KOLMEN A:N TAKANA

Ministeri Vapaavuori ja muut valtion talouden tuhonneet ministerit ovat viime aikoina piiskanneet kansaa mm. uhkailemalla maamme luottoluokituksen laskulla. Ihan alkajaisiksi, he ovat itse ajaneet maamme velkakierteeseen tekemällä kaikki alkeellisimmatkin virheet mitä tehtävissä on ollut. He ovat toistaneet kohta kohdalta jokaisen munauksen, joka tehtiin Ronald Reaganin Yhdysvalloissa, itseasiassa kaikissa maissa joissa liberalistinen ja randilainen mellastus on päässyt valloilleen. Suurin yksittäinen kansantaloudellinen supermunaus on ollut euro tukineen ja sotkuineen.

Katsotaanpa hieman sitä ketkä päättävät maamme luottoluokituksesta ja ketkä siis ohjailevat maamme talouspolitiikkaa ohi kansanedustuslaitoksen. 

Luottoluokittajia on useita, mutta todellisuudessa kolme yksityistä liikeyritystä hallitsee yli 90% markkinoista. Nämä kolme ovat Standard & Poor's, sekä Moody's ja Fitch. Jo vuonna 1968 New Yorkin osavaltion rahoitusjohtaja Roy Goodman sanoi, että näillä yksityisillä firmoilla oli "raamatullinen valta". Goodmanin ajoista tilanne on vain pahentunut.

Vuoden 2008 finanssikriisin perustekijöinä ja aikaansaajina olivat juuri nämä kolme luottoluokittajaa. Ne antoivat Lehman Brothersille kolmen A:n luottoluokituksen vain päiviä ennen kuin kyseinen yhtiö romahti historian suurimassa yksittäisessä konkurssissa. Ne olivat tehneet samaa jo aikaisemmin ja tekevät edelleen. Hyvä esimerkki on Suomelle myönnetty kolmen A:n fiktiivinen luottoluokitus, jolla ei ole mitään tekemistä maamme todellisen taloustilanteen kanssa.

Suomen todellinen taloustilanne on korkeintaan B+, mutta silti meille annetaan kolmen A:n luokitus. Miksi näin? Koska siten saamme lainaa halvalla. Suomalaiset poliitikot ja virkamiehet ovat niin tyhmiä, että ottavat halpaa lainaa maksaakseen euromunauksensa ja veropoliittiset idioottimaisuutensa. He luulevat, että markkinat kiittelevät heitä ja heidän ammattitaitoaan. Todellisuudessa rakennetaan velkavipua, jolla Suomi pakotetaan lähitulevaisuudessa Kreikan tielle ja myymään itsensä halvalla kenelle tahansa. Näin tulee myös käymään ja sen on saanut aikaan Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen täydellinen osaamattomuus ja suomalaisten poliitikkojen uskomaton typeryys ylipäätään.

Standard & Poor's -yhtiön takana on noin kymmenen institutionaalista sijoittajaa. Moody's -yhtiön takana operoi mm. Warren Buffet, yksi maailman rikkaimmista miljardööreistä ja plutokraateista. Fitch-yhtiön omistavat ranskalainen Mard Lardet de Lacharriére sekä amerikkalainen Hearst Corporation. Jokaisen suuren luottoluokittajan omistus on kuitenkin sekoitettu niin, että on lähes mahdotonta tietää tai saada selville ketkä todellisuudessa ohjaavat niiden toimintaa. Varmaa on vain se, että jäljet johtavat suoraan maailman mahtavimpien pääomapiirien kynnykselle. Luottoluokittajat ajavat siis nimenomaan niiden etuja.

Nämä kolme luottoluokittajaa muodostavatkin omalla alallaan lähes täydellisen oligopolian, mutta ne ovat vain osa koko kansainvälisen finanssitalouden oligopoliaa.Oligopolia tarkoittaa markkinoita, joita muutama taho dominoi täydellisen määräävän markkina-asemansa voimin. Suomessa paras esimerkki on vähittäiskauppa, jota kaksi tahoa hallitsee yksinvaltaisesti. Oligopoliassa markkinoita hallitsevat tahot määräävät hinnoista ja markkinatilanteesta mielensä mukaan.

Finanssitalouden oligopolian täydentävät osaltaan neljä maailman suurinta tilintarkastusyhtiötä, jotka toimialastaan huolimatta ovat todellisuudessa markkinoiden muokkaajia ja ohjailijoita. Delotte, PwC, Ernst & Young sekä KPMG hallitsevat mm. kansainvälistä veroparatiisiverkostoa, kansainvälistä veronkiertoa ja pääomakiertoa. Ne ovat muodostaneet omalle alalleen täydellisen oligopolian ja ovat kansainvälisten finanssipiirien valtatriangelin toinen kulma luottoluokittajien ollessa se ensimmäinen.

Kolmannen triangelin kulman muodostavat suursijoittajat ja finanssiyhtiöt, joiden tavoitteena on luoda plutokratia, eli rahavalta. Yhdysvaltain finanssikriisi oli yksi osa tuota rahavallan luomisprojektia ja euro-kriisi on myös osa sitä. Hankkeen tarkoitusena on siirtää päätäntävalta pois demokraattisesti valituilta kansallisilta edustustoilta, ohittaa demokraattinen päätöksenteko tai syrjäyttää se kokonaan. Näin on toimittu johdonmukaisesti jo 1980-luvulta saakka erilaisia finanssikriisejä luoden, maanosasta toiseen. Aseena on velkavipu.

Epäilyille saatiin varmistus vuonna 2008, jolloin julkisuuteen vuosi muistio, jonka oli laatinut amerikkalaisen investointipankin johto suurasiakkailleen. Tuossa salaisessa muistiossa pankki kertoi työskentelevänsä kaikin keinoin rahavallan luomikseksi vuoteen 2015 mennessä. Kyse ei ole siis mistään foliopipoisten konspiraattorien keksimästä Illuminaatti-fuulasta, vaan kylmästä tosiasiasta.

Suomen valtio on sukeltanut pää edellä plutokratiaa luovien tahojen peräaukkoon ja valtiovarainministeriömme ja ministerimme näyttävät nauttivan täysin siemauksin siellä olostaan. Joko tyhmyyttään tai tietoisesti, he ovat luomassa tilannetta, jossa Suomi menettää itsenäisen päätöksentekovaltansa kuvaamalleni oligopolialle, joka siis on osa ylikansallista plutokratiaa.

Juuri siksi kolmen A:n luottoluokitus on tärkeä. Sillä kiristetään suomalaisia päättäjiä. Sen avulla päätöksentekoa ohjataan ja sitä jopa sanellaan täysin maamme ulkopuolelta, yksityisten yritysten mielihalujen mukaisesti. Sen avulla maamme ulkopolitiikkaa ja EU-politiikkaa voidaan ohjata mieleiseen suuntaan.Näin myös tapahtuu, tajusipa Jutta Uprilainen sitä tai ei. Luultavasti hänen hyvin rajoittunut näkemyksensä ei riitä tämän ymmärtämiseen.

Onneksi maailmasta löytyy esimerkkejä siitä, ettei näille rikollisille luottoluokittajille ja finanssipiireille tarvitse antautua. Islanti teki juuri niin. Se ei tehnyt kuten "markkinavoimat" vaativat. Se ei suostunut maksamaan yksityisten pankkien laskuja. Se ei suostunut maksamaan englantilaisten pankkien tappioita. Se ei taipunut IMF:n, Euroopan Unionin, Euroopan Keskuspankin, Maailman pankin, luottoluokittajien, rahalaitosten ja tilintarkastajien tahtoon, vaan teki omat kansalliset ratkaisunsa sen mukaan, mikä oli parasta islantilaisille, omille kansalaisille.