Ei tietenkään eroa. Kukaan suomalainen poliitikko tai johtaja ei eroa koskaan. Se johtuu siitä, että toisin kuin länsimaissa, meillä niin sanottu vastuunkanto tarkoittaa sitä, ettei mitään vastuuta ole olemassakaan, ja jos onkin, se on jolla kulla muulla.
Urpilainen ei tietenkään eroa, koska hän haluaa ministerin palkan. Hän haluaa ne käsittämättömät edut joita asema tarjoaa. Hän haluaa sen rahan. Ennen kaikkea hän haluaa matkustella ja ajella mustalla autolla, ja jutella isojen pomojen kanssa tärkeistä asioista. Voi olla, että Urpilainen tajuaa tai aavistaa olevansa noissa tapaamisissa vain pahainen piikatyttö, jota hyväksikäytetään mennen tullen, mutta veikkaan ettei hän edes käsitä sitä. Hän on kuitenkin vain ala-asteen opettaja.
Urpilainen ei eroa siitäkään syystä, että kuten suomalaiset johtajat aina, hän ympäröi itsensä alamittaisilla hännystelijöillä ja mielistelijöillä, joista yksikään ei uskalla sanoa, että Urpilainen on väärässä ja politiikan linja syvällä metsässä. Näin Urpilainen voi vakuuttua siitä, että on oikeassa. Se on suomalaisille johtajille kaikkein tärkeintä. Ei se, kaatuuko firma tai puolue, vaan se, että hänelle sanotaan, että olet oikeassa.
Urpilainen ei eroa siitäkään syystä, että vaikka hän edustaakin liberalistista äärikapitalismia ja randilaista itsekkyyden filosofiaa teoissaan, kivikovaa oikeistopolitiikkaa joka survoo lisää ihmisiä kurjuuteen, hän ei ole ainoa puolueessaan. Jo vuosia sitten vantaalainen demari lausui paikallislehdessä johtotehtäviin päästyään: Yhteiskunnan tehtävänä ei ole hyysätä kansalaisia.
Tuossa vantaalaisdemarin vuosien takaisessa lausunnossa kiteytyy demareiden alamäen ydin. Tuo lause paljastaa, että johtavat demarit ovat täysin samoilla ideologisilla linjoilla Björn Wahlroosin kanssa. Heidän mielestään yhteiskunta ei ole kansalaisia varten. Yhteiskunnan tehtävänä ei ole pitää huolta kenestäkään. Tämä on Jutta Urpilaisen demarien todellinen poliittinen ideologia.
Juhlapuheissa heitellään nostalgiaa ilmaan, hieman samaan tyyliin kuin Ultra Bra ammensi vanhempiensa sukupolven laululiikkeestä tyylin ja soinnin, mutta se on vain kivaa nostalgiaa ja hauskaa pastissia. Sillä ei ole mitään tekemistä kivikovan äärioikeistolaisen Jutta Urpilaisen kanssa, joka mielihyvin tuhoaa hyvinvointipalveluita voidakseen rahoittaa suuryrityksiä ja pankkeja.
Yhteiskunta ei ole kansalaisia varten. Se on olemassa vain palvellakseen suuria yksityisiä liikeyrityksiä. Veroja ei kanneta kansalaisten hyväksi käytettäväksi, vaan ulkomaalaisten pankkien taseiden korjaamiseen ja tukemiseen, vastikkeetta. Kansalaiset ovat lypsylehmiä tälle systeemille ja heidän kuuluu tehdä kuten käsketään. Ihminen ei merkitse yhtään mitään Jutta Urpilaisen johtamalle demarisakille.
Tästä syystä Jutta Urpilainen ei eroa koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti