiston ja oli suoraan tsaarin alainen, ohi Venäjän duuman. Eestiläisillä ei ollut mitään omaa, koska he eivät olleet sotineet oman maansa puolesta, toisin kuin suomalaiset olivat tehneet. Suomalaiset olivat sotineet venäläisiä vastaan jo satoja vuosia yhtä soittoa, kun eestiläiset tyytyivät kaivamaan neniään ja kumartelemaan kulloisellekin isännälle omalla maallaan.

Kun Venäjällä tapahtui bolshevikkien vallankumous 1917, suomalaiset päättivät itsenäistyä. Lenin allekirjoitti omakätisesti Suomen itsenäisyyden tunnustamisen Smolnan käytävällä. Paperin löivät Leninin eteen Svinhuvudin johtamat suomalaiset itsenäisyysmiehet. Eestiläiset kaivelivat edelleen neniään.

Suomessa syttyi verinen sisällissota, johon bolshevikit sekaantuivat ruotsalaisten ja saksalaisten ohella. Eestiläiset kaivelivat neniään vieläkin. Vasta kun Suomessa valkoiset voittivat, alkoi Eestissä vastaavanlainen sisällissota, jossa punaiset edustivat bolshevikkeja ja valkoiset itsenäisyysaatetta. Sota oli kiikun kaakun aina siihen saakka, kunnes suomalaisvapaaehtoiset saapuivat maahan ja panivat tuulemaan. Eesti itsenäistyi suomalaisten avulla. Itseasiassa suomalaiset sotivat myös Latviassa ja Liettuassa, josta heidät lähetettiin kotiin, koska he olivat armottomia ja raakoja.

Itsenäisen Eestin lyhyen taipaleen suurin saavutus oli perunapirtun myynti Suomeen kieltolain aikana. Mitään muuta Eesti ei saanut aikaan. Presidentti Konstantin Pätsistä tuli jonkinlainen apukoulutason diktaattori, joka oli tietysti orjakansa eestiläisten mieleen. Päts palkitsi kansansa ojentamalla maansa kultalusikalla Stalinille vuonna 1939.

Toisin kuin eestiläiset ja satutäti Sofi Oksanen niin kovasti väittävät, Eestiä eivät valloittaneet venäläiset, vaan eestiläiset kommunistit, jotka tekivät komean kotiinpaluun. He aloittivat kostotoimet entisiä vihollisiaan vastaan neuvostoarmeijan tukemina. Eestiläiskommunistien valtakausi kuitenkin katkesi, kun maahan marssi vanha tuttu isäntä Saksa vuonna 1941.

Orjakansa eestiläiset riensi kilvan uuden valloittajan apuriksi ja tuhosi koko maan juutalaisväestön intoa puhkuen. Kourallinen isänmaallisia eestiläisiä pakeni Suomeen ja liittyi Suomen armeijaan, ajatuksenaan taistella myöhemmin natseja vastaan. Muut eestiläiset nuolivat tapansa mukaan natsi-Saksan persettä niin paljon kuin ehtivät. 

Kun Saksan sotaonni kääntyi, natseja palvelleet eestiläiset taistelivat oman nahkansa puolesta ja taisteluihin osallistui myös Suomessa palvelleita eestiläisiä. Näitä miehiä oli kuitenkin liian vähän pysäyttämään puna-armeijaa, sillä suurin osa eestiläisistä kaiveli nenäänsä perunakuopissaan ja odotteli perinteiseen opportunistiseen tapaansa uusia isäntiään. Kun sota loppui, pikkuriikkinen joukko pakeni metsiin jatkamaan miehittäjän vastaista taisteluaan, mutta valtaosa kansasta tyytyi taas orjan asemaan, kuten aina ennenkin. Jopa se myöhemmin kohua nostattanut Pronssisoturi-patsas oli malliaan myöten eestiläisten omaa tekoa.

Natsien tilalle palasi Neuvostoliitto, ne samat eestiläiset kommunistit jotka olivat paenneet itään 1941, ja he pystyttivät Neuvosto-Eestin. Neuvosto-Eestiä eivät koskaan johtaneet venäläiset. Se oli eestiläisten kommunistien show. Eestin KGB oli eestiläisten, Eestin kommunistinen puolue oli eestiläisten jne. Valtaosa eestiläisistä hyväksyi tilanteen ja tyytyi siihen, kuten orjakansa aina tekee.

Samaan aikaan suomalaiset taistelivat maansa itsenäisyydestä verisesti loppuun saakka ja säilyttivät vapautensa nipin napin, itseasiassa ainoana Saksan rinnalla sotineista maista. Saksa oli miehitetty, samoin Itävalta, Romania, Bulgaria, Ukraina, Italia ja kaikki Baltian maat. Ainoa sodan hävinneistä maista, joka säilytti itsenäisyytensä oli Suomi.

Kun eestiläiset jatkoivat kuuliaisten orjien elämäänsä, suomalaiset laajensivat pikkuhiljaa itsenäisyyttään ja solmivat diplomaattisuhteita ympäri maailmaa. Kun eestiläiset nauttivat rysäpöksyistään ja muista neuvostotuotteistaan, suomalaiset kävivät kauppaa ympäri maailmaa. Suomalaiset matkustelivat ulkomaille mielensä mukaan, kun eestiläiset ilmiantoivat toisiaan ja viimeisiä metsäveljiään.

Presidentti Kekkosen onnistui avata eestiläisille pikkuriikkinen hengitysaukko länteen säännöllisen lauttayhteyden kautta. Suomalaiset rakensivat Tallinnaan sen upouuden maamerkin ja koko Neuvostoliiton uudenaikaisimman hotellin Virun. Suomalaiset turistit salakuljettivat tavaraa, lehtiä ja kirjoja eestiläisille, jotka eivät itse kyenneet moiseen. Eestiläiset saivat myös katsella Suomen televisiota, suomalaisten ovelan tekniikan käytön ansiosta.

Suomalaiset mahdollistivat omalta osaltaan myös Eestin uuden itsenäisyysliikkeen lähtölaukaukseksi muodostuneen rock-tapahtuman Tallinnan laululavalla. Saku Kuosmanen sanoi ensimmäisenä ääneen sen mitä eestiläiset eivät uskaltaneet sanoa: Viro vapaaksi.

Kun Eesti sitten Lennart Meren johdolla itsenäistyi uudelleen Neuvostoliiton kaatuessa, suomalaiset tukivat hanketta, antoivat tilat ja tekniikan, autot ja jopa taloudellista tukea eestiläisille. Valtaosa eestiläisistä tyytyi pitelemään toisiaan käsistään. Ilman suomalaisten apua Eesti ei olisi koskaan itsenäistynyt uudelleen. Lennart Merellä ei olisi ollut mitään millä toimia. Kun uudelleen itsenäistynyt Eesti tarvitsi apua poliisin ja armeijan luomiseen tyhjästä, Suomi auttoi kouluttamalla upseereita, järjestämällä sotatarvikkeita ja kouluttamalla poliisin.

Eestiläiset eivät kuitenkaan kyenneet elämään itsenäisinä ja vapaina. Orja kaipaa aina isäntäänsä. Niinpä Eesti rynnisti tukka suorana Neuvostoliiton korvanneeseen Euroopan Liittoon, eli Euroopan Unioniin. Eesti luopui pikavauhtia omasta rahastaan ja poliittisesta päätäntävallastaan yhtenä kansana. Suomessa sama projekti jouduttiin toteuttamaan salaa ja lain vastaisesti, kansaa kuulematta.

Eestiläiset liittyivät myös sotilasliittoon, koska olivat tottuneet siihen, että vierasmaalaiset käskevät ja komentavat heitä. Näin asia oli ollut jo Neuvostoliitossa. Päästyään ulkomaalaisten alamaisiksi eestiläiset ryhtyivät räksyttämään chihuahojen tapaan suomalaisille. He uhoilivat ja puhisivat rinta röyhällä, koska he olivat nyt amerikkalaisten orjia. Eestiläiset todella uskoivat ja uskovat edelleen, että amerikkalaiset pelastavat heidät venäläisiltä, jos niikseen tulee. Kuten kaikki pelkurit, eestiläiset jatkavat edelleen räksytystään piileskellessään ulkomaalaisten isäntänsä peräaukon tuntumassa.

Eestiläiset ovat niin orjakansaa, että he valitsivat amerikkalaisen omaksi presidentikseen. Aikaisempian vuosikymmeninä heille oli kelvannut georgialainen, ukrainalainen, sekä pari venäläistä johtajaa. Nyt sellainen saatiin Yhdysvalloista. Eestiläiset ovat sellaisia. He haluavat, että ulkomaalainen käskee heitä. Muuhun heistä ei ole.

Tuhannet eestiläiset elävät Helsingin kaupungin sosiaalipummeina Tallinnassa. Kymmenet tuhannet eestiläiset tekevät mitä tahansa paskahommia Suomessa rikkoen kaikkia työehtoja ja työsopimuksia, aiheuttaen rakennusalalle suurtyöttömyyden. Eestiläiset rikkurit ja hämäräpuulaakit kampittavat rehellisiä suomalaisyrittäjiä. Eestiläisiä rikollisia tramppaa Suomessa jo toistakymmentä vuotta. Suurin osa Suomeen tulevista huumeista tulee Eestistä. Huomattavat osa Suomessa toimivista prostituoiduista on ollut eestiläisiä naisia.

Sellainen kansa ovat eestiläiset. Orjia, alamaisia, rikollisia, huijareita ja uhoilijoita, mikäli joku isompi on heidän suojanaan. Jos sellaista ei ole, he ovat valmiit myymään toisensa milloin tahansa kenelle tahansa. He myivät kaikki juutalaisensa natseille. He myivät toisiaan Neuvostoliitolle. Nyt he myyvät itsenään kenelle tahansa.

Ja tämä sakki neuvoo suomalaisia yhtään missään?