VAIHTOEHTO ON

Hallitus antoi "historiallisessa verouudistuksessaan" suuryrityksille tulonsiirtoina 900 000 000 euroa riihikuivaa rahaa, ja tämä siis toistuu joka vuosi, työttömyyden torjunnan nimissä. Jo sitä ennen hallitus oli junallut suuryrityksille noin miljardin veroalen. Kaikki tämä on tehty työllistämisen nimissä. Valtio on tukenut suuria vientiyrityksiä sadoilla miljoonilla vuosittain.

Pohjoisessa toimiva australialainen kaivosyhtiö ei edustajansa lausunnon mukaan maksa mitään Suomelle, vaan saa miljoonia joka vuosi. Kotimaassaan he olisivat joutuneet maksamaan valtiolle jo ennen aloittamista 22 000 000 euroa ja sen jälkeen veroja ja ympäristömaksuja. Suomessa heidän ei ole siis tarvinnut maksaa yhtään mitään, ei senttiäkään. Päinvastoin, valtio on maksanut heille. Se on kaivoksen australialaisen maajohtajan mukaan hienoa.

Suuryritykset ovat viimevuosien aikana sulkeneet tehtaitaan ja siirtäneet tuotantoaan ulkomaille. Työpaikkoja on kadonnut 160 000. Taloustoimittajat toistelevat mediassa mantraa: tälle ei voi mitään. Joitakin aikoja sitten Helsingin Sanomat kertoivat, että useat suurimmista suomalaisyhtiöistä maksavat veroja alle viisi prosenttia, Stora Enso alle neljä. Kaikki tämä työllisyyden parantamisen nimissä. Sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto ovat hartiavoimin mukana hankkeissa.

Samaan aikaan PK-yritysten ja pienyrittäjien maksu- ja verotaakkaa on lisätty. Pääministeri Kataisen mukaan se kannustaa niitä kasvuun ja työpaikkojen lisäämiseen. PK-sektori on ainoana luonut uusia työpaikkoja. Kiitokseksi hallitus sakottaa sitä. Yrittäjä-järjestön johtomies saarnaa suuryritysten etujen mukaisia epistoliaan julkisuudessa ja vaatii palkka-alea, joka johtaisi kotimaisen kysynnän ja PK-sektorin ja yrittäjien syöskykierteeseen, joka on jo alkanut. Tänä vuonna noin 2000 kauppaa on jo sulkenut ovensa. 

Maan johtajien logiikan mukaan yritykset, jotka ovat ainoina työllistäneet yhtään ketään, ansaitsevat piiskaa ja rangaistusmaksuja, jotka kannustavat niitä kasvamaan. Ne yritykset, jotka pistävät Suomessa lapun luukulle, imevät satoja miljoonia erilaisina tukina, ja potkivat tuhansia ihmisiä pihalle, ansaitsevat satojen miljoonien lisärahan. Tämä on siis todellisuutta tässä maassa.

Nyt uutisoidaan, kuinka Rovaniemellä suomalaiset työttömät tekevät palkatta töitä ruotsalaiselle yhtiölle. Tämäkin työttömyyden torjunnan nimissä. Ilmaistyövoiman kustantaa valtio verorahoilla.

Onko tässä mitään järkeä? Ei ole.

Kun maa ajautuu kohti talousromahdusta, hallitus, johtavat virkamiehet ja suuryritysten johtajat vaativat kansalaisia osallistumaan talkoisiin. Talkoissa tehdään töitä ilmaiseksi. Samat tahot vaativat vielä työssä olijoita joustamaan, luopumaan, venymään ja omistautumaan. Heidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Työntekijöiden ja työttämien pitää ratkaista heidän luomansa ongelmat.

Tämä johtuu siitä, että maan johdossa on keskimääräistä typerämpiä ihmisiä. Osa on täysverisiä roistoja, joille yhteisten varojen anastaminen on koko homman idea. Osa on täydellisiä idiootteja, joilla ei ole mitään käsityskykyä omien toimiensa seurauksista. Viimeksi mainituista käy hyvästä esimerkistä Vihreitten Oras Tynkkynen. Oras Tynkkysen kompetenssi riittäisi juuri ja juuri lastentarhan väliaikaisen avustajan toimeen. Hän osaa lukea ja puhua, ja on ilmeisen mukava mies. Hän voisi lukea satuja lapsille ja puhua jakaessaan pottavuoroja ja aamupuuroa.

Eilen Oras Tynkkynen kertoi YLE:n uutisissa kuinka valtion velkaantumisongelma ratkaistaisiin. Hän haluaisi myydä Altian ja kaikki valtionyritykset pois. Niistä saataisiin rahaa velanmaksuun. Oras on niin tyhmä, ettei tajua, ettei kaikkienkaan valtion omistuksien myynnillä selvitä hänen puoleensa ottamasta lainavuoresta. Ja sen jälkeen, kun kaikki on myyty, ei ole enää tuloja. Oras ei ymmärrä näin vaikeita asioita, koska hänen ajattelukykynsä ei riitä.

Oras Tynkkynen voisi "täsmäelvyttää kirurgisen tarkoilla toimilla". Hän ei kertonut sen tarkemmin mitä nuo "kirurgisen tarkat elvytystoimet" olisivat, mutta ne kuulema tehoasivat todella. Maailman vanhimman "lukiolaispojan" päässä ne varmaan toimivatkin loistavasti. Todellisuudessa ne eivät toimi, sen enempää kuin mikään muu vihermössä, joka Oraksen päässä lainehtii.

Oras, hallitus ja koko suomalainen eliitti ovat hukassa, koska heillä ei ole mitään ajatusta siitä, miten Suomi ja suomalaiset voitaisiin pelastaa tulevalta rysäykseltä. He "uskovat" joihinkin asioihin ja yrittävät niitä, vaikka jokainen normaali ihminen tietää jo etukäteen, että hallituksen toimet syventävät alamäkeä, samoin Oras Tynkkysen lapselliset sopertelut.

Jyrki Katainen, suomalaiset puolueet, kokoomus etunenässä ja kovaäänisimpänä, ovat kaikki sitoutuneet talouspolitiikkaan, joka tuhoaa suomalaisen yhteiskunnan. Jyrki ja muut aidot rosvot sanovat, että se on välttämätöntä. Heidän kielessään maamme tarkoituksellinen tuhoaminen on "välttämätön rakennemuutos". Hieman samalla tavalla ajatteli se amerikkalainen kenraali, joka Vietnamin sodan aikana antoi sittemmin legendaariseksi tulleen lausunnon: Jotta olisimme voineet pelastaa tämän kaupungin, meidän piti tuhota se. Jyrki, Jutta ja koko eliittimme ajattelee aivan samalla tavalla. Moni heistä uskoo vilpittömästi, että Suomi pitää tuhota, jotta sen voisi pelastaa.

Kauan sitten maamme oli paljon vaikeammassa tilanteessa. Sota oli hävitty. Valtiolla ei ollut rahaa juuri lainkaan. Ministerit odottivat setelipainon ovella, ottivat valtion työntekijöiden palkkarahat käteisenä ja menivät junilla maksamaan palkkoja maakuntiin. Näin tapahtui oikeasti. Maassa oli yli 400 000 pakolaista. Maan viljavimpiin kuuluva Karjalan Kannas oli menetetty. Petsamon mineraalivarat oli viety. Päälle tulivat satojen miljoonien dollareitten sotakorvausmaksut.

Tuleva vuorineuvos Uolevi Raade sai tehtäväkseen perustaa ja luoda metalliyhtiön, joka voisi osallistua sotakorvausten maksuun. Ongelma oli siinä, ettei ollut metallia, eikä rahaa. Ei ollut koneitakaan, eikä rahaa niiden ostamiseen. Niinpä Raade palkkasi sepän, joka osasi hiekkavalun. Laitteiden osia valmistettiin valamalla ne hiekkaan tehtyihin muotteihin. Nämä hiekkaan valetut koneen osat koottiin tulevan valimon koneiksi. Päivisin Uolevi Raade oli kravatti kaulassa neuvottelemassa rahoituksesta kotimaisten tahojen kanssa ja kerjäsi ja kasasi rahaa edes palkkoihin. Vapaa-aikoinaan Raade lähti rekalla kiertämään Suomea yhden apumiehen kanssa. He ostivat kaiken romumetallin minkä löysivät ja palasivat takaisin tehtaalle, jossa romumetallista valettiin hiekkamuoteilla koneen osia tulevaa tehdasta varten.

Näin toimi suomalainen suuryrityksen toimitusjohtaja vuonna 1945. Kuinka moni nykyisistä golfia pelaavista sosiaalipummeista EK:ssa tai suuryritysten johdoissa olisi valmis samaan? Voisitteko kuvitella Björn Wahlroosin kaivamassa ojaa, tai perustuksia tehdashallin seiniä varten? En minäkään. He eivät koskaan tekisi mitään vastaavaa. He ovat epäisänmaallisia verorahojen ryövääjiä lähes järjestään. Siksi he eivät myöskään välitä hevonpaskaa kuinka tälle maalle käy. Heidän rahansa ovat turvassa veroparatiiseissa. Sinne he myös pakenevat, kun maamme luhistuu. Tavallinen kansa jää sortuneeseen rauniokasaan, kun sen romahduttajat jatkavat golfinsa pelaamista muualla.

Olisiko mahdollista, että on olemassa vaihtoehto? Voisiko olla jokin keino, jolla tämä kehitys katkaistaisiin melko nopeasti? Onko olemassa mitään keinoa, jolla suomalaisen yhteiskunnan ja tämän maan ja valtion kannalta tuhoisa kehitys pysäytettäisiin?

On.

Ne miljardit, jotka hallitus nyt antaa niille firmoille, jotka pahiten maatamme tuhoavat, voitaisiin käyttää tuottavasti. Niillä miljardeilla voitaisiin perustaa valtion teollisuusyrityksiä niiden yksityisten tilalle, jotka nyt vain ottavat satojen miljoonien tukirahat ja lopettavat niiden turvin toimintaansa Suomessa.

Kemijärven positiivista tulosta tehnyt paperitehdas olisi pitänyt ostaa pois, samoin muut tuotantolaitokset, jotka suljettiin siitä huolimatta, että ne tuottivat riihikuivaa rahaa omistajilleen. Ne eivät vain tuottaneet tarpeeksi sijoittajille ja yritysten johdolle, mutta valtiolle ne tuottaisivat pelkkää plussaa. Kemijärvi teki voittoa muutaman kymmenen miljoonaa joka vuosi. Sekin olisi enemmän, kuin antaa täysin vastikkeetta satoja miljoonia yritykselle, joka sen sulki.

Valtion omistamat tehtaat työllistäisivät oikeasti. Niiden työntekijät maksaisivat veronsa Suomeen ja kuluttaisivat rahansa Suomessa, ostaisivat palveluita ja tavaroita. Valtio saisi tuloja kahdesta suunnasta. Tehdas tuottaisi ja verotulot kasvaisivat.

Jos yksityinen sektori on sitä mieltä, ettei Suomessa tarvita teollisuustuotantoa ja että yhteiskunta saa luhistua ja että sen pitää vain maksaa heille siitä satoja miljoonia, on poliitikkojen vastuulla tehdä asialle jotakin. Sen sijaan, että jatkaisivat rahan syytämistä maatamme tuhoaville suuryrityksille satoja miljoonia, nuo sadat miljoonat pitäisi sijoittaa kotimaahan sellaisenaan. Valtion tulisi investoida, jos yksityiset eivät sitä tee. Jos yksityiset luopuvat tuottavista omistuksistaan, valtion tulisi ostaa ne pois. Ennen kaikkea, valtion tulisi välittömästi lopettaa täysin vastiikkettomien tukien kaataminen noille tahoille.

Mutta tämä hallitus ja eduskunta eivät tule tällaisia päätöksiä tekemään. Eduskunta on tulvillaan Oras Tynkkysiä, joiden käsityskyky ulottuu juuri ja juuri Tampereen yliopiston kahvilaan saakka. Hallitus on korruptoitunut suuryritysten narttukerho, joka tekee mitä käsketään. Jutta Urpilainen on ala-asteenopettaja. Se on hänen talouspoliittisen ajattelunsa kehys. Jyrki Katainen on huijari, joka tekee sen mistä hyötyy itse, ei sitä mikä olisi maan etu. Muut ministerit ovat mukana leikissä, eivätkä tajua lainkaan mitä on tapahtumassa.

EK ja suuryritykset vastustavat henkeen ja vereen tällaisia päätöksiä. He haluavat sinun verorahojasi satoja miljoonia. He haluavat miljardituet ja verohelpotukset, joiden avulla voivat avata tehtaita Kiinaan tai muualle. He haluavat sinun rahojasi satoja miljoonia, jotta voivat lihottaa veroparatiisipankeissa olevia tilejään osingoilla, jotka maksatetaan sinulla.

Media? Ne omistavat median. Siksi ette tule koskaan kuulemaan, että valtion kannattaisi perustaa teollisuusyrityksiä. Ette tule koskaan kuulemaan, että valtion kannattaisi oikeasti työllistää tuhansia, kymmeniä tuhansia suomalaisia niillä miljardeilla, jotka nyt vain annetaan pois.

KANSANEDUSTAJA PACKALÉN JA FASISMIN ITU

Uudessa Suomessa julkaistiin eilen seuraava juttu, joka on syytä toistaa tässä kokonaisuudessaan, koska se on malliesimerkki siitä, kuinka nykypolven toimittajat toimivat joidenkin tahojen propagandisteina täysin kritiikittä. Juttu meni näin:

"Tuomioistuinten tulkinnat sekä poliisin ja lainsäätäjän näkemykset moottoripyöräkerhojen toiminnasta näyttävät olevan räikeästi ristiriidassa keskenään.
Poliisina työskennelleen kansanedustajan Tom Packalénin (ps.) mukaan tuomioistuinten linja kerhojutuissa on käsittämätön.
– Lainsäätäjän ja tuomioistuimen yhteys ei selvästi toimi. Tuomioistuin ei mielestäni noudata lainsäätäjän tahtoa, Packalén sanoo Uudelle Suomelle.
Packalén korostaa, ettei lainsäätäjänä kommentoi yksittäisiä oikeuden päätöksiä, vaan laajemmin tuomioistuinten linjaa.
Espoon käräjäoikeus hylkäsi keskiviikkona syytteet, joiden mukaan Helvetin enkeleiden jäsenet olisivat osallistuneet järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan.
Niin sanottu jengipykälä on säädetty, jotta kerhojen voitaisiin katsoa ryhmänä suunnitelleen tai tehneen vakavia rikoksia. Pykälän perusteella ei ole Suomessa annettu yhtään langettavaa tuomiota, vaikka se on ollut voimassa jo kymmenen vuotta.
Packalénin mielestä lainsäätäjän tahto on selvä: Helvetin enkelien kaltaiset jengit pitäisi tuomita rikollisina ryhminä.
– Tuntuu käsittämättömältä, että eduskunta ei pysty säätämään sellaista lakia, että sen tahtoa noudatettaisiin, ja että tuomioistuin pystyisi tuomitsemaan, Packalén sanoo.

Rikosoikeuden professori Matti Tolvanen puolestaan on sitä mieltä, että itse pykälä on epäonnistunut. Tolvasen mukaan tuomioistuinten on hyvin vaikea tuomita sen perusteella.
– Siinä tulee pirunmoisia vaikeuksia näyttöpuolella. Kyllä tämä on huonosti toimiva pykälä, jos tarkoitus oli järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan kamppailla, Tolvanen sanoo.

Pykälä tähtää siihen, että rikoksesta voitaisiin tuomita myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät itse ole osallistuneet rikokseen. Käytännössä tällä tarkoitetaan moottoripyöräjengien pomoja eli presidenttejä.
Tolvasen mukaan jutut kaatuvat useimmiten siihen, että jengiläisten osallisuudesta vakavien rikosten suunnitteluun ei saada näyttöä. Siitä, mitä vakavia rikoksia on suunniteltu, pitäisi olla konkreettista todisteita.
Siihen kaatui myös Helvetin enkeleiden tuore juttu: näyttöä puuttui siitä, että jengin jäsenet olisivat ryhmänä suunnitelleet tai tehneet vakavia rikoksia.

”Tuntuu käsittämättömältä, että eduskunta ei pysty säätämään sellaista lakia, että sen tahtoa noudatettaisiin”

Packalénin mukaan lainsäädännössä ei ole vikaa, vaan kyseessä on tulkintaero ja se, että tuomioistuimissa ei ole ymmärrystä jengien toiminnasta.
– Kun ei kerta kaikkiaan ymmärretä, millaisia nämä organisaatiot ovat, Packalén sanoo.
Tolvanen sanoo ymmärtävänsä poliiisin näkökulman ja turhautumisen. Hän muistuttaa, että rikokseen syyllistyneet jengiläiset saavat kuitenkin tuomiot kiinni jäädessään, vaikka koko jengiä ei tuomittaisikaan.
– Eivät nämä jutut täysin tuloksettomia ole, Tolvanen sanoo.
Lisäksi niin sanottua ”kovennuspykälää” käytetään useammin. Viimeksi sen perusteella kovennettiin Cannonball MC:n jäsenten huumetuomioita tänä kesänä. Heidän katsottiin tehneen rikoksia ”järjestäytyneen ryhmän jäsenenä”.
Kovennettu tuomio koskee kuitenkin vain rikosten tekijöitä, ei koko jengiä.
Packalén tuhahtaa, että nyt kiinni saadaan vain pikkutekijät, jotka ovat kerhoissa lähinnä juoksupoikia. Packalénin mukaan kerhojen pomot eivät itse yleensä ”kantele huumesäkkejä” eli osallistu rikosten käytännön toteutukseen.
Cannonball-jutussa myös kerhon presidentti kuitenkin tuomittiin huumausainerikoksista.
Packalénin mukaan kerhojen hierarkian alapäässä olevat jäsenet menevät usein mielellään vankilaan, sillä istumalla vankilatuomion kerhon puolesta he voivat ansaita itselleen paremman aseman.

Espoon käräjäoikeuden mukaan suurella osalla Helvetin enkelien jäsenistä ei ole rikosrekisterimerkintöjä, mistä oikeuden mukaan voi päätellä, ettei rikostausta ole pääsyvaatimus kerhoihin.
Myös Tolvanen huomauttaa, että on mahdollista, että kerhoihin kuuluu henkilöitä, jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin.
Packalénin mukaan tämän kaltaiset perustelut osoittavat ”täyttä ymmärtämättömyyttä” moottoripyöräkerhojen toiminnasta. Packalén muistuttaa, että rikos ei näy rekisterissä, jos siitä ei jää kiinni.
– Hienoa tietysti, että poliisia arvostetaan. On kuitenkin jossain määrin naiivia kuvitella, että kaikki rikolliset saataisiin kiinni, Packalen sanoo.
Jengipykälää säädettäessä yhtenä vaihtoehtona oli Tolvasen mukaan, että pelkkä järjestön jäsenyys riittäisi rangaistavuuden perusteeksi. Vaihtoehdolla oli kannatusta etenkin poliisissa.
Packalénin mukaan vika ei ole laissa vaan lain tulkinnassa.
– Tarvitaan keskustelua lainoppineiden kanssa siitä, millainen lain pitäisi olla, jotta tuomioistuimet voisivat tuomita, Packalén sanoo.
Hän ei aio tehdä asiasta esimerkiksi lakialoitetta eduskunnalle."

Käydäänpä kohta kohdalta läpi kansanedustajapoliisin lausumat.

"Poliisina työskennelleen kansanedustajan Tom Packalénin (ps.) mukaan tuomioistuinten linja kerhojutuissa on käsittämätön.
– Lainsäätäjän ja tuomioistuimen yhteys ei selvästi toimi. Tuomioistuin ei mielestäni noudata lainsäätäjän tahtoa, Packalén sanoo Uudelle Suomelle."

Poliisikansanedustaja Packalén siis ilmoittaa, ettei tuomioistuin tee sellaisia päätöksiä kuin hän haluaa ja siksi hän ei ymmärrä niiden tekemiä ratkaisuja. Jo tämän perusteella on selvää, ettei Packalén ymmärrä oikeusvaltion perusperiaatteita, eikä edes oikeuden perusfilosofiaa. Ihmistä ei voi tuomita rikolliseksi, jos hän ei ole rikokseen syyllistynyt.

"Packalénin mielestä lainsäätäjän tahto on selvä: Helvetin enkelien kaltaiset jengit pitäisi tuomita rikollisina ryhminä.
– Tuntuu käsittämättömältä, että eduskunta ei pysty säätämään sellaista lakia, että sen tahtoa noudatettaisiin, ja että tuomioistuin pystyisi tuomitsemaan, Packalén sanoo."

Packalén siis haluaa tuomita rikollisiksi ihmisiä, jotka kuuluvat sellaiseen ryhmään, josta hän ei tykkää. Herra Packalén ei edelleenkään käsitä oikeusvaltion perusperiaatteita, vaan toistaa neofasistista näkemystään uudelleen. Eduskunnan tulisi säätää laki, jonka perusteella voitaisiin tuomita ihmisiä, jotka eivät ole syyllistyneet rikokseen.

"Packalénin mukaan lainsäädännössä ei ole vikaa, vaan kyseessä on tulkintaero ja se, että tuomioistuimissa ei ole ymmärrystä jengien toiminnasta.
– Kun ei kerta kaikkiaan ymmärretä, millaisia nämä organisaatiot ovat, Packalén sanoo."

Packalén on siis sitä mieltä, että jos oikeus "ymmärtäisi" asian, niin se tuomitsisi ihmisiä rikollisiksi, vaikka nämä eivät ole rikoksiin syyllistyneetkään, tai edes syytteessä rikoksista. Tuollainen oikeudenkäyntimenetelmä on käytössä joissakin maissa, esimerkiksi Venäjällä, jossa oikeudet "ymmärtävät" tuomita sellaiset syytetyt, jotka poliitikot haluavat tuomituiksi, olipa näyttöä rikoksista tai yhtään mistään.

"Packalén tuhahtaa, että nyt kiinni saadaan vain pikkutekijät, jotka ovat kerhoissa lähinnä juoksupoikia. Packalénin mukaan kerhojen pomot eivät itse yleensä ”kantele huumesäkkejä” eli osallistu rikosten käytännön toteutukseen."

Kansanedustajapoliisi Packalén paljastaa tällä lausunnollaan sen, kuinka vähän hän itse tietää moottoripyöräkerhoista ja niiden toiminnasta, ja kuinka paljossa hänen käsityksensä perustuu poliisin itsensä luomaan kuvaan, joka ei siis pidäkään paikkaansa todellisuudessa. Poliisi seuraa kerholaisten toimia hyvinkin tarkasti. Luulisi, että jos joku kerholainen "kantelee huumesäkkejä", hänet napataan aika pian kiinni, olipa hän sitten kuka tahansa.

Packalén ei myöskään tunnu muistavan sitä, että moottoripyöräkerhoja on seurattu, tutkittu, painostettu, uhkailtu ja vakoiltu poliisin toimesta jo parikymmentä vuotta lähes 24/7, 365/12.  Sensijaan, että Packalén ja muut itkevät poliisit vaativat lakeja kriminalisoimaan ihmisiä joukoittain, hän voisi miettiä mistä johtuu, ettei sitä suurta salaliittoa ole vieläkään löydetty. Packalén ja muut hänen laillaan ajattelevat poliisit voisivat miettiä, onko heidän itsensä luoma uhkakuva sittenkään oikea vai ovatko he kertakaikkiaan niin ammattitaidottomia, etteivät kahdessa vuosikymmenessä ole pystyneet todistamaan väitettään. Itse uskon, että kyse on virheellisestä analyysistä, viholliskuvasta, joka ei olekaan totuudenmukainen.

"Packalénin mukaan kerhojen hierarkian alapäässä olevat jäsenet menevät usein mielellään vankilaan, sillä istumalla vankilatuomion kerhon puolesta he voivat ansaita itselleen paremman aseman."

Tällä lausunnollaan Packalén todistaa jälleen, ettei hänellä ole minkäänlaista käsitystä moottoripyöräkerhojen toiminnasta. Väite on peräisin vain ja ainoastaan poliisin omista "tulkinnoista" ja "analyyseistä". Yksikään kerholainen ei mene mielellään vankilaan, eikä yksikään pysty hankkimaan itselleen "parempaa asemaa" vankilatuomiolla. Tuollainen väite on silkkaa puppua.

"Espoon käräjäoikeuden mukaan suurella osalla Helvetin enkelien jäsenistä ei ole rikosrekisterimerkintöjä, mistä oikeuden mukaan voi päätellä, ettei rikostausta ole pääsyvaatimus kerhoihin.
Myös (professori) Tolvanen huomauttaa, että on mahdollista, että kerhoihin kuuluu henkilöitä, jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin.
Packalénin mukaan tämän kaltaiset perustelut osoittavat ”täyttä ymmärtämättömyyttä” moottoripyöräkerhojen toiminnasta. Packalén muistuttaa, että rikos ei näy rekisterissä, jos siitä ei jää kiinni.
– Hienoa tietysti, että poliisia arvostetaan. On kuitenkin jossain määrin naiivia kuvitella, että kaikki rikolliset saataisiin kiinni, Packalen sanoo."

Professori Tolvanen uskaltaa melkein sanoa ääneen sen, mikä on totta: kerhoihin kuuluu ihan oikeasti ihmisiä, jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin. Tosin herra professorikin uskaltaa pitää sitä vain mahdollisena, vaikka se on todettu oikeudessakin poliisin itsensä keräämän todistusaineiston pohjalta tosiasiaksi.

Poliisikansanedustaja Packalén jatkaa linjallaan ja paljastaa neofasistisen aatteensa muistuttamalla, ettei rikos näy rekisterissä, jos siitä ei jää kiinni. Hänelle ei tule mieleenkään, että ihminen, jolla ei ole rikosrekisterimerkintää, voisi olla tekemättä rikoksia, vaikka kuuluukin moottoripyöräkerhoon.

Packalénin ajatus rakentuu hyvin tunnettuun ajattelutapaan, jonka jo Josef Stalin osasi taidokkaasti tiivistää. - Me löydämme mustan kissan pimeästä huoneesta, vaikka siellä ei sellaista olisikaan, Josef Stalin lausui. Uskoisin, että kansanedustajapoliisi Packalén yhtyy täysin Stalinin lausumaan.

Packalénin mielestä on lapsellista, hyväuskoista, kuvitella, että kaikki rikolliset saataisiin kiinni. Aika harva varmaan kuvittelee niin, mutta yhtä hyvin voidaan sanoa, että poliisikansanedustaja Packalén on aivan yhtä lapsellinen, naiivi, kuvitellessaan, että ne ihmiset, joilla ei ole rikosrekisteriä tai joita ei syytetä rikoksista, olisivat automaattisesti syyllistyneet rikoksiin muiden tietämättä.

"Jengipykälää säädettäessä yhtenä vaihtoehtona oli Tolvasen mukaan, että pelkkä järjestön jäsenyys riittäisi rangaistavuuden perusteeksi. Vaihtoehdolla oli kannatusta etenkin poliisissa.
Packalénin mukaan vika ei ole laissa vaan lain tulkinnassa.
– Tarvitaan keskustelua lainoppineiden kanssa siitä, millainen lain pitäisi olla, jotta tuomioistuimet voisivat tuomita, Packalén sanoo.
Hän ei aio tehdä asiasta esimerkiksi lakialoitetta eduskunnalle."

Professori Tolvanen siis paljastaa, että Packalénin toivomaa lakia ehdotettiin jo ja että nimenomaan poliisissa sellaista kannatettiin. Se on todella huolestuttava uutinen. Onko suomalaisessa poliisikunnassa todellakin näin voimakas fasistinen henki? Poliisinhan pitäisi olla demokraattisen yhteiskunnan kivijalka, eikä fasistisen yhteiskuntamallin etujoukko.

Miten on mahdollista, että länsimaisessa demokratiassa voidaan edes esittää lakia, jolla voidaan tuomita ihminen vain tiettyyn ihmisryhmään kuulumisen perusteella? Täytyy muistaa, että Euroopan juutalaisten joukkotuhonnan pohjalla olivat natsien rotulait, jotka kriminalisoivat juutalaisen kansanryhmän ja tekivät siitä yksiselitteisesti "rikollisen". Tämä on se totuus näistä laeista ja siitä millaiseen yhteiskuntaan niiden johdolla mennään.

Lopuksi Packalén tyypillisen neofasistisen mallin mukaisesti luistelee vastuustaan ja ilmoittaa, ettei tule tekemään tällaisia lakialotteita. Sen sijaan, että ottaisi täydenvastuun puheistaan ja siitä millaista yhteiskuntaa haluaa olla Suomeen tuomassa, Packalén patistelee lainoppineita laatimaan jonkinlaisen mallin, jonka avulla tuomioistuimet voisivat tuomita niitä ihmisiä, joista Packalén haluaa tehdä rikollisia ilman rikosta. 

Kaiken kaikkiaan Uuden Suomen juttu on erittäin huolestuttava. Se paljastaa sen, ettei edes Uusi Suomi kykene pysyttelemään erossa neofasistisesta poliisipropagandasta, vaan tarjoaa sille tilaa. Se paljastaa myös sen, ettei toimittaja tälläkään kertaa kykene kriittiseen ajatteluun aidon fasistin kohdatessaan. Ennen kaikkea juttu on huolestuttava siksi, että se paljastaa, kuinka fasistinen maailmankuva kansanedustaja Packalénilla on. Kaikkein huolestuttavinta jutussa on kuitenkin se, että tällaisella neofasistisella maailmankatsomuksella on ilmeisesti kohtalaisen paljon kannatusta poliisin keskuudessa.

"RIKOLLISJENGIT", MEDIA JA OIKEUS

Espoon käräjäoikeus antoi tänään päätöksensa suuressa "jengioikeudenkäynnissä". Tuomio oli Suomen lakien mukaan ainoa mahdollinen. Hells Angels MC ei ole rikoksia varten muodostettu ryhmä. Käräjäoikeus kiinnitti huomiota etenkin siihen, että lähes puolella syytetyistä oli puhdas rikosrekisteri. Oikeus katsoi, ettei heitä voida syyttää muiden tekemistä rikoksista, joissa he eivät ole olleet osallisina. Kaksi kokelasjäsentä sai vapausrangaistuksen, muut tuomituista saivat sakkoja ja yksitoista syytettyä jätettiin tuomitsematta.

Tämä oli jo toinen kerta, kun oikeus katsoi, ettei Hells Angels MC ole rikollisjärjestö. Jo aikaisemmin Lappeenrannan jutussa oikeus päätyi samaan. Toisin kuin poliisi ja syyttäjä ovat antaneet ymmärtää, Suomen lain mukaan et voi olla rikollinen, jos et ole syyllistynyt rikokseen. Luulisi, että kaksi oikeuden päätöstä olisi tehnyt myös medialle selväksi sen, ettei Hells Angels MC ole rikollisjärjestö, tai kuten media sanoo, "rikollisjengi", mutta kuinka kävikään?

MTV3:n Kympin uutisissa oikeuden päätös oli pääjuttuna. Jutun sisältö ei ollut suinkaan se, että oikeus on siis nyt taas kerran todennut ettei kyseessä ole järjestäytynyt rikollisryhmä, vaan se, että KRP:n mukaan se on rikollisjengi. Naispuolinen rikostoimittaja esitteli laajasti KRP:n nyt oikeudessa paikkansa pitämättömäksi todettuja väitteitä tosina ja esitteli "jengikarttaa", jossa oli kolme moottoripyöräkerhoa ja yksi ns. "liivijengi", jolla ei ole mitään tekemistä moottoripyörien kanssa. KRP ja MTV3:n tytteli niputtivat sen kuitenkin yhdeksi "rikollisjengiksi" moottoripyöräkerhojen luetteloon.

Eli vaikka juuri tänään oikeus totesi, ettei Hells Angels MC ole rikollisjärjestö, naistoimittaja käytti siitä puhuessaan termejä "järjestäytynyt rikollisuus" ja "rikollisjengi". Toivottavasti MTV3:n vastaavalla päätoimittajalla ja kyseisellä naistoimittajalla on hyvä juristi siltä varalta, että Hells Angels MC tai joku sen jäsenistä päättää hakea korvauksia kunnianloukkauksesta ja julkisesta herjaamisesta. Sitä tuo nimittäin on.

Kun oikeus on juuri todennut, ettei kyse ole "rikollisjengistä" ja toimittaja menee samana iltana toistamaan juuri tuota termiä kanavansa pääuutislähetyksessä, kyse on julkisesta herjaamisesta ja kunnianloukkauksesta. Toimittaja tai uutistoimitus eivät edes pääse KRP:n selän taakse, sillä he vastaavat siitä mitä väitteitä julkisuudessa esittävät ja he ovat esittäneet oikeuden tämän päiväisen päätöksen mukaan paikkansa pitämättömiä väitteitä.

He voisivat siis joutua edesvastuuseen sanoistaan, JOS Hells Angels MC tai joku sen jäsenistä haluaisi nostaa jutun heitä vastaan. Ja tuon jutun he tulisivat häviämään vuorenvarmasti, jo Journalistin ohjeiden pohjalta ja oikeuksissa viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana annettujen päätösten perusteella. He ovat nimitelleet ihmisjoukkoa rikollisiksi, vaikka oikeus juuri totesi ettei niin ole. He ovat loukanneet oikeuden ei-rikollisiksi toteamien ihmisten kunniaa kutsumalla heitä rikollisiksi televisiossa kanavansa pääuutislähetyksessä. Ja he ovat myös nimitelleet Hells Angels MC:tä rikollisjengiksi, vaikka oikeus samana päivänä totesi päätöksessään, ettei se sellainen ole.

Sellaista taikuria ei ole olemassakaan, joka pystyisi pelastamaan tuon naistoimittajan ja MTV3:n vastaavan päätoimittajan korvausvastuusta. Rikollisiksi nimitellyt voisivat vaatia satoja tuhansia jo sillä perusteella, etteivät he voi saada töitä, koska MTV3 on leimannut heidät rikollisiksi. Kymmenkunta miestä voisi tehdä niin ja silloin vaatimukset voisivat olla miljoonia euroja. Koko osasto voisi vaatia sekin korvauksia kunnianloukkauksesta ja aiheutetusta haitasta. Sekin voisi pyytää miljoonia.

Olisiko MTV3:n uutistoimituksella varaa maksaa miljoonakorvauksia vain siksi, että se ei noteeraa oikeuden päätöstä ja haluaa jostakin syystä nimitellä oikeuden syyttömiksi toteamia ihmisiä rikollisiksi? Haluaako MTV3 maksaa miljoonia, tai satoja tuhansia siitä, että se esittää oikeuden perättömäksi toteamia väitteitä tosiasioina? En usko. Enkä usko, että millään toimituksella olisi varaa moiseen. Ehkä tuokin näkökulma kannattaa ottaa huomioon, kun seuraavan kerran uutisoi jotakin Hells Angels MC:stä.

MTV3:n onneksi emme elä Yhdysvalloissa. Siellä kanne olisi jo nostettu. Ja siellä vaatimukset olisivat aivan toista luokkaa, ehkä satoja miljoonia. Kyse on nimittäin rekisteröidystä tavaramerkistä, joka kuuluu maailman tunnetuimpiin tavaramerkkeihin. Ja sen väittäminen rikolliseksi on jo kokonaan toisen luokan asia.

No, eihän se ole sanottua etteikö uutinen kulkisi jonkun liikejuristin korviin ja jossakin lakitoimistossa ryhdyttäisi laskeskelemaan millaista taloudellista haittaa MTV3:n oikeuden päätösten vastainen uutisointi on tavaramerkille aiheuttanut.

Jos niin kävisi, MTV3:n uutistoimitus saisi kiitellä ihan itseään. Hehän olivat tietoisia oikeuden päätöksestä ja päättivät siitä huolimatta nimitellä ihmisiä ja heidän kerhoaan rikolliseksi.

ELINTARVIKEMAFIA - osa Suomen mafiaa

Kirjailija Eppu Nuotiota haastateltiin Apu-lehdessä. Hän asuu miehensä Kurtin kanssa Berliinissä. Siellä on kiva asua. Asuinalueella on pikkukaupungin tunnelma. Ennen kaikkea asuinkustannukset ovat alhaisemmat kuin Suomessa. Ruokakin on noin 40% halvempaa kuin Suomessa. Nyt puhutaan Berliinistä. Se on miljoonakaupunki. Se on Saksan pääkaupunki. Se on Euroopan ytimessä. Se on kallis kaupunki. Ja kuitenkin, asuminen siellä on halvempaa kuin Suomessa, sähkö on halvempaa kuin Suomessa, ja ruoka on lähes puolet halvempaa kuin Suomessa.

Miten tämä on mahdollista? Se on mahdollista, koska suomalaista kauppaa ja elintarviketeollisuutta hallitsee mafia.

Kun muualla maailmassa on rikollista suihkuttaa lihaan suolavettä sen painon keinotekoiseksi nostamiseksi, Suomessa se on sallittu "säilöntäkeino". Suomessa suuret lihajalostamot voivat siis laillisesti tehdä sitä, mikä muualla maailmassa kuuluu järjestäytyneen rikollisuuden perustoimintaan. Lihan hinta saadaan nostettua kymmenillä prosenteilla, koska lihan paino saadaan nousemaan ruiskuttamalla siihen suolavettä. Tästä syystä suomalainen liha kuohuu ja kiehuu paistinpannullasi, toisin kuin missään muualla maailmassa. Se on suomalaisen mafian merkki keittiössäsi.

Valtion virkamiehet olivat suomalaisen mafian asialla, kun ne yrittivät hallinnollisin päätöksin lakkauttaa pienleipomoiden kalakukkobisneksen Savossa. Evira väitti kiven kovaan, että rauta-ajalla kehitetty retkieväs kalakukko menee pilalle, kun se tuodaan aamulla myyntiin torille ja kauppaan lämpimänä. Evira vaati myynnin lakkauttamista, tai sitten sitä, että pienleipomot jaahdyttävät kukkonsa ensin, säilövät ne tai pakastavat ne, ja tuovat kauppoihin vasta sen jälkeen. Jokainen kukkoja syönyt tietää, että Eviran väitteet olivat täyttä paskapuhetta. Sellaiseksi ne paljastuivatkin.

Kävi nimittäin niin, että suomalaiseen elintarvikemafiaan kuuluva einesfirma möläytti voivansa aloittaa heti eineskalakukkojen valmistuksen tapettujen pienleipomoiden sijasta. Evira oli siis einesfirman asialla tuhoamassa savolaisia pienleipomoita. Panoksena oli noin 8-12 miljoonan euron kalakukkobisnes. Miten valtion virasto saattoi toimia yksityisen suuryrityksen apurina? Vastaus on tietenkin poliitikoissa. Saarioisten asioita valtion hallinnossa ajavat poliitikot, keitä he sitten olivatkaan, olivat käskeneet valtion virastoa tuhoamaan aidon kalakukkotuotannon suuryrityksen tieltä.

Tätä ei tietenkään voida todistaa missään. Se on suomalaisen mafian ominaispiirre. Sen rikollisuus on laillista, koska se säätelee lakeja tarpeittensa mukaan. Se johtuu siitä, että monet suomalaiset poliitikot ovat suomalaisen mafian jäseniä. Kaikki heistä ovat sen uskollisia pikku apureita ja sen toiminnan edistäjiä. Monet heistä ovat sitä tietämättään, useimmat noudattavat annettuja käskyjä, mutta kuten Nürnbergin oikeudenkäynnissä todettiin jo 1945, se ei ole peruste rikolliselle toiminnalle. Ei edes se, että sanoo vain noudattaneensa lakia.

Suomalainen mafia maksaa raaka-ainetuottajille alhaista hintaa, jota kompensoidaan maataloustuilla. Suomalainen mafia siis maksattaa veronmaksajilla sen, ettei se suostu maksamaan tuottajille käypää hintaa. Tämän jälkeen suomalainen mafia vie lihan "jalostamoonsa", jossa siitä tehdään "lihatuotteita". Nämä lihatuotteet ovat niin ala-arvoisia, etteivät minkään muun maan asukkaat suostuisi syömään niitä. Esimerkistä käyvät suomalaiset "lihapullat", joiden lihapitoisuus on luokkaa 30-40% tai jopa vähemmän. Suomalaisissa lihapullissa on siis noin 60-70% jotakin muuta kuin "lihaa".

Lihapitoisuuskin on vain näppärä sanaleikki, jolla sinua sumutetaan. Lihapitoisuus ei ole sama asia kuin liha. Jos luette tuoteselosteen tarkkaan, huomaatte, että lihapitoisuus tarkoittaa "lihaa ja lihankaltaisia ainesosia". Tämä tarkoittaa sitä, että lihapullassanne on lihaa ehkä noin 10-20%, sillä "lihankaltaiset ainesosat" ovat nahkaa, rustoa, suolia, kaikkea moskaa mitä teurastuksessa jää yli. Se syötetään teille rajulla katteella.

Kun ostatte saksalaista keittokinkkua, sen lihapitoisuus on 90-100%. Sitä saa saksalaisesta kaupasta halvemmalla kuin suomalaista. Suomalaisessa keittokinkussa on lihaa 50-70%. Mitä muuta siinä voi edes olla?

Kun muualla maailmassa ruoan hinta laski 2011-2012, Suomessa se nousi kymmeniä prosentteja. Perunan hinta nousi yhdessä vuodessa lähes sata prosenttia, 97% jos ollaan tarkkoja. Elintarviketehtaat ovat syyttäneet hintojen noususta tuottajahintojen nousua, mutta eivät ne ole nousseet kymmeniä prosentteja. Elintarviketeollisuus ei maksa senttiäkään maataloustukia, jotka ovat nousseet noin kuutisen prosenttia vuodessa.

Vuonna 2011 tuet nousivat 16% ja silloinkin elintarviketeollisuus väitti tämän nostavan kuluttajahintoja. Sen maksamat tuottajahinnat eivät kuitenkaan ole nousseet tuohon tahtiin, 90% puhumattakaan. Tänä kesänä elintarviketeollisuus ilmoitti laskevansa lihan tuottajahintoja, siis sitä summaa jonka se maksaa tuottajille. Ja lihan kuluttajahinta jatkaa silti noususyöksyään kohti taivaita.

Kauppa väittää, että elintarviketuottajien hinnat nousevat ja se nostaa hintoja. Todellisuudessa asia ei mene ihan näin. Jos elintarviketuottajat nostavat hintaansa 5%, kauppa nostaa tuotteen hintaa välittömästi 10-20%. Se voi tehdä niin, koska se on osa suomalaista mafiaa. Juuri siksi Suomessa tavallinen jauhomakkara maksaa kilolta lähes saman verran kuin huippuluokan sisäfile muualla maailmassa.

Toukokuussa, kesäkuussa ja heinäkuussa 2013 ruoan maailmanmarkkinahinnat laskivat yhtä jaksoisesti kolmen kuukauden ajan. Ruoka siis halpeni yhtä soittoa kolmen kuukauden ajan maailmalla. Meillä ruoan hinnannousu oli samana ajanjaksona energian kallistumisen lisäksi se toinen inflaatiota nostanut tekijä, eli meillä ruoka siis jatkoi kallistumistaan edelleen. Tämä järjen ja kaikkien talousteorioiden vastainen hinnannousu on mahdollista vain, koska maassamme on elintarvikemafia.

Suomessa on kaksi vähittäiskauppafirmaa, jotka dominoivat koko ruokakauppaa. Useimmilla suomalaisilla paikkakunnilla valinnan varaa on vain näiden kahden välillä. Ne hallitsevat markkinoista ylivoimaista valtaosaa. Kaikille muille toimijoille jäävät loput muruset.

Nämä kaksi kaupan keskusliikettä ovat avainasemassa suomalaisessa elintarvikemafiassa. Ne ovat poliitikkojen ja virkamiesten erityissuojeluksessa. S- ja K-ryhmät ovat osa suomalaista mafiaa sanan kaikessa merkityksessä. Ne päättävät kuka saa myydä ja missä. Ne päättävät kaavoituksesta, ne päättävät kilpailijoittensa kohtalosta. Kun saksalainen Lidl ilmoitti avaavansa myymälän Loimaalle, sitä ei koskaan avattu. Lidl ei löytänyt sopivaa liiketilaa. Ei, vaikka sellaista oli Loimaalla tyhjillään. K- ja S-ryhmä estivät Lidlin tulon. Lidl ei saanut haluamaansa liiketilaa.

Kun Ranskan suurin vähittäiskauppaketju Monoprix ilmoitti tulevansa Suomen markkinoille, se ei löytänyt mistään sopivaa liiketilaa. Samoin kävi Englannin suurimmalle kauppaketjulle. K- ja S-ryhmälle oli ehdottoman tärkeää, etteivät nämä eurojätit päässeet Suomen markkinoille. Ne pitivät kilpailun poissa estämällä eurojättejä saamasta sopivaa liiketilaa suurimmilta markkina-alueilta. Se onnistui pankkien, vakuutusyhtiöiden, virkamiesten ja poliitikkojen avustuksella. Näissä kaikissa tahoissa on suomalaisen mafian jäseniä. He pystyvät sulkemaan kilpailijat paikallisilta markkinoilta, aivan kuten Calabriassa tai Sisiliassakin tehdään.

Aniharva kauppias kuuluu tähän mafiaan. Suurin osa heistä on mafian uhreja. Mafia, eli keskusliikkeet, määräävät hinnat, ne määrävät mitä myydään ja missä, ne jopa sanelevat mitä tuotteita laitetaan esille mihinkin. Kauppiaan on toteltava, jos mielii saada tuotteita myyntiin. Kauppiaan on maksettava keskusliikkeelle se mitä se vaatii ja laskutettava asiakkailta se mitä keskusliike vaatii. Se on suomalaisen kauppiaan rooli elintarvikemafiassa. Vaikka hän haluaisi myydä jotakin tuotetta, hän ei voi, jos keskusliike määrää niin.

Juuri tämän mafian vuoksi sinä maksat ylihintaa ala-arvoisista tuotteista. Juuri siksi sinä maksat parinkymmenen sentin leivästä satojen prosenttien ylihintaa. Juuri tämän mafian vuoksi maksat jauhoista roimaa ylihintaa. Juuri tämän suomalaisen mafian vuoksi television ja muun median uutisissa ei kerrota sitä, että muualla ruoan hinta laskee, että se on halvempaa kuin Suomessa tai että se on korkeampi laatuista ja ravinteikkaampaa. Suomalainen mafia hallitsee mediaa.

Kun media erehtyy, tai sen on pakko kertoa kansainvälisestä tutkimuksesta, joka todistaa kaiken tämän, pian suomalaiseen mediaan tulvii uutisia siitä kuinka ulkolaiset tuotteet ovat hengenvaarallisia, kuinka korkeatasoisia suomalaiset tuotteet ja jalosteet ovat, kuinka huikea hygienia suomalaisissa laitoksissa on ja kuinka ulkomaalaiset rypevät saastassa ja rutossa ja myrkyttävät toisiaan ja varomattomia suomalaisia.

Se on kaikki huijausta. Se on kaikki valhetta. Se on osa suomalaisen mafian rutiinia. Sinut pelotellaan ja pakotetaan ostamaan suomalaista saastaa ylihintaan. Se on suomalaisen elintarvikemafian tarkoitus.

GLOBALISAATION NIMESSÄ - eli kuinka teiltä vietiin valta, voima ja itsemääräämisoikeus

Globalisaatio oli iskusana sille operaatiolle, jolla kansallisvaltioilta vietiin itsenäisyys ja jolla kansoilta vietiin itsemääräämisoikeus. Kun vielä 1960-luvulla iskulauseena oli imperialismin vastustaminen ja kansojen itsemääräämisoikeus, noita vaatineet ja puolustaneet henkilöt käänsivät kelkkansa täysin ja ryhtyivät ajamaan ylikansallisten toimijoiden etuja. Meillä pahimmat esimerkit olivat Tarja Halonen ja varsinkin Erkki Tuomioja, entiset radikaalit, joista tuli vasemmiston suurimpia ylikansallisuuden saarnaajia.

Koska imperialismi oli sanana niin likaantunut, sen tilalle keksittiin toinen sana Globalisaatio. Sumuverhona käytettiin valheita kansainvälisestä solidaarisuudesta ja yhteisestä maailman kylästä. Puhuttiin maapallon laajuisista ongelmista, ilmaston lämpenemisestä ja poloisista jääkarhuista, joiden avulla kansallista päätöksen tekovaltaa ryhdyttiin siirtämään ylikansallisille tahoille. Siinä sivussa "vapautettiin" maailmankauppaa ja purettiin "esteitä" talouskasvulta, kasvulta joka toisi kaikille namia ja nannaa mahan täydeltä.

Paasattiin kansainvälistyvästä Suomesta ja suurista ympäristöhankkeista. Tuli kansainvälisyyskasvatusta kouluihin ja aikuisille, väitettiin että nyt Suomi kansainvälistyy ja ovet ja ikkunat maailmaan aukeavat.

Kaikki tuo oli täyttä roskaa. Suomi oli ollut kansainvälinen jo keskiajalla. Suomalainen Keskieuroopassa koulutettu lähetyspappi Pietari Kaikkivalta toimi lähetystyössä jo 1200-luvun alussa Balttiassa ja Turussa oli kymmeniä kansainvälisten kauppiaiden kivitaloja, kun Tukhomaa ei edes ollut vielä olemassakaan. Pienessä espoolaiskylässä juotiin tuontiviinejä ulkomailta tuoduista laseista ja nautittiin ajan ylellisyystuotteista, aivan kuten nytkin. Suomalaisia kaukokauppiaita ja maailmanmatkaajia liikui Bysantissa ja Välimerellä jo sitä aikaisemminkin. Suomalaisia oli ammattisotilaina Bysantin keisarien henkivartikaartissa. Arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet tämän.

Todellisuudessa tarkoituksena ei ollut suojella jääkarhuja tai auttaa afrikkalaista lasta saamaan edes puhdasta juomavesilasillista per päivä. Globalisaatiohankkeen kantaville voimille yhden afrikkalaislapsen janoon kuoleminen tai jääkarhujen katoaminen oli yhdentekevä juttu. Todellisuudessa globalisaatiohankkeen taustalla olivat suurimmat kansainväliset pankit, sijoittajat ja yritykset. Todellisuudessa "rajoitusten poistaminen" ja "säätelyn purkaminen" olivat vain ja ainoastaan niiden etu. Ei kansojen tai kansalaisten.

Amerikkalaiset ns. Chicagon koulukunnan talousajattelijat olivat jo 1960-luvulla puhuneet shokkitaloudesta, eli tahallisten kriisien voimasta pakottaa maat muuttamaan lakejaan yritysten haluamalla tavalla. Sodat, nälänhädät ja lamakaudet olivat mahdollisuuksia muuttaa maiden lakeja yritysten mieleisiksi ja pakottaa niiden johtajat tottelemaan ylikansallisten taloustoimijoiden käskyjä.

George Bush vanhemman toimiessa CIA:n läntisen pallonpuoliskon johtajana presidentti Nixon antoi eräälle uusliberalistiselle ajatushautomolle tukensa hankkeessa, jonka tarkoituksena oli osoittaa kuinka yksittäisestä maasta voidaan talouskriisin avulla muokata suuryrityksille suopea orjamaa. Kohteeksi valikoitui sosialistipresidentin johtama Chile, jonne luotiin talouskriisi, jota syynä käyttäen sotilasvallankaappaus voitiin tehdä. Sotilasjuntta muutti maan lait niin, että suuret amerikkalaisyhtiöt saivat lähes rajattomat mahdollisuudet tienata.Teoria oli todistettu käytännön kokeella. Maan tuhoaminen todellakin oli hyvää bisnestä.

Tässä yhteydessä on syytä selvittää se, että termi Liberalisti (engl. libertarian) ei ole sama asia kuin Liberaali (engl. liberal) vaikka suomalaiset oikeistotahot niin väittävät. Amfetamiininarkomaani Ayn Randin fanit Suomessa, lähinnä nuorkokoomuslaiset pikku fascistit, ovat jo vuosia väittäneet näin, mutta liberaalilla ja liberalistilla on jokseenkin yhtä paljon yhteistä kuin paavilla ja saatanan palvojalla. Suomen tunnetuin narkomaani Randin fani Björn Wahlroos on myös maamme tunnetuin liberalisti ja hänen mottonsahan on: yrityksillä ei ole moraalia. Hänen ajattelunsa leimaakin kokoomusta, jonka puheenjohtajan ja pääministeri Jyrki Kataisen suuri oppi-isä Wahlroos on. Voidaan aivan perustellusti sanoa nuorison käyttämin termein, että Jyrki on Björnin Bitch. Myös Alexander Stubb on Björnin Biaatch ja mielellään onkin.

Erilaisin kansainvälisin sopimuksin suuryrityksille taattiin suurempi toimintavapaus 1990-luvulla, mutta päätösvalta säilyi edelleen demokraattisesti valituilla valtioelimillä, suuryritysten harmiksi. Wall Street Journal kirjoitti jo vuosia sitten aiheesta ja sanoi suoraan, että koska yritysten edut ovat vastakkaiset kansalaisten etujen kanssa, demokratia on pahaksi bisneksille. Oli siis tuhottava tuo kiusallinen edustuksellinen demokratia ja kaapattava valta.

Morgan Stanley, yksi maailman suurimmista pankeista, kirjoitti tärkeimmille asiakkailleen jo ennen vuoden 2008 finanssikriisiä, että valitettavasti länsimaissa on vielä demokratia, mutta että vuoteen 2015 mennessä länsi on jo siirtynyt plutokratiaan, eli rahan valtaan. Pankki erehtyi arviossaan, sillä jo noin vuonna 2011 länsimaat olivat antautuneet suurpankeille ja yhtiöille ja toimivat niiden limaisena apurijoukkiona. Länsimaiset demokratiat luovuttivat kaiken päätösvaltansa yksityisille suuryrityksille, jotta nämä voisivat tehdä mitä haluavat.

Morgan Stanleyn johtajia siirtyi valtioelimiin ja kansainvälisiin tehtäviin, ja niistä takaisin pankkiin. He kaappasivat vallan Yhdysvaltain liittovaltion pankissa, kansainvälisessä valuuttarahastossa, Maailman pankissa ja Yhdysvaltain liittovaltion hallituksessa. Huolimatta siitä, että he kiristivät Yhdysvalloilta 770 000 000 000 dollaria vuonna 2008 (ja lisää myöhemmin moni eri tavoin), he jäivät liittovaltion hallintoon ja ministeriöihin luotsaamaan politiikkaa haluamaansa suuntaan.

Kun suurpankit ja suuryhtiöt olivat kaapanneet vallan Yhdysvalloissa, seuraava luonnollinen kohde oli EU. Eurooppa on ollut amerikkalaisille punainen vaate ainakin 1980-luvulta saakka, jolloin amerikkalaisten taloustieteilijät ja asiantuntijat alkoivat puhua Eurooppaa odottavasta talouskatastrofista. Amerikkalaiset ovat ennustaneet sitä ainakin vuodesta 1986 lähtien, säännöllisin väliajoin, ja syynä on ollut aina liiaksi säädelty talous ja valtion yhtiöt. Toisin kuin amerikkalaiset olivat ennustaneet, eurooppalaiset valtiot eivät romahtaneet amerikkalaiseen tapaan 1987, 1990-luvulla tai myöhemminkään, joten oli shokkitalouden vuoro.

Yhteisvaluutta euro oli se ase, jolla ylikansalliset toimijat tuhosivat Euroopan talouden. Euroopan Unionissa oli jo pitkään ollut voimia, jotka ajoivat unionia liittovaltion suuntaan, mutta kansallisvaltioiden vankka asema oli estänyt aikeet, tähän saakka. Littovaltio ylikansallisena toimijana sopi myös ylikansallisille suuryrityksille ja pankeille paljon paremmin kuin sekava joukko pikkuvaltioita. Kun eurooppalaisten federalistien ja suuryritysten edut yhtenivät, edessä oli vääjämätön sota kansallisvaltioita vastaan.

Luotiin yhteisvaluutta, jolla kansallisvaltioiden päätöksen tekoa rajoitettiin edelleen, tämä kaikki tietenkin taloudellisten etujen nimessä, ja tyhmimmät maat hyppäsivät mitään tajuamatta mukaan hankkeeseen. Suomalaisten poliitikkojen paskansyöjä-maine tuli taas kerran vahvistettua, kun he nielivät kaiken paskan mitä heille eurosta syötettiin. Pureksimatta. Kun yhteisvaluutta oli saavutettu tarpeeksi laajassa mitassa, alkoi operaation seuraava vaihe lähes samanaikaisesti.

Velkavipua kasvattamalla saatiin euromaiden rykelmä tilanteeseen, jossa niillä oli kaks vaihtoehtoa: joko totella ja maksaa, tai kokea valuutan totaalinen romahdus. Velkavipu oli saatu aikaan korruptiolla euroyhteisön heikoimmissa maissa. Amerikkalaispankkien omistamat luottoluokitusyhtiöt toimivat kiristäjinä ja pakottivat euroryhmän poliitikot luovuttamaan lisää taloudellista päätösvaltaansa pois ylikansallisille tahoille. Euroopan keskuspankki oli yksi niistä ja sen johtoon pakotettiinkin Morgan Stanley pankissa juuri näitä euromaiden lainoja junaillut mies Mario Draghi.

Suomessa Jutta Urpilainen joko puhui läpiä päähänsä koska ei tajua mistään mitään, tai sitten valehteli suut silmät täyteen koko kuviosta. Jyrki Katainen teki samoin. Suurin osa poliitikoista mutusteli europaskaa hymyssä suin mitään tajuamatta. Valtiovarainministeriön johto valehteli koko ajan ja valehtelee edelleen.

Euro-operaatiolla oli kaksi tavoitetta, jotka myös saavutettiin. Valtioiden itsemääräämisoiketta kyettiin rajoittamaan huomattavasi, ja loppujakin ollaan juuri parasta aikaa viemässä, ja valtioiden varat voitiin varastaa. Niin sanotut eurotukipaketit ja muut olivat vain termejä sille, että valtioiden kassoista vietiin lyhyessä ajassa yli tuhat miljardia euroa veronmaksajien rahoja yksityisille liikepankeille. Niin sanottuihin euromaihin tätä tukea ei jäänyt, eikä jää.

Jos joku Suomessa ei uskonut tätä aikaisemmin, niin asia tuli harvinaisen selväksi kun Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen jäivät kiinni valheistaan. Kumpikin oli kivenkovaan väittänyt, että Suomella ja Kreikalla on sopimus, joka takaa suomalaisten edut. Paljastuikin, ettei Suomella ole mitään sopimusta Kreikan valtion kanssa. Sen sijaan Suomella onkin sopimuksia neljän yksityisen kreikkalaispankin kanssa. Maamme hallitus ja valtiovarainministeriö olivat siis valehdelleet vuosien ajan päin naamaa sekä omilleen, että koko kansakunnalle.

Uudessa plutokratiassa se onkin poliitikkojen rooli. He eivät ole kansansa edustajia tai sen etujen ajajia, vaan he ovat rahavallan juoksupoikia ja lähettejä, apureita, joiden tehtävänä on alistaa kansansa rahavallalle ja panna toimeksi isäntiensä käskyt. Suomalaiset poliitikot ovat harvinaisen innokkaita noudattamaan isäntiensä käskyjä peräaukot punottaen.

Näitä käskyjä tullaan toteuttamaan Suomessa jälleen kerran uuden laman avulla. Edellisen laman varjolla hyvinvointiyhteiskunta saatiin jo lähes tuhottua, mutta seuraavaksi vuorossa ovat itse demokraattisen valtion rakenteet, sopimusyhteiskunta ja laillisuusperiaatteet. Kaikki nämä tullaan tuhoamaan ja panemaan uusiksi suuryritysten haluamalla tavalla. Ensimmäisiä esimerkkejä on jo nähty, kun valtio, hallitus ja virkamiehet ovat toimineet lain vastaisesti monissa hankkeissa. Yksi räikeimmistä on Talvivaara, joka kirjaimellisesti tuhoaa suomalaisia ja maatamme. Sen laittoman toiminnan annetaan vain tajua, poliitikkojen suojeluksessa.

Suomalaiset eivät tietenkään tätä halua, mutta kun Jyrki Kataisen johdolla valtion kassa on varastettu tyhjäksi ja valtio ottanut kymmeniä miljardeja velkaa maksaakseen suurpankeille niiden haluamat rahat, kansallisvaltion talous romahtaa ja tuhoutuu. Sen myötä tuhoutuu Suomi-niminen valtiokin, juuri kuten Morgan Stanely ja amerikkalaiset liberalistit, ja suomalaiset liberalistit Björn Wahlroosin johdolla, haluavatkin. Demokraattinen kansallisvaltio on pahaksi bisneksille. Siksi se pitää tuhota ja siksi se tullaan tuhoamaan. Ja Suomessa tuhoamisen toteuttavat suomalaiset poliitikot, nuo venäläisten jo 1970-luvulla niin osuvasti paskansyöjiksi nimeämät lapamadot. Itseasiassa, Suomea tuhotaan koko ajan suomalaisten poliitikkojen toimesta, juuri nyt, parasta aikaa.

Kun Suomen talous on tuhottu, valtio ajettu konkurssiin ja meiltä viety päätäntä valta liittovaltion tai liittovalitomaisiin elimiin, meistä on jälleen kerran tehty orjamaa, siirtomaa, aivan kuten keskiajallakin. Suomalaiset kelpaavat taas kerran sotimaan ulkomaille palkka-armeijoihin, raatamaan nälänhätien keskellä syrjäseudulla ylikansallisten yhtiöiden tahdon mukaisesti. Se on meille laadittu osa. Siihen Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen, Björn Wahlroos ja monet muut pyrkivät. Suomesta tehdään jälleen kerran rutiköyhä takamaa nöyrine alustalaisineen, maa jota rikkaat voivat vapaasti hyödyntää rikastuakseen. Se on kokoomuksen, Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen todellinen visio, tajusivatpa he sitä itse tai eivät. Siihen suuntaan he maatamme vievät. Ja lujaa vievätkin.

Eduskunta, joka on alistettu tarpeettomien parasiittien päiväkodiksi, antaa täyden tukensa kansallisvaltiomme tuhoamiselle. Jokainen kansanedustaja, joka on tukenut euroa, eurotukia, "kilpailun rajoitusten poistamista" ja "säätelyn purkamista" on osallistunut omatoimisesti demokraattisen Suomen tuhoamiseen. Valtaosa heistä on todellakin niin tyhmiä, ettei sitä tajua tai ole tajunnut. Ylivoimainen enemmistö heistä ei ole edes ollut kiinnostunut moisesta. He ovat saaneet suuret eläkkeensä, palkkansa, päivärahansa, muutosturvansa, etunsa ja kaiken, joten Fuck Suomi.

Miksi maamme hallintorakenne pitäisi uudistaa? Saksassa on tuhansia ja tuhansia kuntia, satoja paljon pienempiä kuntia kuin Suomessa. Ranskassa on jopa kunta, jossa on yksi asukas, eikä siellä yksikään poliitikko edes ehdota tuhansien kuntien yhdistämistä. Miten se on mahdollista? Miksi Suomeen on luotava hyvin keskitetty ja harva hallinto?

Koska se takaa ylikansallisen hallinnoinin sujuvuuden maassamme. Kun me olemme enää syrjäinen Brysselin vasalliläänitys, jotka harvat paikalliset satraapit hallitsevat, on ylikansallisten vallankäyttäjien etu, että Suomessa on vain vähän niitä, jotka toteuttavat annettuja käskyjä. Yritysten ei tarvitse miettiä keitä uhkailla tai lahjoa. Kansalla ei ole enää mitään sanomista tapahtumiin. Siksi meillä tehdään hallintouudistus, jonka osia kunta- ja sote-uudistus ovat.

Tästä siinä globalisaatiossa oli koko ajan kyse. Ei mistään pikkulasten väriliitupiirrosten maailmankylästä, jossa eri väriset tikku-ukot hyppelevät onnellisina palmujen katveessa. Ei, vaikka Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja niin meille uskottelivatkin vuosia sitten. Ehkä Tarja sellaiseen pikkuisen uskoikin, mutta Erkki? En usko. Ei Erkkikään voi niin tyhmä olla.

SUOMEN ARMEIJA ON MEIDÄN, toistaiseksi

Kävin armeijan 1980-luvun alkupuolella. Menin sinne tietoisen valinnan vuoksi. Isoisäni, isoenoni ja isosetäni olivat käyneet sodat, yksi haavoittunut kahdesti, joten olin tuolloin ja olen yhä sitä mieltä, että jos he JOUTUIVAT sotaan vuosikausiksi TAHTOMATTAAN, kahdeksan kuukauden varusmiesaika ja reserviläisyys ovat pikkujuttu. Maksoin kunniavelkani olemalla valmis samaan kuin he, ei siksi että sota olisi kiva juttu tai siksi, että sotilasmeininki olisi erityisesti mieleeni, vaan siksi, että he uhrasivat nuoruutensa jotta minä voisin elää suomalaisena Suomessa.

1980-luvun alussa varusmiespalvelus oli taatusti typerämpää kuin nyt. Äksiisiä ja simputusta oli varmasti enemmän. Sotilaskoulutukseemme kuului metsän haravointi ja krapulasulkeiset, juoksuttaminen turhan päiten, kummalliset kaappi- ja tupatarkastukset, ja muu pelleily. Kaikki täysin turhia operaatioita. Verrattuna siihen, että olisi joutunut pelkäämään henkensä puolesta tai tappamaan toisia ihmisiä, villakoirien hautajaiset olivat todellakin pelleilyä.

Joitakin armeija ahdisti, yksi sai vatsahaavan vaikka oli koko komppanian laiskin mies, ja joiltakin paloivat päreet. Joku riehui humalassa lomilta tultuaan ja joku lähti luvattomille lomille. Yksi kuuli Jumalan juttuja ja lähti kotiin. Toinen ei suostunut luopumaan nahkahousuistaan ja leikkaamaan hevitukkaansa ja lähti kotiin. Yhden kerrottiin seikkailleen ensimmäiset kolme päivää paskat housussa, kunnes sai vapautuksen. Hänen kohdallaan ehkä syystäkin.

Vanha sanonta, ettei missään vituta niin kuin armeijassa eikä missään naurata niin kuin armeijassa, piti paikkansa. Niin se suunnilleen meni. Ammuin valion, puolisokeanakin, ja laihduin yhdeksän vuorokauden metsäreissulla yhdeksän kiloa. Gona-miehenä jermuilin ja lusmuilin minkä ehdin. En joutunut AUK:kiin vaikka ehdotettiinkin, enkä korpraaliksi, vaikka sitäkin ehdotettiin. Olin aivan tavallinen rivimies.

Olin tuolloin, ja olen yhä, sitä mieltä, että jos joku on vakaumuksellinen pasifisti, hänen ei tarvitse käydä armeijaa. Samoin niiden, joiden fysiikka ei sitä kestä, tai joilla on palveluksen estävä sairaus tai vamma, ei pidä armeijaan joutua. Jos joku nainen välttämättä haluaa armeijaan, siitä vaan. Kunhan hoitaa oman osuutensa kuten muutkin.

Olin jo tuolloin ja olen edelleen vankkumaton yleisen asevelvollisuuden kannattaja. Uskon, että jokaisen kynnelle kykenevän on käytävä armeija. Mielestäni jokaisen suomalaisen miehen on kuuluttava reserviin, jos armeija on käyty. Perusteet tulevat tuonnempana.

Olen myös hyvin isänmaallinen mies. Rakastan tätä maata. En halua asua missään muualla, eikä missään muualla ole mitään näin kaunista. Ja jos joku luulee, etten tiedä muusta, erehtyy. Nuorempana matkustelin aivan tarpeeksi ja asuinkin ulkomailla. Sekin on siis nähty ja mielipiteeni perustuukin omakohtaiseen havaintoon. Olen niin isänmaallinen mies, että kritisoin rajusti maamme poliittista ja taloudellista eliittiä, joka toimillaan vahingoittaa tätä maata ja kansaa jatkuvasti. Isänmaallisuutta on myös periaatetasolla myönteinen suhtautumiseni asevelvollisuusarmeijaan.

Nykyisen pellevasemmiston, idioottivihreiden ja muiden hankkeet asevelvollisuuden lakkauttamisesta ovat uskomatonta infantiiliutta. Ajatus asevelvollisuusarmeijan lakkauttamisesta on voinut syntyä vain täydellisten vatipäiden aivoituksissa. En tiedä montaakaan yhtä typerää ajatusta. Nämä ihmiset eivät käsitä kokonaisuuksia. He eivät käsitä mitä ajavat.

Asevelvollisuusarmeijan lakkauttaminen johtaisi ammattiarmeijaan. Heidi "Kapiaisen tytär" Hautala on jo vuosia kiimaillut ammattiarmeijan puolesta. Moni muukin muka-vaihtoehtoviikari on jauhanut samaa kakkaa automaattiohjelmansa mukaisesti. Kaikki nämä vesipäät ovat tietämättömiä, historiattomia ja epärehellisiä kaksinaismoralisteja. He väittävät puhuvansa rauhan puolesta, mutta ajavat järjestelmää, joka takaa sotimisen.

Ammattiarmeija on juuri se, jota käytetään herkemmin. Juuri siksi mailla on ammattiarmeijat. Niitä voidaan käyttää riippumatta siitä, mitä kansa ajattelee. Iso-Britannian armeija on ollut todella kiireinen aina. Se on ammattiarmeija. Vuosien 1900-2000 välisenä aikana oli yksi vuosi, jolloin yhtään brittisotilasta ei kaatunut tositoimissa. Tuo vuosi oli 1968. Kaikkina muina vuosisadan vuosina, myös niin sanottuina rauhan aikoina, brittisotilaita kaatui taisteluissa jossakin päin maailmaa. Kun keskustelin 1980-luvulla erään brittiläisen rauhanaktivistin kanssa, hän kertoi heidän tavoittelevan asevelvollisuusarmeijaa, jotta hallitus ei voisi lähettää sotilaita niin vain minne haluaa.

Yhdysvallat otti oppia Vietnamin sodan synnyttämistä mielenosoituksista ja protesteista. Se rakensi armeijansa uudelleen niin sanotun "vapaaehtoisuuden" ja ammattilaisuuden varaan. Jokainen yliopistojen reserviläiskursseille osallistuva on "vapaaehtoinen" reserviläinen. Jokainen kansalliskaartilainen on "vapaaehtoinen". Heidät voidaan kutsua tarvittaessa palvelukseen missä tahansa. Jokainen kansalliskaartiin liittyvä ja jokainen reservikoulutuksen saanut tietää tämän. Heidän lisäkseen Yhdysvaltojen armeijaan kuuluu ammattihenkilökuntaa, joka tietenkin tekee mitä käsketään. Jokainen rauhanituhippi Suomessa varmaan tietää missä ja kuinka paljon Yhdysvallat on systeeminsä avulla sotinut.

Ammattiarmeijalla on myös käyttöä omaa kansaa vastaan. Se johtuu siitä, ettei ammattiarmeija ole kansan, vaan hallituksen armeija. Se on eliitin armeija. Juuri siksi sotilasvallankaappaukset, kansalaisten massavainot, murhat ja muut sellaiset toteuttava armeija on yleensä ammattiarmeija. Se voi tehdä niin. Se on yksi ammattiarmeijan perusolemuksia. Sitä voidaan käyttää myös omaa kansaa vastaan. Sellaisia myös käytetään omaa kansaa vastaan. Tätä viherpunapuupäät eivät koskaan tuo esille kotkotuksissaan.

Asevelvollisuusarmeija on täysin toinen juttu. Esimerkiksi Kiinassa armeijan joukko-osastot, joita käytetään kansanmurhiin ja terroriin, toimivat aina vieraalla maaperällä. Joukko-osasto toimii kansaa vastaan aina toisella puolella maata, kuin mistä siihen kuuluvat miehet ovat peräisin. Pekingiläisiä asevelvollisia ei koskaan käytettäisi pekingiläisiä vastaan. Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn toteuttivat muualta maasta kotoisin olevat pojat. Se tarkoittaa jokseenkin samaa, kuin EU:ssa portugalilaiset tulisivat Senaatintorille ampumaan suomalaisia opiskelijoita Euroopan komission käskystä. Jos näiden ituhippien aivoituksista tulisi totta, tuo ajatus muuttuisi todelliseksi mahdollisuudeksi.

Edesmenneessä Neuvostoliitossa toimittiin aivan samoin. Levottomuuksia nujertamaan ei koskaan lähetetty kyseisen neuvostotasavallan omia poikia, vaan vieraskielisiä asevelvollisia. Näin toimittiin aivan loppuun saakka. Kun Baltian maat itsenäistyivät, Kremlin pomot lähettivät paikalle erikoisjoukkoja kirgisiaa myöten. Neuvostoliiton johtajat unohtivat kuitenkin yhden asian. Kaikki neuvostoliittolaiset miehet olivat saaneet asevelvollisuusarmeijassa sotilaskoulutuksen. Kaikki olivat toimineet tankkien, sinkojen, konekiväärien ja rynnäkkökiväärien kanssa. Sotilailla ei ollut mitään sellaista mistä kansalaiset eivät olisi olleet saaneet kokemusta.

Panssarikolonna Tompeanmäellä ei saanut eestiläisiä jähmettymään kauhusta, pakenemaan kellareihin, vaan toimimaan entistä päättäväisemmin. Miehet kapusivat tankkien päälle juttelemaan sotilaille, he väistivät telaketjuja ja tykin piippuja. He tiesivät minne tankeilla pystyi ajamaan, miten sotilaskolonnat liikkuisivat ja minne ne ryhmittyisivät. Liettuassa kansaa yritettiin provosoida ampumalla siviilejä, tankkien alle jäi pari naista, mutta valtaosa kansasta pysyi kylmänä tämänkin edessä. He tiesivät, ettei armeija voi heille yhtään mitään. Eikä voinut, koska kaikki liettualaiset miehet olivat käyneet saman armeijan.

Kun kovan linjan viimeiset neuvostopomot kaappasivat vallan Moskovassa ja julistivat diktatuurin alkaneen, tankkikolonnat ja sotajoukot vyöryivät kaupunkiin. Ammattisotilaiden muodostamat erikoisjoukot kävivät tulitaisteluita Ostankinon liepeillä, joillakin moottoriteillä tankkikolonnat pysäytettiin reserviläiset voimin jopa Talvisodan hengessä lykkäämällä halko vetävän takapyörän ja ketjun väliin. Varsinainen tapahtuma oli kuitenkin se, että tankit eivät tulittaneetkaan tällä kertaa Venäjän federaation rakennusta, vaan asettuivat sen suojaksi. Miksi? Koska nämä sotilaat olivat venäläisiä varusmiehiä.

Kun DDR luhistui, maan johto vaati asevoimia ja kansanmiliisiä taltuttamaan kansannousun kovin ottein. Vaatimukset kaikuivat tyhjiin luureihin, sillä Leipzigin varuskunnan komentaja kieltäytyi tottelemasta. Kansanmiliisi ei ryhtynyt lahtaamaan kansalaisia toivotulla tavalla. Armeijan erikoisjoukot jäivät kasarmeilleen. Miksi? Koska ne olivat kaikki asevelvollisyksiköitä. Niiden toiminnasta ei voitu olla varmoja. Jos ne olisi aseistettu ja varustettu kovilla ammuksilla, ne olisivat voineet asettua suojelemaan kansaa. Niitä ei siis uskallettu päästää Leipzigin tai minkään muunkaan kaupungin kaduille.

Kun Romanian diktatuuri kaatui, Bukarestissa ja muissa isoissa kaupungeissa syntyi rajuja taisteluita dikatuurin kannattajien ja vastustajien välillä. Diktatuurin viimeiset asevoimat olivat Securitaten, eli turvallisuuspoliisin erikoisjoukot, ammattilaiset. Ne yrittivät loppuun saakka pitää kiinni vallasta kansalaisia tappamalla. Ne kuitenkin nujerrettiin. Miten? Asevelvollisarmeijan yksiköiden avulla.

Tämä on yksi erittäin painava syy ylläpitää asevelvollisuusarmeijaa. Se ei ole hallituksen, eikä edes eduskunnan armeija. Se on meidän kaikkien armeija. Jokainen intin käynyt ja siellä turhautunut reserviläinen on tuo armeija. Meidän poikamme ovat siellä, me olemme olleet siellä. Se kuuluu meille, eikä hallitukselle tai eduskunnalle, muista puhumattakaan. Se on todellinen kansan armeija. Se on olemassa meitä varten. Se tulee puolustamaan meitä kaikkia, jos tarve vaatii.

Moni kuvittelee, että jos kansa nousisi hallitusta vastaan, armeija olisi automaattisesti hallituksen puolella. Ei suinkaan. Katsokaa mitä Neuvostoliitossa tapahtui. Mitä tapahtui Unkarissa. Puolassa. DDR:ssä. Armeija voi aivan yhtä hyvin asettua kansan puolelle ja mitä enemmässä määrin armeija koostuu meistä kaikista, se tekee niin, koska se on olemassa meitä varten  ja koska me olemme tuo armeija.

Ammattiarmeija, jota nämä "rauhanaktivistit" hinkuvat meille, olisi äärettömän kallis. Se tarvitsisi huippukalustoa, huippuaseistusta ja huippukoulutusta. Sen miehille pitäisi maksaa kunnon palkkaa. On arvioitu, että tällaisen ammattiarmeijan vahvuuden pitäisi olla vähintään 35 000 miestä, jotta siitä olisi tosipaikan tullen edes kansanedustajien ja ministerien hetkelliseen puolustamiseen. 35 000 kertaa 3000 euroa joka kuukausi, olisi pelkkä palkkakustannus. Palkan sivukulut pitäisi ynnätä mukaan. Pelkät palkkamenot olisivat toista sataa miljoonaa joka kuukausi ja sen päälle tulisivat kaikki muut juoksevat menot. Haluan nähdä sen viherpunaisen paviaanin, joka väittää, että tämä on halvempaa kuin asevelvollisuus.

