KUINKA BRÄNDI TUHOTAAN?

Kuinka kokonainen brändi tuhotaan?

Kysykää sitä Mikael Jungnerilta ja Jutta Urpilaiselta. He kykenivät siihen. Ei sillä, että sosialidemokraateista olisi ollut enää rippeitä kummempaa jäljellä, mutta olihan se nimi ja brändi, kuten nykyään sanotaan.
Miten on mahdollista, että nämä kaksi räkänokkaista idioottia kykeni tuhoamaan yhden Euroopan vahvimmista brändeistä silmän räpäyksessä? No, se oli aika helppoa. Se onnistui menemällä televisioon puhumaan käsittämättömintä konsulttisontaa, jota tässä maassa on koskaan kuultu. Kun Jutta Urpilainen ja Mikael Jungner lanseerasivat suuren ideansa, demarien tulevaisuuden, uskollisinkin demari ei voinut olla ajattelematta mitä sieniä ja kuinka paljon nuo kaksi olivat syöneetkään.

SDP oli joskus kauan, kauan sitten työväenpuolue. Se oli rautakouraisten, sementtipölyssä norttia polttavien makkaraa syövien miesten puolue. Se oli tasa-arvon puolue, puolue jossa naiset otettiin vakavasti. Se oli edistyksellinen puolue, melkein kuin Ruotsi Suomessa 1960-luvun lopulla. Ennen kaikkea se oli puolue, jolla oli satavuotinen historiansa ja joka käytännössä loi tähän maahan modernin pohjoismaisen hyvinvointivaltion.
Se on uskomaton saavutus. Se on mieletön saavutus jopa maailman mitassa. Suomi oli 1960-70-luvun taitteessa vielä agraari peräpohjola, kummallinen köyhälä jossa kuoltiin yhä hammasmätään ja ientulehduksiin, lapset olivat likaisia ja joissakin taloissa oli maalattia. Ihmiset pakenivat Suomesta Ruotsiin elääkseen. Heitä oli satoja tuhansia. He olisivat kuolleet Suomessa nälkään ja tauteihin. Ei ollut sosiaaliturvaa, eikä työttömyysturvaa, eikä paljon muutakaan.
Sosialidemokraatit muuttivat kaiken. Koko kansa pääsi lääkärille kukkarosta riippumatta. Jokaiselle lapselle tarjoutui mahdollisuus käydä koulua neljää ensimmäistä luokkaa pidempään, jopa yliopistoon saakka. Se oli uskomaton saavutus. Keskimääräinen elinikäkin nousi yli kymmenen vuotta!!

Mutta mitä Jungner ja Uprilainen tekivät? Olivatko he ylpeitä edeltäjiensä työstä ja saavutuksista? Oliko heillä poliittista näkemystä, aatetta?
Ei.
Sen sijaan heillä oli ajatus. Tuo ajatus oli niin käsittämätöntä paskaa, ettei sitä häpeämättä katsonut edes äärioikeistolainen metsäläisnatsi. Ajatus oli niin huono, että se herätti yleistä hämmennystä jopa Tokoin rannan alkoholistien keskuudessa, eivätkä he ole kaikkein aktiivisimpia politiikan seuraajia. Ajatus. Mikael Jungnerin ja Jutta Urpilaisen hehkuttama vuosisadan uudistus. Demarit siirtyisivät kokonaan uudelle vuosituhannelle, uuteen aikakauteen, maailmaan.
Ja mikä oli tuo ajatus?
Kyllä. Se se oli. RAKKAUSPUOLUE.

Ihan oikeasti. Rakkauspuolue!!!!!!
Italialainen pornotähti Cicciolina oli puhunut samanlaisesta jo 80-luvulla ja nyt nämä kaksi aivotonta vaahtomuovin palasta sanoivat samaa ja tuhlasivat puolueen rahoja tyrmistyttävän ajatuksensa markkinointiin.
RAKKAUSPUOLUE.
Miettikääpä hetkinen Hakaniemen toria. SAK. Spurgut. Ympyrätalo. Merihaka. Linjat. Karhupuisto. Hesari. Flemari. Vanha kaasulaitos. Sörkka. RAKKAUSPUOLUE.
Siis mitä vittua?

Tuon totaalisen katastrofin jälkeen demarit ovat olleet silkkaa huttua tyvestä latvaan. Heidän poliittinen uskottavuutensa on nolla. Heitä äänestävät ne kokoomuslaiset, jotka sekoittavat puolueet keskenään tai jotka haluavat näpäyttää Kokoomusta.
Jutta Urpilainen, tuo länsisuomalainen alaluokkien opettaja, joka puhuessaan ilmeilee aivan samalla tavalla kuin Mussolini, ei pidä Suomea yhtään minään. Onhan hän päässyt isojen poikien pöytiin ja herrojen kanssa marjaan, ja moneen kertaan.
Siksi hän tuleekin Suomeen jostain eurokokouksesta, tai tärkeästä, ja on närkästynyt suomalaisista. Inhottavia kysymyksiä ja tyhmiä ihmisiä, eikä ollenkaan sellaisia kuin Brysselissä tai jossain tärkeässä paikassa, jonne Juttakin on päässyt joskus.
Jotakinhan se kertoo, että puolueen johtava intellektuelli on Erkki Tuomioja, radikaali 45 vuoden takaa, jonka alkava dementia saa vakuuttelemaan, ettei Islannin ilmavalvonnassa ole kyse NATO-operaatiosta. Erkki, NATO on muodossa tai toisessa valvonut Islannin ilmatilaa vuodesta 1945 alkaen.

Suomen sosialidemokraattinen puolue on nyt vain Kokoomuksen vasen siipi. Se ei eroa emopuolueestaan mitenkään. Suomalaiset demarit ovat aina olleet oikeistopuolue, varsinkin Lipposen ajoista, mutta nyt sillä ei ole yhtä ainoaa omaa ajatusta, ei ideologiaa, ei suuntaa, ei järkeä, ei mitään. On vain sakki jolla on joku nimi. Se voisi olla Glqr39ig mo0e´+.
Ja kun miettii millainen brändi SDP oli vielä 80-luvulla, ennen kuin Paavo Lipponen, ikivihaava savolainen, ryösti sen oman ideologiansa käsikassaraksi, ei voi kuin ihmetellä miten sellainen brändi tuhottiin noin nopeasti.
Satavuotias historia. Ainutlaatuiset saavutukset maailmankin mitassa. Yleinen terveydenhuolto. Kansan keskimääräisen eliniän nostaminen. Miettikääpä. Ja nämä kaksi heittävät koko tuon pääoman jorpakkoon, muuttavat punaisen pinkiksi ja julistavat:
RAKKAUSPUOLUE!

Ei ole ihme, että Jutta esittelee reisiään naisten lehdissä, tai että Maria G supistelee suutaan hassuissa puheohjelmissa. Ei ole muutakaan. Ei yhtään mitään. Vain ontto tunne siitä, että joskus oli jotakin, joka ei enää koskaan palaa.
Vastaavan suuruiseen katastrofiin on kyennyt vain yksi mies: Steven Elop.