HYVÄ NATSI vs. PAHA NATSI

Suomalaiset poliitikot ovat valehtelijoita asemasta riippumatta. Suomalainen media on myös sellainen. Se tulee hyvin esiin, kun verrataan kuinka suomalainen media ja poliitikot suhtautuvat ulkomaalaisiin ja kotimaisiin natseihin.

Kun suomalaisen kansanedustajan kaveri piruuttaan heilutteli kättään eduskunnan lehtereillä, mediassa ja kautta poliittisen kentän alkoi kiivas lynkkaus. Voi olla että natsitervehdyksen tehnyt miekkonen on natsi. En tiedä. Voi olla, että hänen kansanedustajakaverinsa symppaa natseja. En tiedä. Sen tiedän, että suomalaiset "antifasistit" olivat muna pystyssä kirkumassa suomalaisen natsismin vaaroja ja hirveyttä.

Suomi kuhisi natseja ja fasisteja, heitä lymysi joka lähiössä ja syrjäseuduilla. Hieman kuten entisaikojen satujen ryövärit, suomalaiset natsit olivat valmiina loikkaamaan sieltä sun täältä jokaisen suomalaisen kehtoon. Mikään ei ollut niin karmeaa kuin suomalainen natsi, vaikka heitä lieneekin jokunen kymmenen nuorempaa miehen alkua.

Suomalaiset uusnatsit hyökkäsivät Dan Koivulaakson kimppuun erityisesti ja laativat listojaan, joita omia listojaan laativa Dan Koivulaakso vaati kiellettäväksi. Dan oli kirjoittanut oikein kirjankin siitä kuinka suomalaiset natsit olivat kaikkialla ja jokapaikassa, ja varsinkin vainosivat juuri häntä. Dania säestivät vasemmistolaiset pikkupirkot, joiden yhteiskunnallinen käsityskyky oli noin yläastelaisen hikarin tasoa.

Niin tai näin, suomalaiset natsit piti kieltää. Syytöksiä ja vaatimuksia oli ilma sakeana. Netissä kuhisi, some kiehui suomalaisten natsien kauheutta ja hirveyttä. Jokainen ääneen päässyt poliitikko ja toimittaja kirkui natsikiimasta kuutamoon. Mitään niin hirveää ei ollutkaan, kuin suomalainen natsi. Yksi oli tapellut Oulun torillakin. Viisi oli mennyt kaljakassien kanssa kirjastoon ilman lupaa. Joku oli hakannut neekerin jossain. Se oli jotakin käsittämättömän kammottavaa ja suunnattoman hirvittävää.

Jokaikinen suomalainen "vasemmistolainen" ja "vihreä" oli nännit jäykkinä suomalaisnatsien uhkan edessä. Yksimielisyys oli suorastaan liikuttavan lapsellista.

Ukrainassa oli montakin natsiryhmää. Svoboda ja Privy Sektor olivat suurimmat ja vahvimmat. Vuonna 2012 Euroopan Unionin parlamentti totesi, että kyllä, nuo kaksi olivat natsipuolueita. Niin ne sanoivat itsekin.

2014 helmikuussa noin 5000 kirvein, pistoolein, miekoin, veitsin, keihäin, nuijin ja pesäpallomailoin varustautunutta ukrainalaisnatsia ilmestyi pääkaupunki Kiovaan. Sen jälkeen rauhanomainen mielenosoitus Maidanin aukiolla muuttui avoimeksi katutaisteluksi. Katutaistelut yltyivät niin kiivaiksi, että arvioden mukaan 23 poliisia surmattiin. Mielenosoittajia kuoli arvioidusti 77.

Edellinen presidentti syöstiin vallasta ja valta vaihtui myös radassa, Ukrainan parlamentissa. Valtaan nousi oppositio, ja ukrainalaiset natsit muiden mukana. Radassa äänesteltiin uusia lakeja heti. Edustajat painelivat kahtakin nappia yhtä aikaa. Kommunistinen puolue kiellettiin. Länsi-Ukrainassa kommunistisen puolueen toimisto poltettiin ja sen aluepomo hakattiin. Hakkaajat olivat Svobodan ja Privy Sektorin miehiä.

Ukrainaan perustettiin uusi hallitus, jonne nousi kuusi uusnatsia ministeriksi. Yksi sisäisen turvallisuuden ministeriksi. Kreikalta ja venäjältä peruttiin vähemmistökielen asema. Krimin itsehallinto peruttiin.

Suomalainen vasemmisto oli jälleen muna jäykkänä, mutta nyt se tuki uusnatseja täysin voimin. Erkki Tuomioja toisti kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa ja medioissa, että ukrainalaiset uusnatsit jakoivat samat arvot. Yksikään vasemmisoliiton edustaja ei reagoinut mitenkään tilanteeseen. Suomalaisnatseista joka ikisessä tuutissa kuulijat uuvuksiin paasannut Dan Koivulaakso katosi faneineen tyystin.

Suomalainen media ylisti uusnatsien urheutta Maidanilla. Se hekumoi ja fanitti ukrainalaisia uusnatseja kybällä. Se ihaili niitä. Mikäs siinä, mutta mitä vikaa suomalaisissa uusnatseissa oli? Eikä rytissyt tarpeeksi? Eikö Postitalo ollut vielä tulessa? Höh.

Pääministeri Katainen julisti eduskunnassa Suomen valtion ikuista tukea ukrainalaisille uusnatseille. Suomi tukisi aina ja kaikkialla ukrainalaisia uusnatseja ja oli valmis antamaan rahaakin heille. Ukrainalaiset uusnatsit olivat niin erilaisia suomalaisiin verrattuna. He olivat sentään polttaneet Kiovan keskustan, tappaneet kymmeniä poliiseja ja syösseet presidentin ja eduskunnan vallasta. Juuri sellaisia natseja Jyrki Katainen ilmoitti kannattavansa.

Ehkä suomalaiset natsit olivat vaan tylsiä. Heissä ei ollut samaa vitaalisuutta, kuin ukrainalaisissa. Ukrainalaiset olivat jotenkin machompia ja enemmän kokoomuksen makuun. Jopa sukulaisiaan 1940-luvulla Hitlerin natseille menettänyt Ben Zyskowitz julisti kannattavansa ja tukevansa ukrainalaisia uusnatseja täysin voimin ja saoi Venäjän presidentti Putinia Hitleriksi, koska tämä sanoi ukrainalaisia uusnatseja fasisteiksi.

Eli mitä tästä opimme? Jos olet natsi, muuta ulkomaille hipi hipi. Sen jälkeen suomalainen media ja poliitiinen kenttä tukee sinua laidasta laitaan. Ja ulkomailla sitten pitää tappaa parisenkymmentä poliisia ja polttaa muutama hallintorakennus, niin saat ikuisen rakkauden Jyrki Kataiselta ja Suomen hallitukselta.

Oulun torilla tai kirjastossa ei kannata mesoa. Se on hirveää natsismia. Samoin Gay Pride kaasuttelut. Dan Koivulaaksolle huuteleminen on myös kauheaa. Poliisien tappaminen ulkomailla saa suomalaisten poliitikkojen sydämet sulamaan. Ulkomaisen valtion hallitusrakennuksen polttamisella saat suomalaisesta vasemmistosta ikuisia ystäviä.

Ja kiinnitä huomiota tyyliin. Kommandopipo, maastokuvioinen luotiliivi ja takki, sekä kiiltävä teräskypärä luovat Jyrki Kataista kiihoittavan kombinaation. Piikkinuijalla ja mestauskirveellä saat jokaisen suomalaisen sosialidemokraatin kastelemaan pinkit pikkuhousunsa. Vihreät haluavat antaa sinulle rahaa. Kunhan tyyli on hallussa.

Älä siis missään nimessä kerro olevasi suomalaisesta lähiöstä tai syrjäkylästä. Ole aina ulkomaalainen natsi. Siitä suomalaiset poliitikot ja media pitävät. Silloin he rakastavat sinua, eivätkä edes sano natsiksi. Olet reipas ja urhea kansallismielinen sankari heille, heidän kostean kuumissa päiväunissaan seikkaileva miehekäs heeros.

Ja sitten pari kysymystä:

Miksi suomalainen media on johdonmukaisesti vaijennut Ukrainan uusnatsien osallisuudesta sekä Kiovan mellakoihin, että heidän osallistumisestaan uuteen hallitukseen?

Muualla vapaassa maailmassa ja jopa Venäjällä asiasta on uutisoitu koko ajan. Miksi suomalaisessa mediassa vallitsee täysihiljaisuus asian suhteen?

Tukevatko suomalaiset uutisvälineet ukrainalaisia uusnatseja? Miten on mahdollista, ettei yksikään suomalainen valtamedia ole kiinnostunut uusnatsien valtaan noususta Euroopassa?

Miksei yksikään suomalainen toimittaja osaa kysyä pääministeriltä tai ulkoministeriltä mitä nämä ajattelevat Ukrainan uusnatseista, nyt kun he ovat sikäläisessä hallituksessa?

http://www.svt.se/nyheter/extrema-hogerkrafter-bakom-valdet-i-ukraina

http://america.aljazeera.com/opinions/2014/2/ukraine-nationalistantisemitismneonaziviolence.html

http://blogs.telegraph.co.uk/news/timstanley/100260665/ukraine-the-opposition-arent-all-angels-some-are-neo-nazis/

http://en.wikipedia.org/wiki/Svoboda_%28political_party%29

http://en.wikipedia.org/wiki/Right_Sector