Nyt on jo oikealtakin, ymmärettävästi (siellä halutaan armeija joka tarvittaessa tappaa vihaisia kansalaisia), alkanut kuulua puheita siitä, että asevelvollisuusarmeija tulee kalliiksi. Se on roskaa ja paskaa. Talouspuheiden tarkoitus on vain pedata maaperää suopeammaksi ammattiarmeijaa varten. Todellisuudessa Suomella ei ole mitään taloudellisempaa vaihtoehtoa kuin asevelvollisuus armeija, eikä tätä maata kyetä puolustamaan millään muulla kuin asevelvollisuusarmeijalla.

Pieni ammattiarmeija kykenisi ehkä pelastamaan osan suomalaisesta eliitistä evakuointioperaatiolla, mutta tätä maata ja sen kansaa se ei kykenisi puolustamaan muutamaa tuntia pidempään. Se on realiteetti. Mutta juuri siksi ammattiarmeija halutaankin. Se on seksikäs ja kiihoittava, mutta ennen kaikkea kansallisen turvallisuuden kannalta kaikkein huonoin vaihtoehto.

Ammattiarmeijasta masturboivien silmissä häämöttääkin kostea uni NATO-jäsenyydestä. Oikealla se on amerikkalaisten perseennuolemisunelma numero yksi, sillä missään muualla tai millään muulla tavoin oikeistopoliitikko ei voi nenäänsä työntää niin syvälle Yhdysvaltojen peräaukkoon kuin NATO:ssa. Juuri siksi osa oikeistosta haluaa ammattiarmeijan. Stubbin kaltaiset NATO-intoilijat odottavat jäykkinä sitä hetkeä kuin kuuta nousevaa.

Todellisuudessa NATO-jäsenyys takaisi maamme tuhon suursodassa. Sen lisäksi, että NATO-jäsenyys olisi taloudellisesti kaikkein kallein vaihtoehto, se tarkoittaisi maamme päätymistä totaalisen ydinaseiskun ensisijaiseksi maaliksi. Maamme ainoa mahdollinen uhka on se sama, joka se on ollut itsenäisyytemme alusta saakka. Se on Venäjä.

Venäjä on suurvalta, jolla on suurvallan aatteet ja tuumailut. Jos Suomi olisi NATO-maa, Venäjä vetäisi siitä omat turvallisuuspoliittiset johtopäätöksensä. Se katsoisi karttaa ja toteaisi, että NATO-maa Suomesta lentää ydinohjus Pietariin, Venäjän toiseksi suurimpaan kaupunkiin, noin kahdessa minuutissa. Venäjä ei voi sellaista riskiä jättää huomioimatta. Niinpä sen pitäisi mahdollisen konfliktin syttyessä tuhota Suomi nopeasti. Sitä se ei kykene tekemään ilman ydinaseita. Koska NATO-Suomi olisi sille ydinaseuhka, se myös käyttäisi ydinaseita NATO-Suomea vastaan. Tämä on kylmä tosiasia.

NATO:n vinkkelistä katsottuna Suomi on juuri tällainen etulinja. Täältä voisi iskeä syvälle Venäjälle salamannopeasti. Suomi on myös maa-alueena suuri, joten tällä alueella voitaisiin käydä taistelut Venäjän armeijan kanssa, kun nämä pyrkivät länttä kohti. Tämä NATO-näkemyskin tarkoittaisi maamme tuhoamista ja kansan tuhoa laajassa mitassa. Näin ollen NATO-jäsenyys on sotilasdoktriininen itsemurha. Pitää muistaa sekin, että onko Yhdysvallat valmis ydinase-itsemurhaan Suomen vuoksi? En usko.

Jos Suomi ei kuulu NATO:on ja sillä on satojen tuhansien miesten halukas reservi, Venäjä voi tarkastella tilannetta aivan toisin. Jos se on vakuuttunut siitä, ettei Suomen alueelta sen kimppuun käydä, se voi harkita hyökkäyksen mielekkyyttä. Kun se tietää, että Suomessa sitä odottaisi satoja tuhansia miehiä, jotka KAIKKI ovat saaneet jonkinlaisen sissikoulutuksen, se luultavasti miettisi hyökkäystä hyvin tarkkaan. Täytyy muistaa, ettei Tsetshenian sotakaan sujunut Venäjältä kuin Störmsössä. Suomi on myös jo nyt EU-maa, joten hyökkäys johtaisi paljon muuhunkin kuin vain veriseen ja pitkään sotaan Suomessa. Olisiko Venäjällä sellaiseen varaa tai halukkuutta? Tuskinpa vain.

Mutta jos rajan takana olisi NATO-Suomi, Venäjällä ei edes olisi miettimisen mahdollisuutta. Sen olisi iskettävä massiivisesti ydinaseilla ennen kuin on liian myöhäistä. Tätä asevelvollisuuden lakkauttajat haluavat ja siihen he pyrkivät. Heidän idioottimaisen puuhastelunsa lopputulos on se, että lähes jokainen suomalainen kuolisi suursodan syttyessä noin ensimmäisen puolen tunnin aikana. Minä en halua sitä. Haluatko sinä?

Jos taas Venäjä ei ole uhka, NATO-jäsenyys on vain taloudellisesti kallein ja turhin vaihtoehto. Se tarkoittaisi maamme osallistumista yhä enenevässä määrin amerikkalaisten haluamiin konflikteihin missä päin maailmaa tahansa. Jos Venäjä ei ole uhka, ei meillä ole edes teoreettista tarvetta sotilasliittoon. Ainoa syy liittyä NATO:oon olisi, ja on todellisuudessakin, se, että jenkkifanit saisivat olla kontallaan Yhdysvaltojen edessä ja pyytää painamaan syvemmälle. Ehkä se on joidenkin unelma, mutta se ei ole minun mieleiseni.

 Edellä olevan perusteella esitän, että Suomessa on edelleen yleiseen asevelvollisuuteen perustuva armeija. Se on tylsää ja mälsää, se on vittumaista ja puuduttavaa, mutta sen pitääkin olla. Sotiminen ei ole hauskaa edes rauhan aikana. Siksi asevelvollisuusarmeija on parasta rauhantyötä. Se riistää sotimiselta glorian ja glamourin paremmin kuin mikään rauhanaktivistien salaattipöytä seminaarilounaalla. Armeija on sikamainen laitos, se on kauhea laitos, se on tappamista ja tuhoamista varten, mutta juuri siksi sen pitääkin olla meidän kaikkien. Juuri siksi meillä pitää olla kansan armeija, kansalaisten armeija, eikä tuntemattomien palkkasotureiden entiteetti erillään kansasta.

Suomen armeija on meidän, toistaiseksi.

SUOMEN TALOUSKATASTROFI: KETKÄ SEN TEKIVÄT JA MITEN MAA PELASTETAAN

Suomen kansantalous keikkuu kuilun partaalla. Tänään Jutta Urpilainen selitteli tilannetta itsensä kannalta parhain päin ja siirsi vastuuta kuulijoille kertomalla, ettei Suomessa ymmärretä tilanteen vakavuutta. Aikamoista hurskastelua naiselta, joka on omalla toiminnallaan tehnyt kaikkensa maamme talouden tuhoamiseksi.

Kyllä, Jutta Urpilainen on yksi Suomen talouskatastrofin arkkitehdeista. Hänen valtiovarainministerikaudellaan maamme talous on luisunut Kreikan tielle ja alamäki on jyrkentynyt kaikkien tehtyjen päätösten vauhdittamana. Se osoittaa, ettei Urpilaisella ole pätevyyttä eikä ymmärrystä siitä, mitä pitäisi tehdä ja miten. Juuri siksi hänet päästettiinkin valtiovarainministeriksi. Ministeriön johtavat virkamiehet, jotka ovat pääsyyllisiä taloutemme katastrofitilaan, halusivat itselleen kilven ja marionetin, ja Jutta Urpilaisessa yhdistyivät kumpikin. Tietämätön, osaamaton, tahdoton ja selkärangaton naispoliitikko sopi heille mainiosti peloteltavaksi ja ohjailtavaksi.

Jutta Uprilaista suurempi syyllinen maamme katastrofitilaan on pääministeri Jyrki Katainen. Hän johti talouspolitiikkaa jo Matti Vanhasen hallituksessa (Vanhanen ja keskustapuolue ovat nekin kansantaloutemme alamäen arkkitehteja) ja hänen puolueensa kokoomus on määritellyt maamme talouspolitiikkaa satunnaisin keskeytyksin viimeisen kaksikymmentä vuotta. Kaikki Jyrki Kataisen talouspoliittiset päätökset ja linjanvedot ovat olleet kansantaloudellemme tuhoisia. Tai pitäisi sanoa: kansalliselle taloudellemme. Kansantaloutta voidaan laskea niin monin eritavoin. Kokoomus on se puolue, joka on tuhonnut kaikkein eniten maamme taloutta.

Näitä kahta, Jyrki Kataista ja Jutta Urpilaista, heidän puolueitaan kokoomusta ja sosialidemokraatteja, yhdistävä tekijä on epäisänmaallisuus. Samoin oli Kiviniemen ja Vanhasen johtaman keskustan laita. Nämä henkilöt, heidän puolueensa ja politiikkansa tuhosivat maamme taloudellista perustaa merkittävällä tavalla jo vuosia sitten. Tosin, rehellisyyden nimissä on sanottava, että he jatkoivat vain 1990-luvun voimakolmikon Paavo Lipponen, Esko Aho ja Sauli Niinistö aloittamalla tiellä, joskin yhä tarmokkaammin ja tuhoisammin.

Suomen kansantaloudelle, tai kansallistaloudelle, tuhoisinta on ollut euro. Se vei meiltä taloudellisen itsemääräämisoikeuden ja sitoi meidät lähinnä suurten euromaiden orjiksi. Mikään eurolupauksista ei ole pitänyt paikkaansa. Yleinen hintataso ei laskenut, se räjähti kasvuun. Asumisen hinta, ruoan hinta, lääkkeiden hinta, energian hinta, sähkön hinta, veden hinta, jopa hautajaisten hinta on noussut enemmän kuin ilman euroa olisi ollut mahdollista.

Euron vakaus oli näköharha ja illuusio, josta nyt maksetaan tuhoisaa hintaa. Euro oli kansainvälisen finanssieliitin ja teollisuuseliitin haluama monopoliraha. Ei mitään muuta. Yksikään euromaa ei ole hyötynyt yhteisvaluutasta läheskään niin paljoa kuin luvattiin. Päinvastoin, jopa Saksa, tai oikeammin Saksan kansa, euron tukipylväs, on joutunut maksumieheksi. Euro oli siis täysi kusetus eliitin taholta. Se oli vain sen tarpeita ja aikeita varten, ei tavallisia euromaiden kansalaisia ja heidän tarpeitaan varten.

Eurosta hyötyivät vain kansainväliset suuryritykset, pankit ja superrikkaat. Kansallisvaltiot köyhtyvät, kurjistuvat ja velkaantuvat, samoin kansalaiset. Se on tarkoituskin. Euro on se väline, jolla valtiot alistetaan suuryritysten ja Euroopan Unionin liittovaltiohankkeen nartuksi, aivan kuten Jutta Urpilainen on tänään mediassa myöntänytkin. Tosin itse sitä tajuamattaan.

Jo Lipposen, Ahon, Niinistön aikana aloitettu veropolitiikan uudistus on johtanut sekin katastrofiin. Jyrki Katainen valtiovarainministerinä ja pääministerinä on kuitenkin kaivanut kuoppaa ennätysvauhtia syvemmäksi. Kataisen ihailijat, lähinnä keski-ikäiset elämäänsä tylsistyneet kokoomusrouvat ja hänen näennäiseen charmiinsa langenneet poliittiset lilliputit, väittävät, että vuoden 2008 finanssikriisiä ei voitu välttää ja että se aiheutti Suomen nykyiset talousvaikeudet. Joka niin sanoo, ei osaa lukea lehtiä tai seurata mediaa maamme rajojen ulkopuolella.

Pelkkä Ruotsin kielen taito riittää. Ruotsi, kuten useimmat muutkin länsimaat, toipuivat finanssikriisistä jo ennen eurokriisin laukeamista. Eurokriisiin Ruotsin ei tarvitse osallistua, koska se ei ole euromaa. Toisin kuin Sauli Niinistö on kohta kaksivuosikymmentä ennustanut, euron ulkopuolelle jättäytymällä Ruotsi on tienannut, menestynyt ja ollut turvassa kaikelta siltä mitä meille on tehty. Juuri päinvastoin kuin mitä Sauli Niinistö on väittänyt koko ajan. Ei vain joltakin osin, vaan kaikilta osin. Jo se todistaa, etteivät suomalaiset päättäjät ymmärrä mitä tekevät, tai etteivät he edes halua ajaa kansakuntansa asiaa, vaan suuryritysten ja EU-liittovaltiota ajavien tahojen asiaa.

Jyrki Kataisen johdolla, ja Jutta Urpilaisen ahkeralla työllä, aikaan saadut "verouudistukset" ovat nekin tuhonneet maamme taloutta. Jyrkin ja Jutan verouudistuksissa suurimmat yritykset saavat suurimmat vero- ja muut helpotukset, eli suomeksi sanottuna miljardien tulonsiirrot. Nämä samaiset yritykset ovat siirtäneet tuotantoaan ulkomaille viimeiset 15 vuotta. Ne ovat vähentäneet Suomesta satoja tuhansia työpaikkoja, eli vähentäneet sadoilla miljoonilla valtion tuloverokertymää ja lisänneet työttymyydellä valtion rasitteita sadoilla miljoonilla.

Nämä suuryritykset ovat siis aiheuttaneet omilla toimillaan miljardien menetykset Suomen valtiolle. Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen palkitsevat ne tästä toiminnasta antamalla niille lisää verohelpotuksia miljardien edestä. Suuryritysten aiheuttamat tappiot Suomen valtiolle ovat miljardiluokkaa ja silti kaksikko Katainen-Urpilainen palkitsee ne lisämiljardeilla, aiheuttamalla lisää miljardien tulomenetyksiä valtiolle. Täysjärkisen ihmisen on vaikea käsittää miten tämä on mahdollista, jollei a) tarkoituksena ole valtiontalouden tuhoaminen, tai b) aivokapasiteetin valtaisa vajaus. Kyse voi olla myös molemmista.

Nämä yritykset eivät investoi Suomeen senttiäkään. Ne investoivat muualle ne miljardit, joita valtio niille lapioi. Nämä yritykset eivät palkkaa Suomessa ketään. Ne irtisanovat tuhansia ja tuhansia suomalaisia vuosittain. Silti valtio Jutta Urpilaisen ja Jyrki Kataisen johdolla antaa niille miljardeja. Moraalisesti kyse on valtion kassan ryöväämisestä. Jutalle ja Jyrkille se on normaalia toimintaa. Siitähän eurotukipäätöksissäkin on kyse.

Eurotuet ovat lain vastaisia. Silti niitä tehdään. Silti meiltä, sinulta ja minulta, viedään miljardeja kansainvälisille liikepankeille ja meidän nimissämme otetaan lisävelkaa, jotta niille voidaan antaa enemmän rahaa kuin mitä kassassa on. Tämä on siis EU:n peruskirjan eli perustuslain vastaista, eli rikollista toimintaa. Ehkä siksi maamme taloutta tuhoavien suuryritysten palkitseminen verorahoilla sujuu vailla omantunnon tuskia.

Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen keinot houkutella maahamme kansainvälisiä investointeja ovat nekin kansantaloudellemme tuhoisia. Televisiossa haastatellun australialaisen kaivosyhtiön Suomen johtaja kertoi avoimesti, että Suomi on heille Luvattu Maa. Jos he olisivat kotimaassaan avanneet samankokoisen kaivoksen kuin minkä he Suomessa avasivat, he olisivat joutuneet maksamaan valtiolle 22 miljoonaa australian dollaria ennen kaivoksen avaamista. Tämän lisäksi he olisivat joutuneet maksamaan verot ja ympäristömaksut valtiolle. Suomessa heidän ei ole tarvinnut maksaa yhtään mistään mitään veroa tai maksuja, päinvastoin. Suomen valtio antaa heille miljoonia euroja vuosittain.

Toisin sanoen, kansainvälinen kaivosjätti vie maamme kansallisvarantoa ilmaiseksi pois maasta ja saa siitä hyvästä miljoonia euroja. Tuolla rahalla se työllistää muutamia kymmeniä suomalaisia. Toisin sanottuna tämänkin yhtiön työllistävä vaikutus on suomalaisten itsensä maksamaa, ei kyseisen yrityksen, joten puheet siitä, että se työllistäisi suomalaisia hyvää hyvyyttään ovat silkkaa roskaa. Se saa verorahoista rahaa siihen, että palkkaa nuo suomalaiset. Valtiolle tulisi halvemmaksi palkata heidät itse suoraan.

Jutta Urpilaisen ja Jyrki Kataisen "suuri verouudistus" oli suomalaisille ja kansantaloudelle tuhoisa. Se kiristi nimenomaan köyhien ja pienituloisten verotusta siirtämällä veroja "kulutukseen", eli nostamalla sähkön, asumisen, ruoan ja vaatteiden hintaa arvonlisäveron kautta. Jo tämä oli tuhoisaa, sillä se on johtanut jo kulutuksen romahtamiseen, joka tiedetään jokaisessa kaupassa jo nyt. Kotimainen palvelusektori tulee romahtamaan kulutuksen leikkaamisen vuoksi milloin tahansa ja se johtaa lisätyöttömyyteen ja lisäkurjistumiseen.

Kaikkein tuhoisinta "suuressa verouudistuksessa" oli kuitenkin se, että rikkaimman suomalaisprosentin ja suuryritysten verohelpotusten maksajiksi laitettiin suomalaiset PK-yritykset. Kotimaiset PK-yritykset ovat ainoa taho, joka on tässä maassa työllistänyt ihmisiä. Nyt koko PK-sektorin taloudellista tilannetta pahennettiin sadoilla miljoonilla. Tämä on jo johtanut siihen, etteivät PK-yritykset enää palkkaa uusia työntekijöitä entiseen malliin ja lähitulevaisuudessa maatamme odottaa PK-yritysten konkurssitsunami. Se on itseasiassa jo alkanut. Se johtuu vain ja ainoastaan Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen tekemistä linjauksista ja päätöksista. Tosin perusta tulevalle katastrofille laskettiin jo Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen keskustan toimesta.

Jyrki Kataisen mukaan se, että suuryritykset saivat 900 miljoonaa euroa lisäveronkevennyksiä ja PK-yritykset lisää verorasitetta ja maksuja, kannustaa jälkimmäisiä kasvuun. Kyllä, pääministerimme todella sanoi näin pääuutislähetyksessä. Jyrki Kataisen mukaan se, että pienen yrityksen taloudellista tilannetta heikennetään saa sen innostumaan kasvuun, koska pieni yritys näkee kuinka jättiläisyritys maksaa paljon vähemmän veroja. Tämä on todellisuudessa Jyrki Kataisen talouspoliittisen ajattelukyvyn ulottuvuus ja käsityskyky.

Tälle talouspolitiikalle on annettu uusia nimiä, se on kiedottu erilaisiin käsitteellisiin karkkipapereihin, mutta se on sitä samaa mitä presidentti Ronald Reaganin aikana Yhdysvalloissa toteutettiin. Se johti sielläkin talouskatastrofiin kansalaisten ja valtion osalta, mutta ei superrikkaiden ja suuryritysten. Ne olivat sielläkin hyötyjiä, aivan kuten ne ovat meilläkin.

Tämän Reaganomicsiksi nimetyn talouspoliittisen fantasian perusajatus on se, jota Jyrki Katainenkin mainostaa kavereineen. Jyrki, Alexander Stubb ja monet muut ovat esittäneet, että kun suuryritykset rikastuvat ja rikkaat rikastuvat, se johtaa työpaikkojen ja investointien lisääntymiseen. Tämä kuolleena syntynyt ajatus on reagonomicsin satu yhteiskuntapyramidista. Jyrki, Stubb ja kaikki heidän kaverinsa uskovat tähän satuun.

Olipa kerran yhteiskunta. Se näytti aivan pyramidilta. Pyramidin yläpäässä oli pieni todella rikkaiden ihmisten joukko. Pyramidin alapäässä oli kaikkein suurin joukko ihmisiä, mutta heillä ei ollut lainkaan rahaa. Kun mukavat sedät ja tädit huomasivat tämän, he keräsivät kaikilta pyramidin osilta mahdollisimman paljon rahaa ja veivät sen aivan pyramidin ylimmälle huipulle, aivan sen kärkeen saakka. Kun he olivat keränneet melkein kaikki rahat sinne, rahakasa ei enää mahtunut kapeaan kärkeen, vaan varisi alas kilisten ja kimaltaen. Ja näin kaikki saivat rahaa.

Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen päässä tuo satu on todellisuutta, vaikka kaikki ovat nähneet ja kaikki tietävät, ettei se pidä paikkaansa. Pyramidin yläpäästä ei valu alas mitään muuta kuin paskaa. Kaikki sinne päätynyt raha katoaa sijoituksiin ja veroparatiiseihin, valtion ja kansalaisten ulottomattomiin.

Onneksi tästä katastrofista päästään hyvin yksinkertaisin keinoin ulos. Siihen ei tarvita mitään muuta kuin poliittista tahtoa ja isänmaallisuutta, joita kumpaakaan ei nykyisesta eduskunnasta tahdo löytää suurennuslasin avullakaan. Hallituspuolueissa niitä ei ole koskaan ollutkaan. Kokoomus, demarit, vasemmisto, vihreät, RKP ja kristilliset ovat kihomatoja eurojättiläisten peräaukon tuntumassa ja viihtyvät siellä kosteassa ja tuoksuvassa ikipimeydessä. Keskustakin haikailee takaisin sinne, oltuaan siellä aikaisemmin.

Ensimmäinen tarvittava liike on eroaminen eurosta. Se ei aiheuta mitään suurempaa katastrofia kuin mihin olemme nyt euron takia joutuneet. Sen sijaan paluu omaan valuuttaan tuo talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden takaisin, tai ainakin laajentaa sitä. Jos EU-jäsenyys uhkaa kaventaa itsenäistä toimintavapauttamme, tulisi harkita myös Euroopan Unionista eroamista. EU-jäsenyydesta ei ole ollut tavalliselle kansalle oikeastaan mitään hyötyä, varsinkin kun suomalaiset viranomaiset kieltäytyvät johdonmukaisesti noudattamasta EU-lakeja ja määräyksiä niiltä osin kuin ne hyödyttäisivät kansalaisia.

Toinen liike olisi metsä- ja kaivosteollisuuden kansallistaminen välittömästi. Tarvittaessa myös metalliteollisuus voitaisiin kansallistaa. Kansallistettujen teollisuusyritysten päätavoitteena olisi työllistää mahdollisimman monta suomalaista ja pitää tuotanto Suomessa. Investoinnit tehtäisiin myös täysmääräisinä Suomeen. Jokainen näissä yhtiöissä työskentelevä maksaisi veronsa Suomeen. Jokainen yhtiö tuottaisi kaiken voittonsa valtiolle, suoraan. Koska näiden yhtiöiden ei tarvitsisi tuottaa mitään muuta kuin kulunsa, ne olisivat kansainvälisessä hintakilpailussa etulyöntiasemassa. Tämä lisäisi vientiä ja parantaisi vaihtotasetta, mikä puolestaan lisäisi investointeja Suomeen ja lisäisi työvoiman tarvetta. Näissä yhtiöissä työskentelevät kymmenet tuhannet suomalaiset puolestaan kuluttaisivat, mikä toisi lisää verotuloja valtiolle, ja työllistäisivät toisia suomalaisia, mikä sekin toisi valtiolle lisätuloja.

Kolmas liike olisi koko energiateollisuuden kansallistaminen. Halvempi energia helpottaisi sekä kotimarkkinoilla että viennissä toimivia yrityksiä, mutta myös kotitalouksia. Se myös takaisi energian saannin ja toimitusvarmuuden. Se olisi kansallisen edun mukaista. Myös vesivarannot pitäisi kansallistaa erikseen ja tarvittaessa vesiyhtiöt ottaa valtion hallintaan kohtuuhintaisen veden turvaamiseksi. Tämäkin olisi sekä yritysten että kansalaisten edun mukaista.

Näitä toimia ei kuitenkaan tulla tekemään tämän hallituksen tai eduskunnan toimesta. Syyt ovat vain ja ainoastaan ideologisia, vaikka niitä perustellaan taloudellisin argumentein. Kuitenkin jo edeltä näkee, että jos ajateltaisiin Suomen kansan ja kansantalouden etua, tehtäisiin juuri kuten edellä on kerrottu. Tuhoisan ja kansalaisille vahingollisen talouspolitiikan jatkaminen johtuu vain ja ainoastaan siitä, että Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen ovat omaksuneet suuryritysten ja pääomien eetoksen. Vaikka jo vuosia sitten samaiset suuryritykset ja pääomapiirit sanoivat ääneen, että niiden etu on VASTAKKAINEN kansalaisten etujen kanssa, Jyrki ja Jutta väittävät edelleen, että niiden etu on meidän kaikkien etu.

Näin sanoessaan Jutta ja Jyrki, ja kaikki muut tuota mantraa hokevat, paljastavat oman ideologiansa. Usein he myös jatkavat argumentointiaan sanomalla, ettei noin voi tehdä. He myös hokevat suuryritysten ja amerikkalaisten plutokraattinatsien lempilausetta epäreilusta kilpailusta. Amerikkalaisten mielestä valtionyhtiöt saavat epäreilua kilpailuetua, koska ne voivat toimia halvemmalla kuin he. Siksi valtionyhtiöt pitää tuhota ja niden toimialat jättää amerikkalaisten kannibalisoitaviksi. Kuitenkin, jos valtionyhtiöt toimivat halvemmalla ja tuovat valtiolle suoraa taloudellista hyötyä ja kansalaisille tuloja ja kotimarkkinoilla toimiville yrityksille asiakkaita, ne ovat juuri se mitä valtio tarvitsee.

Suomen valtio tarvitsee niitä juuri siksi, että suuryritykset eivät maksa veroja, vievät työpaikat ja tuotannon ulkomaille, eivätkä investoi kotimaahansa. Eivät edes talleta voittojaan kotimaan pankkeihin. Valtionyhtiöt voivat olla kansantalouden kivijalka ja tehdä sen, mitä nykyiset suuryritykset eivät ole ja tee. Ne tuovat varmuutta ja stabiliteettia työmarkkinoille ja niiden avulla voidaan myös määritellä palkansaajien tulokehitystä yleisemminkin.

Mutta toisin sanotaan. Meille valehdellaan, ettei tämä ole mahdollista. Meille valehdellaan puhtaasti ideologisista syistä ja meille valehdellaan siksi, että valehtelija, perinteisen vasemmistopuolueen puheenjohtaja nainen, ei ymmärrä mitään puhumastaan. Meille valehdellaan myös tarkoituksella. Tarkoituksena on ryöstää kansallisvarantomme ja valtiomme kassa. Tätä toimintaa edistävät Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen, kokoomuspuolue, Suomen sosialidemokraatit, vasemmisto(liitto), vihreät, kristilliset ja RKP, ja kaikki niiden kansanedustajat. He myös toteuttavat ryöstön käytännössä, toimivat käskyt antaneiden apureina.

Uhreja olemme me kaikki Suomen kansalaiset ja Suomen valtio.

Toisinkin voisi olla.

SUOMEN MAFIA

Seuraava tarina on täysin mielikuvituksen tuotetta. Kaikki henkilöt ovat mielikuvituksellisia. Kaikki tapahtumat ovat mielikuvituksellisia, samoin yhtiöt, yritykset, yhteisöt ja tapahtumat. Tarinalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ei ole koskaan ollutkaan. Ei voi olla, eihän!

Nuori ja kunnianhimoinen heppu haluaa edetä valitsemallaan poliitikon uralla, mutta ongelma on siinä, ettei hänellä ole tarvittavaa kannatusta edes puolueensa paikallistasolla. Vanhemmat piirijäärät blokkaavat tehokkaasti tietä. On kuitenkin olemassa takaovi. Puolueen nuorisojärjestö on se tie, jonka avulla kaveri voi nousta puolueen johtopiireihin. On siis päästävä nuorisojärjestön johtoon. Ongelma on vain siinä, ettei tarvittavaa tukea löydy edes paikallisesta nuorisojärjestöstä.

Heppu ja hänen apurinsa kuitenkin oivaltavat, ettei kukaan ole kiinnostunut paikallisen nuoriso-jaoston piirivaaleista. Niinpä he väärentävät koko vaalin. He keksivät uusia paikallisosastoja, joita ei ole olemassakaan muualla kuin paperilla, ja pitävät olemassa olevien nuoriso-osastojen kokouksia paperilla saadakseen piirijaoston tulevaan puheenjohtaja vaaliin äänivaltaiset edustajansa. Kun puolueen nuorisojärjestön piirijaoston puheenjohtaja valitaan, vaali on jo etukäteen voitettu tekaistujen delegaattien äänillä ja nuori heppu valitaan paikallisen nuoriso-jaoston johtoon.

Nyt hänelle aukeaa tie valtakunnallisen nuorisojärjestön johtoon. Sutki ja sujuvasanainen heppu huomaa, että puolueen johdolla on uskottavuus ongelma ja muutamat veteraanit ovat sössineet asiansa. Hän tajuaa, että hänen ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin odottaa ja olla suututtamatta ketään, niin mahdollisuudet ovat vaikka mihin. On vain päästävä eduskuntaan.

Se ei olekaan ongelma, sillä useampikin liikemies huomaa nuoren kunnianhimoisen poliitikon alun ja lupaa rahoittaa tämän vaalikampanjat. Ongelmaksi nousevat kuitenkin vaaliväärennökset. Heppu vetoaa henkilökohtaisestikin juttua tutkiviin poliiseihin, mutta asia onnistutaan hautaamaan vasta kun suuremmat taustavaikuttajat puuttuvat peliin. Jotakin kautta tutkintaan vaikutetaan niin, ettei se koskaan etene syyttäjälle saakka ja että tutkinnassa jätetään ratkaisevat kysymykset tekemättä ja tarvittavat kivet kääntämättä. Näin heppu pelastuu rikosoikeudellisilta seuraamuksilta. Onneksi rikos on sellainen, että se vanhenee nopeasti ja näin hänen onnistuu suojata itsensä myös tulevaisuudessa.

Kun puolue ei ole edennyt tarpeeksi kansallisissa vaaleissa, nuori ja sutki heppu valikoituu kuin puolivahingossa puolueen pelastajaksi. Hänet valitaan puolueen uudeksi puheenjohtajaksi ja kun seuraavissa vaaleissa tulee menestystäkin, hän pääsee ministeriksi. Koska talous pyörii hyvin, uunituore valtiovarainministeri laskettelee julkisuudessa sujuvasti myötämäkeen.

