Lain mukaan kansanedustajan tulee olla nuhteeton maamme lakeja noudattava henkilö, joka nauttii yleistä luottamusta. Todellisuudessahan näin ei ole. Toisin kuin muissa työtehtävissä, kansanedustajan työssä lakia ei tarvitse noudattaa tältäkään osin. Siellä missä on tahtoa, löytyy myös konsteja.
Jotkut kansanedustaja, ministeri Päivi Räsänen kovaäänisimpien joukossa, ovat vaatineet joidenkin moottoripyöräkerhojen kieltämistä. Kerhojen kriminalisointia ovat myös olleet vaatimassa kansanedustajat Tom Packalen ja Kari Tolvanen, sekä muutamat muut. Heidän mukaansa jotkut kerhot ovat rikollisjärjestöjä, vaikka tuomioistuimissa onkin todettu juuri päinvastaista, useampaankin kertaan.
Räsäsen ja muiden kerhojen kieltämistä ajavien mielestä sillä ei ole väliä, vaikka suurin osa kerhon jäsenistä ei omaisikaan rikosrekisteriä tai ei olisi tekemisissä rikosten kanssa. Se tosiasia, että jotkut kerhojen jäsenet syyllistyvät rikoksiin, osoittaa kerhojen rikollisuuden. Useampikin poliitikko ja poliisi on sanonut julkisuudessa, että missään muussa yhteisöissä ei rikoksiin syyllistyneitä suvaita. Missään muualla ei oikeudessa tuomittuja katsella pitkään, vaan heistä hankkiudutaan eroon, heitä ei enää pidetä kavereina jne. Tämä on osoitus kerhojen rikollisuudesta. Jos ne eivät olisi rikollisia, ne erottaisivat rikoksiin syyllistyneet jäsenensä. Näin siis meille on sanottu moneen kertaan, monella suulla.
Mitenkähän lienee poliisin itsensä laita? Tai katsotaanpa maamme eduskuntaa ja puolueita. Kuinka puolueet ja eduskunta ovat suhtautuneet rikoksista tuomittuihin jäseniinsä?
Kimmo Sasi, kok, sai sakkotuomion 2007 kuolemantuottamuksesta.
Osmo Soininvaara, vihr, sai sakot 1979.
Ville Vähämäki, perus, sai sakot 2004.
Veltto Virtanen, perus, sai sakot 2009.
Mikko Alatalo, kesk, sai huumetuomion 1979.
Sirkka-Liisa Anttila, kesk, sai ehdollisen vankeusrangaistuksen 1965.
Kike Elomaa, perus, sakot 2003.
Eeva Eloranta, SDP, sakot 2009.
Maria Guzenina-Richardson, SDP, sakot 2010.
Teuvo Hakkarainen, perus, tuomiot 1985, 1986 sekä 1987, mukana myös ehdollista.
Jussi Halla-aho, perus, sakot 2008.
James Hirvisaari, perus, sakot 2011.
Kari Häkämies, kok, sakot 2003.
Harri Jaskari, kok, sakot 2007.
Kauko Juhantalo, kesk, ehdollinen 1993.
Antti Kaikkonen, kesk, ehdollinen 2013.
Tanja Karpela, kesk, sakot 1993.
Antero Kekkonen, SDP, sakot ja ajokielto 2004.
Eeva Kuuskoski, kesk, pahoinpitelytuomio 2007.
Eero Lehti, kok, ennakkoperintälainrikkominen sekä sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti 1984-86.
Silvia Modig, vas, sakot 1995.
Paavo Arhinmäki, vas, sakot 2004.
Olli Neponen, kok, sakot 1998.
Mika Niikko, perus, 1982, 1983, 1985, 1990, mukana ehdollinen.
Pertti Mäki-Hakola, 2009, 2010 sakot.
Jukka Vihriälä, kesk, ehdollinen 2013.
Ilkka Kanerva, kok, ehdollinen 2012, hovioikeus kumosi törkeän lahjuksen vastaanoton.
Tässä muutamia kansanedustajia ja puolueiden jäseniä, joita on tuomittu rikoksista sakkoihin tai jopa ehdollisiin vapausrangaistuksiin tuomioistuimissa. Muitakin löytyisi penkomalla enemmän takavuosilta. Ovatko nämä henkilöt siis rikollisia ja jos ovat, miksi heitä ei ole erotettu välittömästi eduskunnasta ja puolueista? Kerhojen kieltäjien argumentein, se todistaa, että eduskunta ja puolueet ovat rikollisjärjestöjä.
Ministeri Jan Vapaavuori sai ensimmäisen tuomionsa 1982 pahoinpitelystä. Hän oli teon tehdessään 17-vuotias. Uhri oli 14. Tuomio oli ehdollista, joten ihan pikku läpsyttelystä ei liene ollut kyse. Vuonna 1984 ministeri Vapaavuori sai sakkotuomion osallisuudesta varkauteen. Vuonna 2001 hänet tuomittiin sakkoihin ja ajokieltoon rattijuopumuksesta.
Rikollisjärjestöluonnetta vahvistaa sekin, että ennen vaalirahakohua 2009 vain kourallinen kansanedustajista teki vaalirahailmoituksen. Suurin osa ei tehnyt sellaista vaikka sellainen piti lain mukaan laatia. Koska laissa ei oltu määrätty seurauksia, kansanedustajat rikkoivat lakia vuosikymmenten ajan. Tätä rikosta tehtiin määrätietoisesti ja taloudellista etua tavoitellen vuosien ajan. Mitä se kertoo?
Rainer Erlund, RKP, oli saanut tuomion 1983 lapsen ryöstön yrityksestä. Hänet tunnettiin kotipaikkakunnallaan nuorten tyttöjen tirkistelijänä. Hän oli kansanedustajana vuoteen 1999 saakka. Hänet tuomittiin vuonna 2000 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä. Erlund hukkui ennen tuomiota. Sitä ennen RKP:n johto ja monet sen vaikutusvaltaisimmista jäsenistä olivat asettuneet tukemaan Erlundia näkyvästi julkisuudessa. Mitä se kertoo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti