JÄRJESTÄYTYNYT RIKOLLISUUS: ITALIALAISET

Järjestäytynyt rikollisuus on kuin elefantti. Moni on nähnyt kuvan sellaisesta, useimmat uskovat tietävänsä millainen se on, mutta hyvin harva on nähnyt sitä todellisuudessa luonnollisessa ympäristössään. Ja juuri näistä samoista syistä Suomessakaan ei käsitetä, eikä haluta käsittää mitä on järjestäytynyt rikollisuus.

Järjestäytyneen rikollisuuden arkkityypiksi nousi jo vuosikymmeniä sitten italialainen mafia, sisilialainen rikollisjärjestö, ja tarkemmin sanottuna sen amerikkalainen jälkeläinen. Tässä amerikkalaisessa mafiassa, toisin kuin emämaassa, oli ja on mukana miehiä kaikista Italian kolkista ja jäsenyysvaatimuksena on italialainen syntyperä. Eli kuka tahansa kelpaa, jos omaa italialaisen syntyperän, ja joissakin tapauksissa on riittänyt se, että isä on italialainen.

Yhdysvaltain mafian organisaatio on suoraviivaistettu versio emämaan rikosjärjestöjen vastaavista. Amerikkalainen mafia koostuu mafiaperheistä, ryhmistä, joita johtaa yksinvaltiaana pomo, Boss. Hänen apulaisenaan on varapomo, eli Under Boss. Mafiaperheen johdon täydentää neuvonantaja, Consiglieri. Näiden kolmen alapuolella ovat omia ryhmiään johtavat pomot, eli Caporegimet. Heidän alaisenaan ovat rivijäsenet. Rivijäsentä kutsutaan Yhdysvalloissa Tehdyksi mieheksi, Made Guy, Made Man tai Made Member. Hänet on tehty uusiksi rituaalissa, jossa hänet on otettu mafiaan.

Amerikkalaisen mafian rivijäsen, aivan kuten Italiassakin sikäläisissä mafioissa, ei ole mitätön mies. Ilmiantaja Tommaso Buscetta kuvasi rivijäsenen asemaa alamaailmassa sanalla "kenraali". Yksi mafian rivijäsen voi ansaita miljoonia, hän voi johtaa omaa ryhmäänsä jossa voi olla miehiä muutamasta aina kymmeniin, ja hän voi olla todella "kunnioitettu", vaikka onkin vain rivijäsen. Tommaso Buscetta, joka ei ollut koskaan mafiaperheensä johtoa, tunnettiin nimellä Kahden maailman kummisetä. Hän tienasi miljoonia organisoimalla kansainvälisen huumekaupan 1960-luvulla.

Amerikkalainen mafia, se elokuvista ja televisiosta tuttu, syntyi 1920-30-luvuilla. Sisilian mafiosoja oli saapunut Yhdysvaltoihin jo 1800-luvun lopulla ja he muodostivat jo vuosisadan vaihteen tienoilla maan kattavan verkoston. Heidän lisäkseen maahan oli saapunut calabrialaisia ndranghetisteja ja napolilaisia camorristeja, joiden ryhmiä löytyi itärannikon kaupungeista aina Pennsylvanian kaivosseuduille ja jopa Virginian hiilikaivoksille saakka.

Sisilialaisten mafiaryhmät ottivat italialaisissa kortteleissa yhteen näiden kilpailevien ryhmien kanssa ja useimmiten kukistivat ne. Eloonjääneet camorristit ja ndraghetistit liittyivät sisilialaisten ryhmiin, tai vaihtoivat alaa. Tällainen sota käytiin 1910-luvulla Brooklynin hallinnasta sisilialaisten ja camorristien kesken, joka päättyi viimeksi mainittujen tappioon.

Kieltolain aikana italialaisten rikollisjoukkiot nousivat kamppailevaan vallasta ja ennen kaikkea rahasta muiden etnisten rikollisryhmien kanssa. Jo 1800-luvun lopulla irlantilaiset ja juutalaiset gangsterit olivat osallistuneet paikallispolitiikkaan niin sanottujen poliittisten klubien apulaisina ja joissakin tapauksissa he jopa kontrolloivat niitä.

Poliittiset klubit olivat osa poliittista koneistoa, jota johti kaupungin poliittinen pomo. Hän jakoi julkisia urakoita ja virkoja suosikeilleen, erotti hankalia tapauksia ja keskeytti tutkimuksia poliittisen valtansa avulla. Gangsterit jengeineen tukivat näitä poliittisia pomoja, jotkut pomoista olivat itsekin entisiä jengiläisiä, kuten Big Bill Tweed, New Yorkin historian korruptoitunein poliittinen pomo.

Kun italialaiset saivat lisää rahaa, pääomia, ja kun he voittivat kilpailijansa katutaisteluissa kerta toisensa jälkeen, poliittiset koneistot siirtyivät heidän valvontaansa ja osaksi heidän valtajärjestelmäänsä. 1940-luvulla Frank Costello käytännössä hallitsi New Yorkia Tamanny Hall -klubin kautta ja erotti ja nimitti tuomareita ja poliisipäälliköitä mielensä mukaan. Chicagossa sikäläinen mafia teki samoin. Philadelphian mafia valitsi oman miehensä pormestariksi Atlantic Cityyn vielä 1980-luvulla. Philadelphian mafian kakkospomon Phil Leonettin mukaan paikallinen poliisipäällikkö oli hänen "oikein hyvä ystävänsä."

Mafian poltiittinen valta oli suurimmillaan 1940-luvulta lähtien, jolloin Kansas Cityn mafian poliittisen koneiston valitsemasta Harry Trumanista tuli presidentti. Seuraavan kerran mafia oli valitsemassa presidenttiä 1960, jolloin Chicagon mafia varmisti vuosisadan tiukimmassa vaalisssa uuden presidentin valinnan Illinoisin valitsijamiehillään. Hän oli mafian vanhan liikekumppanin ja kaverin Joseph Kennedyn poika John F. Kennedy, jota mafia oli kestinnyt Las Vegasissa ja Kuubassa jo tämän senaattoriaikoina 1950-luvulla.

Presidentti Richard M. Nixonilla oli ollut tiiviit yhteydet Kalifornian mafiamiehiin jo 1940-luvulla ja yhteydet säilyivät myös loppuun saakka. George Bush vanhemmalla ja hänen pojillaan oli myös yhteyksiä mafiosoihin, jotka paljastuivat 1980-luvulla niin sanotussa Savings & Loans skandaalissa.

Mafian poliittista valtaa Yhdysvalloissa lisäsivät aikoinaan myös ammattiyhdistykset, jotka olivat päätyneet mafian dominoimiksi työnantajien harjoittaman rikkuritoiminnan seurauksena. Kun työnantaja oli 1920- ja 30-luvuilla murtanut lakkoja väkivaltaisesti, ammattiliitot palkkasivat mafiamiehiä taistelemaan työnantajan kovanaamoja vastaan. Mafiosot yleensä voittivat lakot ja rahastivat sekä liittoja että työnantajia sovun aikaan saamiseksi. Ahtaajien ammattiyhdistysliiton johtaja Ralph Scopo oli niin vaikutusvaltainen, että Jimmy Carter kutsui hänet illalliselle Valkoiseen taloon. Ralph Scopo oli myös mafian jäsen.


Italiassa on neljä niin sanottua mafia järjestöä: Sisilian mafia joka tunnetaan myös nimellä Cosa Nostra, Napolin mafia joka tunnetaan myös nimellä  Camorra, Calabrian mafia eli N'drangheta, sekä Apulian mafia eli Sacra Corona Unita. Jokaisella näistä järjestöistä on oma rakenteensa, kulttuurinsa ja koodinsa.

