LASSE LEHTINEN TULI KAAPISTA ROHKEASTI

Pitkäaikainen demarivaikuttaja Lasse Lehtinen on vihdoinkin tehnyt rohkean ratkaisun ja astunut esiin omana itsenään. Ei enää salailua tai häpeää, ei piilottelua tai valheita. Voimme vain kuvitella, kuinka ahdistavaa elämää Lasse joutui vuosikymmenien ajan elämään, kun hänen täytyi salata todellinen suuntautumisensa. Vuosien ajan Lasse joutui salaamaan suuntautumisensa, naamioimaan omat halunsa ja ajatuksensa, ja esittämään roolia, joka oli ristiriidassa hänen itsensä kanssa. Nyt kaikki tuo on loppu ja hän voi vihdoinkin olla ylpeä siitä mitä on.

Lasse, voin kertoa, että kaikki nämä vuodet jotka esitit jotakin muuta, me muut tiesimme koko ajan mikä sinä olet. Se näkyi sanoissasi ja teoissasi, puheessasi ja olemuksessasi. Elekielesi ja ruumiinkielesi kertoivat meille muille jo aikoja sitten totuuden. Kohteliaisuussyistä suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halunnut sanoa sinulle: Lasse, me tiedämme kyllä.

Ulostuloonsa Lasse valitsi luonnollisesti samoin suuntautuneitten järjestölehden, joka vetikin jutun lähes aukeaman leveydeltä. Helpottuneen oloisen Lasse Lehtisen kuva on suuri ja siinä charmantisti harmaantunut herra lähes hymyää onnellisen helpottuneena ratkaisustaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Se kertoo tekstin tukemana sen, minkä me olemme jo tienneet vuosikymmenien ajan: Lasse Lehtinen on kokoomuslainen.

Jutussa Lasse paljastaa, että kokoomuksessa on monta hyvää demaria. En ole ainoa lajiani, Lasse viestittää ylpeästi. Jutussa Lasse myös paljastaa valehdelleensa aina puhuessaan työväenluokasta ja duunareista, sillä kuten jokainen kokoomuslainen, Lassekin tietää duunarien olevan "sellainen porukka, jota ei oikeasti ole enää olemassa".

Kuten kaikki kokoomuslaiset, Lassekin tietää, että ruoka ilmestyy ihmeellisesti kauppoihin ja ravintolapöytään Taivaan Isän siunauksella, ei ihmisten työllä. Rakennukset nousevat nekin jumalaisesta tahdosta, eivätkä suinkaan kenenkään rakentamina. Junat ja metrot kulkevat ilman kuljettajia ja ihminen paranee sairaalassa itsestään. Riittää kun kävelee sisään Jumalan rakentamaan taloon ja kokee ihmeparannuksen. Mitään hoitohenkilökuntaa ei ole oikeasti olemassakaan.

Lassen mukaan demarien kannattaisi unohtaa yhteiskunnallinen ajattelu kokonaan, sillä "on olemassa paljon hyvin pärjääviä, työssä käyviä, koulutettuja ihmisiä, joilla on sosiaalinen omatunto olemassa, mutta jotka eivät halua kuulla vanhoja marxilaisia iskulauseita." Björn Wahlroos on juuri tällainen Lasse lehtisen rakastama ihminen. Vanha stalinistihan ei halua enää kuulla Marxia. Se, ettei Marxista ole kuultu demareissa mitään viimeiseen 25 vuoteen on unohtunut Lasselta, mikä on aivan luonnollista hänen iässään. Vanhuksilta tuppaa unohtumaan kaikenlaista.

Lasse myös toteaa, että "nyky-yhteiskunnassa kaikki ovat "enemmän tai vähemmän" keski-luokkaa." Tämä on hieno ajatus ja lohduttaa varmasti niitä 700 000 suomalaista, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Hekin kuuluvat kokoomus-Lassen keskiluokkaan. Samoin leipäjonoissa palelevat yh-äidit, eläkeläiset ja sairaat ovat hekin keskiluokkaa Lassen mielestä. Juuri tällainen ajattelu kertoo, että Lasse on todellakin täyskokoomuslainen, eikä mikään bi-kokoomusdemari.

Myös suhtautumisessaan NATO:on ja kansaan Lasse paljastaa olevansa ytimiään myöten täysverinen kokoomuslainen. "Kansan Nato-vastaisuudesta hän ei olisi huolissaan: - On selvät tukimukset siitä, että kun valtiojohto päättää, että liitytään, enemmistö kansalaisista kannattaa sitä." Lasse uskoo siis, että kun johtaja käskee, kansa tottelee. Pomo puhuu ja kansa kumartaa. Kansan mielipiteestä ei tarvitse välittää paskaakaan, koska kansalle ei ole mitään mielipidettä itseään koskevissa asioissa. Vain führerien mielipiteellä on merkitystä. "Lehtisen mielestä Nato-asia ei pitäisi olla ollenkaan sellainen, jolla "tavallisen kansalaisen pitäisi vaivata päätään".

Kansan ei siis pidä ajatella omaa kohtaloaan sodan sattuessa, Lasse tuumii ja hyvä niin. Natossa olisimmekin ydiniskun kohdemaa. Ajatus siitä voisi vain turhaan vaivata tavallisten ihmisten pieniä aivoja. "Nämä ovat sen luokan kysymyksiä, että näistä valtiojohto päättää" Lasse toteaa lopuksi. Siis valtiojohto päättää, tuleeko suomalaisista ydinsodan tulevia uhreja vaiko ei. Eivät suomalaiset itse. Se on kunnon kokoomuslaisen puhetta se.

Todellisuudessahan Lasse Lehtinen on opportunisti, joka tajutessaan demarien vetäneen kunnolla karille ja kannatuksen romahdettua, yrittää nyt uida kokoomuksen varjoon lymyämään omia etuja ajaessaan. Lehtinenhän oli ns. oikeistodemari, joka viihtyi mainiosti mielistellessään Mauno Koivistoa ja etenkin Paavo Lipposen varpaanväleissä huhuillen. Tämä johtui siitä, että demareilla oli valtaa järjestää Lasse Lehtiselle mahdollisimman lokoisia ja tuottoisia hommia. Demarit myös suojelivat Lasse Lehtistä pahalta.

Kolikon kääntöpuoli oli tietenkin se, ettei Lasse Lehtinen uskaltanut olla avoimesti kokoomuslainen, koska pelkäsi demarijohtajia. Sisiliskon tavoin Lehtinenkin tarvitsee varjoisia kiven koloja piilokseen, mutta toisinaan hän joutui tanssimaan Paavo Lipposen edessä uskollisen alamaisen polkkaa niin että kengän kannat kopsuivat. Nyt Lipponen on seniili, demarit savuavina raunioina Lehtisen tukeman Urpilaisen jäljiltä, joten on tullut aika vaihtaa suolta lapamadon lailla. Nähtäväksi jää meneekö kokoomuspuolue halpaan ja tarjoaako se tälle savolaiselle suojatyöpaikan riveistään.

Lehtinen oli yksi maamme EU-katastrofin pääideologeista, yksi demarien itsetuhon aatteellisista johtajista, ja nyt hän yrittää vain tehdä Suvi-Anne Siimekset ja hypätä kokoomuslaisten maailmaan muina miehinä.

Mitä muuta hänen kaltaisiltaan voisi edes odottaa?

Lähde: Nykypäivä 19, 9.5.2014, s. 2-3