Hallituksen pääministerinä on toinen puolivahingossa oman puolueensa johtoon noussut heppu. Hänen tiensä puoluejohtoon tasoittui puolueen taustasäätiön johdossa. Siellä hän teki vuosikausia lainvastaisia kiinteistökauppoja ja onnistui tarjous-, hankinta- ja muitakin lakeja rikkomalla moninkertaistamaan säätiön varallisuuden. Säätiöstä on myös vuosikausia rahoitettu puolueen edustajien vaalikassoja lain vastaisesti, jos nämä ovat kuuluneet sisäpiiriin. Säätiön lainvastainen toiminta on ollut mahdollista vain siksi, että puolueen johtajat ja ministerit ovat painostaneet asunto- ja rakennushallituksen johdon hyväksymään laittomat liiketoimet rutiiniluontoisesti.

Tästä toiminnasta hyötyneet yhtiöt ovat nekin rahoittaneet pääministerin puolueen toimintaa. Samoin tekee eräs kaivosyhtiö, joka jo suunnitelmissaan rikkoo ympäristölakeja. Se ei kuitenkaan ole ongelma, sillä kaivosyhtiö on jo voidellut saman puolueen naisministerin antamalla tämän aviomiehelle ja pienelle lapselle aimo kasan yhtiön osakkeita. Ne voidaan sitten myöhemmin muuttaa puhtaaksi rahaksi myymällä. Pahaksi onneksi asia vuotaa julkisuuteen, mutta onneksi kansa on niin tyhmää, että sille riittää naisministerin astuminen varjoihin. Lahjuksensa hän ja hänen perheensä voivat pitää. Mitään rikostutkintaa ei koskaan aloiteta.

Pääministeri innostuu hankkimaan lisää rahaa kavereilleen ja puolueelleen ryhmältä, johon kuuluu useita talousrikoksista tuomittuja miehiä. Samaiset herrat junailevat maalaiskaupungissa miljoonien kiinteistökuprun puolueen sikäläisten tekijöitten kanssa, joten yhteisellä asialla ollaan. Niinpä pääministeri ja muutama muu ideoi yhdessä talousrikollisten kanssa säätiön, joka ryhtyy tukemaan sovittujen poliitikkojen vaalitoimintaa.

Säätiöön puhutaan mukaan myös kaksi suurliikemiestä, joilla on mahdollisuus vaalivoitelun kautta saavuttaa satojen miljoonien lisäykset jo entisestään suuriin bisneksiinsä. Toinen liikemiehistä innostuu niin, että junailee parinkin kunnan kunnallisvaalit ilokseen samaisen puolueen kautta, ja saa kuin saakin haluamansa lain vastaiset kaavoitukset läpi. Ne kuitenkin kaatuvat kinasteluun valtiovarainministerin puoluetta edustavan ministerin kanssa, vaikka senkin vaalityötä on tuettu säätiön kautta.

Samaan aikaan valtiovarainministeriksi nousseen kunnianhimoisen hepun ryhmä juonii omia kuvioitaan. Hekin saavat tuekseen liike-elämän raskaansarjan pomoja, jotka perustavat oman säätiönsä tukemaan valtiovarainministeriä ja tämän puoluetta. Säätiö tukee puoluetta miljoonilla, mutta jättää säätiön kirjanpitoon vain merkinnän X summan kohdalle. Tämä on rikos, mutta sitä ei koskaan tutkita, vaikka asia tulee julkisuuteenkin.

Yksi tukijoista on suuri kansainvälinen metsäteollisuuskonserni, jonka johto on jo vuosikausien ajan väärentänyt koko konsernin kirjanpitoa jakaakseen itselleen satoja miljoonia laittomia osinkoja. Näin on toimittu senkin jälkeen, kun asia on yhden entisen talousjohtajan toimesta saatettu sekä veroviranomaisten, poliisin että rahoitustarkastajien tietoon. Yksikään näistä tahoista ei tee saamillaan tiedoilla yhtään mitään. Pieni ele tehdään, mutta väärään suuntaan. Tässä rikoksessa on kyse miljardeista euroista, mutta maksetut poliitikot suojelevat yrityksen johtajia täydellisesti ja pitävät huolen siitä, ettei mitään rikostutkintaa koskaan aloiteta. Ilmiannon tehnyt entinen talouspomo kuolee joitakin aikoja myöhemmin terveytensä menettäneenä murtuneena miehenä. Hänen kohtalostaan ei kukaan välitä hevonpaskan vertaa.

Samoina vuosina alasajetun julkisen terveydenhuollon tilalle luodaan valtava yksityinen bisnes. Jotta kansa hyväksyisi tämän, se toteutetaan niin, että yksityisen liiketoiminnan laskut maksatetaan Kela-korvauksina. Näin kansalainen kuvittelee, ettei joudu maksamaan koko summaa, vaan saa osan Kelalta, joka siis vain kanavoi verorahoja suoraan yksityisille liikeyrityksille. Toiminta kanavoidaan poliitikkojen toimesta kahdelle suurelle veroparatiisiyhtiölle, jotka sitten myydään suurille kansainvälisille yhtiöille kymmenien miljoonien voitolla. Kaikki rahat tulevat tavallisten kansalaisten taskuista ja ne sadat miljoonat, jotka tällä tempulla varastetaan kansalaisilta, ovat poissa julkisesta terveydenhuollosta, joka kurjistuu edelleen.

Harmittomasta lausahduksesta alkava vaalirahakohu häiritsee pääministerin puoluetta niin, että hän jättäytyy sivuun ja puolue kärsii vaalitappion toisensa perään. Entinen pääministeri saa kuitenkin suojatyöpaikan entisten tukijoittensa yhdistyksen johtajana, mutta puolue joutuu liemeen. Entisestä valtiovarainministeristä tulee vaalivoittaja ja pääministeri, ja hän kokoaa suuren koalition toisen entisen valtapuolueen nuorten johtajien kanssa. He kun ovat yhtä ahneita, mutta paljon tyhmempiä.

Valtaan päästyään kunnianhimoinen heppu junailee liike-elämän pomoille ensin miljardin edestä verohelpotuksia ja kun tulee seuraava sopiva sauma, hän junailee heille satoja miljoonia lisää. Näin hän maksaa kunniavelkansa ja turvaa tuen jatkuvuuden tulevaisuudessakin.

Pahaksi onneksi kansainvälinen finanssikriisi uhkaa maan taloutta, mutta se ei ole olennaista. Olennaista on nyt se, että kunnianhimoisen hepun talousneuvonantajana toimivan pankkiirin, entisen äärikommunistisen roistokapitalistin kaverien rahat turvataan maailmalla. Siksi kunnianhimoinen heppu ryhtyy naispuolisen valitovarainministerin kanssa Euroopan Unionin lakeja rikkovaan toimintaan. Tässä toiminnassa, jota perustellaan yhteisellä edulla, olennaista on varastaa valtioiden varallisuus suurille liikepankeille.

Rikos toteutetaan yhteiseurooppalaisena hankkeena. Valtio jakaa miljardeja suoraa tukea pankeille velallisten kautta, mutta ennen kaikkea ottaa lainaa jolla rahoittaa tätä toimintaa. Näin kunnianhimoinen heppu ja hänen nautaakin yksinkertaisempi naispuolinen valtiovarainministerinsä voivat väittää julkisuudessa, ettei kansalaisten verorahoja anneta minnekään. Kansakunta vain ottaa velkaa, eli maksu lankeaa tulevaisuudessa.

Tämä toiminta ei edistä taloutta lainkaan, mutta se ei tietenkään ole tarkoituskaan. Tarkoitus on viedä kansakuntien rahat ja antaa ne suurpankkiireille vastineetta. Monimutkaiset kansainväliset finanssijärjestelyt hämmentävät kansaa ja mediaa, joilla ei tunnu olevan lainkaan käsitystä siitä, että meneillään on James Bond -luokan ryöstö. Se tosin on tarkoituskin. Jotta ryöstö varmasti onnistuisi, tulee suuren amerikkalaisen liikepankin edustaja valvomaan ryöstöä Euroopan Unionin keskuspankin johtajaksi.

Kotimaassa on alkanut napina varastetuista rahoista. Ne vaijentaakseen kunnianhimoinen heppu yhdessä nautaakin tyhmemmän naisapurinsa kanssa palkkaa amerikkalaisia liikejuristeja kokkailemaan valtiovarainministeriön sopimuksia ja tilejä niin, että varastetut rahamäärät putoavat vuodessa kymmeniä miljardeja. Koska kansan napina ei silti vaikene, lopulta valehdellaan aivan suoraan, että muka tienattu lähes miljardi. Tätä valhetta toistetaan sekä kansalle että kansanedustajille, mikä on jo aika vakava rikos. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä kansanedustajat syövät kaiken paskan mitä niille johtajien toimesta syötetään.

Mitään tienattuja rahoja ei ole olemassakaan. Rahat ovat pääministerin ja valtiovarainministerinaisen suomalaisilta varastamia rahoja, jotka on laitettu kansainväliselle tilille muka-takuuksi. Molemmat ministerit kuitenkin valehtelevat valehtelemasta päästyäänkin, että rahat ovat tuottoa. Tässä tietoisessa valehtelussa kyse on siis kansanedustajien ja kansan harhauttamisesta rikollisen toiminnan edistämikseksi. Kun kyse on miljardeista, ei tämä valehtelu ole ihan pikkurikos.

Tämä on suomalaisen mafian toimintaa. Näin toimii Suomen mahtavin järjestäytynyt rikollisuus. Se kykenee estämään kaikki itseensä kohdistuvat rikostutkinnat, useimmat jo alkuunsa, yhteyksiensä avulla. Se varastaa miljardeja suomalaisilta. Se voi halutessaan muuttaa lakeja niin, ettei sen toiminta olekaan laitonta, mutta yhtä hyvin se voi tehdä miljardiluokan rikoksia lakeja rikkoen, sillä kukaan ei uhkaa sitä. Se on alistanut Suomen poliisin kuuliaiseksi juoksupojakseen, oikeuslaitoksen omaksi suojelijakseen, ja se on suurelle yleisölle liian iso käsitettäväksi.

Ongelma on siinä, että vaikka maailmalla järjestäytynyt rikollisuus on jo muuttunut pyramidimallisista organisaatioista verkostomallisiksi rakenteiksi, Suomessa elää edelleen Kummisetä-elokuvista tuttu mielikuva. Kansainvälistä naiskauppaa pyörittävät rikollisjärjestöt koostuvat soluista, jotka hoitavat vain oman osansa koko ketjusta. Yhden solun kiinni jääminen ei vaikuta kokonaisuuteen lainkaan ja se voidaan korvata nopeasti.

Kansainvälinen huumekauppakin toimii nykyisin hyvin pitkälle samalla tavalla. Sekin on hajautettua ja jaettua. 1980-luvun globaalia heroiinikauppaa pyörittänyt mafia tai kokaiinikauppaa dominoivat kartellit ovat kadonneet. Tilalla on lukuisampien toimijoiden verkosto, joka elää ja muokkautuu jatkuvasti. Euroopan kokaiinikaupan suurin tekijä, italialainen N'dragheta ei sekään ole monoliitti tai pyramidi, vaan lukemattomista pienistä soluista, ryhmistä koostuva liittouma. Samoin on Napolin camorra. Sisilian Cosa Nostra on ilmeisesti sekin palannut juurilleen ja koostuu yhteistyötä tekevistä mafiasoluista.

Suomen mafia ei sekään ole monoliitti. Se koostuu verkostosta, vaikuttajien ja toimijoiden yhteenliittymistä, jossa kukaan ei ole Pomo, vaan jossa kaikki hyötyvät laittomuuksista ja rikoksista. Kenenkään ei tarvitse pitää puheita ja luetella sääntöjä, ne opitaan kokelasvaiheessa, kuten muissakin mafioissa. Tulevat jäsenet valikoituvat ja tekevät varsinaisille mafiosoille selväksi, että ymmärtävät pelin säännöt ja luonteen, ja ovat valmiita sen toimintaan. Vapaamuurarit, Lions Clubit ja Rotarit ovat värväyskanavia, nuorkauppakamarit ja erilaiset säätiöt ja yhdistykset samoin. Puolueet ovat olleet aina suomalaisen mafian ydinaluetta ja ovat edelleen.

Suomalainen mafia ei siis ole mikään jengi tai pyramidi-mallinen organisaatio, joka ottaa jäseniä muodollisesti. Se toimii paljon vaivihkaisemmin, hienovaraisemmin, ja aina poliittisen suojelun sisällä. Kun uusi jäsen otetaan mukaan, hän huomaa ovien avautuvan, pankkien suhtautuvan myönteisesti, ja hän menestyy valitsemallaan uralla. Hän oppii sen, että tukemalla muita verkostossa olevia, hänkin saa taloudellista hyötyä. Kenenkään ei tarvitse selittää sitä ääneen. Hän oppii ymmärtämään vihjeitä, vihjailuja, eleitä ja ilmeitä, joilla viestitään. Kenenkään ei tarvitse sanoa, että kaavamuutos on välttämätön. Sen ymmärtää, jos kuuluu mafiaan.

Suomalainen mafia ei tapa ketään brutaalilla perinteisellä tavalla. Suomalaisen mafian ei tarvitse. Se tuhoaa vihollisensa maineen, talouden ja elämän verkostonsa avulla. Vihollisen työura tyssää potkuihin, kenties syytteisiin, hänen liiketoimensa epäonnistuvat ja yrityksensä ajautuu vaikeuksiin. Keinoja on monia ja ne ovat luotia tuhoisampia. Suomalainen mafia ei koskaan tuhoa yksilöä, vaan kokonaisen perheen. Joissakin tapauksissa suomalaisen mafian uhrit tappavat itsensä, usein heidän terveytensä tuhoutuu, mutta yleensä heidän perheensä kärsii tavalla tai toisella. Kokonaiset perheet menettävät kotinsa ja omaisuutensa. Jo tämä riittää yleensä pitämään suomalaisen mafian vastustajat aisoissa.

Suomalaisen mafian vastustajat pitää aisoissa myös mafian apureina häärivien joukko. Näitä on moninkertainen määrä varsinaisiin mafiosoihin verrattuna. He ovat poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka eivät käsitä osallistuvansa rikolliseen toimintaan ja edistävänsä rikollisten toimia. Heitä ovat toimittajat, jotka eivät käsitä suuria kokonaisuuksia ja jotka toisinaan myös ajavat mafian etuja jutuillaan. Apureina häärivät myös poliisit, joille suomalainen mafia on utopiaa ja jotka haluavat uskoa siihen, että moottoripyöräkerhot ovat maamme suurinta rikollisuutta. Kaikki nämä toimivat suomalaisen mafian apulaisina tietämättään.

Kaikkien suurin suomalaisen mafian avustaja on suuri yleisö, joka kieltäytyy vuodesta toiseen uskomasta näkemäänsä. Missä tahansa muussa maassa vaalirahaskandaali olisi johtanut koko poliittisen järjestelmän mullistukseen. Olihan käynyt ilmi, että koko eduskunta, jokainen puolue, lähes jokainen kansanedustaja olivat kaikki rikkoneet lakeja vuosikymmenien ajan täysin tietoisesti. Siis koko poliittinen järjestelmämme ja kaikki siinä toimivat puolueet olivat syyllistyneet rikoksiin vuosikymmenien ajan. Tämän olisi luullut herättävän kansan. Toisin kävi. Suomalainen mafia kykeni hallitsemansa median avulla häivyttämään pääasian yksityiskohtiin, pikkuasioihin ja lautakasoihin. Itse pääasia, kaikkien puolueiden ja koko poliittisen järjestelmän rikollisuus katosi näkyvistä ja ihmisten mielistä. Kaikki jatkui ennallaan. Ja jatkuu edelleen.

Mutta kuten jo alussa totesin: Tämä kaikki on varmaankin vain mielikuvituksen tuotetta. Missään ei voi olla näin mahtavaa suomalaista mafiaa. Eihän? Mitään edelläkerrotun kaltaistahan ei voi olla olemassa. Eihän? Mitään tuollaista ei ole voinut tapahtua. Eihän?

Vai... ?