Sisilian mafiaan kuuluu noin 180 klaania, tai mafiaperhettä. Näistä noin 160 kuului 1990-luvulla Cosa Nostraan, eli siihen organisaatioon, joka hallitsi Sisiliaa. Sisilian mafian ydin on cosca, eli mafiaryhmä, eli perhe. Tällä ei ole tekemistä verisukulaisuuden kanssa. Jokaista coscaa johtaa capomafioso, eli capo, eli pomo. Cosca voi olla viiden miehen porukka, tai sadan miehen joukkio. Toisinaan capomafiosolla on apunaan alipäällikkö, eli sottocapo. Jos perhe on suuri, se voi jakautua useampaan ryhmään alueellisesti, jolloin jokaista ryhmää johtaa capodecina, kymppi. Capomafioso voi myös valita itselleen neuvonantajan, conseglieri, mutta kaikissa perheissä ei tätä postia ole.

Kun useampi cosca liittyy yhteen, se muodostaa klaanin. Klaanin capot valitsevat keskuudestaan pomon, joka tunnetaan nimellä representative, eli edustaja. Hän edustaa klaania ulospäin ja häntä pidetään yleensä klaanin pomona. Useampi klaani voi liittoutua yhteen ja valita itselleen ylipäällikön, eli capomandamenton, aluepomon. Capomandamento on se henkilö, joka edustaa kokonaista aluetta ulospäin. Sisilian Cosa Nostralla oli 1950-luvulta saakka koko maakuntaa hallitseva neuvosto, joka nimi oli Cupola. Cupolaan kuului periaatteessa capomandamentoja, mutta 1980-luvulla Corleonen mafiaklaani murhasi kaikki kilpailijansa ja dominoi Cupolaa mielensä mukaan aina 1990-luvun alkuun.

Napolin mafia, eli Camorra, on sisilialaista versiota vanhempi, ja on hyvin mahdollista, että Cosa Nostra on ottanut mallia Camorrasta. Camorra sai alkunsa Napolin vankiloissa ja nimi tuli katupelistä nimeltä Camorra. Pelin pelaajia kutsuttiin camorristeiksi ja heidät tunnettiin erityisen vaarallisina ja väkivaltaisina miehinä. Kun cammoristeja istui tarpeeksi vankiloissa, he alkoivat muodostaa jengejä ja liittoutumia, joista nykyisetkin Camorra klaanit versoivat.

Camorristien paheellinen elämäntapa synnytti myös käsitteen Paha Elämä, La Mala Vita, josta amerikkalaisen mafian oma termi Elämä, The Life, on peräisin. Ajatus on se, että camorristi elää pahaa elämää, johon kuuluu rehentely, uhoaminen, murhaaminen ja tappeleminen, sekä varakkuudella pröystäily. Al Capone oli napolilaista sukujuurta ja edusti amerikkalaisessa mafiassa juuri tätä La Mala Vitaa puhtaimmillaan, kuten myös napolilaista sukujuurta oleva John Gotti myöhemmin.

Camorra koostuu klaaneista, jotka hallitsevat tiettyjä alueita Napolissa ja Campagniassa, mutta niiden toiminta ulottuu kaikkialle maailmaan. Perustasolla Camorran organisaatio rakentuu hyvin samalla tavalla kuin Cosa Nostrankin, mutta mitään yhteistä suurta liittoumaa ei ole. Camorrassa klaanit tekevät yhteistyötä, jos niin tarvitaan, mutta käyvät myös sotia keskenään rutiiniluonteisesti.

Jos Sisilian mafia onkin hyvin keskitetty ja hierarkinen järjestö, Camorra muodostaa suuremmassa määrin verkoston eri klaanien välille. Klaanit saattavat toimia yhdessä hetkellisesti, ne saattavat sulautua yhteen, hajota, ja niiden välillä on jatkuvaa yhteistyötä, mutta Cupolan kaltaista ylintä johtoelintä ei ole. Juuri siksi Camorra on osoittautunut Cosa Nostraa vaikeammaksi palaksi poliisille ja oikeuslaitokselle.

Napolissa ja Camorran sisällä ei enää juurikaan tätä vanhaa nimeä käytetä, vaan sikäläiset puhuvat Systeemistä, järjestelmästä, joka on ja pysyy, vaikka miehet vaihtuisivatkin. 

Camorra eroaa muista mafiajärjestöistä myös siinä, että Camorrassa on ollut ja on myös naispuolisia jäseniä ja naispomoja. Jos jonkun Camorra pomon leski kostaa miehensä surmaajille, hän saa automaattisesti miehensä "kunnioituksen" osakseen ja hänestä tulee käytännössä klaanin päällikkö. Tällainen nainen oli esimerkiksi Pupetta Maresca.

Tämän hetken vahvimpana ja mahtavimpana pidetty mafiajärjestö on Italian saappaankärjen eli Calabrian mafia, eli N'Drangheta. Sen nimi tulee kreikankielen Kunniaa tarkoittavasta sanasta. N'drangheta on myös hyvin vanha järjestö, viranomaiset saivat jo 1800-luvun lopulla käsiinsä sen kirjoitetut säännöt, ja viimeisimpien tietojen mukaan ne ovat edelleen käytössä lähes sellaisenaan.

N'drangheta eroaa kaikista muista mafioista siinä, että sen organisaatio on monimutkaisempi ja että sen huipulla istuva pomo ei itse asiassa ole se, joka käskee klaanipäälliköitä, vaan sovittelee sotia klaanien välillä ja neuvoo jokaista, joka neuvoja pyytää. N'dranghetan voima piilee myös siinä, että se nojaa verisukulaisuuteen ja sukusuhteisiin enemmän kuin Cosa Nostra tai Camorra. Sukuihin on vaikea soluttaa poliisia ja sukulaisuus takaa myös sen, että ilmiantajia on vähemmän.

N'drangheta on toiminut Australiassa ainakin 1930-luvulta saakka ja toimii edelleen, ja se toimii myös globaalisti. Sillä on tiiviit yhteydet Meksikon huumekartelleihin ja kokaiinikartelleihin, ja se on asettunut vankasti Saksaan ja Hollantiin. Joitakin aikoja sitten Duisburgissa Saksassa ammuttiin kuusi miestä, jotka olivat mukana Calabriassa alkaneessa klaanien välisessä kiistassa.

Sacra Corona Unita on järjestöistä nuorin ja se muodostui Italian saappaankoron ja lähialueiden rikollisista, jotka halusivat estää Camorraa ja N'dranghetaa valtaamasta omaa aluettaan. Se on tehnyt yhteistyötä albanian rikosjärjestöjen kanssa aina 1990-luvun alusta saakka ja on käynyt sekä sisäisiä sotiaan, että puolustanut aluettaan napolilaisia ja calabrialaisia vastaan. Senkin lonkerot ulottuvat ulkomaille.

Sisilian mafialla oli jo 1800-luvulla yhteyksiä yhteiskunnan ylätasoihin ja siihen kuului arvostettuja porvareita ja yläluokan jäseniä. Toisen maailmansodan jälkeen mafia vakiinnutti poliittisen valtansa Sisiliassa joukkomurhin ja murhakampanjoin, joilla se eliminoi kommunistit ja itsenäiset yrittäjät. Sisilian kristillisdemokraatit nousivat heidän avullaan koko valtakunnan mitassa merkittäviin asemiin. Tunnetuin heistä oli Italian sodan jälkeisen poltiikan mahtavin mies Giulio Andreotti, monin kertainen pääministeri ja puolueen johtaja vuosikymmenten ajan. Andreottin mafiayhteydet on paljastettu ja joiden mafiosojen mukaan hän oli itsekin mafian jäsen.

Andreottin lisäksi Sisilian mafian lonkerot ulottuivat myös Euroopan Unionin ytimeen. Europarlamentin konservatiiviryhmän johtaja Salvo Lima oli vuosikymmenten ajan yksi koko Euroopan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista ja myös mafioso.

Camorran yhteydet Campagnian politiikkaan ulottuvat nekin jo vuosikymmenien taakse, mutta 1990-luvulla Sisilian mafian vastaisen taistelun aikana nimenomaan Camorrasta tuli Silvio Berlusconin puolueen tukijalka. Yksi oikeusministereistä on sittemmin liitetty suoraan Camorraan ja toinen jopa rehenteli suhteillaan camorristeihin 1990-luvulla.

Silvio Berlusconin ura rakennusmogulina alkoi palermolaisen Stefano Bontaten, Mafiaprinssin, ja corleonelaisen Luciano Liggion antamalla taloudellisella tuella. Berlusconin lähimpiä avustajia on tuomittu vankilaan mafiayhteyksistä ja hänen tilanhoitajansa ja lastensa autokuski oli mafioso.

Italian mafiajärjestöjen kansainvälisestä ulottuvuudesta jotakin kertoo se, että Napolin rähjäisestä esikaupungista johdettu klaani hallitsi koko Floridan farkkukauppaa 1980-luvulla. Liikevaihto oli arviolta noin 2 miljardia dollaria. Versacen ja Dolce Gabbanan luomuksia ommellaan Camorran hikipajoissa ja yksi upeimmista oli erään Hollywood tähtösen yllä Oscar-gaalan punaisella matolla. Puvun kerrottiin maksavan tuhansia dollareita. Sormensa vereslihalle raatanut ompelija sai kyseisestä puvusta ja viikkojen vuorokaudet ympäriinsä ahertamisesta muutamia satasia.

Mafiat ovat mukana kaikessa laittomassa ja laillisessa liiketoiminnassa. Camorra erityisesti on mukana kaikessa, jolla voidaan tehdä rahaa, ongelmajätteistä aina Skotlannissa sijaitseviin ravintoloihin ja matkatoimistoihin saakka. N'dranghetaa pidetään yhtenä maailman suurimmista kokaiinin kauppiaista, mutta se on huijannut satoja miljoonia EU:n maataloustukia ja projektirahoituksia. Noin parin tuhannen asukkaan vuoristokylässä majaansa pitävä N'dangheta klaani hallitsi Australian kannabiskauppaa 1970-80-luvuilla, sekä kannabiksen kasvatusta että tukkumyyntiä koko mantereella. N'drangheta on hallinnut myös australialaisten suurkaupunkien vihannestoreja aina 1990-luvulle saakka.

Sisilian mafia dominoi globaalia heroiinikauppaa 1940-90-luvuilla ja on mukana kaikessa liiketoiminnassa jota kuvitella saattaa. Sillä on ollut oma pankkinsa Sveitsissä ja Vatikaanin pankki on pessyt sen rahoja, yksi Kanadaan asettunut klaani omisti kultakaivoksia Chilestä Kanadaan ja oli mukana rakennushankkeessa, jonka tarkoituksena oli rakentaa silta manner-Italian ja Sisilian väliseen Messinan salmeen. Hankkeen kokonaisarvo oli noin kuusi miljardia euroa.

Tommaso Buscettan mukaan mafia menee kaikkialle minne ihmiset menevät. Italialaisia mafiosoja on tavattu Lontoosta, Münchenistä, Pariisista, Costa del Solilta, Aberdeenistä Skotlannista ja Espoon Leppävaarasta, jossa murhista etsintäkuulutettu, Ranskan Rivieran laitonta vedonlyöntiä hallinnut cammorristi eleli suomalaisen tyttöystävänsä kanssa hissukseen 1980-luvun lopulla.

Ilmiantajaksi veljensä murhan jälkeen ryhtynyt catanialainen mafioso Pippo Calderone kertoi elämäkerrassaan, kuinka Catanian mafia eliminoi liian röyhkeäksi äityneen katujengin. Murhia tehtiin noin 30-40 ja kaikki jengin jäsenet tapettiin. Nuorimmat murhatuista olivat kahdentoista ikäisiä. Calderonesta ei ollut lapsen tappajaksi, mutta kyse oli vain henkilökohtaisesta heikkoudesta.
- Toisin kuin luullaan, meillä ei ole koskaan ollut mitään sääntöä, joka kieltäisi tappamasta naisia tai lapsia, Calderone selitti. Jos joku pitää tappaa, hänet tapetaan, riippumatta siitä kuka hän on tai minkä ikäinen hän on, tai mitään muutakaan.