VASEMMISTON HÄTÄKAKKA

Kansan suussa kiertävän sanonnan mukaan Jyrki Kataisella ja Paavo Arhinmäellä on vain yksi ero: toinen näyttää silmälaseja. Nyt voidaan lisätä toinenkin ero: toinen saa tietonsa Hesarista. Ministeri Arhinmäellehän tuli täytenä yllätyksenä mitä oli päättänyt osinkoverotuksen suhteen, mikä ei ollut ihme, sillä hänhän oli menossa kannustamaan Huuhkajia ja se on hiukan tärkeämpää kuin joku osinkoverotusuudistus.

Paavolla ja punavihreällä vasemmistolla on pikkuinen ongelma. He ovat mukana äärikapitalistisessa hallituksessa ja toteuttavat sellaista oikeistopolitiikkaa, että eestiläisiäkin huimaa. Kuitenkin pitäisi olla vasemmistoa. Dan Koivulaakso ja Li Anderson, nuo uuden punavihreän vasemmiston lyhdynkantajat, ovat keskittyneet etsimään suurta suomalaista uusnatsiverkostoa ja luomaan siitä valtaisaa uhkaa, siis lähinnä itselleen, samalla kun puolue on potkinut päåähän urakalla pienituloisia, pienyrittäjiä, köyhiä, yksinhuoltajia ja muita sen sellaisia raasuja. Mutta kuka niitä laskee, eiväthän ne edes äänestä, toisin kuin uusnatseja nännit jäykkänä jahtaavat punavihertyttelit ja sukupuoli-identiteettiään etsivät poitsut.

Oli vasemmistoliitossa, tai mikä sen nimi nyt tällä viikolla onkaan, pari ihan oikeaakin vasemmistolaista, mutta aivan aluksi heidät potkittiin ulos eduskuntaryhmästä, koska he olivat liian vasemmistolaisia. Heidän rikoksensa oli se, että heillä oli omatunto. He kun olivat luvanneet äänestäjilleen ajavansa vasemmistolaista politiikkaa eduskunnassa ja halusivat pitää lupauksistaan kiinni. Sehän on suomalaisessa politiikassa ihan helvetin törkeää, että pidetään se mitä on luvattu. Sellaista ei vasemmistossa, tai mikä sen nimi nyt juuri onkaan, kauaa katseltu. Moiset omantunnon sosialistit pantiin pihalle, koska he eivät suostuneet mukaan oikeistotalkoisiin.

Jo muutama vuosi sitten joku vanhempi vasemmistolainen suositteli uudelle puoluejohdolle Marxin lukaisemista, ihan noin muuten vaan, mutta ilmeisesti se jäi lukematta. Moni oikeistopoliitikkohan lukee Marxia jo pelkästään siitä syystä, että hän nyt sattui olemaan yksi historian merkittävimmistä yhteiskuntafilosofeista ja ajattelijoista. Punavihreät sekoittavat Marxin joulupukkiin, kun niillä on molemmilla se parta. Siksi he lukevat mielummin koivulaaksojen satukirjota suuresta suomalaisesta natsiverkostosta, joka uhkaa heitä itseään. Se saa heidät tuntemaan itsensä sankareiksi, samaan aikaan kun suomalaiset näkevät oikeasti nälkää, palelevat tuhansina asunnottomina keskitalven helteillä, eivät osta lääkkeitään koska pitää valita lääkkeet tai ruoka, kuolevat terveydenhuollon puutteisiin ja makaavat paskavaipoissaan voittoa tuottavissa yksityisissä hoitolaitoksissaan. Mitäpä heistä, eivät he edes äänestä, toisin kuin batiikkihameessa heiluva hennatukkainen globalisaatioaktivisti.

Punavihreä liike, vai mikä perkele se just nyt onkin, on muuttunut tunnistamattomaksi opiskelijaklubiksi, vaihtoehtoeinarien harrastekerhoksi, jonka ainoa tehtävä on vihreän puolueen tapaan järjestää johtajilleen työpaikkoja ja virkoja. Muille se on vain hauskaa elämänsisältöä. Mitään todellista politiikkaa ei tässä puolueessa edes harrasteta, tekemisestä puhumattakaan. Leikitään sellaista ja puhutaan ihan kauheasti ihan kauhean hyvin, mutta samaa tehdään Tyrnävän harrastajateatterissakin. Tosin siellä on paljon mielenkiintoisempaa aineistoa ja asiaa, kuin viherpunakukertavaliitossaa, vai mikä ihme se nyt on nimeltään.

Paavolle ja vasemmistoluuttomalle tuli hätäkakka housuihin, kun media toi esille sen tosiasian, että puolue oli hyväksynyt kaikkein rikkaimpia suosivan osinkoveron. Se oli jo niin törkeä rikkaimpien suosimistemppu, että jopa konservatiivisimmat kepulaisetkin hikeentyivät. Se oli niin rivoa oikeistopolitiikkaa, että entinen ministeri Häkämieskin jo punasteli. Ja mukavasemmisto Paavon johdolla oli hyväksynyt sen, sopinut siitä ja siunannut sen kehysriihessä. Mutta se tulikin julkisuuteen! Voi rähmä! Olisipa media ollut hiljaa, niin Paavollakaan ei olisi mennyt pasha väärään kurkkuun.

Jos media ei olisi nostanut asiaa esiin, osinkoverouudistus olisi mennyt läpi ilman mitään pihausta. Paavo ja muut punavihreät puuhastelijat olisivat hyväksyneet tämänkin oikeistoraiskauksensa mieli hyvin ilman median sekaantumista. Yksikään vasemmistoliiton ministeri, poliitikko tai avustaja, Dan Koivulaaksosta ja Li Andersonista puhumattakaan, ei piipahtanut sanaakaan koko hankkeesta ennen kuin aivan muut tahot nostivat sen esille ja sanoivat sitä epäreiluksi. Aluksi vasemmistoviherpunahäslääjät eivät reagoineet siihenkään, mutta kun Paavo luki Hesarin homma muuttui. Juttuhan oli lehdessä, huuhkaja sentään!

Tosin, yksikään vasemmistoliiton, vai mikä se nyt just nyt onkaan, edustaja ei ole inissyt tavuakaan siitä, että suuryritykset saivat 900 miljoonan, tai jopa miljardin lisää tulonsiirtoina jo ennen tätä osinkoveropäätöstä. He olivat mukana siinäkin.

On suorastaan historian häpäisyä, että tällainen sekoilijasakki kehtaa kutsua itseään vasemmistoksi millään foorumilla ja missään mielessä. Kyseessähän on tyypillinen lauma demareita ja oikeistokakaroita leikkimässä Radikaali-leikkiä. Ei mikään oikea puolue, vasemmistosta puhumattakaan.